Tätä on hyvä peesata.Mä en itse pystyisi olemaan noin "rennossa" paikassa, tai siis en voisi elää sellaisen kanssa, jonka kasvatussysteemit ovat noinkin suurpiirteiset. Mä en myöskään haluaisi olohuoneeseeni mitään tankoja tai köysiä taikka puolapuita, liian boheemi mun makuuni.
Mutta mitä tulee tuohon miehen hajamielisyyteen, niin onneksi hänellä on kärsivällinen puoliso. Mä en kykenisi samaan.
En oo lukenutLuitko jutun vai oliko tämä reaktio väärin tulkittuun lempeän ironiseen lauseeseen?
Mä en vielä kerennyt lukea koko juttua, vaikka lehti mulle tuleekin ja nyt se unohtui maalle...mutta silmäillessäni sivuja aattelin, että onpa ihanaa kun on lapsilla tilaa toteuttaa itseään..ja mitä tohon miehen muistuttamiseen tulee, olen mä sitä itsekin tehnyt ja jos en ole niin kotona on ollut vastassa nälkäinen lauma.:xmas:Luitko jutun vai oliko tämä reaktio väärin tulkittuun lempeän ironiseen lauseeseen?
Mistä mä löytäisin ittelleni tommoisen MIEHEN kuin sä? Joka vielä suostuis pykäämään mun kanssa suurperheen siitä huolimatta, että joutuis olemaan päävastuussa siitä et lapset ylipäänsä kestää hengissä?Alkuperäinen kirjoittaja suurperheen äiti myös;23947083:En ole lukenut kyseistä juttua. Mikä siinä siis ahdisti? Tuo syömisjutu???
Meillä mies lasten kanssa päivisin kotona, ja kun tulen kotiin, tiedustelen onko syöty ruokaa.
Yleensä ei ole, joten laitan sapuskat pöytään ja sitten syödään. Eikä ahdista.
Mulle on tärkeintä että kaikki ovat olemassa ja elävinä ja suht terveinä.
Mä olen samanlainen uppoutuja, saatan unohtaa itsekin syödä koko päivänä mitään kunnes meinaan pyörtyä. Nautin todella paljon siitä että saan täysin antautua jollekin projektille enkä varmaan huomais vaikka talo sortuisi ympäriltä. Mut jos olen se, jonka vastuulla on pääasiallisesti lasten tarpeista huolehtiminen, se ei onnistu. Ja se tarkoittaa sitä, että multa riistetään täysin mahdollisuus tuohon ihanaan tilaan. Ihan kuin saisin olla vaan puoleksi olemassa.Jos oikein muistan (en jaksa mennä hakemaan lehteä alakerrasta) niin tuossa perheessä se isän hajamielisyys oli sitä, että upposi kodinkunnostus- tms projekteihin niin että unohti ruoka-ajat.
Ja aivan ihanan kodin oli kunnostanutkin. Jäi olo, että syvästi niin elämää, rakkautta kuin lasta kunnioittava paikka.