vanhana syntynyt
Tyttäreni on 3,5v. Hän on tosi kova ohjaamaan ja neuvomaan meitä vanhempia (etenki isäänsä) ja vielä "meidän sanoilla".
Esimerkiksi isä pudottaa vahingossa roskan: "Isä! Ei roskaa saa pudottaa lattialle, laita se roskiin!"
tai olemme leipomassa:
"Noin juuri äiti, laita nyt jauhoja! Sekoita nätisti, varo ettei se kaadu."
olemme lähdössä ulos
"Isä, laita tämä takki päälle. Laita vetoketju kiinni!"
Hän myös iälle tyypillisesti sanoo olevansa iso ja mielellään isompi kuin muut lapset esim. Hän ei saa juuri koskaan raivareita ja toimii kyllä ohjeiden mukaan, mutta välillä kyllä ärsyttää hänen "komentelu" ja ohjaus.
Onko ohimenevää ja mikä olisi hyvä tapa tähän suhtautua. Nyt olen suhtautunut neutraalisti ja toisinaan sanonut "minä olen aikuinen, ei sinun tarvitse huolehtia". Hän on ainut lapsi.
Esimerkiksi isä pudottaa vahingossa roskan: "Isä! Ei roskaa saa pudottaa lattialle, laita se roskiin!"
tai olemme leipomassa:
"Noin juuri äiti, laita nyt jauhoja! Sekoita nätisti, varo ettei se kaadu."
olemme lähdössä ulos
"Isä, laita tämä takki päälle. Laita vetoketju kiinni!"
Hän myös iälle tyypillisesti sanoo olevansa iso ja mielellään isompi kuin muut lapset esim. Hän ei saa juuri koskaan raivareita ja toimii kyllä ohjeiden mukaan, mutta välillä kyllä ärsyttää hänen "komentelu" ja ohjaus.
Onko ohimenevää ja mikä olisi hyvä tapa tähän suhtautua. Nyt olen suhtautunut neutraalisti ja toisinaan sanonut "minä olen aikuinen, ei sinun tarvitse huolehtia". Hän on ainut lapsi.