mitä pitää tehdä jos lapsi raivoaa kaupassa?

mikä siis on oikea tapa hoitaa tilanne ilman että siitä tulee selvitys palstalla?
meillä ei juuri kaupassa olla raivottu,ainoastaan kerran poika sai väsyhuuto kohtauksen,oli n.1,5v silloin.
me poistuttiin suosiolla kaupasta kun ei näyttäny rauhottuvan eikä nukahtavan. oltiin ideaparkissa shoppaamassa huvikseen joten ei kova menetys ollu poistuminen.
mutta jos ruokakaupassa nyt esim käy raivokohtaus muusta kun väsymyksestä niin miten pitää toimia?

=)

 

No ei kai siihen ole mitään yleispätevää ohjetta, koska kaikki lapset ovat erilaisia?

 

Mä annan ainakin raivota ja hoidan kauppaostokset normaalisti. En mä tiiä kuinka niissä tilanteissa "kuuluu" toimia.

 

mikä siis on oikea tapa hoitaa tilanne ilman että siitä tulee selvitys palstalla?
meillä ei juuri kaupassa olla raivottu,ainoastaan kerran poika sai väsyhuuto kohtauksen,oli n.1,5v silloin.
me poistuttiin suosiolla kaupasta kun ei näyttäny rauhottuvan eikä nukahtavan. oltiin ideaparkissa shoppaamassa huvikseen joten ei kova menetys ollu poistuminen.
mutta jos ruokakaupassa nyt esim käy raivokohtaus muusta kun väsymyksestä niin miten pitää toimia?

=)

Kun meidän 3-vee alkaa karjuun kaupassa ja jos jekuttaminen, puhe tms. ei auta, niin kyllä me poistutaan kaupasta. Olkoon periksiantamista tai ei, niin musta se on järkevintä.

 

jos ei puheta kuuntele niin sitten kaupasta pois...ja kauppakielto lapselle/lapsille hetkeksi.

 

näin, että onneksi mun tarvii ottaa pientä mukaan kauppaan äärimmäisen harvoin. Olen kyllä marssinut ruokakaupastakin ulos huutava lapsi kainalossa, mutta en sitä jaksa enää tehdä, kun ei ole ihan pakko.

 

Mä olen heittänyt ostokset hyllyyn takasin (oli vasta ihan alussa kauppareissu) ja otin muksun käsipuoleen ja napakasti huulet viivana roikotin autoon.Ja autossa saarnasin niin kauan,että helpotti.Ja seuraavat viikot ei muksu päässy kauppaan.Menin yksin illalla

 

Jos on tehnyt jotain sopimatonta, olen kieltänyt ja ohjannut. Kun istui vielä kärryissä ja välillä käveli, niin kävellessä jos alkoi kiukuttelu pistin kärryihin istumaan ja siinä sitten hetken huusi itkien ja kyllä se aina jossain kohtaa lakkasi. Spagetti-raivarien kohdatessa olen lähtenyt kävelemään eteenpäin ja muksu useimmiten kipittänyt hyvin pian perässä. Mahdollisimman vähän huomiota siihen lapsen kiukutteluun niin on yleensä kyllästynyt. Kerran kävi niin että makasi maassa mahallaan huutaen (oli tosin väsynytkin, joka toi ymmärrettävyyttä ) vielä kassoilla kun pakattiin tavaroita. Pakattiin tavarat ja otettiin lapsi kainaloon siitä sitten, ihmisten tuijottaessa Pahimman uhman aikaan tosin en pahemmin harrastanut lapsen kanssa kauppareissuja Nyt kun ikä lähentelee 3-vuotta, on kiva lähteä tytön kanssa kauppaan kun on innoissaan ja iloisena mukana

Toisessa ketjussa joku sanoi että kaikki ei kehtaa julkisella paikalla komentaa, juuri siellähän sitä pitää kehdatakin kun muuten lapsi kyllä tajuaa että häntä ei komenneta muitten nähden ja kiukuttelee kahta kauheammin..

 

meidän mukelot on raivonneet kaupassa, mä olen päättäväisesti huutoa pelkäämättä ottanut kädestä / käsistä kiinni ja maksan kassalla vaikka ipana huutaakin siinä ja rauhallisesti laittanut kamat kasseihin ja kärriin ja sitten koko hoito autoon tai ulos. Täytyy olla päättäväinen eikä sanoa mitään lapselle joka rääkyy "turhaan". Turha sille on yrittää järkeä puhua koska eihän se mitään kuuntele kun sillä on raivokohtaus menossa.

Hyvin on selvitty ja erittäin vähillä raivareilla kun näkevät, etten anna periksi vaikka kuinka raivoaisivat.

Meillä on yleensäkin ehkä auttanut siihen se, etten osta nameja lapsille kun he ovat mukana kaupassa, ostan ne muulloin tai sit isi tuo. Lapset ovat tottuneet siihen ,etteivät kauppareisuilla saa nameja. Silloin ostetaan vain ruuat yms.

 

SE riippuu tilanteesta. Jos oon yksin kaikkien kolmen kans liikkeellä ja on pakko mennä kassan kautta ulos, niin raivoava raivotkoon rauhassa. Jos mies on matkassa mukana, niin raivovan kanssa voidaan lähteä pois jos ei rauhoitu. Palstalla tulee selvitys jokatapauksessa teitpä niin tai näin

 

Mä annan ainakin raivota ja hoidan kauppaostokset normaalisti. En mä tiiä kuinka niissä tilanteissa "kuuluu" toimia.

 

Vaikee sanoo ku en oo moiseen tilanteeseen joutunu omien lapsien kanssa. Ovat uskoneet heti ko oon jtn kieltäny. Mutta siis ihmisten yleinen reaktio on se että ovat harmissaan siitä jos jonkun muksu huutaa nuppi punasena puol tuntii eikä vanhemmat tee asialle yhtään mitään.

 

Riippunee ihan lapsen iästä... Meillä niinä parina kertana on riittänyt ihan rattaisiin sitominen tai uhkaus sillä.

Tosin nyt meillä alkaa sisarkateus nostamaan päätä isommalla, joten luulen että jos tämä vanhempi alkaa tinttaamaan yhteisellä kauppareissulla, niin hänet talutetaan kaupasta ulos jäähylle.

 

jos ei puheta kuuntele niin sitten kaupasta pois...ja kauppakielto lapselle/lapsille hetkeksi.

Sama meillä. Kaappaan kainaloon ja marssitaan ulos kaupasta. Lapsi ei saa minkä ikinä perään parkuikin. Sitten selitetään, että ensi kerralla ei pääse kauppaan eikä todellakaan pääsekään. Ei onneksi ole montaa raivaria tarvinnut katsoa, oiskohan yksi tai kaksi. Tuosta oppii. Pahin olisi se, että olisi itse paskat housuissa, hyssyttelisi ja ostaisi mitä ikinä lapsi haluaakin.

Yleensäkin kauppareissut onnistuu onneksi ilman lapsia. En kaipaa siihen sitä stressimomenttia päälle että tulee joku "tilanne" Lasten kanssa on mukavampi puuhata jotain mistä ne pitää, ruokakauppa/shoppailu on harvoin sellaista.

 

No ei kai siihen ole mitään yleispätevää ohjetta, koska kaikki lapset ovat erilaisia?

tässä olikin nyt pointtina se kun aina täältä saa lukea näitä arvatkaa mitä näin kaupassa =)
toistaseks itte saanu esikoisen aisoihin ihan puhumalla ja nykyään kun on jo 5v niin on kivakin ottaa kauppaan mukaan kun on avulias ja jopa hypistelee vaatteita,et äiti kato kuinka ihana =)

 

Ei usein raivoa, mutta yleensä syy on se, ettei saa hipelöidä tavaroita tai juosta minne haluaa (tyttö 2 v. ) silloin nappaan kahden varoituksen jälkeen rattaisiin ja pistän vyöt kiinni. Huutaa hetken kahta kauheammin, mutta älyää yleensä lopettaa, kun tietää, ettei se huuto hyödytä mitään mun kanssa. En kyllä jätä ruokaostoksia kesken kiukuttelevan muksun takia, katsokoon muut vaikka kuinka pitkään. Sitten kun tyttö on vanhempi eikä voi enää köyttää rattaisiin, todennäköisesti teen niin, että kaikki hyvä jätetään hyllyyn ja kannan likan kainalossa ostosten ajan.

 

Mä oon antanut raivota vaikka ihmiset tölläis ja sanonut kovaan ääneen mukulalle valittuja sanoja. Ihan sama mitä muut ajattelee, meillä ei lapset seinille hyppele. Ja eipä ne paljoa ole kaupassa kilisseetkään, kun on tehty selväksi käytöstavat. Ja kuinka turhaa on äidille ryttyillä.

 

no mää ainaki hoidan normisti kauppaostokset loppuun..jos lapsi raivoaa nii raivoaa,sen takia en poistu kaupasta ja ihmiset kattoo jos niin vitun uteliaita on

 

Aina löytyy ihmisiä joiden mielestä toimit väärin teet mitä teet...mutta riippuu toki tilanteestakin. Ostokset on hoidettava loppuun joka tapauksessa, jos ollaan ruokaostoksilla. Hyvä konsti rauhoittaa lapsi on jos on joku juoma tai naposteltava mukana, jonka voi antaa lapselle kun hän väsähtää...tai sitten huomion kiinnittäminen johonkin kivaan juttuun..

 

Vaikee sanoo ku en oo moiseen tilanteeseen joutunu omien lapsien kanssa. Ovat uskoneet heti ko oon jtn kieltäny. Mutta siis ihmisten yleinen reaktio on se että ovat harmissaan siitä jos jonkun muksu huutaa nuppi punasena puol tuntii eikä vanhemmat tee asialle yhtään mitään.

Sillä tekemättömyydelläkin voi olla syynsä. Johonkin lapseen se tehoaa kaikkein parhaiten, että antaa vaan kiukutella.

Meillä ei vielä mitään isoja kiukutteluja ole tullut. Esikoinen vaan tuppaa karkailemaan jos itse ei ole tarkkana. Ja näistä on tullut puhutteluja. Jos puhuttelut ei auta, niin sitten autokärriin ja turvavyö kiinni. Ihme kyllä on siellä pysynyt ja kiukutellut sieltä. Jonkin ajan päästä kokeillaan uudelleen itse kävelyä ja yleensä sitten sujuukin hyvin.

Pois en lähde lapsia kantamaan vaikka kiukuttelevatkin. Sillä yleensä olen kaupassa yksin ja kun matkaa ruokakauppaan tulee 30 km, teen ne ostokset loppuun saakka.

 

Mä annan ainakin raivota ja hoidan kauppaostokset normaalisti. En mä tiiä kuinka niissä tilanteissa "kuuluu" toimia.

näin minäkin. sanon aina lapselle kato ympärillesi, täällä on muita jotka eivät halua kuulla sun huutoasi.katsoo usein sitten ympärilleen vähän nolona.

mutta jos ei lopeta niin huttakoot, kyllä minä teen ostokset, huusi tai ei..

meillä ei kyllä oikeastaan koskaan huuda kun katsoo ympärilleen ja sitten ei enään viitsi huutaa

 

Jotain.

Pitää tehdä jotain.

Sillä, loppuuko lapsen huuto vai ei, ei ole sinänsä merkitystä, kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Kunhan tekee sen verran ettei lapsi pääse juoksentelemaan ympäriinsä kuin päätön kana, tönimään ja lyömään muita, tai paiskomaan tavaroita.

 

mun 4v on yhden ainoan kohtauksen saanut joskus viime kesänä ollessaan sen 3v, oli aivan järkkyväsyny kun mentiin ruokakauppaan. olin saanut kärryt täyteen kun leluhyllyt osu kohdalle just ennen kassaa... poika alko nurkuun et haluaatahtoohaluaaostahaluantahdonosta!!! sanoin tyynesti, että en osta. ipana heittäyty veteläks leluhyllyn eteen ja alotti senpäiväsen huudon. sanoin sille tyynen viileesti, että mä lähden nyt kassan kautta kotiin ja lähdin käveleen kassaa kohden. tottakai oli juuri se aika päivästä kun oli jonoo ja sain paheksuvia mulkauksia ja supinoita osakseni. maksoin, ipana huusi edelleen leluhyllyn luona (suora näköyhteys siis kassalle siitä ) ja mä pakkasin ostoksia. jätin kassit siihen sivummalle ja lähdin hakee muksua, niin tää lähtee juokseen karkuun.. sain napattua hihasta kii, heitin karjuvan ja sätkivän KAKARAN olkapäälleni, nappasin kauppakassit ja toivotin pirteällä äänellä kaikille oikein mukavaa päivänjatkoa (se supina, osottelu ja mulkoilu kävi todella jo hermoon!!!)
autossa lapsi sitten lopetti huutamisen ja ilmoitin, että ei ole asiaa kahteen viikkoon kauppareissuille kun ei osaa käyttäytyä.. tähän mennessä jääny ainooks hepuliks laatuaan..

 

mun 4v on yhden ainoan kohtauksen saanut joskus viime kesänä ollessaan sen 3v, oli aivan järkkyväsyny kun mentiin ruokakauppaan. olin saanut kärryt täyteen kun leluhyllyt osu kohdalle just ennen kassaa... poika alko nurkuun et haluaatahtoohaluaaostahaluantahdonosta!!! sanoin tyynesti, että en osta. ipana heittäyty veteläks leluhyllyn eteen ja alotti senpäiväsen huudon. sanoin sille tyynen viileesti, että mä lähden nyt kassan kautta kotiin ja lähdin käveleen kassaa kohden. tottakai oli juuri se aika päivästä kun oli jonoo ja sain paheksuvia mulkauksia ja supinoita osakseni. maksoin, ipana huusi edelleen leluhyllyn luona (suora näköyhteys siis kassalle siitä ) ja mä pakkasin ostoksia. jätin kassit siihen sivummalle ja lähdin hakee muksua, niin tää lähtee juokseen karkuun.. sain napattua hihasta kii, heitin karjuvan ja sätkivän KAKARAN olkapäälleni, nappasin kauppakassit ja toivotin pirteällä äänellä kaikille oikein mukavaa päivänjatkoa (se supina, osottelu ja mulkoilu kävi todella jo hermoon!!!)
autossa lapsi sitten lopetti huutamisen ja ilmoitin, että ei ole asiaa kahteen viikkoon kauppareissuille kun ei osaa käyttäytyä.. tähän mennessä jääny ainooks hepuliks laatuaan..

mä kylä ihmettelen ihmisiä, varsinkin vanhempia joilla lapsia luultavasti omia niin katsoo pahasti ja supsuttelee.

mä kun nään tilanteen jossa joku lapsi raivoaa nousee väkisin pieni hymy naamalle. ei tulis mieleenkään paheksua vanhempia

 

no ääntä maailmaan mahtuu, ja mua itseäni lapseni saa toki töniä ja hyppiä raivoissaan edessäni ihan rauhassa, mutta siitä olen aina pitänyt huolen, ettei pääse aiheuttamaan muuta haitta, kuin äänihaitan kanssa ostoksilla olijoille