Miksi hankkia enemmän kuin yksi lapsi?

Jos ajattelen itseni kautta, niin olis elämä ollut tylsää ja turvatonta ilman 7-vuotta vanhempaa isoveljeä.

 

ongelmia=hankalampaa mulle aivan sama asia.
Se on ittestä kiinni miten asioihin suhtautuu.Onhan väsymys ajoittain ollut aivan kaameeta,mutta kaikesta on selvitty.

 

ongelmia=hankalampaa mulle aivan sama asia.
Se on ittestä kiinni miten asioihin suhtautuu.Onhan väsymys ajoittain ollut aivan kaameeta,mutta kaikesta on selvitty.

No siinä onkin yksi syy miksi on hankalempaa kun väsyttää kovasti niin kaikki tuntuu hankalemmalta. Ei auta lapsille sanoa että en jaksa, äitiä väsyttää. Jos vain on yksi lapsi voi nukkua kun esikoinenkin nukkuu. Kun on kaksi tai enemmän on viihdytettävä ja laitettava ruokaa ja vastattava erilaisiin tarpeisiin siitä lamaannuttavasta väsymyksestä huolimatta.

 

Samoja kokemuksia kuin aiemmilla. Ensimmäisenä siis se sisaruksen seura. Mitä tuohon vaikeaan vauva-aikaan tulee niin se voi hyvin pitää paikkansa, se ei välttämättä ole lainkaan sitä loistoaikaa kahden pienen kanssa. Vauva voi valvottaa, huutaa jne ja esikoinen olla mustasukkainen ja kiukutella. Ehkä uhmakin osuu samaan ajankohtaan? Mutta sitten kun vauva vähän kasvaa ja lapsille alkaa löytyä yhteistä tekemistä niin tuolloin arki helpottaakin huomattavasti. Yhtäkkiä voi huomata että lapset leikkivätkin tyytyväisinä keskenään ja saat laittaa rauhassa ruokaa sen sijaan että joudut kantamaan kitisevää vauvaa sylissäsi esikoisen roikkuessa housunlahkeessa...

Ja tuo seura jatkuu yli leikki-iän ja kouluiän aina sinne aikuisuuteen asti. Tuota pidän itse tärkeämpänä kuin sitöä lapsuudenleikkiseuraa, sehän on mahdollista koota sukulaisten ja naapurien lapsistakin ja usein ainokaiset tuppaavat kouluiässä luomaan todella kiinteitä ystävyssuhteita jotka ehkä tavallaan korvaavat sen sisaruksen. Mutta ihan aikuisen näkökulmasta, eräs ystäväni on ainoa lapsi ja ihan hyvin hyväksynyt asian. Nyt kuitenkin hänen ollessa 25v, vielä lapseton on äitinsä sairastunut syöpään ilman paranemisennusteita. Elinaikaa ei ole enää paljoa jäljellä ja äidin heikkenemisen näkeminen on raskasta. Isä on aina juonut enemmän ja vähemmän, nyt ahdistukseensa enemmän kuin koskaan eli ystävälle on jäänyt yksin vastuulleen sairaan äidin hoitaminen ja isän juomisen vierestä seuraaminen. Tätä läpikäydessään hän on niin monesti toivonut että olisi se sisarus jonka kanssa jakaa tämä vaikea aika, samalla pelottaa se tyhjyys kun äiti on poissa...

Lisäksi on useita kavereita jotka itse oltuaan ainoita lapsia ovat ehdottomasti halunneet omalle lapselleen sisaruksia. Mahtuu tietty joukkoon joku joka on aina ollut onnellinen siitä ettei ole ollut sisaruksia ja haluaa myös tarjota omalle lapselleen nuo ainokaisuuden edut. Yksilöllistä mutta tästä omasta tuttavapiiristä nuo jotka haluavat useamman lapsen ovat ehdoton enemmistö.

Muuten jos palataan ihan lapsuuteen niin vanhempien näkökulmasta voi olla ihan kivakin kun on kaksi lasta. Pääsee irti esikoisenaikaisista ihanteista (kellä niitä sitten on ollut) ja pystyy toisen kanssa ottamaan rennommin. Huomaa että lapset ovat erialisia ja oppii luovemmaksi. Tottuu tiettyyn kaaokseen ja työmäärään niin siinä sitten onkin ihanaa kun saa viettää aikaa vain toisen lapsen kanssa kerrallaan. Siinä sitten yhden lapsen aknssa liikkuminen jne tuntuukin yllättän helpolta.

Täysin samaa mieltä Hienosti kuvailit