Miksi teitä joitakin ärsyttää niin kamalasti se, että kaikki ei imetä? Miksi ette tajua ettei asia kuulu teille?

Itse en saanut imetystä onnistumaan yrityksestä huolimatta. Annoin sitten lapselle parin kuukauden ajan pumpattua rintamaitoa, mutta koska pumpulla ei saanut maidontuotantoa pidettyä yllä tarpeeksi hyvin niin piti lopulta antaa korviketta lisäksi ja lopuksi pelkkää korviketta.

Tiedän, että imetys on paras tapa ruokkia lapsi ja äidinmaito on hyväksi. Mutta ei se paljon auta jos imetys ei onnistu. Jotkut luulevat, että kaikki onnistuvat imetyksessä eikä maito voi loppua keneltäkään. Joo on toki pieni vähemmistö joilla se imetys ei oikeasti onnistu ja monella oikeasti kyse viitsimisestä, mutta kun itse tietää yrittäneensä niin ottaa päähän kun saa lukea todella rumaakin tekstiä "imetysfanaatikoilta"!

Olisin mielelläni imettänyt koska se olisi ollut lapsen parhaaksi. Olisin erittäin mielelläni välttänyt tuttipullojen pesemisen ja keittämisen, jättänyt väliin maidon pumppaamisen keskellä yötä, säästänyt rahaa enkä ostanut korviketta. Mun kun ei niin ei. Monet sanoo, että tuttipullosta maitoa antavat haluaa päästä helpommalla. Ja paskat mä ainakaan helpommalla päässyt kuin suurin osa imettäjistä jotka saa vain iskeä tissin vauvan suuhun ja homma on siinä. Koska totuushan on, että suurimmalla osalla imetys sujuu alun pienen takkuamisen jälkeen todella helposti.

En kaipaa mitään moralisointia siitä etten ole imettänyt. En kaipaa lapseni säälimistä kun hän on saanut maitonsa pullosta ja saanut korviketta. Lapsi on kyllä saanut paljon läheisyyttä koska ei imettämättömyys poista läheisyyttä kuten jotkut tuntuu kuvittelevan. Olen lapselle todella tärkeä nyt kun lapsella on ikää 12 vuotta.

Totuushan on se, että toisten imettäminen tai imettämättömyys ei kuulu ulkopuolisille. Ei mua ainakaan kiinnosta toisten imettämiset enkä ala soittamaan suutani jos joku ei imetä. Jotkut on niin fanaattisia imetyksen suhteen, että eivät näe kuinka hyökkäävä heidän tyylinsä on. Inhoan fanaatikkoja eikä fanaattisella asenteella kyllä tehdä hyvää itse asialle. Monen pitäisi muuttaa lähestymistapaansa ja miettiä mitä suustaan/näppikseltään päästään. Tähän tietysti tullaan väittämään, että ei se käytös ole hyökkäävää ja miksi syyllistyt ja lässynlässyn. No kyllä jotkut kirjoittavat oikeasti todella rumasti jos yhtään viitsitte lukea.

Joskus voisi vähän miettiä myös sitä toista osapuolta ja sitä onko imettämättömyyteen joku oikea syy ennen kuin alkaa tuomitsemaan. Ja eihän oikeastaan kenelläkään ole oikeutta tuomita toisten tekemisiä tässä asiassa, koska se on jokaisen oma valinta eikä pitäisi kaivella muiden napaa.

 

Tämä on ehkä sinulle itsellesi iso asia. En usko että kovin monta muuta kauheasti ärsyttää imetit tai et.

 

Olen kanssasi samaa mieltä.
Kaksi lasta olen pulloruokkinut. Ekan kohdalla ei kauheasti ollut vielä tietämystä ja pulloon siirryttiin 2 kk kohdilla. Toisen kanssa olin hitusen viisaampi ja otin asioista selvää. Mutta ei... Pulloon siirryttiin 3 kk tienoilla. Kaikki niksit ja konstit tein,niin ei vaan riittänyt.

Taannoin liityin fb imetystuki ryhmään. Ja täytyy sanoa että olin pöyristynyt siellä olleista kommenteista. Kaikista hätkähdyttävin kirjoitus oli että: Onko esteettisesti väärin myydä tuttipulloja ja antaa ihmisille kuvan että pulloruokinta on hyväksyttävää?

WTF???!!!

Nälässäkö mun olisi pitänyt lapseni antaa olla??
Siihen ryhmään en enää kuulu enkä tule kuulumaan. Vaikka lapsia tulisi lisää.
En ole huonompi äiti jos en pysty rinnoillani lapsiani ruokkimaan. Ja kyllä,voi kyllä yritin kaikki niksit ja konstit. Olen varmaan vielä super huono kun jouduin kummatkin sektiolla synnyttämään. Sekin vielä!

No joo,tiedän että lapsillani on hyvä olo ja ovat onnellisia. Pulloista ja synnytystavoista huolimatta

 

No itse imetin tuolia ja maitoa olis varmaan riittänyt tripletillekin. Minusta imetys sopi paremmin tämmöselle laiskalle mutsille. Ei hirmuista pulloshowta.

Joten oisko niin, että imettäjät yrittävät "peitellä" laiskuuttaan?

 

Mulla kaks lasta, ja se painostus etenkin ekan kohdalla oli ihan hirveää. Kainuussa on otettu niin asioikseen saada imetys onnistumaan että synnytyksen jälkeen osastolla sain itkien anella pikkutippoja maitoa isolle itkevälle vauvalle. Kotiin päästyä annettiin korviketta niin että tuntui ja sit se nukku ekaa kertaa neljään päivään. Jatkoin kuitenkin imetystä, kunnes sit joskus viisviikkoisena neuvolassa todettiin et tää kuihtuu. Sit siirryttiinkin korvikkeeseen.

Toista odotellessa annoin vähän palautetta, ja käytös olikin vähän parempaa, maitoa jopa sai... Vähän. Ja maidontuotantokin lähti ehkä vähän paremmin käyntiin. Mut ei se silti onnistunu, kolmekuukautisena sain laittaa lypsykoneenkin kaappiin.

Mutta olen tietoinen, että äitini ja hänen äitinsäkin ovat joutuneet korviketta antamaan. Ei selvästikään toimi meidän suvussa tuo järjestelmä. Monesti kyllä olis mukavaa kun lapsi huutaa, antaa tissi suuhun kuin lämmitellä maitoa ja sit heittää kallit maidot viemäristä alas kun se ei syönytkään.

En varmaankaan tee kolmatta, en halua sitä syyllistystä taas. Nythän sen varmaan pitäs jo onnistua puoleen vuoteen asti ku viimeksikin noin tuplasin sen ajan. On hyvä asia, jos imettää ja julkisilla paikoillakin pitäisi paremmin sallia imetys, ettei sen takia tarvisi kotona istua ekaa puolta vuotta lapsen kanssa... Mut ei ikinä sais sanoa pullosta maitoa antavalle MITÄÄN negatiivista siitä.

 

Kahden pikkukeskosen äitinä tiedän tuon tunteen. On käsittämätöntä kuinka kamalia kommentteja ulkopuolisilta on imettämisestä saanut. Tai imettämättömyydestä. Ei en valinnut sitä. Ei en valinnut sitäkään että molemmat lapset syntyivät niin pieninä jackahteen kertaan elämässä olen saanut pelätä selviääkö lapsi edes hengissä tähän elämään. Olen viettänyt tunteja ja tunteja lypsykoneen ääressä, yötä päivää. Saaliiksi saanut vain muutamia kymmeniä millilitroja maitoa. Kumpikaan lapsi ei ole kyennyt alkuun imemään , jo mun nänni on kooltaan ollut melkein kolmanneksen toisen naamasta....

teholta ja keskolasta kotiinpääsyn jälkeen olen yrittänyt imettää. Kun maitoa ei kunnolla ei tullut heiveröinen, 2kg painava, ei sitä jaksanut imeä. Niinpä imetysyrityksen jälkeen annoin korviketta...kun lapsi söi ja nukahti, aloin seurustelun lypsykoneen kanssa että edes tipan sausin talteen (ja näin imetytuesta ohjeistettiin). Lapsen syöttöoperaatioon kului kaikkineen yli tunti. Jonka jälkee oli vielä lypsykoneennosien ja pullojennpesu&keittely. Tämä kierros läpi, monta kertaa päivässä. Kunnes oman jaksamisen rajat tuli vastaan...

jos joku siis sanoo minua laiskaksi kun en imettönyt niin voisin heittää häntä tikareille. Eli pitäkää ne mölyt mahassa, jos ette koko taustaa tunne.

 

En ole saanut osaksekni halveksuntaa tai arvostelua. Täysimettänyt en koskaan, en pystynyt. Ja tiiättekö, eipä asia kuulu muille sen enempää. Sen verran voin sanoa että lapsi olis kuollu nälkään jos ois pitäny pelkällä rinnalla elää. Jossain keskustelussa joku viisas kertoi, että kyllä se maito riittää kun siihen vaan uskoo. Eli uskon asia onkin. Itseä harmittaa suunnattomasti imetyksen vähäisyys. Siitä olen iloinen, että lapsi kasvaa hyvin korvikkeella ja on tyytyväinen pieni ihminen. Ei uskois, pelkällä korvikkeella! Kyllä jos mulle tulee yksikään päätänsä aukomaan siitä että lapsi saa ruokansa pullosta niin en piä turpaani kiinni. Tosi tahditonta ja moukkamaista oikeesti puuttua toisten ihmisten asioihin!

 

Mä en aio edes enää imettää. Imetyksen seurauksena rinnat meni pilalle ja lapseni isä jätti minut. Sitä ennen häpesi ja ei enää sänkyhommat kiinnostaneet. Uudelle miehelle rinnat oli kynnyskysymys ja jouduin siis plastiikkakirurgille. Kun itseäkin oksetti oma peilikuva riipparintoineen, en voinut vaatia mieheltäkään että olisi innostunut. Olen raskaana ja onneksi minua on terveydenhuollossa ymmärretty. Tulen saamaan maidon nousun estolääkityksen, joka kuulemma on todella yleisesti annettu lääke. Se maidonnousu on kuulemma se, joka pilaa rinnat. Raskaus itsessään ei ole mun rintoihin ikinä mitenkään vaikuttanut ja painokin pysynyt melko samana.

 

Mistä te edes löydätte nuo imetysfanaatikot? Ite en ole imettänyt eikä siitä ole tarvinnut käydä ainuttakaan keskustelua kenenkään kanssa

 

Mä en aio edes enää imettää. Imetyksen seurauksena rinnat meni pilalle ja lapseni isä jätti minut. Sitä ennen häpesi ja ei enää sänkyhommat kiinnostaneet. Uudelle miehelle rinnat oli kynnyskysymys ja jouduin siis plastiikkakirurgille. Kun itseäkin oksetti oma peilikuva riipparintoineen, en voinut vaatia mieheltäkään että olisi innostunut. Olen raskaana ja onneksi minua on terveydenhuollossa ymmärretty. Tulen saamaan maidon nousun estolääkityksen, joka kuulemma on todella yleisesti annettu lääke. Se maidonnousu on kuulemma se, joka pilaa rinnat. Raskaus itsessään ei ole mun rintoihin ikinä mitenkään vaikuttanut ja painokin pysynyt melko samana.

Sun ongelma on kylläkin pinnalliset kusipäiset miehet eikä rinnat ja imettäminen.

 

Mä taas olen saanut kokea asian toisin päin. Olen saanut vaikka ja mitä kommenttia siitä että olen imettänyt. Vauvaa ei kuulemma enää pitäis imettää 2kk iän jälkeen.

 

Mä löysin imetysfanaatikkoja ihan tuolta synnytyssairaalasta ja miehen tuttavista ja suvusta. Kun miestä on imetetty kaksivuotiaaksi, on vaikeaa ymmärtää, miksi miehen lapset eivät saa tissimaitoa. Mun suvussa näitä ei oo, kertoisko siitä et kukaan meidän suvusta ei oo onnistunut imettämään...

Kaikista hirveintä on se, että kun tullaan kattomaan vauvaa ja todetaan et se on nälkäinen, niin äidin pitäisi tulla sinne sohvan keskelle istumaan ja imettämään. Miehen suvun keskelle tisseineen. Siinä tilanteessa otin suosiolla tuttipullon esille, kun olinkin koko aamun istunut imettämässä. Mun puolesta saa imettää julkisesti, mut onko pakko jos ei tahdo? Koko raskausajan on ollu yksityisyys tiessään kun jos kuin moni on saanu sanoa sulle, et otappa housut alas ja mee tohon jalat levälleen, ja sä tottelet. Jos synnytyksen jälkeen sais ees sitä yksityisyyttä?

 

Myös minä yritin kahden lapsen kohdalla imettää. Vauva ei saanut otetta, huusi vaan. Yritin, pyysin apua kaikilta keiltä vaan keksin pyytää. Pumppasin kummankin vauvan kohdalla n. 3kk. Muuten saivat sitten korviketta.

Mitään syyllistämistä en kokenut, ainoastaan tällä palstalla olen sellaisia kommentteja lukenut.

 

Mä taas olen saanut kokea asian toisin päin. Olen saanut vaikka ja mitä kommenttia siitä että olen imettänyt. Vauvaa ei kuulemma enää pitäis imettää 2kk iän jälkeen.

Tähän olen minäkin törmännyt.

Ja synnärille tuodaan tuttipulloja ja sitten loukkaannutaan kun niitä ei ole käytetty.

Ja huono on jos lapsi ei opi tuttipulloon, koska sitten ei voi tuoda vauvaa yökylään (?!), antaa isän osallistua ruokintaan, syöttää vauvaa ulkona saamatta ärsyyntyneitä katseita jne...

Mun mielestä on pääasia,että vauva saa ruokaa. Tuli se pullosta tai tissistä.

 

Synnytyssairaalassa meillä oli yksi imetysnatsi, muu hoitohenkilökunta hyväksyi lisämaidon antamisen. Eniten kuitenkin vitutti synnytyssairaalan lääkäri, joka silmiin katsomatta totesi "nyt imetyksellä ja korvimemaitoa lisänä. Kahden viikon päästä täysimetyksellä." Olin siinä vieressä ihan ulkopuolisena että "jaa". Lääkärin käytös oli niin ylimielistä, että teinkin päinvastoin ja siirryin "täyskorvikkeeseen" .

 

Höh, eihän sille mitään voi jos maitoa ei tule tarpeeksi. Mitäs sitä arvostelemaan.

Mä olen kaksi lasta imettänyt, ja voin sanoa että laiskalle se sopii oikein hyvin. Ei ole mitään pullojen pesemis ja lämmittämisshowta. Yölläkin kun vauva haluaa maitoa, niin eikun tissi vaan suuhun ja itsekin voi nukkua samalla. Että en kyllä ymmärrä miten pullolla ruokkivat äidit olisivat jotenkin laiskempia.

 

Sä et ole sitä ns. "imetysfanaatikkojen", eli imetyksen tärkeyden puolestapuhujien kohderyhmää. Sähän olet imettänyt, tehnyt kaikkesi ja yrittänyt kaikkesi, vaikka et nyt olekaan itse tulokseen täysin tyytyväinen.

Imetyksen puolestasta puhumista tarvitaan niin kauan kuin on esim. kirjoittajan numero 15 kaltaisia joka alan asiantuntijoita, jotka kokevat lääkärin puheet ylimielisyytenä. Voihan se alan asiantuntija vähän ylimieliseltä tuntua, jos omista tiedoista on ollut vähän turhan suuret luulot, mutta koska lääkärikunnan yksi tehtävä nyt vain on välittää tutkittua tietoa potilailleen, niin turhaa herkkyyttä siitä suuttuminen eittämättä on.

Itse en ymmärrä, mikä imettämisessä risoo monia äitejä?

 

On kyllä herkkä asia tuo imettäminen. Muistan kuinka itse olin herkillä silloin kun imetin ainokaistani, koko 2v8kk. Me kävimme läpi kaikki mahdolliset vaikeudet mitä voi keksiä.

Oma kokemukseni on että jos tuntee epäonnistuvansa on hyvin herkkä ottamaan kaikki, jopa täysin viattomat kommentit, arvostelunsa juuri itseä kohtaan. Omasta mielestäni minua haukuttiin itseni laiminlyönnistä joka heijastuu lapseen, ja että ruokin jotain omaa perversioita sillä että imetin niin pitkään.
Nyt osaan nauraa tuolle kun voin vaan todeta että nuo kommentit olivat pelkkää tietämättömyyttä ja kenties jonkinlaista kateuttakin. Mutta sillon kyllä pahoitin mieleni mutta pidin oman pääni ja tein niin kuin itse parhaaksi näin.

Eihän kukaan muu tiedä toisen todellisuutta. On todella harvinaista että imetys ei oikeasti ole mahdollista. Usein homma lähtee jostain pienestäkin asiasta väärille raiteille ja lopulta puihin kokonaan kun siinä väsymystilassa ei jaksa kääntää kelkkaa oikeaan suuntaan.

Oli miten oli, jos kokee oikeasti tehneensä parhaansa ei ole mitään syytä syyllistyä, aivan sama mitä muut miettii tai sanoo. Siinä menee loppuelämä piloille jos miettii että mitä muut miettii. Täysin turhaa touhua.

 

#17: Olen kyllä omalla alallani asiantuntija, mutta se tiede ei ole lääketiede. Ei mulla ollut mistään mitään luuloja ja tarkoitus oli imettää puolivuotiaaksi asti. Siinä väsymyksen tilassa lääkärin käytös oli vain liikaa ja tietynlaisen toiminnan laukaiseva tekijä. Asiakaspalvelutenhtävissä on hallittava tietty hienotunteisuus, varsinkin kun kyseessä on sairaala.

 

#17: Olen kyllä omalla alallani asiantuntija, mutta se tiede ei ole lääketiede. Ei mulla ollut mistään mitään luuloja ja tarkoitus oli imettää puolivuotiaaksi asti. Siinä väsymyksen tilassa lääkärin käytös oli vain liikaa ja tietynlaisen toiminnan laukaiseva tekijä. Asiakaspalvelutenhtävissä on hallittava tietty hienotunteisuus, varsinkin kun kyseessä on sairaala.

Ihana kommentti!
Sairaalassa ei ole asiakkaita eikä siellä myöskään palvella ketään.
Mutta se pitää myöntää että varsinkin lääkäreissä on usein puutetta kyvyssä tuntea empatiaa, sitä varmaankin haet.
Nimim. toisen alan asiantuntija

 

Kyllä ainakin minua palveltiin muilta osin todella hyvin! Tämä yksi oli ainoa poikkeus.

 

Kyllä ainakin minua palveltiin muilta osin todella hyvin! Tämä yksi oli ainoa poikkeus.

Maallikot voi joskus erehtyä luulemaan hoitamista palvelemiseksi.
Mutt joo, kurjaa että se lekuri pilasi teidän sairaalassaoloajan.

 

No jaa, noinkohan muita oikeasti kiinnostaa niin paljon miten ruokit vauvaasi. Hormonit tekee sen että kaikki näyttää isommalta ja tuntuu kauheammalta. Minullakin oli imetysongelmia alkuun ja oma stressi siitä aiheutti sen että kenen tahansa ihan viatonkin kommentti oli heti fanaattisuutta. Korviketta annoin, ja sillä siisti. Nyt jälkeenpäin naurattaa.

Imetin omaani sitten lopulta täys 4 kk:n iästä mutta sen onnistuminen oli niin kovan työn ja tuskan takana että en puhuisi laiskuudesta. Mulle ihan sama imettääkö vai ei. Tuskin monikaan oikeasti asiaa syynää, se vaan voi tuntua siltä kun itse sitä liikaa miettii.

 

Ei sen pitäisikään kuulua muille kuin lapsen vanhemmille ja se on jokaisen äidin oma päätös lopulta kuinka lapsensa ruokkii. Omasta mielestäni on helpompi (juu laiska oon, tiedän) kun lapsi huolii myös pullosta rintamaidon tai korvikkeen. Isä voi näin osallistua jo alusta lähtien ruokintaan ja äiti voi nukkua öisin paremmin, jos tämä sopii molemmille vanhemmille. Eikä sitä koskaa tiedä mitä tapahtuu, jää vaikka auton alle suojatiellä, heh.
Mutta vakavasti ajatellen aina niitä löytyy, jotka ovat joko tahattomasti epäkohteliaita/ajattelemattomia tai paikkaavat muiden arvostelulla jotain omaa "vajettaan". Herkkä juttu tuo imetys ja mikäs sen helpompaa kuin nokkia siitä toista äitiä.
Itselläni eka onnistui mutta toisen kanssa jouduimme täyskorvikkeisiin parin kuukauden jälkeen, sillä äkillinen sairaus ja siihen välttämätön lääkitys esti imetyksen. Voin sanoa ettei se naurattanut keskellä yötä maitoja lämmitellä ja se pulloralli! Sitä voi ihmetellä kuinka sen pullorallin joku saa käännettyä laiskuudeksi! Tissi vaan suuhun on huomattavasti helpompaa. Tietysi miehen oli helpompi hoitaa silloin syöttöjä ja onneksi olimme pulloonkin totutelleet alusta lähtien kaiken varalta. (olen niitä maailmanlopun pelkääjiä)

Pahinta oli se arvostelu ja eräiden supermammojen kauhistelu.. Sillä tietysti se lapsen etu olisi voinut vaatia henkenikin pahimmillaan kunhan olisin vaa imettänyt enkä lääkinnyt itseäni. Jotkut olivat aivan tosissaan tässä mielipiteineen. Että sellaista.. se vaan pitää jaksaa ymmärtää, että joillain on niin pakottava tarve kauhistella muita ja kiillotella sitä sädekehäänsä. Voi vaan aina miettiä mitä ongelmia näillä tyypeillä on itsellään siellä taustalla.
Toki muakin vähän säälittää ne naiset, jotka niitä tissejään itkee ja miehen vuoksi jättää imettämisen. Jos ne rinnat todellakin ovat tärkeämmät kuin lapsen etu niin eikös silloin voisi kompromissina imettää ja mies maksaisi rintojen korjauksen myöhemmin... mutta joillakin ne tissit ovat niin "herkkä paikka". Mutta en nyt menisi ääneen kellekään huutelmaan. On siinä jo julmaa kestämistä toiselle miehen vuoksi rintojaa murehtia. Fiksut valitsee peppumiehen jos rintavarustus ei niin hehkee ole, hih.

Pääasia on kunhan se lapsi ravintonsa saa, tavalla tai toisella. <3

 

[QUOTE="Tuubi";30840224]Maallikot voi joskus erehtyä luulemaan hoitamista palvelemiseksi.
Mutt joo, kurjaa että se lekuri pilasi teidän sairaalassaoloajan.[/QUOTE]

No sitten en enää ihmettele, miksei palvelutaloissakaan kuulemma enää saa palvelua.