Minkälaisia teidän alakoululaiset on?

Mä oon jotenkin hirveässä kriisissä kun meidän lapsi aloitti eskarin koulussa. Tuntuu että lapsuus on jääny taakse, harmittelin sitä että ei ehditty ostaa lapselle leikkimökkiä, huomaan miettiväni onko joku hello kitty-paita liian lapsellinen jne.

Lapsi itsessään ei ole mitenkään muuttunu, joten tällaiset miettimiset tuntuu entistä hölmömmiltä..

Valottakaas vähä, millaisia teidän lapset on ja millä luokalla.. Leikkivätkö ja millä ja millaiset jutut on muuten jne.

Onko lapsuus nyt ohi?

 

9v. Leikkii lähinnä Petseillä ja niillä Geomagiceilla tms, siis magneettipötköjä jä paneeleja.
Leikkimökki seisoo pihassa, ostettiin kun tyttö oli 5. Nyt lähinnä löhöilevät siellä kavereidensa ja puhuvat 'tyttöjen juttuja'
Pukeutuminen on ihan laidasta laitaan, välillä haluaa sellaisen hömelönnäköisen napapaidan, pillifarkut ja 'streetshoesit' ja välillä taas kimalleaiheisen t-paidan, tyllihameen, kruunun ja hopeat glitterballeriinat
Välillä on NIIIIN iso (mie haluun vahtia siskoa, mie olen yheksän, mie osaan vahtia sillä aikaa kun työ käytte kaupungissa) ja välillä niin pieni (rrrraaaaah, mie halusin voisilmän tänne, en tohon! Mie olisin halunnut toiset kengät, nää on tyhmät!'
Jonkinsortin ikäkriisi lienee tuolla pikkuneidillä. Pääosin hää on vielä äidin pikku kulta, joka on joutunut parin kuukauden aikana ottamaan jättiharppauksen isoksi sairaan pikkusiskon synnyttyä
Kyllä vielä on ihan hyvä aika ostaa leikkimökki teille, siitä vaan

 

No ei todellakaan ole ohi... aikuisten typerä suhtautuminen tosin saattaa lapsen lapsuuden lyhentää.

Meidän tokaluokaklinen pitää edelleen ihan mielellään Hello Kitty vaatteita. Ja leikkii... tietenkin.

 

Munkin lapsi oli eskarissa koulussa ja on nyt ekaluokkalainen. Kyllähän se aina tietynlainen kriisi on, kun lapsen elämässä tulee yksi etappi saavutettua. Mutta ootko ajatellu, että ehkäpä se on vaan me vanhemmat kun ajatellaan, että lapsuus olisi jotenkin ohi? Lapsi itse ei välttämättä ajattele yhtään samalla tavalla, ja se on hyvä juttu .

Mun tyttö leikkii edelleen mm. Barbeilla, piirtää paljon ja värittää noita Top Model yms. vihkoja, pelaavat ulkona kaikenlaista... Vähän on ehkä ruvennut enemmän pyytämään tietokoneaikaa, mutta muuten vaikuttaa ihan samanlaiselta kuin vuosi sitten . Negatiivista on se, että ihmissuhdepelit kovenevat pikku hiljaa. Kaveri ei ehkä olekaan ihan niin kaveri kuin on luullut, on seläntakanapuhumista, leikistä ulosjättämistä yms . Siinä mielessä huomaa, että hän on esim. pari vuotta vanhempiin lapsiin nähden vielä ihan pieni...

 

[QUOTE="Lilli";26978204]Mä oon jotenkin hirveässä kriisissä kun meidän lapsi aloitti eskarin koulussa. Tuntuu että lapsuus on jääny taakse[/QUOTE]

Minulla myös samoja tuntemuksia, kun lapsi aloitti eskarin koulussa. Tuntuu jotenkin jo niin isolta ja on haikea olo että tähänkö se lapsuus nyt loppuu. Ei enää kotona äidin paijattavana vaan vuoden päästä se on oppivelvollisuus ja kouluun lähtö joka ikinen arkipäivä. Mun vauva!!! Myös lapselle alkanut valjeta, että tätä se tulevaisuus on ja alkanut kiukutella kasvamistaan isoksi.

 

Ootko ap sama kuin se lisänimetön?

 

Munkin lapsi oli eskarissa koulussa ja on nyt ekaluokkalainen. Kyllähän se aina tietynlainen kriisi on, kun lapsen elämässä tulee yksi etappi saavutettua. Mutta ootko ajatellu, että ehkäpä se on vaan me vanhemmat kun ajatellaan, että lapsuus olisi jotenkin ohi? Lapsi itse ei välttämättä ajattele yhtään samalla tavalla, ja se on hyvä juttu .

Mun tyttö leikkii edelleen mm. Barbeilla, piirtää paljon ja värittää noita Top Model yms. vihkoja, pelaavat ulkona kaikenlaista... Vähän on ehkä ruvennut enemmän pyytämään tietokoneaikaa, mutta muuten vaikuttaa ihan samanlaiselta kuin vuosi sitten . Negatiivista on se, että ihmissuhdepelit kovenevat pikku hiljaa. Kaveri ei ehkä olekaan ihan niin kaveri kuin on luullut, on seläntakanapuhumista, leikistä ulosjättämistä yms . Siinä mielessä huomaa, että hän on esim. pari vuotta vanhempiin lapsiin nähden vielä ihan pieni...

Niin, voi hemmetti tosiaan, aikaisin ne ihmissuhdepelit nykyään varmaan alkaa. Ja mua ällöttää jo nyt, mitä kaikkea lapset tulevaisuudessa saattavat joutua kokemaan. Siksi, että olen itse ollut huono "pelaamaan". Vaikka vanhemmilla on mahdollisuus vaikuttaa lastensa suhtautumiseen toisiin (erilaisiin) ihmisiin, harva oikeasti puuttuu asioihin. Vanhemmat ovat iloisia, jos lapsi on kaveripiirissä suosittu, ja yleensä silloin ei piitata siitä, kuinka suosio on saatu.

 

[QUOTE="vieras";26978823]Niin, voi hemmetti tosiaan, aikaisin ne ihmissuhdepelit nykyään varmaan alkaa. Ja mua ällöttää jo nyt, mitä kaikkea lapset tulevaisuudessa saattavat joutua kokemaan. Siksi, että olen itse ollut huono "pelaamaan". Vaikka vanhemmilla on mahdollisuus vaikuttaa lastensa suhtautumiseen toisiin (erilaisiin) ihmisiin, harva oikeasti puuttuu asioihin. Vanhemmat ovat iloisia, jos lapsi on kaveripiirissä suosittu, ja yleensä silloin ei piitata siitä, kuinka suosio on saatu.[/QUOTE]

Juurikin näin. Ja se ei hirveästi auta, jos itse opettaa lapsen kunnioittamaan muita ja olemaan vastaanottavainen ja antamaan uusille ihmisille mahdollisuus tutustua jne, kun sitten vastapuolella on näitä minäminäminä-lapsia, joille toisten tunteet on yhdentekeviä. Mun tyttö tulee lähes päivittäin itkien kotiin, kun "kaverit" on taas heivannu leikeistä. Onneksi hän on nyt aloittanut kaksi harrastusta, joista toivoisin löytyvän ihan uusia kavereita. Sellaisia, joiden kanssa voi aloittaa ihan puhtaalta pöydältä ja joiden kanssa on hyvä olla.

 

Meillä viis alakoululaista: luokat 2-6. Kaikki leikkivät vielä, käyttävät lapsekkaita vaatteita jos niin noista printtipaidoista voi sanoa (joita mieskin suosii) ja ovat omia itsejään.

 

[QUOTE="vieras";26978566]Ootko ap sama kuin se lisänimetön?[/QUOTE]

Ei!

 

Kolmasluokkalainen tyttö ei pukeudu enää prinsessaan, pinkkiin ja kittyyn (muutama kittyvaate on kyllä), mutta leikkii (petsit, Top Model-jutut, kaikenmaailman majanrakennukset ja kotileikit, jne) eikä (onneksi :snotty: ) ole mikään kieroileva teinipissis kuten ikävä kyllä muutama (entinen) kaverinsa jo on.