Suomessa on vaan perisynti olla onnellinen. Saati sanoa sitä ääneen tai jopa sitä, että pitää itsestään ihan sellasena tallaajana kun on. Jos on hyväksynyt itsensä ja toisinaan onnistumisistaan iloitsee niin ai kamala sentään, sehän on varmaan ihan kamalan ylpeä ihminen!
Hei, jospa nyt oikeasti miettisitte miksi on niin hirveetä jos joku oikeesti tykkää itsestään ja on ylpeä saavutuksistaan? Murjotteko lastennekin itsetunnon mahdollisimman matalalle, ettei mokomat vaan ylpistyisi? Miten voi olla et täällä on mielipiteet suoraan ku 30-luvun Suomesta? Eikö terveen itsetunnon omaava tykkää itsestään ihan yhtä paljon kuin muistakin ja siksi iloitse omista onnistumisistaan yhtä paljon kuin muidenkin? Ja sitten päivitä sitä vaikka facebookkiin, jos sitä kautta haluaa sen jakaa niille, jotka sun sivuas seuraa?
Mikä siinä on niin hirveää, jos joku on onnellinen? AP:n ajatusmaailma tuntuu kuvaavan juuri sitä miksi suomessa on niin paljon koulukiusaajia. Kaikki vaan matalaksi ja mahdollisimman kovalla kädellä!
Ja vielä lopuksi, siellä FB:ssä on sellanen hauska juttu, kun vapaa valintaiset kaverit. Jos siellä pitää kauhistella jonkun "ylpeitä" kirjoituksia niin miksi et poista sitä kavereista? etkä tuu jonneki palstalle tekemään jotain psykopaatti-diagnooseja?