Mitä ajatuksia teissä herättää että äiti on kotona ja lapset hoidossa?

Mä en oikeesti ymmärrä, tuota hemmetin VIRIKE sanaa Ei ne lapset ole mitään hamstereita, joille täytyy ostaa häkkiin juoksupyörä virikkeeksi tms. Jos nyt unohdettaisi ne "virikkeet" ja palattaisiin siihen normaaliin perhe-elämään.

Meillä on tänään syöty aamupala ja käyty leikkipuistossa sekä ruokakaupassa. Sitten tehtiin yhdessä ruokaa ja pestiin pyykkejä. Iltapäivällä siivotaan ja mennään illalla mummon luo kylään. Välissä sitten lapsi piirtelee ja touhuaa omia juttujaan. Mitäs VIRIKKEITÄ meiltä jää nyt puuttumaan kotihoidossa????

Kerta viikkoon käy kerhossa ja kerran viikossa harrastekerhossa. Ulkoillaan paljon leikkipuistossa, jossa käy muitakin lapsia. Lisäksi omilla ystävilläni on lapsia ja iltaisin ja viikonloppuisin tavataan myös heitä.

niin ja ei sillä lapsella aina niin hirveenä sitä tekemistä tarvitse olla.

 

samaa mieltä ap:n kanssa.
En ymmärrä tätä subjektiivista päivähoito-oikeutta ollenkaan. Paitsi harvoilla erityisryhmillä...

Peesi!

 

Mä en oikeesti ymmärrä, tuota hemmetin VIRIKE sanaa Ei ne lapset ole mitään hamstereita, joille täytyy ostaa häkkiin juoksupyörä virikkeeksi tms. Jos nyt unohdettaisi ne "virikkeet" ja palattaisiin siihen normaaliin perhe-elämään.

Meillä on tänään syöty aamupala ja käyty leikkipuistossa sekä ruokakaupassa. Sitten tehtiin yhdessä ruokaa ja pestiin pyykkejä. Iltapäivällä siivotaan ja mennään illalla mummon luo kylään. Välissä sitten lapsi piirtelee ja touhuaa omia juttujaan. Mitäs VIRIKKEITÄ meiltä jää nyt puuttumaan kotihoidossa????

Kerta viikkoon käy kerhossa ja kerran viikossa harrastekerhossa. Ulkoillaan paljon leikkipuistossa, jossa käy muitakin lapsia. Lisäksi omilla ystävilläni on lapsia ja iltaisin ja viikonloppuisin tavataan myös heitä.

Samat sanat, mä en kanssa käsitä että lapset siksi laitetaan päiväkotiin että saadaan jotain sosiaalisia kontakteja tai virikkeitä. Tyhjiössäkö ne kotona sitten elää? Me ulkoillaan 2-3 kertaa päivässä, siinä lapset tapaa muita aikuisia, lapsia ja koiria, käydään kaupassa, piirtelevät, leikkivät kotona leikkejään, siivotaan yhdessä... jne. Ja kerran viikossa kerho ja kerran muskari. Tietysti jos äiti ei mitään muuta kotona tee kuin hoitaa vauvaa, niin sitten lapsien on parempi siellä hoidossa.

 

että "Äiti on vähän väsynyt..:"

miksi sit tekee lisää jos ei jaksa.

yleensä tuo väsymys on tekosyy että saadaan lapset hoitoon ja ei tarvitse maksaa mitään kun tulot on niin pienet. tai sit joku 50e jonka sekin sossu maksaa.
näytellään väsyneempää mitä ollaan oikeesti. mutta kyllä sit jaksetaan viikonloput riekkua kapakoissa yms kyllä... ja lapsikuume vaan yltyy..

 

Mä väittäsin, että tekee monelle äidillekin hyvää sen isomman kotona olo. Sitten on ehkä pakko lähteä ovesta ulos ja touhuta jotain. Vauvan kanssa sitä voi vaikka istua vain kotona ja en tiedä onko se hyväksi kellekään. Jos ihan vain 10kk aikoo kotona olla niin ei kai siinä mitään, mutta jos pidempäänkin niin sitten. Mä olen reilut 3 vuotta ollut kotona ja jos nyt jäisin vain tuon pienemmän kanssa kotiin niin kyllä tylsää olisi.

 

sen tavallaan ymmärrän jos tulee monikkolapset kerralla, ja mies on töissä tai ei ole miestä. ja jos entisiä on enemmänkun 1.

 

Meillä lapset hoijossa, kun me ollaan miehen kans opiskelijoita. Esim. perjantaisin, kun yleensä loppuu koulu aikaisemmin, käyn kotona tekemässä viikkosiivouksen, jotta ei tarvi sitten lasten aikana yrittää. (lapset 2 ja 1 vuotiaat) Sitten jos saattuu jommalla kummalla olemaan viikolla vapaata, viemme lapset siltiki hoitoon, jotta koulutehtävät edistyy näin ollen meillä on lasten kotona ollessa aikaa heille, eikä huomio mene aina muuhun

 

mulla on yksi tuttu joka vei lapset hoitoon jo silloin kun odotti 3 ja oli raskaana. viimesillään. se kyllä sapetti kun 2 ekää oli jo niin isoja että olisivat pärjänneet ilman suurempaa hoitoa kotonakin.. eli jo 4v leikkivät yhessä yms..

 

Odotan kolmatta lastamme ja vanhemmat lapset käyvät päiväkerhossa. Isompi 3*viikko ja pienempi kerran viikossa. Ensi syksynä kun isompi aloittaa eskarin niin laitan hänet päiväkotiin ja tämä on ihan käytännön syistä.

 

No minusta 2- ja 3-vuotiaat on muutenkin pieniä päivähoitoon, olishan heillä seuraa toisistaan kotonakin. Rauhallinen lapsuus on paras tae tasapainoiseen aikuisuuteen ja läheisiin perhesuhteisiin. Ei ylisuuret päiväkotiryhmät, vaihtuvat hoitajat ja jatkuva kiire ja meteli.

 

Mä en oikeesti ymmärrä, tuota hemmetin VIRIKE sanaa Ei ne lapset ole mitään hamstereita, joille täytyy ostaa häkkiin juoksupyörä virikkeeksi tms. Jos nyt unohdettaisi ne "virikkeet" ja palattaisiin siihen normaaliin perhe-elämään.

Meillä on tänään syöty aamupala ja käyty leikkipuistossa sekä ruokakaupassa. Sitten tehtiin yhdessä ruokaa ja pestiin pyykkejä. Iltapäivällä siivotaan ja mennään illalla mummon luo kylään. Välissä sitten lapsi piirtelee ja touhuaa omia juttujaan. Mitäs VIRIKKEITÄ meiltä jää nyt puuttumaan kotihoidossa????

Kerta viikkoon käy kerhossa ja kerran viikossa harrastekerhossa. Ulkoillaan paljon leikkipuistossa, jossa käy muitakin lapsia. Lisäksi omilla ystävilläni on lapsia ja iltaisin ja viikonloppuisin tavataan myös heitä.

Meillä tyttö käy kerran viikossa kerhossa ja kerran viikossa puistotoiminnassa että saisi leikiä ikäistensä kanssa muttei se riitä.. meillä ei ole tuttuja joilla olisi samanikäisiä lapsia eikä pihastakaan löydy.
Jos toinen haluaa ikäistänsä seuraa eikä yhteiset kotiaskareet riitä, ne ei riitä.
Virikkeitä kyllä pystyn tarjomaan kotona mutten voi muuttua leikki-ikäiseksi.
Ymmärrän pointtisi ja olin samaa mieltä siihen saakka kunnes meidän 3 -vuotias aloitti palopuheensa päiväkodista.. keväästä saakka.
Eli VIRIKETTÄ löytyy muttei ikäistänsä seuraa joka tuntuu olevan tärkeää.

 

samoja ajatuksia mitä monta vuotta aikasemmin kun näistä jankataan eri otsikoilla joka toinen viikko vähintään

 

samaa mieltä ap:n kanssa.
En ymmärrä tätä subjektiivista päivähoito-oikeutta ollenkaan. Paitsi harvoilla erityisryhmillä...

subjektiivisen päivähoito-oikeuden ansiosta lapset saa hoitoon ennen kun väsähtää ja saa hermoromahduksen.

Subjektiivisen päivähoito-oikeuden ansiosta myös jokaiselle lapselle on annettava hoitopaikka, toisin kuin esimerkiksi vielä 80-luvulla jolloin hoitopaikan sai vain ja ainoastaan tuurilla, koska sen antaminen ei ollut velvollisuus. Silläkään ei ollut merkitystä, olisiko hoitopaikan tarvinnut vai ei, tai oliko vanhemmat töissä jne. Jos hoitopaikkaa ei saanut, joko lapset yksin iltapäivksi kotiin tai sitten yksityinen hoitaja, jonka palkkaaminen ilman yksityisen hoidon tulkea ei ole lähelläkään halpaa.
Kotihoidontuki ja yksityisen hoidon tuki kulkevat käsi kädessä subjektiivisen päivähoito-oikeuden kanssa eikä niitäkään olisi ilman päivähoito-oikeutta.

 

eihän kotihoidontukea voi edes saada jos lapsen laittaa kunnalliseen päivähoitoon ja yleensäkään sitä ei jää maksettavaksi/saa jos on äitiys/vanhempainpäivärahalla!

 

Ei herätä mitään negatiivista. Itsellä kohta 3 lasta ja jokainen edeltävä on mennyt tarhaan kun uusi syntynyt. Tai siis jatkanut siellä.

 

mulla on yksi tuttu joka vei lapset hoitoon jo silloin kun odotti 3 ja oli raskaana. viimesillään. se kyllä sapetti kun 2 ekää oli jo niin isoja että olisivat pärjänneet ilman suurempaa hoitoa kotonakin.. eli jo 4v leikkivät yhessä yms..

Miten sua voi asia ihan sapettaa? Miten ihmisiä kiinnostaa niin paljon toisten elämän ratkaisut?

 

mutta ap:n tapaus on selvä tuista-hyötyjäperhe. Itse olen syöpäsairas ja olen hoitanut 5v lastani kotona, mutta nyt on aika hänen aloittaa päivähoito koska päiväni on vähissä.

 

Kai mie oon tyhmä, mut ei ihan täysillä mee jakeluun. Toki on perheitä missä on pakko näin tehdä, mutta en mä muuten oikeen ymmärrä. Itse ne lapset on tehny niin kyllä ne itse tarvis hoitaakkin. Kovin vaikeeta ei oo keksiä lapselle ihan itekkin jotain kivaa puuhaa. Kerhoja varmaan on ja toivottavasti tuttava perheitä jne jne..

 

Tulee olo että vanhempaa ei huvita olla lapsen kanssa.

 

Ehkä niillä lapsilla on sitten parempi olla siel päiväkodissa.

 

Miten sua voi asia ihan sapettaa? Miten ihmisiä kiinnostaa niin paljon toisten elämän ratkaisut?

Tuolla logiikalla mikään toisten ihmisten tekemä ei saisi sapettaa. Kun kyseessä ovat kerran heidän ratkaisunsa...

Pointti on vain siinä, että nuo toisten ratkaisut vaikuttavat meidänkin elämäämme. Kunnilla ei ole rahaa kaikkeen. Ne verorahat, jotka menevät kotiäitien lasten päivähoitoon, ovat pois jostakin muualta.

 

Mä ainakin vien esikoisen edelleen pk:in kun toinen lapsi syntyy, tosin vain 10 pvä/kk tai vastaava. Yksi painava syy on siihen että hoitopaikka on aivan unelma, ja siihen pk:in on todella vaikea saada lastaan. Pidetään siis jalka oven välissä, ja kun kakkosenkin aika mennä hoitoon niin toivottavasti saadaan tähän samaan paikkaan. Toisekseen esikoisella on siellä paljon puuhaa, ja tykkää olla siellä. Miksi mä repisin sen kavereidensa luota pois, vaikka ei ole pakko? Maksetaan kuitenkin siitä hoidosta hinnaston mukaan, ihan niinkuin kaikki muutkin. Ja niillä veroilla joita meidänkin perheestä kaupungille ja valtiolle kilahtaa, ollaan kustannettu taatusti oma osuutemme tämän kaupungin päivähoidosta!

 

Fiksu ratkasu miusta, lapsi saa kaveriseuraa ja äiti hieman omaa aikaa
Kyllä miä ainakin meinaan tenavan saada hoitoon, vaikka ite oon kotona

 

Tulee olo että vanhempaa ei huvita olla lapsen kanssa.

Kyllä minä ainakin haluan ollla lasteni kanssa mutta isompi ei taida jaksa katsoa minun naamaa päivästä toiseen vaan haluaisi myös kavereita.

Itse ajattelin jotain 4-6h päivässä.

 

Tiedän tapauksen missä äiti on saattanut olla kuukaudenkin kotona ja lapset tehneet pitkää päivää (8-16) päiväkodissa äidin nauttiessa elämästä. Tätä en ymmärrä ja musta se on itsekästä. Lapset ovat 3-ja 5-vuotiaita. Jos nyt kaipaa omaa aikaa, antais lasten olla edes lyhyempää päivää hoidossa. Musta tuntuu tosi kurjata, että lapsista halutaan tuolla tavalla eroon ja niitä pidetään vaan taakkana...