MIllä lapsen saa innostumaan siitä mitä muut tekee harrastuksissa?

Meillä on reilu 5 v lapsi jonka kanssa tykkäisin käydä erilaisissa harrastuksissa, tapahtumissa ymv. Ei välttämättä mitään säännöllistä ympäri vuoden mutta esim nyt kesällä kun on pitkä loma uimakoulussa, leirillä, erilaisissa tapahtumissa missä on lapsille ohjelmaa. Lapsi on innoissaan kaikesta ja haluaisi osallistua sinne tänne ja tonne mutta sitten en kumminkaan minä tai ohjaaja saa maaniteltua lasta tekemään sitä mitä kuulusi tehdä/ mitä muut tekevät. Tyttö viihtyy erilaisisissa paikoissa ja lähtee tosiaan innoissaan joka kerta mutta sitten paikan päällä haluaa touhuta omiaan ja saa kamalat raivari hepulit jos pitäisi pysyä muun ryhmän mukana jossain tietyssä paikassa eikä voi heti mennä sinne minne itse haluaisi tai tehdä sitä mitä itse haluaa.

Esim olimme tänä kesänä taas lapsen toiveesta perhe uimakoulussa (oli samanlaisessa viime kesänä) ja se meni samalla tavalla kuin viime kesänäkin vaikka ajattelin, että lapsi on kasvanut ja kypsynyt vuoden aikana yhdessä tekemiseen. Lapsi olisi koko ajan halunnut eri altaaseen missä oli ohjattua toimintaa ja kun koitin ylipuhua lasta ja lopulta jouduin pitämään kiinni seurasi siitä rimpuilua ja kiljumista. Samoin jos tehtävänä oli vaikkapa potkia laudan kanssa altaassa halusi lapsi altaan reunalta renkaat ja kun oli aika touhuta renkaiden kanssa ne eivät kiinnostaneet tippaakaan vaan olisi halunnut jotain muuta ja kun ei saanut tehdä sitä kamala rimpuilu, kiljuminen ja ravivoaminen kun suulliset kiellot eivät tehonneet. Jos olemme ulkona ja pitäisi vaikkapa kuunnella ohjaajan ohjeita menevät ne aina ohi kun lapsi keksii jotain muuta mielenkiintoista (esim kivi mihin haluaa kiipeillä) ja jos en päästä sinne vaan vaadin kuuntelemaan lyhyen ohjeistuksen loppuun alkaa rimpuilu, kiljuminen ja raivoaminen.

Ei saisi verrata mutta tuntuu, että muiden lapset osallistuvat ainakin melkein aina siihen mihin on ohjeistettu ja malttavat kuunnella ohjeita viimeistään sylissä. Meidän tyttöä taas kiinnostaa kaikki muu.

Onko vain järkevää pitää vaikkapa vuoden paussi kaikesta tällaisesta tekemisestä ja kokeilla sitten onnistuisiko paremmin? Vai millä lapsen saisi ymmärtämään, että nyt kuunnellaan ja tehdään sitä mitä muutkin tekevät? Kotona lapsi tuntuu asian sisäistävän kun siitä keskustelemme mutta se unohtuu paikan päällä kun näkee kaikkea muuta mielenkiintoista.

 

Päinvastoin sanoisin, että enemmän vain kannattaisi harjoitella...
Miten lapsi toimii päiväkodissa? Jos siellä osaa käyttäytyä normaalisti ryhmässä, on syy keskinäisessä suhteessanne. Eli lapsi on oppinut, että sinun seurassasi ei välttämättä tarvitse totella.

 

Kysy päiväkodista tosiaan, miten toimii siellä.
Meidän koululaisella todettiin adhd, ja nyt kun sain sairaskertomuksesta kopiot, niin siellä lukee että päiväkodin siirtopalautteessa (eli kun lapsi siirtyi päiväkodista kouluun) on kerrottu, että lapsen sosiaalinen toimiminen ryhmässä on heikkoa, keskittymiskyky ryhmässä huono, lapsi on usein levoton, jättää tekemisiä kesken, ruokailutilanteissa ongelmia.
Voi kun tuo olisi kerrottu mullekin aiemmin, niin olisin saanut tukea epäilyilleni ja lähtenyt hakemaan apua varhemmin!!

 

Mä lupaisin jonkun lapselle mieluisan palkkion, jos toimii uimaopetusryhmässä hyvin. Esim.jätskin. Ja sit pulikoitaisiin muulloinkin kuin uimaopetuksessa.

Mut jos omaehtoisuutta näkyy joka ryhmässä, niin sit perheneuvolaan tms.

 

Onko pakko harrastaa jotakin tuossa iässä? Antaa kasvaa pari vuotta ja sitten katsoa uudestaan.

 

Päiväkodissa on sama ongelma eli lasta kuulemma harvoin kiinnostaa tuokiot eikä oikein osaa keskittyä tekemään mieluisiakaan juttuja jos paikalla on paljon lapsia (yli 5 lasta). Joko seurailee muiden tekemisiä tai sitten lähtee muualle tekemään jotain muuta. Olemme jonossa puheterapiaan niin katsotaan onko puheen ymmärtämisessä ongelmia.olimme viime talvena toimintaterapian arviointijaksolla kun lapsi ei ole suostunut neuvolassa tekemään tehtäviä kuin pieneltä osin vaan on sielläkin tehnyt sitä mikä kiinnostaa. Toimintaterapeutti sanoi, että ei hänelle kyllä tullut vaikutelmaa etteikö lapsi ymmärtäisi vaan lapsella on erittäin voimakas oma tahto ja keskittynisessä haasteita jos on jotain mielenkiintoisempaa vieressä.

Eli kyllä näitä samoja ongelmia on kaikilla.
Mielestäni olen ollut johdonmukainen mutta en sitten tiedä missä olen mennyt näin pahasti vikaan. Esim ulkoa sisään tullessa ennakoidaan eli kerron, että nyt 5 minuuttia jäljellä, nyt 2 minuuttia, nyt minuutti ja sitten mennään. Tämän jälkeen kerron nätisti, että nyt sisälle, sitten tiukemmin ja tämän jälkeen kannan sätkivät ja kiljuvan lapsen sisälle. Koitan aina kerrata juuri ennen jotain toimintaa kuinka siellä ollaan ja mitä tapahtuu. Esim kaupan kassalla, että nyt pakataan ja maksetaan ostokset ja sitten lähdetään yhdessä. Lapsi saa tällaisista tilanteista tarran keräilyvihoon jos malttaa odottaa, että saan pakattua ja maksettua mutta silti lähes poikkeuksetta juoksee johonkin toiseen kauppaan tai muualle näkymättömiin. Vaikka teen lapsen kmssa vain aivan välttämättömimmät ostokset eli en mitään isoja ruoka ostoksia jos lapsi pitää ottaa mukaan kauppaan.

 

Boobae: Olisi kiva kiva käydä jossain kodin ulkopuolella yhdessä lapsen kanssa eikä aina ola kotona tai kotipihalla. Kyläilyjä en jaksa kun se menee aina sellaiseksi säheltämäksi ja kaikilla on pinna kireällä kun en tykkää, että toisten kodissa menee sitä ja tätä rikki (vaikkakin vahingossa) ja on tympeää kövellä lapsen peräss kun se kenen luona ollaan olettaisi, että hänenkin kanssaan jutellaan. Toisten lsten seurasta lapsi ei ole vielä kovin kiinnostunut eli ei osaa vielä kylässä ollessa leikkiä jos kyläilemme perheessä jossa on samaniköisiä lapsia vaan mielummin juoksee, tutkii paikkoja ja höpöttää aikuisten kanssa. Ja pakko kai tässä on pikkuhiljaa alkaa totuttelemaan eskaria ja kouluakin varten kun siellä ei enää köy päinsä se, että tehdään mitä huvittaa muista välittämättä.

 

Kyllä lapsi ilmoittaa mitä haluaa. Taitaa vaan olla niin, että nyt on ap:n halut päällimmäisinä ja lapsen odotetaan seuraavan samaa halua. Ei se niin mene.

 

Ilmeisesti lapsella on siis jotain ongelmia keskittymiskyvyn kanssa. Hyvä että asiaan on puututtu ja lähdetty selvittämään.
Itse kyllä uskon, että kovasta harjoittelusta on tässäkin apua. Viet vain lasta tilanteisiin, joissa on pakko toimia ryhmässä ja seurata ohjeita.

 

Boobae: Olisi kiva kiva käydä jossain kodin ulkopuolella yhdessä lapsen kanssa eikä aina ola kotona tai kotipihalla. Kyläilyjä en jaksa kun se menee aina sellaiseksi säheltämäksi ja kaikilla on pinna kireällä kun en tykkää, että toisten kodissa menee sitä ja tätä rikki (vaikkakin vahingossa) ja on tympeää kövellä lapsen peräss kun se kenen luona ollaan olettaisi, että hänenkin kanssaan jutellaan. Toisten lsten seurasta lapsi ei ole vielä kovin kiinnostunut eli ei osaa vielä kylässä ollessa leikkiä jos kyläilemme perheessä jossa on samaniköisiä lapsia vaan mielummin juoksee, tutkii paikkoja ja höpöttää aikuisten kanssa. Ja pakko kai tässä on pikkuhiljaa alkaa totuttelemaan eskaria ja kouluakin varten kun siellä ei enää köy päinsä se, että tehdään mitä huvittaa muista välittämättä.

Entä puistossa käyminen? Kävelyllä käyminen? Tyttö voi liikkua pyörällä.

 

Mä lupaisin jonkun lapselle mieluisan palkkion, jos toimii uimaopetusryhmässä hyvin. Esim.jätskin.

 

No mikäs niin naurattaa? Kyseessä ei ole kuitenkaan lapsi jota saisi hampaat irvessä raahata uimahallille.

Tiedän että jos on keskittymiskyvyn puutetta lapsella niin jätski ei tunnu sillä missään, mut kyllä nekin osaa sen verran herkkusuita olla, että ihmeesti pystyvät joskus skarppaamaan.

 

Kyllä lapsi ilmoittaa mitä haluaa. Taitaa vaan olla niin, että nyt on ap:n halut päällimmäisinä ja lapsen odotetaan seuraavan samaa halua. Ei se niin mene.

 

höpöhöpö, jos kerran muutenkin on probleemaa

 

Kokeilisin kuvien käyttöä apuna. Eli kertoisin sanallisen ohjeistuksen lisäksi myös kuvilla, mitä tehdään ja mitä tapahtuu seuraavaksi. Kuvilla voi kertoa tulevan tilanteen jo etukäteen esim. kotona ja vielä uudestaan ennen tilanteen tapahtumista.

 

Kokeilisin kuvien käyttöä apuna. Eli kertoisin sanallisen ohjeistuksen lisäksi myös kuvilla, mitä tehdään ja mitä tapahtuu seuraavaksi. Kuvilla voi kertoa tulevan tilanteen jo etukäteen esim. kotona ja vielä uudestaan ennen tilanteen tapahtumista.

Tämä! Jos lapsella on hankaluuksia siirtymätilanteissa tekisin kuvista myös päivän tapahtumat järjestykseen, jolloin lapsi voi ennakoida tapahtumia

 

Ihan kuin olisit kirjoittanut meidän pojasta kaksi vuotta sitten... olisin vienyt kovin mielellään harrastuksiin, mutta kun ei yhtään seurannut opetusta, halusi tehdä omiaan tai alkoi höpöttämään muille lapsille kaikkea muuta kuin aiheeseen liittyvää, niin lopetin viemisen. Nyt 7-vuotiaana on todettu ADHD ja jotain autistisia piirteitä, mutta ei suoranaisesti autismia. Nyt sitten harrastetaankin toimintaterapiaa ja psykoterapiaa. Käy myös parissa kerhossa koulun jälkeen, mutta nuo samat ongelmat ovat edelleen, tosin ei niin pahoina kuin pari vuotta sitten.
Palkinnot ja kivojen asioiden lupaaminen - joo - voisi toimia, mutta kun toinen ei PYSTY keskittymään. Jatkuvat pettymykset siitä, ettei pysty toimimaan niin kuin haluaisi, syövät aika pahasti itsetuntoa.

 

Kyllä lapsi ilmoittaa mitä haluaa. Taitaa vaan olla niin, että nyt on ap:n halut päällimmäisinä ja lapsen odotetaan seuraavan samaa halua. Ei se niin mene.

Kyseisen lapsen (5v) pitäisi mennä esikouluun vuoden päästä. Meinaatko, että lapsi saa sielläkin käyttäytyä kuin kusipää koska ”lapsella nyt vaan on oma halu”? Koulusta puhumattakaan.

Taatusti siellä on porukassa aina mukana 1-2 näitä vapaan hälläväliä-kasvatuksen tuotoksia, jotka sitten pilaavat koulunkäynnin kahdeltakymmeneltä muulta.

 

Kieltämättä huolestuttaa tuo eskari kun niissä on isot ryhmät ja lapsi ei meinaa nyt pärjätä edes pienryhmässä päivökodissa. Kysyin siis jo nyt keväällä tätä asiaa kun se on vaivannut mieltä. Ei kumminkaan ole kuin vuosi aikaa harjoitella ja harjaantua yhdessä tekemiseen.

Nuo palkkio jutut tosiaan toimivat välillä mutta usein ei silti onnistu vaikka luvassa on se palkkio. Lapsi itsekin toteaa jälkikäteen ihan asiallisesti/ toteavasti, että nyt en osannut olla sovitulla tavalla enkä saa palkintoa ja se harmittaa, mutta se siitä eli ymmärtää kyllä itse syy-seuraus suhteita hyvin.

Meillä on kuvat käytössä mutta eivät oikein toimi tilanteissa joissa en minäkään tiedä mitä sillä kertaa tehdään. Lapsen toiveiden mukaan käydään eri paikoissa ja harrastuksissa mutta kyllä minä ehdottelen aika paljon. Kyllä oikeasti alkaa kyllästyttää tämä oma piha, leikkipuisto, lähimetstä kun niitä kiertää vuodesta toiseen lähes joka päivä. No juu välillä käymme kaupassa tai kirjastossa ymv. Olisi kiva etenkin lomalla kun ollaan kuukausi yhtä soittoa kotona käydä jossain ja nähdä muitakin ihmisiä.