Mitä mieltä sinä olet, onko hyvä vai huono asia, jos erityislapsella

on sisaruksia??

Eilen oli vain isommalla (erityis) lapsella palaveri ja paikalla oli mm; hänen opensa.

Hämmennyin loppupuolella keskustelua, kun hän oli jotenkin kauhean kielteisen oloinen, kun huushollissamme on nyt vauva. Jotenkin hän siihen tyyliin sanoi, että isommalla on haasteita sosiaalisissa tilanteissa tarpeeksi. Kun koulussa pitää ottaa toiset huomioon ja kun kotonakin on vauva.

Mutta toimintaterapeutti sen sijaan suhtautuu asiaan myönteisesti. On hienoa nyt, kun talossamme on vauva ja isomman pitää alkaa opettelemaan myös toisen kanssa olemista kotonakin. Esim; lelujen jakamista jne jne....

 

mun mielestä on hyvä asia kun on sisaruksia, meillä on erityisellä isosisko ja pikkuveli. siinä saa sitten kotonakin sitä mallia, toki vasta kun se teidän vauva kasvaa

 

Ehkä opettaja ajatteli vain omaa tilannetta, ei erityislapsen tai erityislapsen äidin tilannetta. Hänelle tulee lisää vaivaa ennestäänkin hankalasta lapsesta, koska uusi sisarus aina vähän sekottaa koko pakkaa.

 

Siis erityislapsetkin joutuvat elämään ja sopeutumaan ympäristöönsä. Mä jotenkin imhoan koko erityis-sanaa. Lapsia ja ihmisiä kuin muutkin, omine tarpeineen vaan. Otahan sellainen kanta että sisarus voi osaltaan pelastaa erityislapsen lapsuuden ja samoin toisinpäin. Älä pyytele anteksi kummankaan lapsesi olemassaoloa. Opettaja on valinnut sanansa huokosti. Tottakai vauvanntulo muuttaa perhettä, haloo, ihan normaalistikin. Erityislapsi ei ole siinä mitenkään kummempi. Normaalisti huolioit sekä vauvaa että isompaa. Koko maailma ei voi vain pyöriä senerityisen ympärillä..kunnhuomioitava on muitakin. Se onntervettä ja ihan normaalia. Olen kehitysvammaisen isosisko ja uskon että pikkusiskoni sosiaaliset kyvyt ovat paremmat koska on eletty ihan tavallista perhe-elämää enkä osaa häntä muunlsaisena kuvitellakaan.

 

Anteeksi virheet, kosketusnäyttö ...