Mitä rakastatte kumppanissanne eniten? Mikä taas pistää hermot koetukselle?

Mikä siis on parasta kumppanissanne ja mikä sitten taas tuottaa harmaita hiuksia?

Mun poikaystävässä on ihanaa se, että se on opettanu mua kokkaamaan niin suurella kärsivällisyydellä varustettuna. Mä en oo (vielä) kovin kummonen kokki, perusasiat menee, mutta sitte muutoin on aika kurasta se mun kokkaaminen. Taas kun mun poikaystävä on mun ja monen muun mielestä tosi hyvä kokki, ja musta on tosi kiva juttu, että se täydentää mua mummuassa tälläkin alueella. Se on myös opettanu mua vähitellen siistimmäksi, ja nautin nykyään enemmän kotitöistä. Tässä suhteessa ollaan ainaki päästy eroon siitä stereotypiasta, ettei miehet muka pidä kotitöistä . Rakastaan myös hänen huumorintajuaan ja vitsejään, ja sitä miten se osaa heittäytyä ihan hölmöks ja nauraa ittelleen. Meidän suhteessa oon niin onnellinen siitä, miten ollaan päästy karikoiden yli yhdessä hyvin, vaikka kahesti on ollu ero lähellä. Tää on mun eka suhde, jossa en oo antanut periks heti ongelmien tullessa esille, ja senkin opin mun poikaystävän tuella =). Pidän myös siitä, että se tykkää kattoa myös romanttisia elokuvia. Ja on ihanaa katsoa sen kanssa niitä pelottavampiakin leffoja, vaikka en itse niin kamalasti niistä välitä.

Sitten taas se ärsyttävä puoli... Inhoan sitä kun yritän sanoa jotain, ja mun mies ei aina osaa/jaksa kuunnella loppuun. Joudun monesti pyytämään sitä kuuntelemaan loppuun saakka. Ja sitte kaikkein ärsyttävin asia siinä on se, että aina kun se suuttuu tai loukkaantuu jostain, siitä tulee kokonaan mykkä, eikä omasta alotteesta suostu puhumaan riidan aiheesta. Se on toki selittäny, että se kaipaa hetken omaa aikaa sulatella tuntemuksiaan ennen kun puhuu siitä mulle, ihan vaan sen takia, ettei sitten esimerkiksi sano mitään mitä katuis myöhemmin. Ja sen tajuan todella hyvin. Ite voisin harjottaa tota asiaa itsessäni enemmän. Mutta ongelma on se, että jos sitte ku se hiljenee, se voi olla mykkänä vaikka koko päivän, eikä sitten saada riitaa sovittua samana päivänä. Oonki sanonu asiasta sille ja todella toivon, että se vois kehittyä sen saralla.

Siinä jotain omasta ukostani, olisi kiva lukea muidenkin miehistä hyviä ja hunoja puolia =). Ja anteeksi jos joku on jo aikasemminkin laittanut samankaltaista ketjua liikkeelle ennen mua.

 

Mun miehessä on ihanaa se miten suojelevainen se on lapsia kohtaan. Lisäksi on fiksu ja rakastan keskusteluja hänen kanssaan. On myös ymmärtäväinen ja tuntuu, että uskallan puhua hänelle kaikesta.

Huonot puolet.. päällimmäisenä tulee mieleen tietynlainen välinpitämättömyys minun toiveita kohtaan. Monet mun toiveet liittyvät yhteiseen kotiimme ja olen tuonut niitä toisinaan ilmi, mutta mies ei tule yhtään vastaan.

 

Rakastan miehessäni hänen huumorintajuaan ja hellyyttään, ja ihailen sitä miten ihana, rakastava ja hyvähermoinen isä on lapselle. (Olen tavannut liikaa nuoria isejä jotka ei jaksa kovin paljoa kiinnittää huomiota lapsiinsa, ja siksi olen erityisen onnellinen että mun lapsellani on hyvä isä.)

Huonoin puoli on se että mies stressaa paljon ja sen vuosi on sitten hermostunut ja äkäinen, mikä käy sitten mun hermoille aika nopeasti. Ja ehkä sekin että alkoholia ottaessa kohtuukäyttö ei onnistu, mutta onneksi ei kuitenkaan usein juo.

 

Rakastan miehessäni sitä että oon näiden vuosien aikana oppinu sen että häneen voi aina luottaa, on sanansa mittainen mies ja erehtyessään osaa pyytää anteeks ja myöntää et on väärässä. Se on musta kunnioitettavaa varsinkin ku itse en oo kovin hyvä myöntämään jos oon väärässä. Osaa myös tehdä käsillään melkein mitä vaan.
Ärsyttävää on ettei oo mikään kauhee seuramies vaan antaa itsestään kireemmän vaikutelman mitä oikeesti on, ei siis osaa hymyillä yhtään vieraassa porukassa. Äitikin alkuaikoina sano että tommosen miehen kanssa ei tuu varmaan ku tapeltua ku on noin kiree =) Mut kotioloissa on itseasiassa nallekarhu eikä sen kanssa paljon pysty edes riitaa kehittämään.

 

Rakastan kaikkea hänessä. Koin hänen aikakäsityksensä ongelmalliseksi vielä hetki sitten, mutta nyt sekin on vain plussaa. :heart:

 

Semmosia pieniä arjen tekoja: tänään esim. aamulla oli tehny ennen töihinlähtöään mulle yhden asian valmiiksi, mikä meiltä umohtu illalla. Tai että eilen ei lähteny metsälle, kun tiesi mun olevan kipeä, ja paljon tekemistä kotona. Semmonen arjen ajattelevaisuus ja toisen huomioiminen. On toki muutakin, miksi rakastan miestäni, mutta nämä nyt tuli ekana mieleen.

Ärsyttävintä on mm. se, ettei välillä osaa kertoa tunteistaan, ja vetäytyy kuoreen, jättäen minut arvailemaan, että olenko minä tehny jotain, vai onko kyseessä työstressi. Myös semmonen omien jälkien siivoamattomuus tympäsee välillä.VS

 

Parasta miehessäni on se, että hän ajattelee aina minun hyvinvointiani ennen omaansa. Jos olen esim. stressaantunut ja väsynyt, hän tekee oma-aloitteisesti päivän kotityöt (oman työpäivänsä jälkeen) ja hoitaa lapsen ja koiran, että saisin levättyä.

Ärsyttävin piirre on se, että hermostuessaan hän paiskoo ovia ja kolistelee tavaroita, enkä pysty tekemään itse mitään asian helpottamiseksi, on vain oltava hiljaa ja odotettava, että hän leppyy

 

Mun miehessä parasta on huumorin taju ja loppumattomilta tuntuvat hermot. Lisäksi myös tietty hälläväliä asenne, "asialliset hommat hoidetaan asiallisesti, muuten ollaan kuin ellun kanat" ja se on osittain kyllä pehmentänyt mun hikipinkomaista suorittamista.

Toisaalta, samoista syistä saatan myös joskus hakea eroa

 

Parasta miehessäni on rauhallisuus. Mä olen suuttunut miehelleni suhteemme aikana ehkä noin...no varmaan semmoiset viismiljoonaa kertaa. Mies puolestaan on huutanut mulle tasan kerran. Hän ottaa muutoinkin kaikki asiat rauhallisesti, samalla kun mä kiihdyttelen nollasta sataan siinä vieressä.

Asia mikä ärsyttää on eniten on se, että kun mä kysyn jotakin, niin ukko ei vastaa. Tai siis vastaa kyllä, mutta vasta viiveellä. Ja sen viiveen aikana mä olen ehtinyt jo kiihdyttämään sinne sataseen ja raivostumaan. Jotta sillä miehen rauhallisuudella on myös haittapuolensa

 

Mun Ainakin tykkään siitä et mun mies on semmonen et jos joku on hoitamatta ja pitää hoitaa, hän hoitaa ja tekee. Ei jää sohvalle marisemaan kuinka joku asia pitäis tehdä, vaan tarttuu toimeen. Hän on tosi huolehtivainen, ja suojelevainen
Hän tekee kotitöitä, laittaa ruokaa, käy kaupassa, siivoaa, jos minulla ei ole aikaa. Ja siinäkin se, että ei halua mun joutuvan tekemään kaikkia kotihommia itsekseni, vaan tehdään yhdessä ja omien voimavarojen mukaan
Hän on todella taitava käsistään. Maalaa, piirtää touhuaa tykkään ihan ääripaljon siitä, että hän tahtoo suojella ja pitää huolta. Lohduttaminen, kun mulla on paska olo, on aivan loistavaa ^^ hän näkee niin helposti jos mulla mättää joku eikä häneltä voi siis oikeen salatakaan mitään <3
(ulkonäöllisesti mun mielestä on niiiiin ihana kun on niin pitkä, harteikas ja roteva MIES <3 )

Huonoina puolina mainittakoon ujous, se että esim mun kavereiden seurassa ei oikeen osaa olla mitenkään päin, mutta mitäpä tästä häntä syyttämään, ystävät vaan ei ihan ymmärrä vielä häntä ja parhaista parhain ystäväni on sitä mieltä että hänen kanssaan mieheni on tultava toimeen mies puhuu paljon yhteisestä tulevaisuudesta, johon kuuluu lapsia, häät, oma talo jne. Mutta ei oo mitään semmosta käsitystä että koska tälläistä vois haaveilla tapahtuvan, vähän semmosta jahkailua sen suhteen, vaikka ei nyt tarvitsiskaan toisaalta tehdä suunnitelmia monen vuoden päähän (vedenpitäviä sellaisia)