Miksi ei omaisillle ilmoiteta?

Kun mielisairas ihminen lakkaa käymästä hakemassa lääkkeitään :|

Eräs tuttu skisofreniaa ja "jotain" - en tiedä tarkkaa diagnoosia - sairastava ihminen alkoi käyttäytyä todella oudosti ja lopulta selvisi, ettei hän ole hakenut viikottaista lääkeannostaan kolmeen kuukauteen. Hän siis asuu omillaan, mutta esim. edunvalvoja huolehtii talousasioista jne. Hän käy aina kerran viikossa piikillä ja jos jättää sen väliin niin sillon hommat kaatuu vähitellen täysin, eikä hän pysty enää huolehtimaan itsestään.

Aika kauan tosin kesti ennenkun tää homma omaisille selkeni, vaikka näkevät usein ja ovat tekemisissä - yhtäkkiä vaan henkilö kieltäytyi pitämästä yhteyttä eikä halunnut tavata jne. Ja sitten selvisi ettei hän ollut käynyt hakemassa lääkettä.

Jos kuitenkin henkilön potilastiedoissa on omaisten nimet ja on selvää, ettei ihminen tuu toimeen ilman sitä lääkettä - miks ihmeessä ei mitään ilmoiteta? Ei ymmärrä...

 

Vaitiolovelvollisuus kieltää.

 

Vaitiolovelvollisuus kieltää.

Siinäpä se.

 

Vaitiolovelvollisuus kieltää.

Siinäpä se.

Kuitenkin tää asia kerrottiin omaisille - ihmiselle joka potilaan papereissa merkitty lähiomaiseksi - kun he soitti sinne, mistä tää ihminen lääkkensä hakee.

 

Periaatteessa ei olisi silloinkaan saanut kertoa, lienee ko. hoitaja miettinyt siinä vaiheessa pienemmäksi harmiksi kertoa asian, kuin jättää omaisen epätietoisuuteen. Mutta jokatapauksessa, ei olisi tuossakaan vaiheessa saanut kertoa.

 

Lupa keskustella omaisten kanssa (jonka asiakas on antanut) on kuitenkin ihan eriasia kuin velvollisuus soitella asiakkaan asioista omaisille ellei asiakkaan papereissa nimenomaan niin lue.

 

Kuis sairas sitä sit tarvii olla, että joku huolehtii siitä, että ihminen pysyy tolkuissaan? Kun jos tääkin ihminen ois saanu jatkaa ilman lääkkeitä niin olis taas päätyny sairaalahoitoon.

Joo vaitiolovelvollisuus ja itsemääräämisoikeus jne jne. mut jotenkin mun järkeni vaan sanoo, että jos avohoidossa oleva ihminen toimii niin, ettei se avohoito enää toimi, niin eikö se oikeesti ketään kiinnosta ennnekun asiat on tosi huonosti?

 

Kuis sairas sitä sit tarvii olla, että joku huolehtii siitä, että ihminen pysyy tolkuissaan? Kun jos tääkin ihminen ois saanu jatkaa ilman lääkkeitä niin olis taas päätyny sairaalahoitoon.

Joo vaitiolovelvollisuus ja itsemääräämisoikeus jne jne. mut jotenkin mun järkeni vaan sanoo, että jos avohoidossa oleva ihminen toimii niin, ettei se avohoito enää toimi, niin eikö se oikeesti ketään kiinnosta ennnekun asiat on tosi huonosti?

Suomessa ei harrasteta pakkohoitoa ellei potilas ole vakavasti vaaraksi joko itselleen tai muille.

Hoidosta saa jokainen vapaasta tahdostaan kieltäytyä.

 

Kuis sairas sitä sit tarvii olla, että joku huolehtii siitä, että ihminen pysyy tolkuissaan? Kun jos tääkin ihminen ois saanu jatkaa ilman lääkkeitä niin olis taas päätyny sairaalahoitoon.

Joo vaitiolovelvollisuus ja itsemääräämisoikeus jne jne. mut jotenkin mun järkeni vaan sanoo, että jos avohoidossa oleva ihminen toimii niin, ettei se avohoito enää toimi, niin eikö se oikeesti ketään kiinnosta ennnekun asiat on tosi huonosti?

Niin järki sanoo. Järki sanoo myös että jos olet hoidossa paikassa X niin tietojen pitäisi näkyä kotipaikassasikin. Tai jos lääkäri lähettää sinut terveyskeskuksesta sairaalaan, sairaalan lääkärin pitäisi saada katsoa ilman eri lupaa esim verikokeiden tulokset. Ja lähettäneen lääkärin pitäisi saada automaattisesti tiedot siitä mitä sairaalassa tehtiin. Näin vain ei ole. Vaitiolovelvollisuus menee kaiken tämän edelle, ilman eri lupaa potilaalta ei noista saa mitään tehdä. Kummallista eikö totta?

 

Tämä juuri mättää Suomen mielenterveyshoidoissa: Skitsofreenikoille ja muille psykoosiuhan alla eläville ei voi pakolla antaa lääkkeitä vaan on luotettava että he itse noutavat/ottavat lääkkeensä. Usein käytännössä vain ootellaan että lääkkeet pois jättänyt sitsofreenikko menee uudestaan kunnon psykoosiin ja voidaan tehdä pakkohoitolähete ja sitten suljetulla osastolla on oikeus pakolla antaa ne lääkkeet.

Omaisille ei hoidoista muutenkaan mitään tietoja anneta ellei hoidettava itse kerro. Tosi kiva juttu. Esim. puoliso ei saa hoitotaholta mitään tietoja vaikkapa sairaalasta kotiutuvasta miehestään, vaan on vain ooteltava ja pelättävä että milloin se taas alkaa sekoilla. Sitten toisaalta lääkärit ja muut hoitavat tahot kuitenkin olettavat puolison ja muiden lähiomaisten huolehtivan sairaasta perheenjäsenestään. Esim. sairaalasta kotiutetaan aivan puolikuntoisena jos tiedetään että puoliso on olemassa siellä kotona. Huolehdipa siinä sitten kun mitään tietoja et saa etkä tiedä yhtään missä mennään.

 

Ai puolisokaan ei saa tietoja Just.
Kuitenkin sit omaisia helposti syyllistetään siitä, etteivät oo huomanneet tai tehneet mitään.

Eli kärjistetysti: joko pakkohoidossa suljetulla osastolla tai sitten kun ellun kanat ihan missä ja miten vaan?
Eli avohoitopotilailla ei oo todella mitään turvaverkkosysteemiä, että homma saatas katkastua ennenkun se hajoo ihan käsiin. (Ei se nyt mun mielestä mitään pakkohoitoa olis.) Ja tulis aika paljon halvemmakskin yhteiskunnan kannalta. Ja olis helpompaakin yrittää korjata tilannetta ajoissa.

 

Omaisille ei hoidoista muutenkaan mitään tietoja anneta ellei hoidettava itse kerro. Tosi kiva juttu. Esim. puoliso ei saa hoitotaholta mitään tietoja vaikkapa sairaalasta kotiutuvasta miehestään, vaan on vain ooteltava ja pelättävä että milloin se taas alkaa sekoilla. Sitten toisaalta lääkärit ja muut hoitavat tahot kuitenkin olettavat puolison ja muiden lähiomaisten huolehtivan sairaasta perheenjäsenestään. Esim. sairaalasta kotiutetaan aivan puolikuntoisena jos tiedetään että puoliso on olemassa siellä kotona. Huolehdipa siinä sitten kun mitään tietoja et saa etkä tiedä yhtään missä mennään.

Ai puolisokaan ei saa tietoja Just.

paska puhetta. omainen saa kaiken tiedon, jos hoidettava on antanut luvan siihen. jos viksi ei saa puolisostaan tietoja, lienee syy miksi puoliso sen haluaa estää...

 

Omaisille ei hoidoista muutenkaan mitään tietoja anneta ellei hoidettava itse kerro. Tosi kiva juttu. Esim. puoliso ei saa hoitotaholta mitään tietoja vaikkapa sairaalasta kotiutuvasta miehestään, vaan on vain ooteltava ja pelättävä että milloin se taas alkaa sekoilla. Sitten toisaalta lääkärit ja muut hoitavat tahot kuitenkin olettavat puolison ja muiden lähiomaisten huolehtivan sairaasta perheenjäsenestään. Esim. sairaalasta kotiutetaan aivan puolikuntoisena jos tiedetään että puoliso on olemassa siellä kotona. Huolehdipa siinä sitten kun mitään tietoja et saa etkä tiedä yhtään missä mennään.

Ai puolisokaan ei saa tietoja Just.

paska puhetta. omainen saa kaiken tiedon, jos hoidettava on antanut luvan siihen. jos viksi ei saa puolisostaan tietoja, lienee syy miksi puoliso sen haluaa estää...

Toi mustattu sen kertookin JOS potilas on antanut luvan. Mutta potilas voi ihan yhtä hyvin kieltää sen ettei tietoja saa antaa kenellekään ja silloin siihen on tyytyminen. Potilas voi myös kieltää ettei kysyttäessä hänen sairaalassaolostaan saa kertoa kenellekään. En kyllä tiedä miten tämä pykälä menee silloin jos on tahdosta riippumattomassa hoidossa.

 

Semmoinen huomautus että ennenkuin menee psykoosiin, ei saa mistään apua. Minulla on "vain" ahdistuneisuushäiriö ja rajatilahäiriö, mutta nyt lääkärini on huolestunut kun menetän muistini vähän väliä ja vaikutan muutenkin hieman oudolta...kirjoitti viimeksi sairaslomahakemukseen että psykoosin alkuoireita. Ehkäpä niitä ei olisi, jos hoitoa saisi aiemmin!

 

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 6 §
Potilaan itsemääräämisoikeus

Potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Jos potilas kieltäytyy tietystä hoidosta tai hoitotoimenpiteestä, häntä on mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla.

Jos täysi-ikäinen potilas ei mielenterveydenhäiriön, kehitysvammaisuuden tai muun syyn vuoksi pysty päättämään hoidostaan, potilaan laillista edustajaa taikka lähiomaista tai muuta läheistä on ennen tärkeän hoitopäätöksen tekemistä kuultava sen selvittämiseksi, millainen hoito parhaiten vastaisi potilaan tahtoa. Jos tästä ei saada selvitystä, potilasta on hoidettava tavalla, jota voidaan pitää hänen henkilökohtaisen etunsa mukaisena.

Tapauksissa, joita 2 momentissa tarkoitetaan, tulee hoitoon saada potilaan laillisen edustajan taikka lähiomaisen tai muun läheisen suostumus. Laillisen edustajan, lähiomaisen ja muun läheisen tulee suostumusta antaessaan ottaa huomioon potilaan aiemmin ilmaisema tahto tai, jos hoitotahtoa ei ole ilmaistu, hänen henkilökohtainen etunsa. Jos laillinen edustaja, lähiomainen tai muu läheinen kieltää hoidon antamisen tai hoitotoimenpiteen tekemisen potilaalle, potilasta on mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä suostumisesta kieltäytyvän henkilön kanssa muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla. Jos laillisen edustajan, lähiomaisen tai muun läheisen näkemykset hoidosta eroavat toisistaan, potilasta on hoidettava tavalla, jota voidaan pitää hänen henkilökohtaisen etunsa mukaisena. (9.4.1999/489)

Potilaan tahdosta riippumatta annettavasta hoidosta on voimassa, mitä siitä mielenterveyslaissa, päihdehuoltolaissa (41/86), tartuntatautilaissa ja kehitysvammaisten erityishuollosta annetussa laissa (519/77) säädetään.


Laki sanoo noin, mutta käytäntö taitaa olla hyvin tapauskohtainen.

 

Käytännössähän ainoa pykälä minkä nojalla voidaan ottaa pakkohoitoon on toi mielenterveyslain pykälä.
Huono hoitomyöntyvyys, eli tässä tapauksessa lääkkeitten ottamatta jättäminen, ei sinänsä ole syy ottaa pakkohoitoon.