"kolmen äiti"
Minulla pahat PMS-oireet joka kuukausi tismalleen samaan aikaan kuun lopussa.Nyt on se aika.Tunnen silloin olevani kuin eri ihminen,toinen puoli minussa on entinen,mutta toinen hallitsematon..Haluaisin olla yksin,mutta 5-henkisessä perheessä se ei onnistu..Mieheni kanssa joudumme törmäyskurssille,jos jostain tulee eripuraa,kuten tänään..Olin tilannut postimyynnistä sisustusjuttua,se oli saapunut tänään postiin.Mies kun näki postilapun niin kielsi heti hakemasta sitä(eteisen istuinpenkki),koska meillä on taloudellisesti tiukkaa,vaikak molemmat nyt töissä käydään,minä pätkäläisenä niin se vaikuttaa...No,minä petyin miehen reaktiosta,lapsellista,tiedän,mutta PMS muuttaa pahasti reaktiotaipumuksiani..Sitten tuli kaikki huoli ja murhe päälle samalla,ja aloin räknättää,uhkasin (taas)muuttaa pois,että saisin tilata kotiini,mitä haluan ym...Ja kuinka olen väsynyt arkeen ja senttien venytykseen.Hävettää jo..Mies tästä raivostui,huusi ja repi sormuksen pois sormestaan..Kuulemma hullu olen ja minun kuuluukin lähteä..Ilta menikin siinä sitten,kun mies makasi sängyllä ja minä vuoroin uhkailin ja vuoroin itkin uupumustani..Toivoin,että mies olisikin ottanut kainaloon huolimatta sanomisistani,yritin pyytää anteeksi.Mutta mies käänsi selkänsä kylmästi ja minä jäin itkemään..Lapsetkin olivat nukahtaneet tällä välin,huoh..Mies nukahti,ja vähän ajan päästä kävin taas hänen vierellään,ei reaktiota,oli kuin olisin ollut ilmaa hänelle..Kerroin,että niin paha olla joka kuukausi,mutta hän ei kuulemma ala enää ymmärtämään.Eli kai se oli tässä.PMS tuhosi avioliittomme(