Miksi joillakin kotiäideillä on tylsää?

Jäin tänään miettimään tätä kun imuroin huushollia . Olen täältäkin lukenut useammaltakin äidiltä että kotona oleminen on puuduttavaa ja tylsää, eikä ole mitään tekemistä. Ja monelle tuo tylsyys on sitten syy mennä aikaisin töihin ja viedä lapsi hoitoon.

Nyt täytyy jo näin alkuun painottaa että mä en todellakaan tuomitse tylsistyneitä äitejä . Mulla oli itsellänikin esikoisen kanssa kiire takaisin työelämään, tosin enemmän taloudellisista syistä. Enkä todellakaan ajattele että kotiäitiys olisi ainoa ja oikea vanhemmuuden muoto. Sitä en tule itsekään enää mahdottoman kauaa olemaan.

Mutta siis palatakseni aiheeseen, tuohon tylsyyteen. Mä kun itse viihdyn aivan loistavasti kotona ja tylsistyn äärettömän harvoin. Koko ajan on puuhasteltavaa ja ylivilkkaan pojan perässä juoksemista. Siivoan, pyykkään, teen perheelle ruokaa, kuskaan esikoista treeneihin, käyn kaupassa, kerran viikossa käyn perhekerhossa, kerran viikossa sählytreeneissä, puuhastelen tontilla, leivon, teen iltapalaa, kerään marjoja..... enhän mä nykyään ehdi edes pahemmin nettailla paitsi silloin kun nukutan kuopusta (kuten nytkin).

Toki mulla varmaan on eri tilanne kuin monella muulla, kun tosiaan on tuo raksaprojekti joka vaatii paljon aikaa, suunnittelua, soittelua yms. Ja esikoinen on sen verran isompi että hänen kanssaan menee aikaa läksyjen ja milloin minkäkin harrastuksen kanssa. Mutta silti mietin vaan että mistä tuo tylsistyminen johtuu? Olenko mä ehkä tylsistyneitä laiskempi ja nautin siksi kotona olemisesta, vai onko mulla parempi asenne kun osaan arvostaa tätä ja tiedän että tämä on väliaikaista? Vai mistä kiikastaa? Kertokaa .

 

Sä olet erilainen kuin muut. Katsos, kun kaikki eivät ole samanlaisia. Toiselle riittää ne aina samat toistuvat rutiinia ja toisia ne kyllästyttää. Minua ne kyllästyttää, tarvitsen jotain järjellistäkin tekemistä ja siksipä teenkin pari vuoroa kuussa töitä.1

 

Joillakin ihmisillä, oli ne sitten DI, kotiäiti, lääkäri, perhepäivähoitaja, erikoishammasteknikko, AD, muurari, autokauppias tai kiinteistöhuoltaja tai mitä ikinä, on aina tylsää.

Se on asennekysymys. Sääli heitä.

 

Sä olet erilainen kuin muut. Katsos, kun kaikki eivät ole samanlaisia. Toiselle riittää ne aina samat toistuvat rutiinia ja toisia ne kyllästyttää. Minua ne kyllästyttää, tarvitsen jotain järjellistäkin tekemistä ja siksipä teenkin pari vuoroa kuussa töitä.1

ISO PEESI!

 

Samaa minäkin olen ihmetellyt kuin ap. Itse en yksinkertaisesti ehdi tylsistymään kotona...Ainahan sitä voi järjestää itselleen tekemistä.

 

mä olen ainakin niin levoton sielu, että en vaan malta olla kotona. vaikka kuinka koitan touhuta ja tehdä, niin se on pakkopullaa ja kyllästyn nopeesti, en jaksa joka päivä samaa.. tosin oon ollu työelämässä jo 2v kotiäitiyden jälkeen, mutta edelleen muistan ne tylsät päivät kotona vauvan kanssa.. asuttiin kerrostalossa eikä ollut pihaa missä touhuta, ei ollut kunnollista leikkipuistoa (kun lapsi oli isompi), ei ollut äitikavereita, ei ollut montaa neliötä mitä siivota, ei tullut paljoa pyykkiä jne. meinasin kuolla tylsyyteen ja miestäkin varmaan ahdisti jo tulla töistä kotiin kun tiesi et heti ovella hyökkään sen kaulaan roikkuun ja kitisen miten tylsää on ja plaaa
mut ihmiset on erilaisia

 

Jos nuo kaikki luettelemasi asiat ovat jonkun mielestä tylsää puuhaa, niin silloin kotona olo on ehkä tylsää.

Omasta mielestäni siivous, pyykkäys ja sapuskan laitto on ylitylsää, harrastuksia lapsilla ei ole, kaupassakäynnistä toki tykkään, perhekerhoissa käymme kun jaksamme (kerran kuussa tai harvemmin, koska se yleensä on tylsää), ei ole pihaa missä kyntää, leipominen on yhtä tylsää kuin ruoan laitto jne. jne.

Tosin mun mielestä kotona ei ole tylsää, sillä mulla on sitten muuta puuhaa...eikä oikeastaan puuhattomanakaan olo ole tylsää sillä iltasella kun "vapaudun" kotiäitiydestä riennän harrastuksissani.

 

Sä olet erilainen kuin muut. Katsos, kun kaikki eivät ole samanlaisia. Toiselle riittää ne aina samat toistuvat rutiinia ja toisia ne kyllästyttää. Minua ne kyllästyttää, tarvitsen jotain järjellistäkin tekemistä ja siksipä teenkin pari vuoroa kuussa töitä.1

ISO PEESI!

En mä kyllä ajatellutkaan että kaikki olis samanlaisia . Ihan hyvä näkökulma, siis sun tapauksessasi ja varmaan monen muunkin

 

Riippuu varmaankin siitä miten tylsyyden määrittelee, onko tylsyys henkistä vai tylsyys tekemättömyyttä. Tekemistä vois olla vaikka vuosiksi, mutta onko se välttämättä antitylsää.

 

Mulla on näiden kahden kanssa tylsää. Juu pyykkään, siivoankin, laitan ruuat, käyn kaupassa jne. Mut sepä se, tylsää rutiininomaista puurtamista. Mielelläni olisin kotona aina ja ikuisesti JOS saisin tehdä mitä oikeasti huvittaa ja millon huvittaa. Mukuloiden kinastelun sijaan kuuntelisin kaunista musiikkia. Satukirjojen (sen 100 kertaa luettujen) sijaan lukisin paksuja romaaneja. Painavien vanhojen tuplarattaiden tuuppimisen sijaan kävelisin pitkiä lenkkejä ihan jossain muualla. Jne jne. Mut mä en olekaan koskaan tyytyväinen.

 

Jäin tänään miettimään tätä kun imuroin huushollia . Olen täältäkin lukenut useammaltakin äidiltä että kotona oleminen on puuduttavaa ja tylsää, eikä ole mitään tekemistä. Ja monelle tuo tylsyys on sitten syy mennä aikaisin töihin ja viedä lapsi hoitoon.

Nyt täytyy jo näin alkuun painottaa että mä en todellakaan tuomitse tylsistyneitä äitejä . Mulla oli itsellänikin esikoisen kanssa kiire takaisin työelämään, tosin enemmän taloudellisista syistä. Enkä todellakaan ajattele että kotiäitiys olisi ainoa ja oikea vanhemmuuden muoto. Sitä en tule itsekään enää mahdottoman kauaa olemaan.

Mutta siis palatakseni aiheeseen, tuohon tylsyyteen. Mä kun itse viihdyn aivan loistavasti kotona ja tylsistyn äärettömän harvoin. Koko ajan on puuhasteltavaa ja ylivilkkaan pojan perässä juoksemista. Siivoan, pyykkään, teen perheelle ruokaa, kuskaan esikoista treeneihin, käyn kaupassa, kerran viikossa käyn perhekerhossa, kerran viikossa sählytreeneissä, puuhastelen tontilla, leivon, teen iltapalaa, kerään marjoja..... enhän mä nykyään ehdi edes pahemmin nettailla paitsi silloin kun nukutan kuopusta (kuten nytkin).

Toki mulla varmaan on eri tilanne kuin monella muulla, kun tosiaan on tuo raksaprojekti joka vaatii paljon aikaa, suunnittelua, soittelua yms. Ja esikoinen on sen verran isompi että hänen kanssaan menee aikaa läksyjen ja milloin minkäkin harrastuksen kanssa. Mutta silti mietin vaan että mistä tuo tylsistyminen johtuu? Olenko mä ehkä tylsistyneitä laiskempi ja nautin siksi kotona olemisesta, vai onko mulla parempi asenne kun osaan arvostaa tätä ja tiedän että tämä on väliaikaista? Vai mistä kiikastaa? Kertokaa .

=) niinkuin sä itsekin sanoit että esikon kanssa oli vähän eritavalla, eli ehkä ikä tekee hyvää ja osaa nauttia niistä elämän tärkeistä pienistä hetkistä ja yhteisestä ajasta lasten kanssa. Kotona on kiva hommailla ja tosiaan ellei asu pienessä kerrostalossa niin ainahan sitä puuhattavaa on.

Ehkä kotiäidin "tylsyys" on myös hetkittäistä, tulee sellaisia oloja aina välillä että :boooriiing kun jotain perusjuttua tekee 10 kertaa.

mäkin nautin paljon kotona olosta, mutta jos olis vaan 1 lapsi niin ehkä aika kävis pitkäksi, nyt lapsia on neljä niin on mukava kiire aina =)

 

Ei täällä kotona kyllä ehdi käydä aika tylsäksi kun häärää 3 lapsen kanssa ja neljättä koittaa jaksaa kantaa masussa Joskus olen kyllä varmaan valittanut tylsyyttä, mutta nyt olen kyllä onnellinen jos ehtii hetken maata sohvalla ennenkuin täytyy jo juosta seuraavaan paikkaan.. Pääsee pysähtymään vasta 20.30 kun lapset on nukkumassa.

 

Samaa minäkin olen ihmetellyt kuin ap. Itse en yksinkertaisesti ehdi tylsistymään kotona...Ainahan sitä voi järjestää itselleen tekemistä.

Niin, edelleen kun joku toinen tekee mielellään vuodesta toiseen, päivästä toiseen ne samat rutiinit, pesee pyykkiä, siivoaa kämppää, laittaa ruokaa, käy kaupassa ja hän saa siitä tyydytystä. Toiselle nuo taas on tylsyyttä pahimmillaan.

 

mä olen ainakin niin levoton sielu, että en vaan malta olla kotona. vaikka kuinka koitan touhuta ja tehdä, niin se on pakkopullaa ja kyllästyn nopeesti, en jaksa joka päivä samaa.. tosin oon ollu työelämässä jo 2v kotiäitiyden jälkeen, mutta edelleen muistan ne tylsät päivät kotona vauvan kanssa.. asuttiin kerrostalossa eikä ollut pihaa missä touhuta, ei ollut kunnollista leikkipuistoa (kun lapsi oli isompi), ei ollut äitikavereita, ei ollut montaa neliötä mitä siivota, ei tullut paljoa pyykkiä jne. meinasin kuolla tylsyyteen ja miestäkin varmaan ahdisti jo tulla töistä kotiin kun tiesi et heti ovella hyökkään sen kaulaan roikkuun ja kitisen miten tylsää on ja plaaa
mut ihmiset on erilaisia

Ja meillä taas on jatkuvasti sotkuista, pyykkivuorista puhumattakaan . Jostain kumman syystä mä vaan tykkään ihan siitä perustouhuamisestakin ja siitä kun ehtii eri tavalla pitämään kämpästä huolta ja tehdä ruokaa pitkällä kaavalla jne. Ja iltaisin aina ihan intsinä suunnittelen että mitäs seuraavana päivänä tehtäis, vaikka se ei sitten olis edes muuta kuin halkojen hakkaamista tontilla .

Mutta tosiaan: ihmiset on erilaisia ja hyvä tietty niin

 

Ei mullakaan tylsää ole, ja saan aikani kulumaan, jos en muulla niin siivoamisella. Mutta ymmärrän että toiset kaipaa työelämää sen takia että saa aikuista seuraa ja tuntee tekevänsä jotakin "oikeaa tekemistä". Ja vaikka välillä lapsen nukahtamaan saaminen tuntuu yhtä haastavalta kuin aivokirurgia niin ei näin kotosalla aivot kyllä haastetta saa.

Mä yritän saada aivoille tekemistä kotonakin.. lueskelen englanniksi kirjoja että taito pysyisi tallella, luen tieteen saavutuksista, luen historiaa jne.

 

PEESI vaan! Mulla ei kanskaan ollut yhtään tylsää vaikka vasta 1 lapsi. Kuukausi sitten aloitti tarhassa puolipäivähoidossa ja itse jatkoin opiskelua ja nyt jo tökkii. Oisin paljon mielummin kotona kokoajan pojan kanssa. Se oli ihanaa ja päivät meni tosi nopeasti just kotijuttuja ja asioita hoitaen. Mutta pakko mikä pakko jatkaa opintoja et saa joskus tutkinnon valmiiksi...

 

Mulla ei ainakaan ole tylsää vaikka lapsia on vasta yksi. Jos normaali arki alkaa puuduttaa niin silloin lähdetään vaikka uimaan tai HopLoppiin. Tai sitten kyläillään
Siivottavaa riittää täällä aina ja olen kai siitä omituinen että tykkään puunailla kämppää :saint: Päivät menee ihan yli nopeasti kun puuhailee kaikkea.

Ja kyllähän sitten vielä opiskelen iltaisin ja viikonloppusin joten tulee siitäkin vähän haastetta ja aivojen käyttöä.

 

Samaa minäkin olen ihmetellyt kuin ap. Itse en yksinkertaisesti ehdi tylsistymään kotona...Ainahan sitä voi järjestää itselleen tekemistä.

Niin, edelleen kun joku toinen tekee mielellään vuodesta toiseen, päivästä toiseen ne samat rutiinit, pesee pyykkiä, siivoaa kämppää, laittaa ruokaa, käy kaupassa ja hän saa siitä tyydytystä. Toiselle nuo taas on tylsyyttä pahimmillaan.

Ymmärsin, mutta varsinaiset kotihommat tuntuvat minustakin tylsiltä. Niistä voi suoriutua mahdiollisimman nopeasti, että jää aikaa myös kaikkeen kivaan ja mielenkiintoiseen ( mitä se nyt itse kullakin sitten on).

 

Mulla ei ainakaan ole tylsää vaikka lapsia on vasta yksi. Jos normaali arki alkaa puuduttaa niin silloin lähdetään vaikka uimaan tai HopLoppiin. Tai sitten kyläillään
Siivottavaa riittää täällä aina ja olen kai itä omituinen että tykkään puunailla kämppää :saint: Päivät menee ihan yli nopeasti kun puuhailee kaikkea.

No just tällaista meilläkin!

 

Hmm, en muista että olisin koskaan ollut erityisen tylsistynyt. Edes lapsena. No, joskus ehkä pienen hetken mutta aika pian keksin jotain lääkettä siihen.

Olen huomannut että sellaiset ylisosiaaliset ja nopeatempoiset ihmiset tylsistyvät aika nopeeta kotona. Itse taas olen tyyppiä joka viihtyy pitkään erilaisten askareiden parissa. Nautin että on tekemistä, oli se mitä tahansa. Tietty aina toistuvat rutiinihommat joskus turhauttaa kun niitä saa lasten kanssa tehdä peräjälkeen monta kertaa yhden päivän aikana eikä oikeastaan edistystä tapahdu.

Aina kun on omaa aikaa niin yleensä uppoudun taide- tai käsityöprojektien kimppuun. Aina jotain on vireillä odottamassa jos jotain luppoaikaa sattuu olemaan. Sitä aikaa vaan ei ole viime aikoina paljoa ollut.

 

Mulla tylsyyttä tuottaa samana toistuvat päivät ja tekemisen puute. Onhan se välillä ihan mukavaa olla ja istua tuolla lattialla leikkimässä ja touhuumassa pojan kanssa, muttakun teet sitä 10h päivässä lukuunottamatta tupakka ja ruuanlaitto tauot niin alkaa kyllästyttämään.. Tulee omasta elämästä mieleen Anssi Kelan - Aamu "Sama tunne aina aamuisin, taisin elää tämän päivän eilenkin"

 

Samaa minäkin olen ihmetellyt kuin ap. Itse en yksinkertaisesti ehdi tylsistymään kotona...Ainahan sitä voi järjestää itselleen tekemistä.

maksetaanko siellä äideille kotonaolosta?
maksetaanko lapsilisiä tms?

 

Mä ajattelin pyrkiä olemaan kotona niin pitkään kun voin.
Ja: Mulle kaveri jopa varoitteli, että mun pää tulee hajoamaan kun oon lapsen kanssa vaan neljän seinän sisällä kaiket päivät... Ja hehkutti kuin ihana oli palata töihin 2 vuoden kotona olemisen jälkeen...
Mut... eiköhän se oo ihan omasta kekseliäisyydestä kiinni et mitä sitä tekee estääkseen sen ettei nuppi leviä? Kaverini kirjaimellisesti kyllä oli kotona 24h, ei käyttänyt lasta kerhoissa tms. Ja harvoin vieraili kenenkään luona... Tai käynyt muutenkaan missään kaupungilla. Vaunulenkeilläkään ei pysähtynyt puistoihin tms. vaan käveli vaan lenkin ja takas kotiin.

Kyllä sitä varmaan muutakin tekemistä löytyy kuin leipominen ja pyykkääminen??? En mä ainakaan aio ryhtyä sellaseks martta-kotiäidiksi joka ei ikinä käy missään ja elämä pyörii vaan kotihommien ympärillä,,,. se ei ole mun juttu. Mutta silti mä aion olla kotiäiti ehkä jopa sen 3 vuotta jos talous antaa myötä. Ja saas nähä tuleeko näitä vielä lisääkin... Toivon mukaan pystyn pitämään homman kasassa ja käymään paikoissa ym. Kyllähän se lapsenkin kehityksen kannalta on välillä nähdä mitä kodin ulkopuolelta löytyy, ja tavata muita lapsia jne...

 

Samaa minäkin olen ihmetellyt kuin ap. Itse en yksinkertaisesti ehdi tylsistymään kotona...Ainahan sitä voi järjestää itselleen tekemistä.

maksetaanko siellä äideille kotonaolosta?
maksetaanko lapsilisiä tms?

äideille ei makseta kotonaolosta. Miehen työnantaja maksaa lapsilisät palkan mukana.

 

Ei mullakaan tylsää ole, ja saan aikani kulumaan, jos en muulla niin siivoamisella. Mutta ymmärrän että toiset kaipaa työelämää sen takia että saa aikuista seuraa ja tuntee tekevänsä jotakin "oikeaa tekemistä". Ja vaikka välillä lapsen nukahtamaan saaminen tuntuu yhtä haastavalta kuin aivokirurgia niin ei näin kotosalla aivot kyllä haastetta saa.

Mä yritän saada aivoille tekemistä kotonakin.. lueskelen englanniksi kirjoja että taito pysyisi tallella, luen tieteen saavutuksista, luen historiaa jne.

Tää on muuten hassu juttu . Nimittäin esikoisen kanssa kotona ollessani, musta tuntui koko ajan että aivot on narikassa ja oikein tunsin miten ne vähäisetkin aivosolut karkasi päästäni .

Nyt taas olen jotenkin tämänkin asian suhteen sangen tyytyväinen. Musta on tullut semmoinen pohdiskelija, mietin ja pyörittelen asioita päässäni minkä ehdin. Siis ihan kaikkea, politiikasta psykologiaan ja siis...no ihan kaikkea. Olen myös kovasti miettinyt ja käsitellyt itseäni ja omaa käytöstäni, asenteitani jne. Ja mulle tää on sangen tarpeeksi . Siis toki lisäksi luen ja harjoittelen osatakseni paremmin ruotsia jne., mutta en siksi että aivot saisivat tekemistä, vaan siksi että haluan.

Jostain syystä musta tuntuu että mulla on päänuppikin nyt kirkkaampi kuin koskaan ja tuntuu että leikkaa sangen mainiosti. Ennen kuopuksen syntymää tuntui että väsymys, kiire, pitkät työpäivät jne. estivät järjellisen ajattelun ja pää tuntui olevan sahanpurua täynnä