[QUOTE="ap";27094106]Juu täytät nämä kriteerit aika hyvin. Sinä olet siis ollut jonkinsortin ihmelapsi (ainakin jossain määrin), sinusta on tullut älykäs, mutta et ole supernero. Tapauksessasi varmaan 3-6-vuotiaana tulleet merkit ovat täsmänneet hyvin. Miten pärjäsit yläasteella ja sen jälkeen koulussa. Mitä opiskelit sittemmin ja mitä teet työksesi? Jos sopii kysyä.[/QUOTE]
Yläasteelta lähtiessä keskiarvo hipoi kymppiä. Liikunta taisi olla ysi tjsp.
En saanut perheeltäni lupaa lähteä lukioon sinne minne tahdoin ja lukiossa keskityin kaikkeen muuhun kuin kouluun. Kapinoin kovasti; karkasin ulkomaille naimisiin ihan uppo-oudon tyypin kanssakin lukion vikan luokan syksyllä. Tein myöhemmin vaadittavat kurssit loppuun, ei niitä montaa puuttunut enää siinä kohdin ja kirjoituksiin vain kävelin sisään pari vuotta myöhemmin lukematta tai valmistautumatta, kirjoitin kaikki aineet kerralla, läpi meni ja yks älläkin tuli. Siitäkin huolimatta, että kävin englanninkielisen lukion ja kirjoitin suomeksi asuttuani ulkomailla pari vuotta.
Olen sen jälkeen menestynyt opinnoissani ihan jees. AMK meni englanniksi kahden pienen lapsen yyhoona vuotta ennen tavoiteaikaa, opinnäytetyö sai kiitettävän arvosanan vaikka siihen käytin alle viikon ja keskiarvo oli liki vitonen (1-5 arvosteluasteikko, 1 heikoin). Mulla oli 1-3 duunia siinä sivussa ja 1-2 opinnot samalla käynnissä PLUS että lasteni hoitoaika oli keskimäärin 4-5 tuntia päivässä tarhassa.
Tekeminen pitää virkeänä!
Nyt opiskelen maisteriksi ja 15 op kurssimoduli periaatteessa vaatii 300 tuntia työtä yliopistoni mukaan, mutta noinkohan käytän edes 20 tuntia. Omaksun asioita todella vaivattomasti, jos minua vaan yhtään jaksaa kiinnostaa. Opiskelen "sivutoimisesti", tällä lukukaudella 45 op menossa yhteensä kokopäivätyön ja perheen lomassa.
(edit: 60 op! unohtui yks kurssi kokonaan laskuista)
Autismi sekä keskittymisvaikeudet tietysti latistavat mahdollisuuksiani jonkin verran. Olen tällä hetkellä viranomaistehtävissä.