mietitkö koskaan omaa vanhenemistasi

Nykyään on aika hyvä kivunlievitys ja saattohoito. Ne saakoon riittää.

Jos sulle riittää, niin se ei tarkoita, että muille pitää riittää. Ehkä sulle on ok, että kärsit oikein kovasti ja luulet olevasi urhoollinen.

 

Joka syntymäpäivänä juhlitaan sitä, että on jälleen yksi vuosi vähemmän elinaikaa

 

Mietin joskus, tai oikeammin haaveilen.
Haaveilen että minusta tulisi jonain päivänä mummo. Olisi ihana osallistua sitten joskus omien lasten perhe-elämään mummon (ja luonnollisesti äidin) roolissa ja nähdä millaisia äitejä ja isiä heistä siunaantuu. Lupaan myös olla ihana anoppi. Tähän mennessä olen lasteni valittujen kanssa tullut toimeen oikein hyvin. He ovat kuin bonuslapsia!

Vaikka omat vanhempani menehtyivät kun olin nuori niin elämässäni on onneksi myös muutama vanhempi ihminen. Toinen on 81v ja toinen 82v. He ovat erittäin huumorintajuisia, hyväkuntoisia liikkuvaisia, elämänmyönteisiä ja kiitollisuus loistaa heistä.
Ovat minulle ehkä sellaiset varamummo ja varaukki. Omat isovanhemmat niinikään menehtyivät kun olin nuori. Ehkäpä ammennan heistäkin isovanhempioppia.

Ihanaa kuunnella varaukin ja mummon elämäntarinoita ja huomata, että iästään huolimatta he ovat edelleen terveitä.
Terveys on tärkeää. Terveyden eteen kannattaa tehdä hyviä valintoja, niillä valinnoilla on suuri merkitys!

Työni on palkitsevaa ja tärkeää. Toivon että terveyttä riittää että kykenen tehdä työtä pitkään. Työssäni liikun paljon, mutta se ei ole kuluttavaa.

Minulla on hyviä ystäviä ja myös ikäiseni paras ystävä jonka kanssa jaan kaiken. Toivon että saadaan keppostella yhdessä loppuun asti. Voin jo nähdä mielessäni kun viimeisillä voimilla kammetaan itseämme rollaattorin päälle ja lähdetään tekemään yhdessä ne viimeiset kepposet.

Parasta olisi sitten joskus kupsahtaa rauhassa niin että tiedän jälkikasvuni pärjäävän. Että olen kerennyt antaa riittävät eväät heille elämään, että he ovat tietäviä ja tyytyväisiä. Bonusta on se jos saan elää hyvin pitkän elämän.

 

miten tämä omahoitaja tähän liittyy.

...systeemi on rakentunut niiden varaan. Luit väärin

 

Jos sulle riittää, niin se ei tarkoita, että muille pitää riittää. Ehkä sulle on ok, että kärsit oikein kovasti ja luulet olevasi urhoollinen.

Eiku joillakin on se

 

...systeemi on rakentunut niiden varaan. Luit väärin

Ei omahoitajuudessa ole mitään pahaa vaan päinvastoin. Alunperinkin läheiset on hoidettu itse loppuun saakka. On asioita joita ei pitäisi edes ulkoistaa.

 

Olen hoivakodissa töissä ja en haluaisi itse olla monta vuotta muiden pestävänä ja syötettävänä. Itse ei tunnistaisi edes omia lapsiaan, tekisi tarpeensa vaippoihinsa, etsisi vanhempiaan ym

 

Olen hoivakodissa töissä ja en haluaisi itse olla monta vuotta muiden pestävänä ja syötettävänä. Itse ei tunnistaisi edes omia lapsiaan, tekisi tarpeensa vaippoihinsa, etsisi vanhempiaan ym

Katsoin muutama kuukausi sitten brittielokuvan Father eli isä.
Kirjoitin elokuvasta jossakin tämän palstan ketjussa elokuvan nostamista ajatuksistani. Ihailin tasokkaan hoitokodin henkilökuntaa, joilla oli oikea asenne työhönsä. Ihminen on arvokas vaikka on fyysisesti hauras ja terveiden mielestä säälittävä ja turha. Kuka tahansa minkä ikäisenä tahansa voi joutua toisten varaan.
Minulle tulee usein postissa kauniita kortteja, jotka on maalattu suulla tai varpailla. Opettele ajattelemaan asioista toisin tai vaihda alaa. Tuskin kukaan toivoo joutuvansa laitokseen, jonka henkilökunta ajattelee työtään tylsänä ja
vastenmielisenä puuhana. Kukapa tietää, jos ikuisuudessa eli taivaassa on vain seniileitä ihmisiä. Sellainen ihminen ei taatusti ole tehnyt syntiä viimeisinä vuosinaan fyysisesti hengittävänä, syövänä, nukkuvana ja tarpeensa ulostavana vaippapöksynä. Kaupoissa ja monissa muissakin paikoissa liikkuu päivittäin ihmisiä, jotka ovat monin tavoin vajavaisia. Minulle he ovat ihmisiä muiden joukossa. Ilahdun ana kun joku tulee vastaan invatuolissa tai pyytää apua. Näen
hänet silloin lasteni isänä, joka halvaantui viime vuosikymmenen alussa ja liikkuu nykyään pyörätuolissa. Hän selvisi aikoinaan kuin ihmeen kautta kahden kuukauden koomasta.

 

^
Kuulehan, hoidan työni hyvin. Hoidan, välitän, kosketan. Saan joka päivä kiitosta työstäni. (Ja aika usein myös haukkumista ja yritetään lyödä.)Mutta en itse halua samaan asemaan. Katsoin myös tuon elokuvan ja se oli hyvin tehty. Mutta kyllä se arki on vielä raskaampaa.

 

Sellainen ihminen ei taatusti ole tehnyt syntiä viimeisinä vuosinaan fyysisesti hengittävänä, syövänä, nukkuvana ja tarpeensa ulostavana vaippapöksynä.

Niin ei kai se enää syntiä ole kun muistisairaus on vienyt kaikki estot ja järjen. Huoritellaan, haukutaan, runkataan, yritetään lyödä ja purra, kynsitään ja syljetään päälle. Ihana vanhuus...

 

Hulluksi on maailma mennyt. Kipu ja kärsimys pyyhkäistään pois.

Ei kai elämän tarkoitus ole kärsiä ja kitua

 

No juu, aion muumioitua tänne kotiin sohvalle. En ihan vielä, mutta vähitellen aloitan yritykset. Olen nyt 67-vuotias, eikä minun ikäluokkani ihmisiä halua kukaan auttaa tai hoitaa.

 

No juu, aion muumioitua tänne kotiin sohvalle. En ihan vielä, mutta vähitellen aloitan yritykset. Olen nyt 67-vuotias, eikä minun ikäluokkani ihmisiä halua kukaan auttaa tai hoitaa.

Sinähän olet just jäänyt eläkkeelle. Vielä kunnossa

 

miten tämä omahoitaja tähän liittyy.

Ei ole omahoitajista kysymys

 

No juu, aion muumioitua tänne kotiin sohvalle. En ihan vielä, mutta vähitellen aloitan yritykset. Olen nyt 67-vuotias, eikä minun ikäluokkani ihmisiä halua kukaan auttaa tai hoitaa.

Kyllä sinäkin pystyt tanssimaan kerran viikossa sen 4 tuntia kuten muutkin, jopa yli 85-vuotiaat

 

Ei ole omahoitajista kysymys

Niin omahoitajuus on vähän sama, kun vastuuhoitajuus mm. th:n toimintayksiköissä. Omaishoitajuus on sitten eri asia ja on sen hoidettavan omaisen tai läheisen antamaa hoitoa, eikä hän useinkaan ole hoitoalan ammattilainen.

 

Omaishoitajuus on sitten eri asia ja on sen hoidettavan omaisen tai läheisen antamaa hoitoa, eikä hän useinkaan ole hoitoalan ammattilainen.

Ei ole ei ja silti saa antaa lääkkeitä missä laitoksessa tarvittaisiin luvat

 

Ne lääkkeet on niiden vastavaikuttajia

Lukee kyllä pakkausselosteissa nuokin

 

Joo vähän samat mietteet ja sama tilanne, ko. tautia on ollut.

Joskus diagnoosi voi olla vääräkin

 

Joka syntymäpäivänä juhlitaan sitä, että on jälleen yksi vuosi vähemmän elinaikaa

Vuonna 2030 syntyvät ihmisetkin lähestyvät kuolemaansa vaikka ne ei tiedä vielä mitään.

 

Miksi olisin miettinyt niin itsestään selvää asiaa?
Jo enne kuin opin lukemaan, opin sen, että mikä on syntynyt, kuolee myös joskus. Ja lukemaankin opin jo ennen kouluikää.
Voin siis sanoa jo ajat sitten tottuneeni siihen ajatukseen, että kunhan täällä aikani rähjään ja rähjäännyn, kyllä se viikate sitten aikanaan heilahtaa minunkin kohdallani.
Miksi siis moista pähkäilisin yli tarpeen, on tässä vielä paljon muutakin kesken kuin elämä.
Ei minulla ole mitään erityistä syytä kuolemaani kiirehtiä, mutta ei toisaalta sen tulon pitkittäminenkään tunnu järkevältä. Olen mielestäni valmis koko ajan, olen ollut sitä jo viimeiset pari vuosikymmntä.
En kerta kaikkiaan osaa eläytyä näiden ajatusmaailmaan, jotka pitävät pitkää ikää jotenkin tavoittelemisen arvoisena. Aikansa kaikella, niin myös minulla.

 

Niin ei kai se enää syntiä ole kun muistisairaus on vienyt kaikki estot ja järjen. Huoritellaan, haukutaan, runkataan, yritetään lyödä ja purra, kynsitään ja syljetään päälle. Ihana vanhuus...

Parempi vaihtoehto lienee riehuminen kuin somessa samojen asioiden kirjoittaminen. Eläinlääkärit kuulema luopuvat alastaan ilkeiden somekirjoitusten takia. Yksi potilas ja yksi hoitajauhri. Netissä yksi kirjoittaja voi saada lukemattoman määrän ihmisiä työkyvyttömiksi.

 

välillä tulee mietittyä sillä olen vanhainkodissa töissä ja näen päivittäin miten avuton sairas vanhus on.

 

Kyllä, jo useita kymmeniä vuosia. Vanheneminen ja vanhentuminen ei ole ongelma niin kauan kun on suht terve. Rakko tuntuu pienentyneen ja eturauhanen kasvaneen. Syön terveellisesti ja pyrin liikkumaan. Nyt 61 ja toivon pääseväni eläkkeelle elossa.

 

välillä tulee mietittyä sillä olen vanhainkodissa töissä ja näen päivittäin miten avuton sairas vanhus on.

Toivottavasti työpaikallasi on ns. debriefing-ohjausta. Isäni sairasti keuhkofibroosia ja oli usein sairaalassa. Soitin keuhkosairaalan ja rupattelin lääkärin ja hoitajien kanssa. Yksi hoitajista tuntui tulleen hyvin läheiseksi isäni kanssa ja oli hyvin herkkä puheissaan. Isäni oli paljon muistellut vanhoja aikoja ja armeijassa tapaturmaisesti menehtynyttä veljeäni. Sanoin siihen, että hän aina puhuu samasta asiasta. Myöhemmin isäni kuoli kotiseutunsa sairaalassa. Selvisi, että hän oli sairastanut sodan aikaan tuberkuloosin ja se oli koteloitunut keuhkoihin. Jouduimme käymään keuhkotarkastuksissa lasteni kanssa potilasvierailun takia. Äitini sairasti vaikeaa astmaa vuosikausia. Olen jostain syystä pysynyt ihmeen terveenä. Joten kitumista on tullut nähtyä perhepiirissä.
Hoitajat ovat kovilla, ja liian herkkäluonteinen hoitaja eläytynee liikaa potilaiden juttuihin. Kun minulla mieli liikaa herkistyy, karaisen itseäni lukemalla inhorealistisia juttuja tai väittelen tämän palstan pahimpien sekopäiden kanssa
tiettyjen rajojen sisällä. Jos itse olisin potilaana, tykkäisin hauskasta ja reippaasta hoitajasta. Jos alkaisin liikaa märehtiä vanhoja asioita, hoitaja saisi sanoa, että
lopeta tuo heti. Niin minun esikoinen aina tekee. Esim. rahasta puhetta hän ei siedä ollenkaan. Oli suuri helpotus, kun tuo päätös napsahti. Ei siinä asiassa edes ollut mitään puhuttavaa. Mukana oli sen verran puntia mukana kuin tarvitsin. Ei siinä maassa enää käytetä käteistä vaan kaikki maksetaan kortilla.
Ehkä jollekin lukijalle selvisi miksi en hakeutunut terveydenhoitoalalle.
Tänään on kansainvälinen jazz-päivä. Sen viidyttävämpää ja mielenrauhaa antavaa musiikkia ei ole olemassakaan. Laittakaa hoitokoteihin miellyttävää musiikia soimaan, jossa ei ole välispiikkejä, mainoksia eikä laulajia.