Olen joskus pohtinut tuota ihan mielenkiinnosta.
On kovin vaikea sanoa, miltä tuntuisi tai miten reagoisin.
Oletan että koska kumminkin rakastan miestäni syvästi, niin sellaisessa tilanteessa, jossa hän olisi mieluummin jonkun muun kuin minun kanssani, minä sen hänelle soisin. Mutta luonnollisesti se johatisi myös miettimään meidän keskinäistä suhdettamme - sitä mitä siitä puuttuu ja onko puute suhteen kannalta fataali.
Itsellä ei ole tullut vastaan tilannetta, että olisin halunnut "paneskella" muita.
Jos moinen joskus kohdalle tulee, niin luulen, että mies soisi sen minulle samalla tavoin kuin minä vastaavan hänelle - eli miettien, mistä moinen tarve kumpuaa mutta samalla toista kovin rakastaen ja hänelle onnea toivoen.
Kysymyksen loppuosaa en ymmärtänyt.
Meillä ei ole parisuhteessa isiä ja äitejä vaan mies ja minä. Vanhemmuussuhde (isä-äiti-suhde) on lapsiin ja aivan eri asia.