No näinpä juuri! Jos äidillä ei ole aikaa itselle ja parisuhteelle niin helposti äiti väsyy ja se äidin oma onnellisuus jää sivuseikaksi. Ja mielestäni vanhempien jaksaminen ja onnellisuus vaikuttaa hirveäasti siihen miten jaksaa antaa rakkauttaan ja huomiotaan pienokaiselleen. Ei ole sama asia olla aina paikalla kuin aina läsnä.
En sano että joka viikonloppu kannattaisi olla menossa ja lapset hoidossa jne. Mutta kyllä itse pidän tärkeänä tukiverkkona isovanhempia, setiä ja tätejä meidän tulevan perheen jaksamisen kannalta. Yöksi itse jättäisin sitten, kun esim. mummon tuoksut on jo pienelle tuttuja ja mummollakin on hyvä fiilis lapsen hoitoon ottamisesta.
Meillä ensin tutustutaan lähipiiriin ja sitten pikkuhiljaa pidennetään hoitoaikoja. Kyllä sen sitten itse tietää kun lapsen voi jättää hoitoon ja kuinka pitkäksi ajaksi. Ja mielelläni "opetan" lapseni tarpeeksi ajoissa olemaan hoidossa tutussa ympäristössä (esim. mummola) ennen kuin tulee se pakollinen hoitoon jättämisen hetki ja hoitoon jäämisestä tuleekin ongelma kun ei lapsi ole koskaan oppinut olemaan ilman vanhempiaan. Lapsen ehdoilla kun mennään niin voi muuten olla että jää reissut ja muut tekemättä kun ei lapsi ehdi niin nopeasti sopeutumaan ja kun lapsen oma tahtokin jo pistää hanttiin. Hyvänä vinkkinä antaisin sen että on todella hyvä jos hoitaja voi tulla pienokaisen kotiin hoitamaan, sillä oma koti on täynnä tuttuja tuoksuja ja turvallisuuden tunnetta. Helpottaa hoitajankin hommia kun saa nukuttaa pienokaisen omaan sänkyynsä, kokemuksesta tiedän
. Jos hoitaja ei pääse lapsen kotiin, niin unilelut ja omat petivaatteet tuo turvallisuuden tunnetta.
Enkä paheksu yhtään niitä, jotka ovat joutuneet jättämään vauvansa jo kovin pienenä yöksi hoitoon esimerkiksi masennuksen tai väsymyksen vuoksi. Kyllä vanhempana täytyy muistaa hengähtää ja pitää huolta myös omasta hyvinvoinnistaan! Perheen onnellisuus on kamalan tärkeää lapsen kehityksen kannalta, siispä siihen kannattaa panostaa.
