Miksi joillekin ei riitä mikään? Miks jotku saa kaiken helpolla?

  • Viestiketjun aloittaja itsekäs tuttu
  • Ensimmäinen viesti
itsekäs tuttu
Tuttu on sairaanhoitaja ja sille ois töitä riittäny kyllä ja vakipaikkakin oli tarjolla. Sillä oli siinä kohtaa kaksi lasta ja mies. Sit se päätti lähtee uudestaan kouluun ja pääsi tietty sit ekalla yrityksellä oikikseen ja sen mies oli ilonen sen puolesta. Tuttu oli silloin jo 27-vuotias. Ne sai yhden lapsen lisää opiskeluaikana ja tuttu oli 1,5 vuotta pois koulusta. Nyt se on 35v ja valmistuu lakimieheks tänä keväänä ja ne on rakentanu talonkin viime vuonna. Ja sit sitä on kyselty jo töihinkin jostain harjottelupaikasta, ett periaatteessa sille on töitäkin luvassa suoraa valmistumisen jälkeen. Ja sen miehensä kanssa tuttu on ollu yhdessä varmaa yli 16 vuotta. On se joillain helppoa. Mut ehkä tuttukin joskus huomaa, ettei se elämä aina nii helppoa ole.

Mun mielestä on esimerkiks epäreilua, ett tuttu meni sinne oikikseen, kun sillä kerran oli jo ammatti ja ikääkin. Ja sit sen mies on joutunu elättään koko perhettä ton opiskelun ajan. Taitaa itekkin hävetä tota juttuu kun se ei koskaan kerro kellekään mitään tosta opiskelustaan tai tulevasta ammatistaan. Ellei siis joku suoraan kysy, sillon kyl kertoo. Ei kuulemma aio ees mitään valmistujaisia pitää. No ei meiän perhe kyllä sinne meniskään, vaikka pitäis. Tai ainakaan mä en menisi ja ei lapsetkaan.

Mitä mieltä?
 
"vieras"
Ensinnäkin siksi että lakimiehenä hän voi tienata noin kolme kertaa sen mitä hoitusuna ja näin elättää perhettään enemmän. Tuttuisi voi maksaa miehelleen moneen kertaan sen mitä mies sijoitti perheeseen opiskelujen aikana ja ennenkaikkea tuttusi tulevaisuus on todella turvattu jos joskus joutuisi käymään eron läpi. Eron sattuessa, tuttusi voisi helposti jäädä yksinhuoltajaksi ja elättää lapsensa. Miksi sinusta tuttusi on toiminut jollain tavalla väärin ja se on sinulta pois?
 
itsekäs tuttu
No kait se ny sinne pääsi kun on aina ollu hyvä koulussa. Ei kaikki pääse nii helpolla. Toi tuttu on mun miehen lapsuuden kaveri ja mies kyl tykkää siitä vieläkin. Ja miks oisin kateellinen muka? Aika tylsä elämä ois jos ois päässy noin helpolla kun toi tuttu. Toiset joutuu ammatin lisäks käymään sitä elämän kouluakin.
 
"niin"
[QUOTE="vieras";28524231]Se on jäänyt luokalleen siinä Elämänkoulussa :D[/QUOTE]

Aivan loistava heitto :D Ja mä niin huvitun tuosta elämänkoulun käytöstä. Me kouluttautuneet kun ei olla sitten eletty :D
 
"vieras"
Sitä Porvoolaista lakimiehen miestä varmaaan harmittaa hirveästi opisekuajan elatus jos/kun vaimo älyää mennä töihin oikeaan paikkaan ja pääsee juristin liksoille...
 
"vieras"
[QUOTE="niin";28524245]Aivan loistava heitto :D Ja mä niin huvitun tuosta elämänkoulun käytöstä. Me kouluttautuneet kun ei olla sitten eletty :D[/QUOTE]

Ei olla ei, koska me on "saatu kaikki helpolla". Voi kun tietäisitte...
 
pieneläjä
Kyllä minuakin ärsyttää, jos jollain on elämässään kaikki mistä ihmiset yleensä osaavat edes haaveilla ja silti ollaan koko ajan naama norsunrypyllä, mutta siitä tässä ei ilmeisestikään ollut kysymys. Ja tavallaan sehän on tosi onneton kohtalo, että ei pysty koskaan olemaan onnellinen ja tyytyväinen. Äkkipäätä ajattelisin että olisin mieluummin rikas ja jonkinasteisesti onneton kuin loppuikäni persaukinen, mutta onnellinen, mutta ehkä en kuitenkaan... Köyhyys josta ei ulospääsyä, on kyllä todella syvältä.
 
"niinpä"
Sitä kun on helppo jäädä sinne kotiin perseen päälle tekosyin: kun mulla on nää lapset, mies ei ymmärrä, muutenhan mä mutta mulla on niin vaikeaa, ja käyttää energiansa kadehtimiseen, kun muut yrittää vaikeuksista ja kuralle menevästä taloudesta huolimatta.
Ota itteäs niskasta kiinni ja toteuta ne omat unelmasi tai vaihtoehtoisesti hae masennuslääkkeet ensin ja sitten teet.
 
"vieras"
Voi luoja, älä kadehdi sen iloja jonka suruja et tiedä.
Ja mikäköhän ap:n esimerkkiperheessä oli helpolla saatua? Sopii yrittää päästä sinne oikikseen sisään ja opiskella ja sen jälkeen kertoa oliko helppoa...
 
"vieras"
Alkuperäinen kirjoittaja pieneläjä;28524259:
Kyllä minuakin ärsyttää, jos jollain on elämässään kaikki mistä ihmiset yleensä osaavat edes haaveilla ja silti ollaan koko ajan naama norsunrypyllä, mutta siitä tässä ei ilmeisestikään ollut kysymys. Ja tavallaan sehän on tosi onneton kohtalo, että ei pysty koskaan olemaan onnellinen ja tyytyväinen. Äkkipäätä ajattelisin että olisin mieluummin rikas ja jonkinasteisesti onneton kuin loppuikäni persaukinen, mutta onnellinen, mutta ehkä en kuitenkaan... Köyhyys josta ei ulospääsyä, on kyllä todella syvältä.


Jaa, en tunne ketään ns oman onnensa seppää, joka ois naama norsunv*llä koko ajan. Huonolla tuulella saa olla vaikka asiat ois kuinkakin hyvin :)
 

Yhteistyössä