Millanenhan koirarotu sopisi meille?

Meillä pian 4 ja 6 vuotiaat tytöt. Lisäksi löytyy pari kissaa (toinen reilun vuoden, toinen vajaa 5kk) ja 3 marsua. Kerrostalossa asumme ja koirakuume valtaisa.
Koiran täytyisi olla suht pieni/keskikokoinen, lasten kanssa toimeentuleva. Sellainen joka tykkäsi pitkistä lenkeistä, mutta myös pikanen pissalenkki käy hätätilanteessa. Koiralla saisi olla turkki,joka kaipaa säännöllistä harjausta ja pesua.
Olen jo 3vuoden ajan pohtinut eri koirarotuja ja olen kovasti ihastunut coton de tuleariin. Onko ko.rodusta kokemuksia? Myös muita ehdotuksia vastaanotetaan :wave:
 
Miten olisi kiinanharjakoira puuterihuisku-versiona? Jos kerran karvat pitä olla.
Siis tälläinen..
http://www.kolumbus.fi/maaret.piilola/s_loverboy_4_350.jpg

Jos karvoja et tarvi niin sitten nakuversio.
Tässä meidän neiti nuorena tyttönä.. :heart: :heart:
http://www.harjakoiraharrastajat.fi/assets/images/autogen/a_peppi_ja_possu.jpg
 
Cockeri löytyy meiltäkin. Onhan se omanlaisensa pakkaus, jaksaa pitkänkin lenkin, mutta ei vaadi sitä, niin kun esim. meidän norjan harmaa, joka tulee pöpiksi, jos ei pääse kunnolla juoksu lenkille vähintään joka toinen päivä.
Cockeri tarvii kunnon kasvatuksen. Meidän yksilö on varsin kovapäinen tapaus, ja sitä on saanu ihan oikeasti kasvattaa kunnolla, että siitä sai yhteiskunta kelpoisen kaverin. Se on hyvän kokoinen, ei liian pieni, muttei liian isokaan. Tykkää touhuta pallon kans, rakastaa namien piilotusta ja uimista. Ja ruokaa :D

Meidän lapsuuden kodin naapurissa oli coton de tulear, se oli semmonen räksyttäjä, ettei pahempaa olla kuultukaan |O Se haukku kaikki elävät ja elottomat olennot, tikapuista lähtien. Se oli myös hirveen arvaamaton, toisena päivänä se anto silittää, ja toisena juoksi pihasta kinttuun kiinni... Tosi kasvatuskin vaikuttaa asioihin!!
 
Asiantuntemuksella voin vastata, että paimenkoira tai molossikoira olisi otollisin vaihtoehto. Kummastakin genrestä löytyy laajat moniväriset ja muotoiset kirjot, erilaisiin tarkoituksiin ja erilaisiin lähtökohtiin.
Molossityyppiset rodut ovat toki kookkaampia, mutta löytyy niistä pienempiäkin vaihtoehtoja. Lyhyt turkki on molosseilla pääsääntöisesti ns. in-juttu. Pitkäkarvaisia on vähemmän tarjolla. Luonteeltaan kaikki molossit, tietysti joitakin harvinaisempia työkoiralinjaisia poikkeuksia lukuunottamatta, ovat lapsirakkaita ja erittäin perhekeskeisiä. Ihmettelen suunnattomasti, etteikö esimerkiksi amstaffi rakastaisi ylikaiken oman perheenlapsia ja isäntäänsä. Itselläni on molossityyppinen, fila brasileiron ja amerikanbulldogin sekoitus tapaus. Ja laaja kokemus muutenkin molossilinjaisista roduista. Sitä paitsi, ne eivät ole turhan haukkujia Suosittelen lämpimästi. Käy katsomassa esimerkiksi näistä linkeistä juttua molossikoirista http://www.moloss.com/ , http://www.mastiffi.com/ , http://www.mastiffit.com/yhdistys.php , http://www.sathy.fi/

Paimenkoira olisi taas miellyttämishalunsa ja naurettavan helpon koulutuksensa puolesta loistava vaihtoehto. Paimenkoirista löytyy niin keskikokoista kuin pikkuriikkistäkin koiraa, pitkä- ja lyhytkarvaista ja vielä jotain siltä väliltä. Toki yleinen käsitys pystykorvaisista ja liehuvaturkkisista lammaspaimenkoirista on hieman vääristynyt kuva, sillä molossityyppisistä koirista ainakin 60-70 % on paimenkoiria :) Anyway.. Paimenkoira toki vaatii ns. äksöniä elämäänsä. Sen tehtävä ei ole maata sohvan nurkassa tarkaillen tilannetta silmäkulmasta vaan toimia aktiivisesti ja virkeästi, suuria liikeratoja käyttäen työssään, paimenkoirana. Se on harrastuskoira ja vaatii paljon huomiota ja seuraa. Itseltäni löytyy pk collie uros, joka on yhtä sykkivää energiaa toisin kuin toinen koirani, joka mieluiten tarkkailee tilannetta yhdestä kohtaa ja vielä mieluiten makuuasennosta :D Paimenkoirille tyypillinen käytösmalli on herkkähaukkuisuus, kannattaa siis miettiä kerrostalokoiraksi vielä toisenkin kerran.

Terrierit on täysin poissuljettu vaihtoehto räväkän luonteensa ja vaativuutensa vuoksi. Tarkoitan näitä ns. tarkoitusta vaille olevia "sylikoira" nimityksellä pilattuja rotuja. Ei pienten lasten perheen koira ollenkaan, ei ollenkaan.
Puhdasta metsästyskoiraa ei voi ajatella, koska sinulla on jyrsiöitä (=saalista). Metsästys tarkoitukseen jalostetut koirat ovatkin pitkälti ulkona ja isoissa tiloissa viihtyviä koiria, omaa aikaa vaativia koiria.

Kaikilla rotujärjestöillä on olemassa liitto tai yhdistys ja ne monesti löytää internetistä. Kun löytyy itseä miellyttävä rotu, kannattaa käydä katsomassa nämä sivut ja jos niitä ei ole tarjolla, koirakirjoista löytyy vastamasti. Suomenkielelle ei kannata rajoittaa tiedon etsimistä. Jos ko. rotu on FCI:n hyväksymä on Suomen Kennelliiton nettisivut hyvä lähtökohta etsinnöille http://www.kennelliitto.fi/fi ja sieltä koira ja rotumääritelmät tai rotujärjestöt.
Muun yhdistyksen hyväksymä rotu löytyy tietenkin kyseisen yhdistyksen kotisivuilta. Seuraava askel on soittaa pentuvälitykseen ja esittää tiuhaan tahtiin kysymyksiä ja sen jälkeen satunnaisille kasvattajille.

80 kiloa painava koira on aina HUOMATTAVASTI rauhallisempi, lempeämpi ja hiljaisempi kuin puoli kiloa painava sylikoira
Mitä sitten koiralta haluaa, on asuinolosuhteet otettava aina huomioon, että se palvelisi parastaan koiran elämälle ja hyvinvoinnille, naapurit huomioonottaen!

Täytyy kuitenkin muistaa, vaikka koira olisi lapsen kaveri, se ei ole lapsen kasvatettava. Koiraa ei valita ulkomuodon, eikä etenkään lapsien hetken mielijohteiden mukaan vaan sen käyttötarkoituksen, soveltuvuuden ja luonteen mukaan. Sitten vasta tulee ulkonäkö, jota voi täysin verrata auton väriin - sen värillä ei ole enää väliä, kun lähtee ajamaan.
Onnea rodun etsintöihin!! :wave:
 
  • Tykkää
Reactions: VanamoBr
Kaikki koirat ovat tietysti erilaisia, ja saman rotuisistakin löytyy ihan erilaisia koiria. Meillä kuitenkin havannankoira (bichon havanais), joka muistuttaa aika paljon tuota coton de tulearia. En tiedä onko meillä käynyt vain harvinaisen hyvä tuuri koiran kanssa, mutta meidän koiramme ainakin on aivan täydellinen. Havannankoiran sanotaan jo rotukuvauksessa olevan ihmisrakas ja erityisesti lapsirakas rotu. Tämä pitää paikkansa ainakin meidän koiran kohdalla. Lähes kaikki ihmiset on ihania, jotkut tosin vähän pelottavia, mutta niillekään ei hauku tai rähise, kiertää vain kaukaa. Lapsia rakastaa älyttömästi. Kaikki naapuruston lapset ovat saaneet pusuttelua meidän koiraneidiltä. Joskus lapset intoutuvat vähän "riepottelemaan" koiraa liikaa, ja silloin minä puutun asiaan tietenkin, mutta koira ei sano yhtään mitään! Ei komenna lapsia ollenkaan. Toisia koiria meidän koira saattaa vähän arastella aluksi, mutta niillekin kiltti eikä ärise. Arastelu tosin saattaa johtua pentuna sattuneesta ison koiran hyökkäyksestä, nimittäin sen jälkeen arastelu on alkanut. Kissoistakin on tykännyt, kun ollaan kissanomistajakavereilla oltu kyläilemässä. Yhden kissan kanssa on jopa intoutunut hieman leikkimään, eikä repinyt tai muutenkaan kiusannut kissaa.

Koiramme rakastaa pitkiä lenkkejä, ja jaksaakin juosta ja temmeltää metsässä kolmekin tuntia. Silloin emäntä on aika puhki, ja koirakin väsynyt loppuillan,mutta jaksaa hyvin silti. Joskus meillä arjen kiireessä lenkit jää melko lyhyiksi, eikä ole purkanut energiaansa sohvaa syöden tai mitenkään muutenkaan. On ehkä enemmän leikkisä silloin, mikä on täysin ymmärrettävää. Toki tämäkin rotu vaatii liikuntaa ja touhua, mutta eihän mikään koira ole sellainen, että 10 min päivässä riittäisi. Paitsi tietenkin lelukoira, joka ei tarvi sitäkään. :D
 
Heippa!
meiltä löytyy moninkertaistettuna havannan koiria kasvattavat mukavan pitkän karvan ja on hyvin sosiaalinen on innokkaita leikkimään lasten kanssa ja lenkkeilyä mekin harssastamme päivittäin...
havannan koira on helppo hoitoinen eikä sitä tarvi trimmata=) onnea koiran etsimiseen
 
Tuota...koirarodun valinta onnistuu parhaiten kun miettii ensin mit EI koirassa toivo olevan ja sitten niistä ominaisuuksista joista pitää, alkas soveltamaan käytännön elämään, niihin jokapäiväisiin vaatimuksiin, joita juuri teidän perheenne asettaa koiralle; sen koolle, turkille, käyttötarkoitukselle tai -valikoimalle. Rodusta kun rodusta löytyy aina ne kivat puolensa ja lähes jokaisen rodun saa sopivasti koirakuumeisena istumaan omaan elämäänsä, mutta miettimällä mitä oikeasti haluaa koiransa kanssa tehdä sen eliniän aikana ja mitä ei halua, löytää usein vain muutaman vaihtoehdon eriroturyhmistä. Näistä sitten haarukoimaan niiden ominaisuudet vs. sun elämä ja tapa olla löydät varmasti sen eniten lähellä olevan rodun. Jos hitottaa pukea jokaisena talvipäivänä sekä koira että ehkä lapset, älä ota pohjavillatonta koiraa, sen saat pukea joskus kesälläkin. Jos haluat kulkea metsissä niin että koira on ehjä koriin tullessanne, kannattaa valita rotu, jolla on edes lyhyt karva ihon suojana. Jne. Tarpeeksi koirista pitävä löytää oman rotunsa karvoihinkin katsomatta. Niin ja tuohon kääpiöterrierit eivät sovi lapsiperheeseen mulla on vain yksi sana: Sopii!
 
Viimeksi muokattu:
Cavalier kingcharlesinspanieli on koulutettavuudeltaan nappivalinta; sen kanssa koulutuksessa tehdyt virheet eivät jää elämään. Juuri lapsiperheen koira, kestää melkein mitä tahansa ja on aina iloinen. En ole eläessäni nähnyt lainkaan aggressiivista tai arkaa cavalieria. Toisaalta terveystilanne on valitettavan huono.

Cottoni on myös oiva vaihtoehto, jos sitä turkkia jaksaa. Lapsirakkaita seurakoiria nämäkin.

Yleisesti kannattanee hakea FCI 9:stä seurakoiria ja selata myös spanieleita 8:sta.

Bordercollie ensimmäiseksi koiraksi kerrostaloon? En ihan ensimmäisenä lähtisi sitä suosittelemaan. Tarvitsee hurjasti aktiviteettejä, kuten paimenkoirat yleensäkin. Kyllästyneenä on oikea tasmanian tuholainen. Et olisi ensimmäinen, joka joutuu kyllästyneen bordercollien takia kutsua ongelmakoirakouluttajan. Lopulta mikä tahansa rotu sopii lapsiperheeseen koulutettuna ja jokaisen rodun edustajaa voi kouluttaa, mutta sitten onkin kysyttävä paljonko se koulutus vaatii. Kyllähän joillain laumanvartijakin on hyvä perhekoira, mutta sellaisen suositteleminen lapsiperheeseen kerrostaloon olisi hulluutta.
 

Yhteistyössä