Miksi huudatte pienille lapsille? :(

Krooninen väsymys, masennus, stressi, huolet..?

 

Olen jo miettinyt että pitääkö meidän lähteä lapsien kanssa pois että mies tajuaa mitä tekee... eilen puolustin lasta kun mies otti taas tyypillisen asenteen lapsen opastus tilateessa, oli tosi inhottava. Heitti lapsen leluja minua päin ja sanoi että hoida itse. Rauhottumisenkaan jälkeen ei tajunnut mokaansa vaikka lapsi itki suoraa huutoa kun mies oli kironnut, huutanut ja riuhtassut lapsen lattiaan vain koska lapsi toisella siivoamis kehottamisella ei tehnyt vaan viskasi leluja lattialle. Ei ole paikkaa minne mennä, enkä tiedä miten saan miehen ymmärtämään ongelmansa. Minun puhe on ilmeisesti tehotonta koska mikään ei muutu. Miehellä riittää ymmärrystä ja rauhallista mieltä vanhimmalle lapselle vaikka urputtaa, on ylimielinen ja kohtelee sisaruksiaankin huonosti. Se ei saa miestä kiivastumaan. Mutta nuorimman ei tarvitse kun laittaa normaalin kaksi vuotiaan tavoin pari kertaa hanttiin niin tilanteen hoito on järkyttävää. Mies on osoittanut että voi hallita itseään mutta en tiedä miksi se näkyy vain yhden lapsen kohdalla vaikka elää arkea ihan jokaisen kanssa. Nuorempia kohtelee niin kuin ei välittäisi heistä tunne tasolla isänä.

No tuo ei todellakaan ole normaalia. Et jää tohon tilanteeseen. Kutsu vaikka neuvolasta joku teille kotiin, niin että kun mies esim töistä tulee olet neuvolatädin kanssa vastassa. Eli et kerro miehelle etukäteen tapaamisesta. Sanot että nyt on keskusteltava asioista. Hän voisi hakeutua vaikka johonkin miestenryhmään mitä on miehille jotka on taipuvaisia väkivaltaan, siitä vois olla apua! Ja puhutte, että nyt on oikeasti semmonen tilanne että jos hän ei sitoudu muuttamaan tapojaan niin se on ero edessä, se on lapsen ja sinun parhaaksi..

 

Krooninen väsymys, masennus, stressi, huolet..?

Siis se kaveri on koko ikänsä ollu semmonen tuittupää.. Jos joku ei hänen mielensä mukaan mee niin suuttuu, ja hermostuu kun hälle sanoo vastaan tms.. JOkaisella stressiä ja huolia on mut ei niitä saa pieniin lapsiin purkaa.. Ja on tommonen ollu jo ekan lapsen kans, niin miks sitten piti tehdä toinen, jos on niin stressaavaa..

 

Kyllä meillä käytetään koko kirjo mitä äänenkäyttöön tulee. Jos menee överiksi pyydetään anteeksi, se on elämää.
Lapsi on 5v ja ylivilkas sekä keskittymishäiriöinen. Joskus hänen huomiotaan ei saa edes huutamalla, koskeminenkaan ei aina saa häntä siirtämään huomiotaan minuun. Silloin pitää vaan siirtyä rauhoittumaan johonkin missä on mahdollisimman vähän virikkeitä.
Toki meillä puhutaan paljon myös huutamatta, kuiskaillan myös välillä. En itse arvosta lässyttäjviä vanhempia. Maailma on kova paikka ja lapsen hyvä kuulla huutamista jo kotona koska kohtaa sitä viimeistään päiväkodissa tai ainakin eskarissa

 

Minua taas ärsyttää ne vanhemmat kaupassa, kaupungilla jne. (missä nyt on muitakin ihmisiä), jotka puhuvat ja käskevät lapsiaan tosi töykeään sävyyn. "Tule nyt tänne, ei saa koskea, elä tee sitä ja tätä". Tosi ärsyttävää, ihan kuin yritettäisiin näyttää muille että näin minä komennan lapsiani. Vaikka lapsi ei olisi edes tehnyt mitään..

 

Huudan lapsilleni joskus. Olen yleensä silloin vihainen tai säikähdän, että jotain sattuu. Teen paljon muutakin.

Kuiskaan, laulan, nauran, pussaan, halaan, kutitan...

Olen vähän tämmöinen.