Olemme seurustelleet parisen vuotta. Suhde vaikutti alkuun juuri sellaiselta unelma suhteelta jota olin aina toivonut, tuntui että "tämä ei voi olla edes totta" Molemmilla pitkä avioliitto päättynyt, puhuttiin puhuttiin ja puhuttiin.. ajattelin, että tässä tämä on, kahden aikuisen terve suhde, kaikki olikin hyvin melko pitkään, en osaa sanoa, että koska asiat rupesi muuttumaan, niin pikkuhiljaa se tapahtui.. hän oli aina sanonut, ettei ole mustasukkaista tyyppiä, ja molemmilla pitää olla omat kaveri ja omat menot, ovat tärkeitä, yhteisten rinnalla, enää en saisi käydä missään, hyvä että kaverille voin mennä kahville, muuten hän suuttuu ja kiukuttelee kuin pikku lapsi, hän toki saa mennä ja olettaa että voi esim. ympäripäissään tulla aamuyöstä luokseni (asumme erillään) jne. Hän on ruvennut nimittelemään minua, alkuun vähän, nyt suurmassa määrin, olen tyhmä kuin saapas, lihava, ennen olin laiha (en ole lihonut yhtään, painan 54 kiloa) olen kitukasvuinen (164cm), mutta nuohan on leikkiä, enkö ymmärrä??? Olen sanonut, että ne pahoittavat mieleni, että en koe niitä leikkinä, no hän lopettaa.. mitä vielä. Kaikki ympärilläni on kamalaa, kotini, sukulaiset, siis aivan kaikki!! Eihän nuo nyt niin kamalalta kuulosta, mutta kun saa päivittäin kuulla tuollaista. Mietin, että koettaako hän murentaa itsetuntoani, jos, niin miksi?? En ymmärrä. Minun ei enää ole hyvä olla tässä suhteessa, jotenkin toivon, että tämä olisi väliaikaista ja paluu "entiseen" onnistuu, mutta jotenkin sisimmässäni kuitenkin tiedän, että ei tämä parempaan ainakaan mene.