Mistä muuten johtuu hyönteiskato?

Pitäisi syödä vain maitoa ja naudanlihaa. Lehmälle kun kelpaa kaikki mikä vähänkään vihertää. Ihminen on ronkelimpi. pitää olla sitä myrkytettyä sapuskaa.

Kai tuo oli sarkasmia?

 

perskuta, nehän on melkosia monitoimikoneita

avanttiki on vihree, kateuresta

Tuosta saa jonkinsortin näkemystä, mitä noi elukat metsäpohjalle tekee. Pojat pääsivät tähän reunametsään syyskuun puolenvälin paikkeilla ja tuo on kuvattu saman syksyn marraskuun alkupäivinä. Ei siellä just pohja viherrä ja kuusten juuret on sotkettu melko pahasti näkyville.

Metsässä ei liikahda lehmäkään

Ei liikahda, koska nämä ovat sonneja

youtu.be

Tässä voi tuosta ihan alusta nähdä, että ei ne tyydy ihan risuja kaatelemaan. Pari pihlajaa on tullut hyötykäyttöön.

Maisemanhoitoa

Cormak ja Friidu aamupalalla

youtu.be

Vaikka tossa nyt on hiukkasen varttuneempaa metsää, näkyy siitä hyvin, millä tavoin se puu menee nurin. Tässä nyt ei juuri muuta kuin lumet tippui niskaan.

Uusi´, ihmeellinen metsä

Corma tutustuu uuteen laitumeen

youtu.be

 

Tuosta saa jonkinsortin näkemystä, mitä noi elukat metsäpohjalle tekee.

vantteria veitikoita

 

kyllähän syy on jyväjemmarien levittämät neonikotenoidit sun muut mutt sitä ei sanoo sanoo ääneen

Nii-in!

 

Ne tykkää oluttölkeistä

Siinä täytyy olla vähän juomaakin

 

kirjoitin tuosta iltayöstä mut ei näy vieläkään ne postaukset

Aldicarb

 

porkkanan naatit maistuis varmaan naudoille

Vuohet sai meillä pikkuerän päivittäin syksyllä. Ei niitä säilötty kun ne ei mee heti huonoksi

 

Ei muuta kuin pystyttämään heinälatoja uudestaan. Montakohan niitä tarvittaisiin että haikut pysyisi pelkässä, puhtaassa heinässä talvet. Miksei muuten Lapinlehmä-rotu kelpaa? Niillehän kelpaa puunkuorikin

Kesänavetassa ei ole itikoita eikä kärpäsiä kun siinä keskellä on se hormi. Ihanan viileä

 

hehee, kaapuntilaisröökynä ei tiiä ees tuota

En miekään. Kannattaako iso pelto kyntää? Aika paljon Takiaisia nyt siinä...

 

Ei muuta kuin pystyttämään heinälatoja uudestaan. Montakohan niitä tarvittaisiin että haikut pysyisi pelkässä, puhtaassa heinässä talvet. Miksei muuten Lapinlehmä-rotu kelpaa? Niillehän kelpaa puunkuorikin

Ne syö vähemän kun ei tarvi lypsykonetta tällä alle. Emolehminä?

 

Eli sulla ei ole mitään hajua

Mulla ei ole. Jos ois pari emolehmää, paljonko pitäisi olla peltoa heinäseipäille ja laitumelle?

 

Noin varmasti toimitaankin. Mut se ei silti poista sitä että pellon kasvukauden ajaksi naudoilla tulee olla laidunmaata muualla. Eli siis ei pienennä tarvittavaa kokonaishehtaarimäärää.

Niinhän lapinlehmätkin laidunsivat joutomailla/risukoissa

 

Mulla ei ole. Jos ois pari emolehmää, paljonko pitäisi olla peltoa heinäseipäille ja laitumelle?

Katoppa viesti 122 ja ynnäile siitä.

 

säilötty heinä on yliprosessoitua evästä

se on kasvanut pellolla jota on kalkittu ja lannotettu ja paaleja tehessä lisätty kaikenmaailman aaiiveet sun muut ei-niin-luonnomukaiset litkut

ei oo enää luomua ei

Muurahaishapollako se tehdään?

 

Muurahaishapollako se tehdään?

Tuossa hiukan tietoa luomurehujen vaatimuksista.

Rehun säilöntäaineet
Säilörehulla tarkoitetaan luomutuotantoehdoissa ilmatiiviillä säilöntämenetelmällä teh-
tyä rehua. Säilörehun valmistuksessa sallitut lisäaineet ovat entsyymit, hiivat ja bakteerit
(mikro-organismit). Mikäli säilörehun valmistuksessa käytetään sorbiini-, maito-, muu-
rahais-, propioni-, sitruuna- ja etikkahappoja tai natriumformiaattia, on näiden käytöstä
oltava selvitys kotieläinten luomusuunnitelmassa.
Säilöntäaineiden valmistajat ja markkinoijat vastaavat siitä, että tuote on luonnon-
mukaiseen tuotantoon soveltuva, mikäli pakkauksessa on siitä merkintä. Säilöntäaineen
käyttö on hyvien käytäntöjen mukaan suositeltavaa säilörehun laadun varmistamiseksi.
Huomioitava on, että tavanomaisen melassin käyttö säilörehun säilöntään ei ole sallittua.
Luomulaatuista melassia voidaan käyttää. Myös ostettaessa säilörehua, tulee varmistua,
että on käytetty luomutuotannossa sallittua säilöntäainetta. Kun tehdään rehuntuotan-
tosopimuksia, on sovittava kuka vastaa säilöntäaineen luomulaatuisuudesta.

On tullut useamminkin todetuksi, että luomua on kolmea lajia, on virallinen luomu, joka tarkoittaa niitä kaupan ja byrokraattien asettamia luomuvaatimuksia.
Sitten on se todellinen luomu, mikä tarkoittaa sitä, miten lähelle tuottaja noite em. vaatimuksia tuotannossaan pääsee.
Ja sitten on vielä kuluttajien luomu. Sen vaatimukset asettaa kuluttaja oman tietämyksensä ja mielikuviensa pohjalta. Se on useinmiten hyvinkin kaukana noista kahdesta edellämainitusta.

 

säilötty heinä on yliprosessoitua evästä

se on kasvanut pellolla jota on kalkittu ja lannotettu ja paaleja tehessä lisätty kaikenmaailman aaiiveet sun muut ei-niin-luonnomukaiset litkut

ei oo enää luomua ei

Tuossa lannoituksesta.
3.6 Lannoitus ja kalkitus
Ravinteiden kierto maassa perustuu maan elämään eli pieneliötoimintaan. Se on
jatkuvasti käynnissä, kun eloperäinen aines hajoaa, kasviravinteet vapautuvat ja hu-
mus muodostuu. Ravinteet annetaan kasveille pieneliöstön kautta, jolloin vältetään
yliannostus ja epätasapainoinen ravinteiden saanti. Maan elämän peruspilarit ovat
vesi, ilma, ravinto ja lämpö. Maan viljavuuden vuoksi on suosittava maaeliöitä ja
luotava niille suotuisat olosuhteet. Pieneliötoimintaa voidaan kiihdyttää eloperäisellä
ravinnolla eli karjanlantakompostilla, viherlannoituksella ja kasvijätteillä. Sitä ediste-
tään myös hellävaraisella muokkaamisella, ojituksella ja kalkituksella. Lannoittami-
sella ja muilla viljelytoimilla pyritään kiihdyttämään pieneliötoimintaa – lannoitetaan
maata eikä kasveja. Lisäksi ravinteita käytetään mahdollisimman säästeliäästi ja
maaperän ravinnevaroja täydennetään vaikealiukoisilla kivijauheilla. (Källander
1993, 27, 38, 74, 91–92.)
Evira (2017a) on kirjannut luomukasvituotannon ehdoissa, että maan viljavuuden ja
monimuotoisuuden ylläpidossa tai lisäämisessä on tärkeää luomukarjanlanta tai
muun luomuyksikössä tuotetun eloperäinen aines. Luomuyksikön sisäinen ravinne-
kierto on tärkeä. Maaperän ja tuotteiden ravinnepitoisuuksien parantamiseksi saa
käyttää myös erilaisia mikrobivalmisteita. Lannan kompostoimiseen ovat sallittuja
kasvipohjaiset ja mikrobivalmisteet. Evira ei luomutuotannon ehdoissa aseta luomu-
lannalle käsittelyvaatimuksia, mutta muita säädöksiä on noudatettava varastoin-
nissa, käsittelyssä ja kompostoinnissa. (Evira 2017a, 36, 38.)
Täydennyslannoitteita eli luomuyksikön ulkopuolisia lannoitteita ja maanparannus-
aineita saa käyttää, mikäli riittävää ravinnemäärää ei voi saavuttaa monivuotisella
viljelykierrolla ja oman yksikön eloperäisillä lannoitteilla. Ehtona ovat myös luomu-
suunnitelmaan tai lohkomuistiinpanoihin kirjattu käyttötarve ja sen perustelut. Ennen
täydennyslannoitusta on kuitenkin hyödynnettävä palkokasveja, luomulantaa ja luo-
mukompostia. Mineraalityppilannoitteet ovat kiellettyjä aina. Hyvä keino osoittaa
45
täydennyslannoitustarve on lannoitustarve- tai ravinnetaselaskelma. Hivenravinne-
lannoitukseelle viljavuusanalyysi tai havaitut ravinnepuutosoireet toimivat perus-
teina. (Evira 2017a, 38–39.)
Luomuviljelyn lannoitussuunnitelmassa ravinnehuoltoa tarkastellaan paitsi suppe-
asti kasvulohko- ja vuosikohtaisesti myös pidemmällä aikavälillä koko maatalousyri-
tyksen kannalta. Eri viljelykiertojen lannoituksen ja koko ravinnehuollon tarkoituk-
senmukaisuus ovat suunnittelun päämäärinä. Lannoitussuunnittelu alkaa lähtötilan-
teen kartoituksella: millaisia lohkoja viljellään, mitä maalajeja on, mitä viljavuustutki-
mukset kertovat, mikä on kasvukunto, millainen on viljelyhistoria, mihin satotasoihin
on päästy, millainen on ollut karjanlannan käyttö ja miten väkilannoitteita on levitetty.
Näiden perusteella tarkastellaan ravinnetaloutta ja -taseita. (Rajala 2005, 69.)
Seuraavaksi kasvien lannoitustarpeet määritellään viljelykierroittain. Tavoitteet ase-
tetaan, ja lasketaan lannoitustarpeet ja peltotase. Suunnitellaan kotoisten lannoit-
teiden käyttö, jonka jälkeen määritetään ulkopuolisten täydennyslannoitteiden tarve.
Seuraavaksi suunnitellaan lannan jakaminen viljelykierrossa esikasvivaikutus huo-
mioiden. Kotieläinyritykset tekevät myös erillisen lannanhoitosuunnitelman, joka
koskee varastointia, käsittelyä ja käyttöä. Viimeisenä suunnitellaan lannoituksen tu-
losten seuranta. (Rajala 2005, 70.)
Lannoitussuunnitelma kuuluu luomutuotannon ehtojen mukaan luomusuunnitel-
maan. Siinä tulee pohtia viljelykierron riittävyyttä lannoitukseksi ja mahdollista täy-
dennyslannoituksen käyttöä. Viimeksi mainittu on perusteltava, ja käytettävät tuot-
teet ja arvioidut lannoitusmäärät ilmoitettava. Ensisijaisesti käytetään viljelykierron
lisäksi luonnonmukaisesti tuotettua eloperäistä ainesta. Karjanlannasta on ilmoitet-
tava suunnitelmassa alkuperä ja laji. Suunnitelmaan liitetään myös lannankäsittely-
ja kompostointisuunnitelma. (Evira 2017a, 16–17.)
Nurmien lannoituksessa otetaan huomioon sadon mukana poistuvat ravinteet, ym-
päristökuormitus, eläinten tarvitsema rehukoostumus, kasvuston talvehtiminen ja
kasvilajikoostumus. Karjanlanta on merkittävä osa lannoitusta pyrittäessä ravintei-
den tehokkaaseen käyttöön. (Virkajärvi, Saarijärvi & Nykänen 2010, 58.) Karjanlan-
nan käyttöä rajoittavat ympäristötuki fosforin osalta ja nitraattiasetus typen osalta.
46
(Kurki 2010a, 67.) Lannoitusta suunniteltaessa hyödynnetään viljavuustutkimuksia
ja rehuanalyysejä (Riesinger 2006b, 67).
Nurmen typpihuolto perustuu pääasiassa palkokasveihin ja tilalla tuotettuihin elope-
räisiin lannoitteisiin. Pitkän tähtäimen ravinnetilanteeseen vaikutetaan kivijauheilla
ja hivenlannoituksilla. (Vehkaoja ym. 2007, 55–56.) Källander (1993, 359) toteaa,
että palkokasvivaltainen nurmi on omavarainen typen suhteen ja hyödyntää myös
tehokkaasti maan kivennäisvarastoja. Maatalousyrittäjän tehtävänä on optimoida ty-
pensidonta, typen mineralisaatio ja tehokas karjanlannan kierrättäminen. Näiden li-
säksi on minimoitava ravinnehävikit tuotantoprosessien eri vaiheissa. (Younie 2012,
61.)
Eviran julkaisemaan "Luomulannoiteluetteloon" on listattu luonnonmukaiseen tuo-
tantoon soveltuvat lannoitevalmisteet. Listalla on sekä orgaanisia että epäorgaani-
sia lannoitteita, kalkitus- ja maanparannusaineita sekä mikrobivalmisteita ja kasvu-
alustoja. Valmisteita saa käyttää vain luonnonmukaisen tuotannon ohjeiden mukai-
sesti. (Luonnonmukaiseen tuotantoon soveltuvat lannoitevalmisteet 2017, 1–6.)
Lannoitteiden levitystä koskevat perustason vaatimukset luomusitoumusehdoissa
perustuvat vähimmäisvaatimuksiin, täydentäviin ehtoihin ja nitraattiasetukseen. Nii-
den mukaan ei saa aiheuttaa valumia vesiin tai tiivistää maata. Viljelyvyöhyke, kas-
vinvuorotus, maalaji ja keskimääräinen satotaso tulee huomioida lannoituksessa.
Lumipeitteiselle, routaantuneelle tai veden kyllästämälle maalle lannoitteen levittä-
minen on kielletty. Lantaa tai orgaanisia lannoitevalmisteita ei saa levittää marras-
kuun alun ja maaliskuun lopun välisenä aikana. Poikkeuksellisten olosuhteiden
vuoksi lantaa voidaan levittää kuitenkin marraskuun loppuun asti. Vesistöihin on pi-
dettävä viiden metrin suojavyöhyke, ja seuraavalla viidellä metrillä pintalevitys on
kielletty, ellei peltoa muokata vuorokauden sisällä levityksestä. Kiellot eivät koske
rantalaiduntamista. (Maaseutuvirasto 2018. 6.)
Perustason vaatimuksissa kerrotaan myös, että pellon kaltevuuden ollessa 15 pro-
senttia tai yli, nestemäisen karjanlannan tai orgaanisen lannoitevalmisteen levittä-
minen on sallittu vain sijoittamalla. Muut lannat ja lannoitteet on muokattava maahan
puolen vuorokauden kuluessa. Kokonaistyppi lannasta ja lantaa sisältävistä orgaa-
nisista lannoitevalmisteista on hehtaarille vuodessa korkeintaan 170 kilogrammaa.
47
Nurmille liukoisen typen määrä on kivennäismailla korkeintaan 250 ja eloperäisillä
mailla enintään 210 kiloa hehtaarille. Yli 150 kilon määrä on jaettava ainakin kahteen
erään, ja levitysten välissä on oltava kaksi viikkoa. Syyskuun alusta eteenpäin eläin-
peräisen ja orgaanisen lannoitteen liukoinen typpi saa olla korkeintaan 35 kiloa heh-
taarille. Lanta-analyysi tulee tehdä viiden vuoden välein, ja lannoitus perustetaan
siihen tai täydentävien ehtojen taulukkoarvoihin. (Maaseutuvirasto 2018, 7, 31–32.)
Lannoituskirjanpito tehdään vuosittain ja tiedot toimitaan valvojalle. Niihin kirjataan
lannoitteet, niiden määrät, levitysajankohdat, liukoisen typen ja kokonaistypen mää-
rän sekä satotasot. Fosforia voi viidessä vuodessa levittää enintään 325 kilogram-
maa hehtaarille. Ympäristösitoumuksen tehneen tulee noudattaa sen lannoiterajoja
fosforin ja typen osalta. Viherlannoitusnurmista ei makseta luomusitoumuksen teh-
neelle ympäristökorvausta. Toimenpiteistä ”lietelannan sijoittaminen peltoon” ja ”ra-
vinteiden ja orgaanisen aineksen kierrättäminen” maksetaan vain käytettäessä luo-
muhyväksyttyjä orgaanisia lannoitteita. (Maaseutuvirasto 2018, 7, 13

 

Nonninh, kaks viime viestiä meni modelle, toivottavasti tulevat joskus näkösälle.

 

Voin lähettää ensi syksynä laatikollisen eläviä kun keräilen niitä itsestäni sienestyksen jälkeen.

Sun kannattaa hankkia maatiaiskanoja.

 

Nonninh, kaks viime viestiä meni modelle, toivottavasti tulevat joskus näkösälle.

Kiitos

 

Nii-in!

Mikä on avatti?

 

Niinhän lapinlehmätkin laidunsivat joutomailla/risukoissa

kunnes alkoi vesakontorjunnat

 

Sun kannattaa hankkia maatiaiskanoja.

Ja ottaa kana kainaloon kun lähden metsään?

 

Ja ottaa kana kainaloon kun lähden metsään?

Tämähän alkaa jo käydä jonkinsortin viihteestä.

 

Lähinnä surkuhupaisaa.

 

Raakamaito on hyvä.

On se ja siitä vois tehdä itse voita