Mä olen etä-äiti, ja mielestäni meillä on ihan hyvät välit lasten isän uuden naisystävän kanssa, jota mä en kyllä äitipuoleksi sano, eikä sano lapsetkaan. Tuskin hän itsekään mieltää itseään mun lasten äitipuoleksi, vaikka saman katon alla asuvatkin. (Tai asuivat, nyt ovat eri osoitteissa, vaikka seurustelevat kyllä lasteni isän kanssa edelleen.)
Alkuun oli tietysti vähän totuttelemista uuteen tilanteeseen, mutta mitään suurempia ongelmia ei ollut. Mua mietitytti tietysti se, miten uusi nainen ottaa mun lapset huomioon, suosiiko hän enemmän omia lapsiaan ja mun lapset jää jotenkin "heitteille", miten hän heidän kasvatukseen puuttuu ja onko meillä kovin erilaiset tavat kasvattaa lapsia. Jos ois ollut esim. kovin erilaiset kasvatusmetodit, ongelmia ois varmasti ollut enemmän, mutta onneksi meillä on hyvin pitkälle samanlaiset ajatukset. Ollaan muutenkin jollain tavalla samantyyppisiä ihmisiä, ja lasten isä onkin sanonut, että jossain toisissa olosuhteissa oltais varmasti hyviä ystäviä! Tietysti voitais olla nytkin, mutta välimatka on estänyt lähemmän tutustumisen.
Meillä on toistemme puhelinnumerot ja ollaan sovittu, että jos jotain asiaa tulee, niin saa ja pitää soittaa. Aika vähän ollaan kyllä tekemisissä, ei ole tullut semmoisia asioita joita ois pitänyt meidän välillä hoitaa. Kerran hän soitti ja kysyi, miten olen lasteni kanssa käsitellyt mun ja lasten isän eroa ja sitä, että he ovat jääneet isän kanssa asumaan. Mun mielestä ihan asiallista kysyä, ettei mene omin päin lapsille puhumaan mitä sattuu.
Omaa huonoa omaatuntoa ja syyllisyyttä en missään nimessä exäni uuden naisen niskaan kaada! Muutenkin olen yrittänyt suhtautua hienotunteisesti heidän liittoon, pitää välit hyvinä ja asiallisina ja hoitaa itse omat asiani. Inhoan yli kaiken exien ja nyxien, uusien ja vanhojen puolisoiden välisiä riitoja, enkä missään nimessä halua omaan elämääni semmoisia sotkuja! Ei mulla ole mitään syytä osoittaa mieltäni mistään asiasta lasteni uudelle puolisolle (ellei asia koske lapsia), päin vastoin, monesta asiasta saan olla hänelle kiitollinen. Tietysti on myös joitakin asioita, jotka mua heidän perhesysteemissään ärsyttää, mutta ne eivät mulle kuuluu, enkä niihin asioihin voi puuttua.