Itselläni on nyt rv 7+2 ja olen miettinyt, että mitenkäs kauan jaksan pitää tämän asian salassa. Mieheni lisäksi vain vanhempani tietävät, heille kerroimme varhaisultran jälkeen 6+5. Ultrassa näkyi iso vahva syke ja alkio on ihan viikkojen maksimipituudessa ym., eli kaiken pitäisi olla oikein hyvin.
Raskaus vaikuttaa töissä jaksamiseen ja tietenkin mielialoihin yms., ja nyt tuntuu tosi kurjalta selitellä ja "valehdella" työkavereille kaikkia tekosyitä miksi ei mikään ylimääräinen työreissu kiinnosta tai hotelliseminaarit yms. Olemme pieni ja tiivis työyhteisö, eli kohta taodan olla "hankalan" tyypin maineessa, kun eivät tiedä käytökseni taustoja...
Samoin kavereilta salaaminen vaatii samanlaista peittelyä ja "valehtelua". Kohta varmaankin kamut ajattelevat, että olen muuttunut ihan oudoksi.
Monestihan odotetaan kertomista rv 12 asti, koska keskenmenon riski pienenee huomattavasti sen jälkeen. Toisaalta olen ajatellut, että jos joutuisin kokemaan keskenmenon, niin toivoisin siihen tukea töissä ja kavereiltani. Kuitenkin keskenmeno vaikuttaisi minuun suuresti ja tekisin surutyötä asiasta jonkin aikaa aivan varmasti.
Eli noin ajateltuna olisi hyvä kertoa rehellisesti läheisille ihmisille jo nyt elämäntilanteestani. Jaetaan sitten ilot tai surut yhdessä, tärkeintä mielestäni kuitenkin on tuki ja asioiden jakaminen molemmissa tilanteissa. :flower: :hug:
Raskaus vaikuttaa töissä jaksamiseen ja tietenkin mielialoihin yms., ja nyt tuntuu tosi kurjalta selitellä ja "valehdella" työkavereille kaikkia tekosyitä miksi ei mikään ylimääräinen työreissu kiinnosta tai hotelliseminaarit yms. Olemme pieni ja tiivis työyhteisö, eli kohta taodan olla "hankalan" tyypin maineessa, kun eivät tiedä käytökseni taustoja...
Samoin kavereilta salaaminen vaatii samanlaista peittelyä ja "valehtelua". Kohta varmaankin kamut ajattelevat, että olen muuttunut ihan oudoksi.
Monestihan odotetaan kertomista rv 12 asti, koska keskenmenon riski pienenee huomattavasti sen jälkeen. Toisaalta olen ajatellut, että jos joutuisin kokemaan keskenmenon, niin toivoisin siihen tukea töissä ja kavereiltani. Kuitenkin keskenmeno vaikuttaisi minuun suuresti ja tekisin surutyötä asiasta jonkin aikaa aivan varmasti.
Eli noin ajateltuna olisi hyvä kertoa rehellisesti läheisille ihmisille jo nyt elämäntilanteestani. Jaetaan sitten ilot tai surut yhdessä, tärkeintä mielestäni kuitenkin on tuki ja asioiden jakaminen molemmissa tilanteissa. :flower: :hug: