Turkilmas
Jäin tänään miettimään tätä kun imuroin huushollia . Olen täältäkin lukenut useammaltakin äidiltä että kotona oleminen on puuduttavaa ja tylsää, eikä ole mitään tekemistä. Ja monelle tuo tylsyys on sitten syy mennä aikaisin töihin ja viedä lapsi hoitoon.
Nyt täytyy jo näin alkuun painottaa että mä en todellakaan tuomitse tylsistyneitä äitejä . Mulla oli itsellänikin esikoisen kanssa kiire takaisin työelämään, tosin enemmän taloudellisista syistä. Enkä todellakaan ajattele että kotiäitiys olisi ainoa ja oikea vanhemmuuden muoto. Sitä en tule itsekään enää mahdottoman kauaa olemaan.
Mutta siis palatakseni aiheeseen, tuohon tylsyyteen. Mä kun itse viihdyn aivan loistavasti kotona ja tylsistyn äärettömän harvoin. Koko ajan on puuhasteltavaa ja ylivilkkaan pojan perässä juoksemista. Siivoan, pyykkään, teen perheelle ruokaa, kuskaan esikoista treeneihin, käyn kaupassa, kerran viikossa käyn perhekerhossa, kerran viikossa sählytreeneissä, puuhastelen tontilla, leivon, teen iltapalaa, kerään marjoja..... enhän mä nykyään ehdi edes pahemmin nettailla paitsi silloin kun nukutan kuopusta (kuten nytkin).
Toki mulla varmaan on eri tilanne kuin monella muulla, kun tosiaan on tuo raksaprojekti joka vaatii paljon aikaa, suunnittelua, soittelua yms. Ja esikoinen on sen verran isompi että hänen kanssaan menee aikaa läksyjen ja milloin minkäkin harrastuksen kanssa. Mutta silti mietin vaan että mistä tuo tylsistyminen johtuu? Olenko mä ehkä tylsistyneitä laiskempi ja nautin siksi kotona olemisesta, vai onko mulla parempi asenne kun osaan arvostaa tätä ja tiedän että tämä on väliaikaista? Vai mistä kiikastaa? Kertokaa .
Nyt täytyy jo näin alkuun painottaa että mä en todellakaan tuomitse tylsistyneitä äitejä . Mulla oli itsellänikin esikoisen kanssa kiire takaisin työelämään, tosin enemmän taloudellisista syistä. Enkä todellakaan ajattele että kotiäitiys olisi ainoa ja oikea vanhemmuuden muoto. Sitä en tule itsekään enää mahdottoman kauaa olemaan.
Mutta siis palatakseni aiheeseen, tuohon tylsyyteen. Mä kun itse viihdyn aivan loistavasti kotona ja tylsistyn äärettömän harvoin. Koko ajan on puuhasteltavaa ja ylivilkkaan pojan perässä juoksemista. Siivoan, pyykkään, teen perheelle ruokaa, kuskaan esikoista treeneihin, käyn kaupassa, kerran viikossa käyn perhekerhossa, kerran viikossa sählytreeneissä, puuhastelen tontilla, leivon, teen iltapalaa, kerään marjoja..... enhän mä nykyään ehdi edes pahemmin nettailla paitsi silloin kun nukutan kuopusta (kuten nytkin).
Toki mulla varmaan on eri tilanne kuin monella muulla, kun tosiaan on tuo raksaprojekti joka vaatii paljon aikaa, suunnittelua, soittelua yms. Ja esikoinen on sen verran isompi että hänen kanssaan menee aikaa läksyjen ja milloin minkäkin harrastuksen kanssa. Mutta silti mietin vaan että mistä tuo tylsistyminen johtuu? Olenko mä ehkä tylsistyneitä laiskempi ja nautin siksi kotona olemisesta, vai onko mulla parempi asenne kun osaan arvostaa tätä ja tiedän että tämä on väliaikaista? Vai mistä kiikastaa? Kertokaa .