En osaa selittää
Meillä on reilu 5 v lapsi jonka kanssa tykkäisin käydä erilaisissa harrastuksissa, tapahtumissa ymv. Ei välttämättä mitään säännöllistä ympäri vuoden mutta esim nyt kesällä kun on pitkä loma uimakoulussa, leirillä, erilaisissa tapahtumissa missä on lapsille ohjelmaa. Lapsi on innoissaan kaikesta ja haluaisi osallistua sinne tänne ja tonne mutta sitten en kumminkaan minä tai ohjaaja saa maaniteltua lasta tekemään sitä mitä kuulusi tehdä/ mitä muut tekevät. Tyttö viihtyy erilaisisissa paikoissa ja lähtee tosiaan innoissaan joka kerta mutta sitten paikan päällä haluaa touhuta omiaan ja saa kamalat raivari hepulit jos pitäisi pysyä muun ryhmän mukana jossain tietyssä paikassa eikä voi heti mennä sinne minne itse haluaisi tai tehdä sitä mitä itse haluaa.
Esim olimme tänä kesänä taas lapsen toiveesta perhe uimakoulussa (oli samanlaisessa viime kesänä) ja se meni samalla tavalla kuin viime kesänäkin vaikka ajattelin, että lapsi on kasvanut ja kypsynyt vuoden aikana yhdessä tekemiseen. Lapsi olisi koko ajan halunnut eri altaaseen missä oli ohjattua toimintaa ja kun koitin ylipuhua lasta ja lopulta jouduin pitämään kiinni seurasi siitä rimpuilua ja kiljumista. Samoin jos tehtävänä oli vaikkapa potkia laudan kanssa altaassa halusi lapsi altaan reunalta renkaat ja kun oli aika touhuta renkaiden kanssa ne eivät kiinnostaneet tippaakaan vaan olisi halunnut jotain muuta ja kun ei saanut tehdä sitä kamala rimpuilu, kiljuminen ja ravivoaminen kun suulliset kiellot eivät tehonneet. Jos olemme ulkona ja pitäisi vaikkapa kuunnella ohjaajan ohjeita menevät ne aina ohi kun lapsi keksii jotain muuta mielenkiintoista (esim kivi mihin haluaa kiipeillä) ja jos en päästä sinne vaan vaadin kuuntelemaan lyhyen ohjeistuksen loppuun alkaa rimpuilu, kiljuminen ja raivoaminen.
Ei saisi verrata mutta tuntuu, että muiden lapset osallistuvat ainakin melkein aina siihen mihin on ohjeistettu ja malttavat kuunnella ohjeita viimeistään sylissä. Meidän tyttöä taas kiinnostaa kaikki muu.
Onko vain järkevää pitää vaikkapa vuoden paussi kaikesta tällaisesta tekemisestä ja kokeilla sitten onnistuisiko paremmin? Vai millä lapsen saisi ymmärtämään, että nyt kuunnellaan ja tehdään sitä mitä muutkin tekevät? Kotona lapsi tuntuu asian sisäistävän kun siitä keskustelemme mutta se unohtuu paikan päällä kun näkee kaikkea muuta mielenkiintoista.
Esim olimme tänä kesänä taas lapsen toiveesta perhe uimakoulussa (oli samanlaisessa viime kesänä) ja se meni samalla tavalla kuin viime kesänäkin vaikka ajattelin, että lapsi on kasvanut ja kypsynyt vuoden aikana yhdessä tekemiseen. Lapsi olisi koko ajan halunnut eri altaaseen missä oli ohjattua toimintaa ja kun koitin ylipuhua lasta ja lopulta jouduin pitämään kiinni seurasi siitä rimpuilua ja kiljumista. Samoin jos tehtävänä oli vaikkapa potkia laudan kanssa altaassa halusi lapsi altaan reunalta renkaat ja kun oli aika touhuta renkaiden kanssa ne eivät kiinnostaneet tippaakaan vaan olisi halunnut jotain muuta ja kun ei saanut tehdä sitä kamala rimpuilu, kiljuminen ja ravivoaminen kun suulliset kiellot eivät tehonneet. Jos olemme ulkona ja pitäisi vaikkapa kuunnella ohjaajan ohjeita menevät ne aina ohi kun lapsi keksii jotain muuta mielenkiintoista (esim kivi mihin haluaa kiipeillä) ja jos en päästä sinne vaan vaadin kuuntelemaan lyhyen ohjeistuksen loppuun alkaa rimpuilu, kiljuminen ja raivoaminen.
Ei saisi verrata mutta tuntuu, että muiden lapset osallistuvat ainakin melkein aina siihen mihin on ohjeistettu ja malttavat kuunnella ohjeita viimeistään sylissä. Meidän tyttöä taas kiinnostaa kaikki muu.
Onko vain järkevää pitää vaikkapa vuoden paussi kaikesta tällaisesta tekemisestä ja kokeilla sitten onnistuisiko paremmin? Vai millä lapsen saisi ymmärtämään, että nyt kuunnellaan ja tehdään sitä mitä muutkin tekevät? Kotona lapsi tuntuu asian sisäistävän kun siitä keskustelemme mutta se unohtuu paikan päällä kun näkee kaikkea muuta mielenkiintoista.