Missä vaiheessa kerroitte raskaudesta perheelle, työpaikalla, kavereille.. Kokemuksia??

Itselläni on nyt rv 7+2 ja olen miettinyt, että mitenkäs kauan jaksan pitää tämän asian salassa. Mieheni lisäksi vain vanhempani tietävät, heille kerroimme varhaisultran jälkeen 6+5. Ultrassa näkyi iso vahva syke ja alkio on ihan viikkojen maksimipituudessa ym., eli kaiken pitäisi olla oikein hyvin.

Raskaus vaikuttaa töissä jaksamiseen ja tietenkin mielialoihin yms., ja nyt tuntuu tosi kurjalta selitellä ja "valehdella" työkavereille kaikkia tekosyitä miksi ei mikään ylimääräinen työreissu kiinnosta tai hotelliseminaarit yms. Olemme pieni ja tiivis työyhteisö, eli kohta taodan olla "hankalan" tyypin maineessa, kun eivät tiedä käytökseni taustoja...

Samoin kavereilta salaaminen vaatii samanlaista peittelyä ja "valehtelua". Kohta varmaankin kamut ajattelevat, että olen muuttunut ihan oudoksi.

Monestihan odotetaan kertomista rv 12 asti, koska keskenmenon riski pienenee huomattavasti sen jälkeen. Toisaalta olen ajatellut, että jos joutuisin kokemaan keskenmenon, niin toivoisin siihen tukea töissä ja kavereiltani. Kuitenkin keskenmeno vaikuttaisi minuun suuresti ja tekisin surutyötä asiasta jonkin aikaa aivan varmasti.

Eli noin ajateltuna olisi hyvä kertoa rehellisesti läheisille ihmisille jo nyt elämäntilanteestani. Jaetaan sitten ilot tai surut yhdessä, tärkeintä mielestäni kuitenkin on tuki ja asioiden jakaminen molemmissa tilanteissa. :flower: :hug:

 

Äitini tiesi heti, muu perhe ja miehen perhe varhaisultran jälkeen.
Kavereille kerroin sitten ajan kuluessa, milloin kenellekkin, vähän riippui siitäkin milloin tuli pidettyä yhteyttä noin muuten.
Töissä lähin esimies ja työkaverit arvasivat kyllä ihan viikon-parin kuluessa erinäisistä asioista..
Virallisesti kuitenkin ilmoitin vasta muutaman kk ennen äitiysloman alkua.

Mulle tosin oli aika luonnollista kertoakin jotenkin, kun olivat tienneet jo aiemmasta joka paljastui kohdunulkoiseksi..Perheemme tiesivät muuten vaan, ja töissä moni tiesi syyn miksi oli leikkauksessa,sairaslomalla ja jonkun aikaa työkykykään ei ollu aivan normaali.

Siksikin kerroin nopeasti tietyille ihmisille tästä toisesta raskaudesta, koska tiesin tarviivani tukea jos ei menekään hyvin..
Onneksi meni :heart:

 

Meillä molempien vanhemmat saivat tiedon raskaudestani samalla viikolla kun olin positiivisen testin tehnyt. Oli se sen verran hieno uutinen että tarvi jollekin kertoa =) Saman kuukauden aikana kerroin omille sisaruksilleni/avomiehen sisaruksille. Töissä kerroin myös melkein heti raskaudesta. Ystäville kerroin ennen rv 12.

 

Mun perhe sai tietää joskus rv13, miehen rv15. Töissä varmaan noin rv18-20, osa sai tietää samana päivänä kun jäin äitiyslomalle. Kavereille tullut kerrottua öööh...joskus rv20+, osa ei tiedä vieläkään. Huomenna alkaa rv34.

 

Oma äitini oli eka joka sai tietää,kun hoisi lapsia nt-ultran aikana.Sitten siskoni.Anoppi kuuli viimeviikolla ja lapset viime viikon lauantaina(eli 16+1 tarkalleen)
Kukaan muu ei vielä tiedä,ellei oo mua täältä bongannut(livetutut tietysti sitten hystt)ja odotan vaan että huomaavat,itse en ala kertoilemaan...
Mutta mulla toki ei oo työ jossa riskejä tms.

 

Nyt menossa rv 9+2 ja ainoastaan paras ystäväni tietää ( ja tietysti mieheni ) . Eka neuvola mulla on huomenna ja jos sydänäänet siellä kuuluu niin tuskin pystyn sen jälkeen olee enää hiljaa..Ainakin äidilleni on pakko kertoa. Joka sano kumminkin; "Mä arvasin! "

 

esikoisesta meni varmaan viikolle 6 kun silloin vasta tein testin ja sain itsekkin tietää.
kakkosesta kerroin julki noin viikoll11
kolmosesta tieto "pimitettiin" pisimmin. isovanhemmille viikolla 15 kavereille viikolt 18 ETEENPÄIN.

 

Mä kerroin kaikille jo rv 8+ jotain ja mies vähän myöhemmin

 

Heti!
Eli saman tien kun testi näytti plussaa, soitettiin lähisukulaiset läpi ja samoin töissä kerroin saman tien. Myös kavereille tuli kerrottua heti... Taidan olla vähän tämmönen lörppö, mutta ei vaan malttanu hetkeäkään! Sitäpaitsi ajattelin, että keskenmeno tulee jos on tullakseen, ei siihen vaikuta onko kertonut vai ei.

 

Ekasta ja tokasta raskaudesta kerrottiin tuleville isovanhemmille ekan ultran jälkeen, eli rv 12-13. Töissä kerroin 2kk ennen äitiysloman alkua, tosin esikoista oottaessa pomo (nainen) oli älynny jo paljon aiemmin.
Kolmannesta raskaudesta ei keretty kertoa kellekään, meni kesken rv 11 eikä siitä tiedä tänä päivänäkään kukaan.
Nyt menossa neljäs raskaus rv 33 eikä varsinaisesti olla kerrottu vieläkään kellekään, vanhemmat lapset oli mummolassa maininneet joskus puolivälin kieppeillä, muut on varovasti kyselleet mahan kasvaessa.

 

Kerroin heti omille vanhemmille ja osalle kavereista. Mun puolelta sukulaiset on saanu tietää aikoja sitten, mutta poikaystävän puolelta ei tiedä vielä kukaan ja mä saan tietysti kertoo niille kun poikaystävä ei uskalla ja vasta sitten kun se on valmis siihen että kerron.. Nyt on rv 13+2

 

Oma äitini oli eka joka sai tietää,kun hoisi lapsia nt-ultran aikana.Sitten siskoni.Anoppi kuuli viimeviikolla ja lapset viime viikon lauantaina(eli 16+1 tarkalleen)
Kukaan muu ei vielä tiedä,ellei oo mua täältä bongannut(livetutut tietysti sitten hystt)ja odotan vaan että huomaavat,itse en ala kertoilemaan...
Mutta mulla toki ei oo työ jossa riskejä tms.

Nyt viime sunnuntaina eli rv 20+2 ensimmäinen kysyi odotanko,eli nyt ollaan sitten julkiraskaana vasta Aika hyvin

 

Ensimmäisessä raskaudessa oikeastaan koko lähipiiri (ja vanhempien toimesta moni muukin) tiesi 10. viikkoon mennessä. Se raskaus meni kuitenkin kesken ja tällä kertaa onkin sitten haluttu ottaa varovaisemmin. Nyt on menossa 10+1 ja ainoa joka tietää meidän lisäksi on mun paras ystävä. Muille kerrotaan sitten vähitellen kun np-ultra on ohi, eli noin kahden viikon kuluttua B)

 

Rv. 8, tietää asiasta tietenkin mieheni ja yksi ainoa ihminen meidän lisäksi. Se sattuu olemaan oikeastaan paras ystäväni, sellainen jonka kanssa olemme aina jakaneet kaikki asiat. Muille ystäville/miehen tutuille emme ole ajatelleet kertoa ennen rv.12 ainakaan, ja sitten vasta vanhemmillekkin.
Aluksi meinattiin miehen kanssa "salata" tämä myös minun parhaalta ystävältäni, mutta mieheni ehdotti että kertoisin koska on ehkä helpompi kun on joku muukin kuin hän jolle avautua. Ja olisi se ollu vaikeeta salata ystävältä, olisi se arvannu aika pian kuitenkin =)

Työpaikalla ei vielä tiedetä, tämän viikon ollu "oksennustaudissa", ja tänään neuvolaan sitten kysymään josko saisi sairaslomaa vielä kun oksennan melkein koko ajan eikä ruoka kestä sisällä.

 

Pakko vastata tähän viestiin, vaikka vastausta on pyydetty jo pari kuukutta sitten.

Me ei nimittäin kerrottu ekasta raskaudesta kuin lähipiirille noin 4. raskauskuukaudella. Työpaikan pomolle noin kolme kuukautta ennen mammalomalle jäämistä, ja loput saivat sitten itse huomata raskauteni.

Huvittavaksi asian tekee se, että raskauttani ei sitten tahtonut kukaan huomata, kun en mahaani erityisemmin esitellyt. Muutamalle työkaverille kerroin asiasta vasta kolme päivää ennen mammalomalle jäämistä, ja arvatkaa olivatko he yllättyneitä. On ollut raskautumisissa vähän epäonnea, niin ei raskaudesta haluttu suuremmin huudella.

Olen kyllä kuullut vastaavanlaisia kertomuksia myös muilta.

 

Keskenmenneessä kerrottiin ehkä viidelle melko heti, ja juoruhan sitten levisi, eikä ollu kyllä yhtään kivaa, että ihmiset jotka oli kuulleet asian muualta kuin meiltä, niin onnittelivat asiasta ensin, sitten kun se meni kesken niin nämä ihmiset ei ole kommentoinnu asiaa mitenkään. Joo eihän siihen sanoja olekaan, mutta vaikka viesti "et oon pahoillani jne."

Joten tästä 8+6 ainoastaan kaksi kaveriani tietää, tiedän ettei ne sitä levittele. Niin ja pomoni Hän kysyi tällä viikolla, että ootanko? Joten en alkannu sitten valehtelemaan, ja pomosta on ollu suuri tuki tuon keskenmenon jälkeen. Oli kuulemma jo viikon verran ollu sellanen tunne, et oon raskaana, kuulemma hehkun