Mies muuttunut, miksi?

Olemme seurustelleet parisen vuotta. Suhde vaikutti alkuun juuri sellaiselta unelma suhteelta jota olin aina toivonut, tuntui että "tämä ei voi olla edes totta" Molemmilla pitkä avioliitto päättynyt, puhuttiin puhuttiin ja puhuttiin.. ajattelin, että tässä tämä on, kahden aikuisen terve suhde, kaikki olikin hyvin melko pitkään, en osaa sanoa, että koska asiat rupesi muuttumaan, niin pikkuhiljaa se tapahtui.. hän oli aina sanonut, ettei ole mustasukkaista tyyppiä, ja molemmilla pitää olla omat kaveri ja omat menot, ovat tärkeitä, yhteisten rinnalla, enää en saisi käydä missään, hyvä että kaverille voin mennä kahville, muuten hän suuttuu ja kiukuttelee kuin pikku lapsi, hän toki saa mennä ja olettaa että voi esim. ympäripäissään tulla aamuyöstä luokseni (asumme erillään) jne. Hän on ruvennut nimittelemään minua, alkuun vähän, nyt suurmassa määrin, olen tyhmä kuin saapas, lihava, ennen olin laiha (en ole lihonut yhtään, painan 54 kiloa) olen kitukasvuinen (164cm), mutta nuohan on leikkiä, enkö ymmärrä??? Olen sanonut, että ne pahoittavat mieleni, että en koe niitä leikkinä, no hän lopettaa.. mitä vielä. Kaikki ympärilläni on kamalaa, kotini, sukulaiset, siis aivan kaikki!! Eihän nuo nyt niin kamalalta kuulosta, mutta kun saa päivittäin kuulla tuollaista. Mietin, että koettaako hän murentaa itsetuntoani, jos, niin miksi?? En ymmärrä. Minun ei enää ole hyvä olla tässä suhteessa, jotenkin toivon, että tämä olisi väliaikaista ja paluu "entiseen" onnistuu, mutta jotenkin sisimmässäni kuitenkin tiedän, että ei tämä parempaan ainakaan mene.

 

Kuule milli, laita pihalle tollanen äijä.
Vaikuttaa just sellaselta joka pikku hiljaa polkee naisen maanrakoon ja lopulta laittaa hellan ja nyrkin väliin lapsia paimentamaan.
Ei tollaset muutu. :hug:

 

Nyt pitää hälytyskellojen soida ja lujaa. Jos asuisitte yhdessä, kiusaaminen ja mollaaminen todennäköisesti vain raaistuisivat. Ei tasapainoinen, kunnollinen mies käyttäydy noin.

Herää nyt, kun se on vielä helposti mahdollista. Myöhemmin se on jo paljon vaikeampaa.

 

Sanot vaan nyt suoraan miehelle miltä sinusta tuo kaikki tuntuu ja jos ei asiat muutu jatkat elämääsi yksin!

 

Kannattaisi viheltää peli poikki nyt kun siihen on vielä "helppo" mahdollisuus. Jos asuisitte yhdessä, niin tilanne olisi varmasti vielä pahempi. jos miehellä on tuollaiset tavat, niin ne tuskin siitä lopullisesti muuttuvat mihinkään. Ehkä mies tosiaankin on pohjimmiltaan tuollainen, eli nyt siis oma itsensä. Suhteenne alussa siis jotain ihan muuta...

 

Olisiko tuossa syy miehen edelliselle avioerolle?

 

Äkkiä pois tuollaisesta suhteesta!! :hug:

 

sano hänelle että se on loppu jos tuo ei lopu.meillä on samanlainen tilanne.olemme olleet naimisissa monta vuotta ja meillä on lapsi.sinun tilanteessa on vielä helppo lopettaa suhde.

 

Kiitoksia viesteistä, tiedän, että pitäisi ottaa ja lähteä tästä suhteesta, olen miettinyt, että miksi en sitten lähde, en ole osannut sitä itselleni selvittää, vaikka mittani alkaa olla jo tosi täysi, ennen perustelin sillä sitä, että muu aika meillä olikin aivan ihanaa, mutta nyt en edes tiedä onko niin "ihanaa", joten se ei enää ole se mikä minua tässä pitää.

Olisiko tuossa syy miehen edelliselle avioerolle? Kysyttiin. Ei ole syy, ex-vaimo oli melkoinen justiina ja mies tossun alla, josko hän nyt koettaa että on aika vaihtaa osia.. tiedä häntä.

Puhuin tuosta nimittelystä, että miten pahalta tuntuu ja etten halua enää kuulla. Olenko mä todella niin herkkänahkainen, ne on vaan tsoukkia. Mutta ennemmin kuuntelisin vitsin vääntämistä jostain muusta.. ja arvatkaa mikä metakka nousi kun sanoin hänestä, hmm.. muutaman ei niin mairittelevan asian, vitsillä tietenkin..

Ehkä se alku tosiaan oli vaan näyttelemistä ja nyt oikea ihminen on kuoritunut sen kaiken alta.. kuten joku kirjoittikin. Siinäpä itselle taas pohdintaa.

 

googleta narsisitien uhrien tukiryhmää ja lue sieltä mihin voi johtaa noilla oireilla...

 

Minulla oli vähän samankaltainen tilanne. Molemmilla pitkä avioliitto takana, tavattiin, rakastuttiin tulisestu, kekusteltiin keskusteltiin ja tuntui että kaikki asiat loksahtavat paikalleen. Mies väitti, että hän ei ole mustasukkainen, mutta.... pikkuhiljaa tilanne meni siihen, että hän soitti monta kertaa päivässä ja olisi pitänyt tehdä raportti suunnilleen kaikesta mitä tein ja ketä tapasin. Baarissa tiesin, että "vahtii " minua koko ajan, vaikka ei ollut näköpiirissä. Pukeutumiseen yritti myös puuttua jossain vaiheessa jne. Sanoin kyllä asioista kauniisti joka kerta, sanoi ymmärtävänsä, mutta ei asiat miksikään muuttuneet. Kun hän oli ollut hankala ja sai minut hermostumaan kysymyksillään, oli oikein ihana mies senjälkeen. Monta kertaa sanoin, että meidän suhde on tässä, tätä on turha jatkaa ja hän myönteli olevansa samaa mieltä. Meni päivä,kaksi ja puhelin alkoi soimaan samaan tahtiin. Eli en edes päässyt hänestä eroon, vaikka niin halusin. ratkaisu: ero täytyy tehdä pikkuhiljaa. En vastannut puhelimeen joka kerta, en tekstiviesteihin, tapaamiset harvenivat kokoajan. Ja se toimi.
Tilanne tuntuu aika koomiselta eikä moni tiedä, mitä se on... mutta kun toinen haluaa kontrolloida kaikkea mitä teet ja saat pari uhkaavaa puhelua kun toinen mustasukkaisuus kohtauksessaan soittaa, niin kyllä vitsit vähenee...
Jokainen elää elämänsä niinkuin haluaa, mutta minusta mustasukkaisuus on sairaus ainakin kun menee noin pitkälle - enkä halunnut pilata elämääni elämällä jatkuvan valvonnan alla.
Jälkeenpäin olen miettinyt, että kuuluuko tuollaisten ihmisten luonteeseen sitten se aivan ihastuttava puolikin, joka ainakin tällä miehellä oli???

 

\

Minulla oli vähän samankaltainen tilanne. Molemmilla pitkä avioliitto takana, tavattiin, rakastuttiin tulisestu, kekusteltiin keskusteltiin ja tuntui että kaikki asiat loksahtavat paikalleen. Mies väitti, että hän ei ole mustasukkainen, mutta.... pikkuhiljaa tilanne meni siihen, että hän soitti monta kertaa päivässä ja olisi pitänyt tehdä raportti suunnilleen kaikesta mitä tein ja ketä tapasin. Baarissa tiesin, että "vahtii " minua koko ajan, vaikka ei ollut näköpiirissä. Pukeutumiseen yritti myös puuttua jossain vaiheessa jne. Sanoin kyllä asioista kauniisti joka kerta, sanoi ymmärtävänsä, mutta ei asiat miksikään muuttuneet. Kun hän oli ollut hankala ja sai minut hermostumaan kysymyksillään, oli oikein ihana mies senjälkeen. Monta kertaa sanoin, että meidän suhde on tässä, tätä on turha jatkaa ja hän myönteli olevansa samaa mieltä. Meni päivä,kaksi ja puhelin alkoi soimaan samaan tahtiin. Eli en edes päässyt hänestä eroon, vaikka niin halusin. ratkaisu: ero täytyy tehdä pikkuhiljaa. En vastannut puhelimeen joka kerta, en tekstiviesteihin, tapaamiset harvenivat kokoajan. Ja se toimi.
Tilanne tuntuu aika koomiselta eikä moni tiedä, mitä se on... mutta kun toinen haluaa kontrolloida kaikkea mitä teet ja saat pari uhkaavaa puhelua kun toinen mustasukkaisuus kohtauksessaan soittaa, niin kyllä vitsit vähenee...
Jokainen elää elämänsä niinkuin haluaa, mutta minusta mustasukkaisuus on sairaus ainakin kun menee noin pitkälle - enkä halunnut pilata
elämääni elämällä jatkuvan valvonnan alla.
Jälkeenpäin olen miettinyt, että kuuluuko tuollaisten ihmisten luonteeseen sitten se aivan ihastuttava puolikin, joka ainakin tällä miehellä oli???

Kyllä kuuluu, toisena hetkenä hän on aivan ihana, todella rakastettava, kunnes naps, jotain tapahtuu.. olen lukenut aiheesta narsismi niin paljon tekstiä kuin olen löytänyt, ja tuntuu että miltei kaikki täsmää tähän mieheen. Minunkin pitäisi vastata puhelimeen juur sillä sekunnilla kun hän soittaa, jos en vastaa, tulee hirveä tentti että missä olin, en rakasta häntä jne. vessaankin pitäisi ottaa känny mukaan, JOS hän soittaa.. Ystävät ihmettelee, että mikä minua pitää kiinni tässä suhteessa, jotenkin vaan hölmönä odotan, että kaikki muuttuu ja se mies johon rakastuin palaa takaisin, vaikka tiedän, että sitä miestä ei ollutkaan, se mies on tämä.