Mies vieraisiin, mitä teen?

\

Omaan itseensä tutustuminen ei todellakaan ole aina helppoa. se ottaa koville. Se on joskus yhtä #&%?$!* tuskaa. Mutta se kannattaa.
Eikä sun tarvi kertoa kaikkea miehellesi, mitä siellä terapiassa käyt läpi. Ne on sun asioita. Kerrot niistä, kun itse siihen pystyt, kun se tuntuu hyvälle. Turha ajtella, että kun tähän asti en ole puhunut niin puhutaan sitten kaikki, tilittää sen takia kaikki toiselle että tuntee syyllisyyttä tilanteesta, kun on ollut "huono vaimo" tähän asti. Puhut, kun olet valmis. Jos omien henkisten ongelmiensa takia ei ole kyennyt seksiin, niin ei se tee susta huonoa vaimoa, eikä huonoa ihmistä. Meillä kaikilla on kriisejä ja vaikeita asioita elämässä, kullakin ne purkautuvat tavallaan. Kukaan ei niitä toivo, kukaan ei tee sitä tahallaan. Ei ole rikos olla haluamatta seksiä. Mutta ymmärrettävästi puolisolle toisen haluttomuus on myös todella iso ongelma, jonka hän sitten käsittelee/hoitaa tavallaan.

Ei kyse ole siitä, että minun olisi pakko kertoa miehelleni kaikkia niitä asioita joita olen käynyt terapiassa läpi ja ainakaan heti. Syy miksi kerron on se että mieheni ymmärtäisi että teen nyt asian eteen oikeasti töitä ja että haluttomuudelleni on ollut joku oikea syy eikä se ole vain minun kiusan tekoa. Jos mieheni sen ymmärtää, niin ei ehkä menisi sitten vieraisiin ainakaan vielä vaan antaisi minulle vielä aikaa. Lue nämä aiemmat viestit, niin ehkä ymmärrät miten tähän on tultu. Minä sanoin jotain tosi pahaa ja nyt sitten saan korjata omaa hölmöilyäni. Ja ainut konsti mikä tähän ehkä auttaa on juuri tuo että puhun asioista avoimesti. Tai sitten ei auta, mutta muutakaan en keksi tähän hätään.
Terapiasta sen verran että eilen taas pyöriteltiin asioita. Koko ajan mennään vaan syvemmälle suohon...

 

Anteeksi jo etukäteen.Kirjoituksestasi tuli tunne ,että sinua on käytetty hyväksi pienenä.Olet halunnut sulkea asian mielestäsi. Siitä löytyykin syytä haluttomuuteesi.
No, tuo oli vaan tuntemukseni . Toivon että jaksat avata solmija loppuunasti.Kaikkea hyvää sinulle.

 

Terapiasta...jos sulla olo menee vaan enemmän solmuun ja terapia tuntuu taakalta, ei kai siellä pakko ole menneitä käydä penkomassa?? Itse kerran aloitin ja kun tajusin, että siellä vaan edetään tietyn kaavan mukaan (millanen sun isä oli kun olit pieni, entäs miten kuvailisit äitiäsi jne. -tosi kivaa alkaa miettiin akuuttitilanteessa tollasii) eikä asiaakkaan ehdoilla, lopetin kesken. Mietin mieluummin juttuja itsekseni esimerkiksi kävelylenkillä. ja hyvin menee!
tsemppiä sulle!

 

Jos lopettaa terapian kesken kun ei kestä katsoa menneisyyden kipuja, saa olla varma, että edestään löytää. Ei terapia ole mikään kasvohoito,jonne on kiva mennä rentoutumaan,se on täyttä työtä,kipua ja tuskaa välillä. Itkua ja surua,vihaa ja lopulta vapautus ja ilo. Olet vapaa taakoista,kun sen suon jaksat rämpiä.

 

[/quote]

Nainen voi olla ilman?! Taitaa riippua naisesta, älytöntä yleistää noin... Itse kärsin miehen haluttomuudesta ja todellakin ap:n käytös kuulostaa julmalta. Jos mieheni sanoisi etten saa edes tyydyttää itseäni niin samana iltana olisin jo etsinyt tyydyttäjän sitten itselleni. Rakkaudesta pysyn uskollisena, ja koska elättelen toivoa että tilanne muuttuu. Toivottavasti ap:n mies on yhtä kärsivällinen ja tilanne oikeasti muuttuisi!!
[/quote]

sama täällä, minä naisena haluaisin enempi seksiä. olen kuitenkin tyytyväinen parisuhteeni ja tyydytän itseäni omin käsin päivittäin. varsinkin kun jätin pillerit pois, niin himot on valtavat oviksen aikaan ja hulluksi tulisin, jos mies kieltäisi itsetyydytyksen/#&%?$!* siitä. mielestäni olet todella ison anteeksipyynnön velkaa miehellesi. en yhtään ihmettele, että hän suuttui! eihän itsetyydytyksessä ole mitään pahaa!

 

terapiasta sen verran (omakohtainen kokemus), että mun mielest on hyvä, mitä enemmä jaat terapia asioita miehesi kanssa. itse kävin 3 vuotta terapiassa ja juttelin monesti terapiassa käydyt asiat mieheni kanssa. itse koen asian niin, että muuten hän ei olisi voinut pysyä muutoksessani mukanani. ja kyllähän siellä terapiassa puitiin parisuhdeasioitanikin tietty eli mielestäni mieheni oli hyvä olla ajan tasalla. myös mieheni on ollut kiitollinen siitä , että jaoin asiat hänen kanssaan, sillä muuten hänen olisi ollut vaikea tottua ns. uuteen vaimoon. sillä kyllähän terapia muuttaa asioita (suhtautuminen ja ajattelutapa muuttuu moniin asioihin). ja vaikka terapiasta on nyt 2 vuotta, niin silti prosessi jatkuu päässäni.