Mitä voin kotiäitinä mieheltäni vaatia?

Oikeastaan nyt on alkanut ensimmäisen kerran ärsyttää muutama asia sekä miehessä että kotiäitiydessä. Tiedän, että tämä johtuu vain siitä, että olen valvonut liian monta yötä ja väsymyskin mennyt jo ohi. Alkaa olla sellanen vaihe ettei uni tule vaan on ylipirtee. Seuraavaksi kai odotettavissa sellainen sairaalloinen valveuni, joka taas havahduttaa..

Mikä himputin etuoikeus miehellä on mennä makaamaan sohvalle vaikka koko illaksi. Tai sanoa vaan että lähden jeesaamaan kaveria jossain hommassa. Tai jättää kaikki mun huoleksi, astiat pöytään, kun on syöny, voit ja leivät levälleen, kun on tehny itelleen leivän tmv. Pyykit pitkin lattioita jne :kieh:

Tämä tilanne kärjistyi eilen, äitienpäivänä. Isäntä oli lauantaina polttareissa ja tuli eilen kotiin. Humalassa selkeesti edelleen :/ No eihän siinä mitään, oli hilpeä ja kiva, mutta kävi kuten aavistin. Iltapäivä neljältä hyytyi sohvalle. Kuopuksella ollut yli viikon ripuli ja olen yksin hoitanut lapset ja vaihtanut tasan joka ikisen vaipan, valvonut kaiket yöt ja samalla huolehtinut ukolle ruuat ja puhtaat vaatteet. Vaihtanut sata kertaa lakanoita ja kuurannut oksennuksia ym. Ja samalla kestänyt esikoisen uhmaa, joka yltyy, kun pikkuveikka saa lähes kaiken huomion.

Siinä kun tuo sohvalla kuorsas, itkien vaihdoin niitä vaippoja ja mietin, että on tämäkin äitienpäivä :\|

Olen sanonut monta kertaa, että olen väsynyt, kunpa sais hetken omaa aikaa, voi kun saisi nukkua päikkärit ja eilen ihan itkua väänsin väsymyksestä. Niin ei!!! Ei mitään.

Okei, hän käy töissä . Hänen täytyy nukkua. Hänellä on polttarit tulossa, täytyy saada nukkua. Hänellä OLI polttarit, täytyy saada nukkua.

Mutta vaikka mä en mene töihin, täytyyhän munkin jaksaa seuraava päivä.

Mitenköhän suuren luokan keskustelun tästä aiheesta uskaltaa ottaa? Olen itse valinnut olevani kotona... Toisaalta en koe, että hän meitä elättää. Omillani olen tavallaan tullut koko ajan toimeen. Ostan ruuat ja maksan omat laskuni itse.

Ehkä kadun tätäkin purnausta hetken päästä, mutta helpotti kummasti.

Sen haluan vielä kertoa, että maailman ihanin asia on tapahtunut. Tänä aamuna pojalta tuli kova kakka, JES

 

Jaapas.

Kysyhän mieheltäsi, kuka sitten hoitaa kodin ja lapset kun sinäkin menet työhön.
Työpäivän jälkeen siis.

Tokihan sinunkin pitää silloin vain nukkua työpäivän päälle.

 

\

Jaapas.

Kysyhän mieheltäsi, kuka sitten hoitaa kodin ja lapset kun sinäkin menet työhön.
Työpäivän jälkeen siis.

Tokihan sinunkin pitää silloin vain nukkua työpäivän päälle.

Niinpä. Oikeasti olen vähäuninen ja kaiken lisäksi siivousneurootikko, joten hoitaisin kai kaiken itse ja palaisin loppuun. Ehkä tuo sitten heräis.

 

no jotain positiivista sitten, kun ees se kakka. säästää p.irusti ettei tartte peseskellä.

mä olen miettinyt tota asiaa paljon kun meillä 4 lasta, ja olen vuosia ollut kotona. välillä mulla kuppi kiehuu yli, kun mies hoitaa säntillisesti työnsä. ja sen lempilause on et asiat voi tehä joko hyvin tai huonosti, ja miks tehä ollenkaan jos... mutta kun se ei sitten päde kotona. siivous on sille sitä että se imuroi 5 minuuttia. keittiön järjestely on sitä et laitetaan kaikki vain paikoilleen, siis ei pyyhitä pöytää ja kaikki sutut ja roiskeet voi jättää. pyykit se laittaa rullalle, ja eihän ne kuivu.

ja sitten se sanoo että kun mulle ei mikään kelpaa. että hipsin aina sen jälkeen vielä viimeistelemään. ja olen sille sanonut, että mihin se sun mietelause jäi. ja et koti ja työ on kaks eri juttua. siis tottakai työt täytyy hoitaa hyvin, mutta miksi se koti olis toisarvoinen asia.

joo mulla olis aikaa enempi itselleni, jos mäkin antaisin olla. joskus se on turhauttavaa kun siivottu ei kauaa siistiä ole :$

 

en varmaan neljää lasta haluaisikaan jollei mies olisi mukana tässä hommassa, jos itse ensin on päivän ulkona muksujen kanssa, niin kyllä se vaan kummasti helpottaa jos mies laittaa ne tiskit illalla ja on pesemässä muksujen hampaita iltapalan jälkeen.. eli kyllä sitä työtä riittää ihan molemmille kun on monta lasta, molemmat tekee ensin päivätyön, minä kotona ja mies töissä ja sitten yhdessä hoidetaan loput

 

Kyllä tuosta voi nostaa sellaisen keskustelun että naapuritkin sen kuulevat, meillä joutuu välillä ukolle karjumaan että mä oon niin tajuttoman väsynyt että mun on pakko saada nukkua eden päivällä torkut jos kerran yöllä ei saa nukkua. ja vaikka kuinka olen päivät kotona niin ei se todellakaan tarkoita et mä jaksan täällä yksin tehdä kaiken :kieh: , varsinkaan kun ei saa nukkua. Nyt herra on jopa keksinyt että mä tarviin oikeesti joskus toisinaan omaa aikaa, muikä on nykyisin hiukan helpompaa järkätä kun en enää imetä..

 

Hei meillä on ihan samanlainen meininki ja ukko heräsi sitten, kun uuvuin ja aloin käyhän jutskaamassa psykologin kaa...vieläkin meinaa mennä tuohon samaan ja joudun alituiseen häntä muistuttamaan ottamaan osaa tähän arkeen muutenkin kuin juuri työssäkäymällä. Ja meillä on siis kolme pientä poikaa. En tiiä. Koita keskustella sen kaa ja meillä ainaski autto juttuun se, että tehtiin viikkosuunnitelma, johon molemmille "omia" menoja tietty määrä ja sitten sunnuntai on kotipäivä, eli ollaan koko porukka yhdessä...

 

\

no jotain positiivista sitten, kun ees se kakka. säästää p.irusti ettei tartte peseskellä.

mä olen miettinyt tota asiaa paljon kun meillä 4 lasta, ja olen vuosia ollut kotona. välillä mulla kuppi kiehuu yli, kun mies hoitaa säntillisesti työnsä. ja sen lempilause on et asiat voi tehä joko hyvin tai huonosti, ja miks tehä ollenkaan jos... mutta kun se ei sitten päde kotona. siivous on sille sitä että se imuroi 5 minuuttia. keittiön järjestely on sitä et laitetaan kaikki vain paikoilleen, siis ei pyyhitä pöytää ja kaikki sutut ja roiskeet voi jättää. pyykit se laittaa rullalle, ja eihän ne kuivu.

ja sitten se sanoo että kun mulle ei mikään kelpaa. että hipsin aina sen jälkeen vielä viimeistelemään. ja olen sille sanonut, että mihin se sun mietelause jäi. ja et koti ja työ on kaks eri juttua. siis tottakai työt täytyy hoitaa hyvin, mutta miksi se koti olis toisarvoinen asia.

joo mulla olis aikaa enempi itselleni, jos mäkin antaisin olla. joskus se on turhauttavaa kun siivottu ei kauaa siistiä ole :$

Kiitos =)

Se helpottaiskin tosi paljon, jos antais vaan kaiken olla. Siis kodin siisteyden. Pitäis ainakin oppia, että siivois sotkut vasta illalla, kun lapset jo nukkuu. Mutta ajattelen aina, että jos joku yllättäin tulee ja täällä on tän näköistä :ashamed:

 

Minä mietin asian näin ollessani kotiäitinä:

Päivän aikana (kun mies on töissä) minä pesen pyykit, tiskaan, siivoan, teen sapuskat ja hoidan lapsen.
Kun mies tulee kotiin, minunkin 'työaikani' loppuu silloin. Yhdessä sitten ollaan lapsen kanssa, tehdään iltatoimet ym. Iltasatua luetaan vuoronperään. Jos toista väsyttää oikein erityisesti, toki saa mennä lepäämäänkin jos toista ei haittaa.

No eihän homma aina näin ruusuisesti mennyt. Kyllä minunkin mies välillä rötkähti sohvalle, vaikka minä olisin mielelläni mennyt käymään vaikka ulkona lenkillä ihan yksin. Nykyäänkin sama meno joskus. Olemme molemmat töissä, mutta jotenkin ne kotihommat aina kaatuvat minulle, kun kotiin päästään.

Eilen äitienpäivänä mies pelaili tietokoneella ja lähti sitten ajelemaan moottoripyörällään... minä maalasin yksin aitaa sillä aikaa...

Niin se vain tuppaa menemään, että miehet tekee mitä haluaa ja naiset tekee mitä täytyy :/

 

No mun mielestä voit vaatia edes jotain....Tuo (ehkä äkkipikaistuksissaan/väsyksissä kirjoitettu???) juttusi kuulosti kyllä aika pelottavalta

Voin vaan kuvitella millanen raato mä olisin tollasen ruljanssin jälkeen :snotty:

Meillä ei oo onneks jouduttu tollasista kodin/lastenhoitoon liityvistä asioista kauheesti tappelemaan...Mies on osannu olla yllättävänkin "aikuinen" ts. oma-aloitteinen mitä tulee siivoomiseen tai yöheräilyihin jne. Se on usein sanonu mulle että "eihän sun yksin tarvi kotia/ lasta hoitaa, kun molemmat täällä asutaan, ja yhdessä on lapsikin tehty...."

Tosin täytyy lisätä että mulla on välillä vähän ärsyttävän aktiivinen mies, kun se ei jaksais edes vapaa-päivinä (joita on kyllä aika vähän) maata sohvalla kattomassa jotain leffaa, kun jotain pitäs saada tehdä koko ajan...

Eli siis mä en osaa kuvitella ap tuota sun tilannetta meille, kun mä oon tottunu luksukseen ( pitääkin muistaa marmattaa hiukan vähemmän :ashamed: ) mutta oon aika varma että sulla on varaa vaatia aika reilusti enemmän apuja mieheltäs

Koitahan nyt jaksaa :hug:

 

\

\

no jotain positiivista sitten, kun ees se kakka. säästää p.irusti ettei tartte peseskellä.

mä olen miettinyt tota asiaa paljon kun meillä 4 lasta, ja olen vuosia ollut kotona. välillä mulla kuppi kiehuu yli, kun mies hoitaa säntillisesti työnsä. ja sen lempilause on et asiat voi tehä joko hyvin tai huonosti, ja miks tehä ollenkaan jos... mutta kun se ei sitten päde kotona. siivous on sille sitä että se imuroi 5 minuuttia. keittiön järjestely on sitä et laitetaan kaikki vain paikoilleen, siis ei pyyhitä pöytää ja kaikki sutut ja roiskeet voi jättää. pyykit se laittaa rullalle, ja eihän ne kuivu.

ja sitten se sanoo että kun mulle ei mikään kelpaa. että hipsin aina sen jälkeen vielä viimeistelemään. ja olen sille sanonut, että mihin se sun mietelause jäi. ja et koti ja työ on kaks eri juttua. siis tottakai työt täytyy hoitaa hyvin, mutta miksi se koti olis toisarvoinen asia.

joo mulla olis aikaa enempi itselleni, jos mäkin antaisin olla. joskus se on turhauttavaa kun siivottu ei kauaa siistiä ole :$

Kiitos =)

Se helpottaiskin tosi paljon, jos antais vaan kaiken olla. Siis kodin siisteyden. Pitäis ainakin oppia, että siivois sotkut vasta illalla, kun lapset jo nukkuu. Mutta ajattelen aina, että jos joku yllättäin tulee ja täällä on tän näköistä :ashamed:

joo mä olen miettinyt kun rätti heiluu joka ruokailun jälkeen. että kuinka monelta niskasäryltä säästyisi kun ottaisi vähän iisimmin. ja kädetkin olis hoidetumman näköiset eikä aina kuivat koppurat. ja sen siistin meikin ja kampauksenkin jaksaisin laittaa jos ei aina tarvis laittaa pesukonetta pyörimään ja imuria laulamaan. ja olen monasti uhonnut että jätän pyykit pesemättä ja keräämättä nuo astiat koneeseen. ja etten imuroi viikkoon, että kaikki näkis minkä näköistä sitten olisi. kun välillä tuntuu ettei kukaan arvosta, kun kaikki jätetään hujan hajan.

kun se oikeesti olis pieni vaiva se että veisi mennessäs ja tois tullessaan. kukaan ei siis vaadi mitään, eikä mies varmaan sanoisi mitään. musta on vain kiva olla siistissä kämpässä. tai kun mies tulee töistä että koti on puhdas, mitäpä sitä osais muuta tehdä, se on vain niin takaraivossa tuo siisteysasia. mut välillä tulee niitä turhautumia kun on just saanut siivottua, ja isommat lapset ja mies tulee kotiin, eivätkä aina ees vaivaudu kenkiä ottaan jalasta.

mä olenkin uhonnut että lähden viikoksi matkalle, et saavat pärjätä keskenään. mut sitten olis vaan seittenkertasesti enempi siivoamista. kun ei tartte lähteä kun viikonloppuna kaupungille, ja kummasti se mun aamulla loihtima siisteys on hävinnyt *päänpudistushymiö*

mutta tuo olis ajattelemisen arvoinen asia, et laittais vasta illalla kaiken kuntoon. menis kaikki sitten kerralla, eikä pitkin päivää. sama työmäärä mut keskittäis sen tosiaankin siihen kun tietää ettei enää tulis sotkua =)

 

\

No mun mielestä voit vaatia edes jotain....Tuo (ehkä äkkipikaistuksissaan/väsyksissä kirjoitettu???) juttusi kuulosti kyllä aika pelottavalta

Voin vaan kuvitella millanen raato mä olisin tollasen ruljanssin jälkeen :snotty:

Meillä ei oo onneks jouduttu tollasista kodin/lastenhoitoon liityvistä asioista kauheesti tappelemaan...Mies on osannu olla yllättävänkin "aikuinen" ts. oma-aloitteinen mitä tulee siivoomiseen tai yöheräilyihin jne. Se on usein sanonu mulle että "eihän sun yksin tarvi kotia/ lasta hoitaa, kun molemmat täällä asutaan, ja yhdessä on lapsikin tehty...."

Tosin täytyy lisätä että mulla on välillä vähän ärsyttävän aktiivinen mies, kun se ei jaksais edes vapaa-päivinä (joita on kyllä aika vähän) maata sohvalla kattomassa jotain leffaa, kun jotain pitäs saada tehdä koko ajan...

Eli siis mä en osaa kuvitella ap tuota sun tilannetta meille, kun mä oon tottunu luksukseen ( pitääkin muistaa marmattaa hiukan vähemmän :ashamed: ) mutta oon aika varma että sulla on varaa vaatia aika reilusti enemmän apuja mieheltäs

Koitahan nyt jaksaa :hug:

Kiitos :hug:

Mulla on sellainen jännä tapa, etten varsinaista väsymystä tunne vaan raadan jotenkin ylikierroksilla. Esikoisen aikoihin näin tosiaan sellaisen painajaisen, jossa olin hereillä. Ihanku joku psykoosi. Meni puoli vuotta ennenkuin edes tajusin olevani niin univelkainen, että alkoi nähdä harhoja. Onneksi se oli vain se yksi kerta.

Ihana mies sinulla =) Ja on tuo omakin hyvä mies, soittelee päivisin monta kertaa, mutta kyllä mä järkkään nyt itselleni omaa aikaa

 

Kotona asuvalta puolisoltaan saa vaatia rakkautta ja huolenpitoa, niinkuin hänkin voi vaatia sinulta. Huolenpitoon kuuluu myös toisen väsymyksen huomioiminen.

Meillä on toiminut työnjaossa semmoinen kikka, olipa puolisko töissä tai kotona -että siivouspäivä on kerran viikossa, ennen saunaa ja silloin siivoillaan niska limassa sisällä ja ulkona. Loput jokapäiväiset "pikkusiivoukset" tekee se joka kerkeää ja jaksaa. Elämä alkaa olla jo aika rutinoitunutta näin kolmenkympin paremmalla puolella, joten näistä ei tarvitse riidellä.

Naisilla on usein niin, että kun väsy yllättää se pieni sisäinen tyttö kivahtaa, että miksi mun pitää tehdä kaikki...mutta yllättävän moni unohtaa mitä mies tekee ulkona, autolle, rakennushommia, leikittää lapsia ulkona, maksaa laskuja, vie roskia, kantaa raskaita. Hommat on vielä aika useessa perheessä aika vanhoillisesti jakautunu. Mutta näistä voi keskustella koko perheen kanssa ilman suurempia huutamisia ja jakaa jokaiselle oman homman. Jos tykkäät siivota niin siivoa, mies voi leikittää muksuja, käydä kaupassa, lapset voi raivata leluja, kastella kukkia jne.Pääasia että homma toimii ja sulle ja miehelle jää aikaa harrastaa tai tuijottaa kattoon. Voitte vaikka varata itsellenne ajan olla vain.

Ja tosta lasten kipeenä olosta ja niiden hoidosta silloin...meillä noustaan molemmat yöllä hoitamaan oli töitä tai ei (ja ihan vastuulliset työt on). Ja vaikka ois kapula...siinä sitten yökkäillään rinnatusten.

 

\

\

\

no jotain positiivista sitten, kun ees se kakka. säästää p.irusti ettei tartte peseskellä.

mä olen miettinyt tota asiaa paljon kun meillä 4 lasta, ja olen vuosia ollut kotona. välillä mulla kuppi kiehuu yli, kun mies hoitaa säntillisesti työnsä. ja sen lempilause on et asiat voi tehä joko hyvin tai huonosti, ja miks tehä ollenkaan jos... mutta kun se ei sitten päde kotona. siivous on sille sitä että se imuroi 5 minuuttia. keittiön järjestely on sitä et laitetaan kaikki vain paikoilleen, siis ei pyyhitä pöytää ja kaikki sutut ja roiskeet voi jättää. pyykit se laittaa rullalle, ja eihän ne kuivu.

ja sitten se sanoo että kun mulle ei mikään kelpaa. että hipsin aina sen jälkeen vielä viimeistelemään. ja olen sille sanonut, että mihin se sun mietelause jäi. ja et koti ja työ on kaks eri juttua. siis tottakai työt täytyy hoitaa hyvin, mutta miksi se koti olis toisarvoinen asia.

joo mulla olis aikaa enempi itselleni, jos mäkin antaisin olla. joskus se on turhauttavaa kun siivottu ei kauaa siistiä ole :$

Kiitos =)

Se helpottaiskin tosi paljon, jos antais vaan kaiken olla. Siis kodin siisteyden. Pitäis ainakin oppia, että siivois sotkut vasta illalla, kun lapset jo nukkuu. Mutta ajattelen aina, että jos joku yllättäin tulee ja täällä on tän näköistä :ashamed:

joo mä olen miettinyt kun rätti heiluu joka ruokailun jälkeen. että kuinka monelta niskasäryltä säästyisi kun ottaisi vähän iisimmin. ja kädetkin olis hoidetumman näköiset eikä aina kuivat koppurat. ja sen siistin meikin ja kampauksenkin jaksaisin laittaa jos ei aina tarvis laittaa pesukonetta pyörimään ja imuria laulamaan. ja olen monasti uhonnut että jätän pyykit pesemättä ja keräämättä nuo astiat koneeseen. ja etten imuroi viikkoon, että kaikki näkis minkä näköistä sitten olisi. kun välillä tuntuu ettei kukaan arvosta, kun kaikki jätetään hujan hajan.

kun se oikeesti olis pieni vaiva se että veisi mennessäs ja tois tullessaan. kukaan ei siis vaadi mitään, eikä mies varmaan sanoisi mitään. musta on vain kiva olla siistissä kämpässä. tai kun mies tulee töistä että koti on puhdas, mitäpä sitä osais muuta tehdä, se on vain niin takaraivossa tuo siisteysasia. mut välillä tulee niitä turhautumia kun on just saanut siivottua, ja isommat lapset ja mies tulee kotiin, eivätkä aina ees vaivaudu kenkiä ottaan jalasta.

mä olenkin uhonnut että lähden viikoksi matkalle, et saavat pärjätä keskenään. mut sitten olis vaan seittenkertasesti enempi siivoamista. kun ei tartte lähteä kun viikonloppuna kaupungille, ja kummasti se mun aamulla loihtima siisteys on hävinnyt *päänpudistushymiö*

mutta tuo olis ajattelemisen arvoinen asia, et laittais vasta illalla kaiken kuntoon. menis kaikki sitten kerralla, eikä pitkin päivää. sama työmäärä mut keskittäis sen tosiaankin siihen kun tietää ettei enää tulis sotkua =)

Juups, sitten istuisi rauhassa yön pimeinä tunteina ihastelemassa sitä siisteyttä...

 

Meillä neljä lasta ja viides tulossa.
Tuossa pari vuotta sitten ilmoitin että mies saa valita joko astiat tai imurointin vähintään kerran viikossa eteinen pariin kertaan. Minä lupasin hoitaa lapset päivällä ja samalla kodista pyykit ym. siivouksen. Mies valitsi astiat.
Miehen tehtäviin kuuluu astioiden lastaus koneeseen ja tyhjennys sekä hoitaa lapsia illalla yhdessä minun kanssa ja yksin silloin kun minulla on menoja. Lapsia mies onkin aina vahtinut kun on kotona mutta nuo astiat ei vieläkään tahdo mennä koneeseen ilman erillistä huomautusta. Nyt olen siirtynyt vain toteamaan ajoissa että huomenna meillä ei varmaan syödä mitään kun ei ole puhtaita kattiloita tai haarukoita tai lautasia.... Tosin tänäänkin pistin koneellisen pyörimään kun viikonloppuna juhlitaan minun syttäreitä ja läitini tulee lauantaina joka kyllä tiskaa miehen puolesta niin saapi sitten mummo leikkiä lastenkanssa enemmän kun pidän suurimman vuoren poissa nyt viikolla. Ehkä pitäisi antaa nuo vaihtoehdot taas valittaviksi nyt kyllä imurointi alkaa olla vähintään joka toinen päivä hoidettava homma kun lapset kantaa kengissä hiekkaa kotiin.
Sanoin tuossa miehelle että miksi ei opeta lapsia laittamaan itse astioita koneeseen ja hän sitten huolehtisi vain tyhjennyksen. Olenhan minäkin siirtynyt lastenhuoneissa siihen että lapset siivoavat minä vahdin .

Miehille kuulemma parhaiten toimii kehuminen. "Olipas kiva silloin kerran kun olit laittanut astiat koneeseen ilman erillistä pyyntöä" tai " pari ystävääni olikein ihasteli että kylläpä olet ihana mies kun osallistut lastenhoitoon ja vaihdat vaipan tarvittaessa tai valvot yöt sairaiden lasten kanssa". Minä en tätä konstia osaa käyttää taktikoiden mutta ilmeiseti mies on saanut riittävästi kehuja lastenhoidosta kun se sentään onnistuu ilman sanomisia.

Nyt pitää lähteä viemään lapsia kerhoon. Raivostuttavan ihania nuo miehet on silti. Töihin menen kotoa vasta sitten kun edes oman osansa mies kykenee hoitamaan kodistakin tai kun kuopus on 3v ja on pakko siirtyä töiden pariin =). Tämänkin mies tietää.

nuttu

 

harmillisen yleistä on että miehen työpäivä kestää 8h-10h mutta naisilla se kestää 24h/vrk :/

 

\

\

\

\

no jotain positiivista sitten, kun ees se kakka. säästää p.irusti ettei tartte peseskellä.

mä olen miettinyt tota asiaa paljon kun meillä 4 lasta, ja olen vuosia ollut kotona. välillä mulla kuppi kiehuu yli, kun mies hoitaa säntillisesti työnsä. ja sen lempilause on et asiat voi tehä joko hyvin tai huonosti, ja miks tehä ollenkaan jos... mutta kun se ei sitten päde kotona. siivous on sille sitä että se imuroi 5 minuuttia. keittiön järjestely on sitä et laitetaan kaikki vain paikoilleen, siis ei pyyhitä pöytää ja kaikki sutut ja roiskeet voi jättää. pyykit se laittaa rullalle, ja eihän ne kuivu.

ja sitten se sanoo että kun mulle ei mikään kelpaa. että hipsin aina sen jälkeen vielä viimeistelemään. ja olen sille sanonut, että mihin se sun mietelause jäi. ja et koti ja työ on kaks eri juttua. siis tottakai työt täytyy hoitaa hyvin, mutta miksi se koti olis toisarvoinen asia.

joo mulla olis aikaa enempi itselleni, jos mäkin antaisin olla. joskus se on turhauttavaa kun siivottu ei kauaa siistiä ole :$

Kiitos =)

Se helpottaiskin tosi paljon, jos antais vaan kaiken olla. Siis kodin siisteyden. Pitäis ainakin oppia, että siivois sotkut vasta illalla, kun lapset jo nukkuu. Mutta ajattelen aina, että jos joku yllättäin tulee ja täällä on tän näköistä :ashamed:

joo mä olen miettinyt kun rätti heiluu joka ruokailun jälkeen. että kuinka monelta niskasäryltä säästyisi kun ottaisi vähän iisimmin. ja kädetkin olis hoidetumman näköiset eikä aina kuivat koppurat. ja sen siistin meikin ja kampauksenkin jaksaisin laittaa jos ei aina tarvis laittaa pesukonetta pyörimään ja imuria laulamaan. ja olen monasti uhonnut että jätän pyykit pesemättä ja keräämättä nuo astiat koneeseen. ja etten imuroi viikkoon, että kaikki näkis minkä näköistä sitten olisi. kun välillä tuntuu ettei kukaan arvosta, kun kaikki jätetään hujan hajan.

kun se oikeesti olis pieni vaiva se että veisi mennessäs ja tois tullessaan. kukaan ei siis vaadi mitään, eikä mies varmaan sanoisi mitään. musta on vain kiva olla siistissä kämpässä. tai kun mies tulee töistä että koti on puhdas, mitäpä sitä osais muuta tehdä, se on vain niin takaraivossa tuo siisteysasia. mut välillä tulee niitä turhautumia kun on just saanut siivottua, ja isommat lapset ja mies tulee kotiin, eivätkä aina ees vaivaudu kenkiä ottaan jalasta.

mä olenkin uhonnut että lähden viikoksi matkalle, et saavat pärjätä keskenään. mut sitten olis vaan seittenkertasesti enempi siivoamista. kun ei tartte lähteä kun viikonloppuna kaupungille, ja kummasti se mun aamulla loihtima siisteys on hävinnyt *päänpudistushymiö*

mutta tuo olis ajattelemisen arvoinen asia, et laittais vasta illalla kaiken kuntoon. menis kaikki sitten kerralla, eikä pitkin päivää. sama työmäärä mut keskittäis sen tosiaankin siihen kun tietää ettei enää tulis sotkua =)

Juups, sitten istuisi rauhassa yön pimeinä tunteina ihastelemassa sitä siisteyttä...

Eipäs vaan aamulla heräis siihen siistiyteen. ja olis hiukka vähemmän väsyneempi kun on kerranki osannut keskittää siivoamista ja säästää itseään

 

Mä ajattelen näin, että mä teen töitä kahden pienen lapsen kanssa päivät kotona, sen ajan kun mies on töissä.

Kun mies kotiutuu, ollaan tasavertaisia ja hoidamme sen jälkeen lapset ja kodin yhdessä.

En ymmärrä äitiäni kenen mielestä mies tarvii töiden jälkeen PÄIVÄUNET sekä hänen täytyy saada KOKONAISET YÖUNET, KOSKA HÄN ON TÖISSÄ ja minun pitäisi hoitaa kaikki yöt pieintä. Tällähetkellä kun hoidetaan vuoroöin syötöt.

 

vääryyttä huutaa toi sun tekstis, laiska mies ei voi muuta sanoa!
itse en kattelis tollasta.

Olen henk. koht. sitä mieltä (näin työssäkäyvänä äitinä) että työssäkäyminen EI VAAN OLE yhtään niin raskasta kun se kotona oleminen. Mun mielestäs sun miehellä ei ole mitään oikeutta laiskotella iltasin vedoten työpäivään, se ei ole mikään syy: YHTEINEN KOTI, YHTEISET HOMMAT! sun duunis on hoitaa muksuja päivällä (ja kenties yölläkin!) mutta illat pitää olla tasapuolisia. Mä en olis ainakaan jaksanut tollasta. Ja vielä se että äitienpäivänä tulee kännissä kotiin, #&%?$!* äijä!

Miks te alistutte tollaseen? eiks se että yhdessä tehdään lapsia ja ollaan perhe tarkota sitä että yhdessä hoidetaan myös ne lapset ja koti? Mikä niistä pöytien korjaamisista ja pyykkien pyörittämisestä tekee naisten homman?

nyt kova keskustelu eteen, hei! kukas ne sitten hoitaa noi kotihommat kun säkin oot töissä?

 

mä oon päätynyt siihen että miehillä on täysin erilainen käsitys siisteydestä kuin naisilla. oon joskus yrittänyt että vuoropäivinä siivoillaan, no ukko ei tee juuri mitään omana päivänä kun ei sen mielestä oo mitään mitä tarvis tehdä

 

Opastat miten asiat tehdään. Sitten ilmoitat että sinulla on meno kaverin kanssa jonnekin, vaikka elokuviin ja mies joutuu esim. huomenna katsomaan lapsia. Jos mies estelee, ettei osaa, niin siinä on syy aloittaa koulutus esim. aluksi yhden lapsen kanssa. Tai sitten yksi päivä jolloin mies tekee kaiken mutta sinulla on lupa antaa neuvoja.

Tärkeintä on että annat miehen hoitaa lapsia tavallaan ja omalla vaatimustasollaan. Varmasti alussa tulee virheitä, niinhän meille kaikille. Virheet täytyy hyväksyä, kyllä se mies oppii. Kotitöistä teet mitä jaksat, jos mies ei auta niin anna olla. Vaikka tämä tarkoittaisi sitä että astiat täytyy jokaisen pestä silloin, kun haluaa syödä. Voi tosin olla että mies elää vähän aikaa hampurilaisilla

Muista olla päättäväinen ja johdonmukainen, niin muutosta tapahtuu. Tietysti selkeästi ja asiallisesti sanot, että miten asiat muuttuvat ja toivot miehen osallistuvan.

Jos mikään muu ei auta, niin vanhemmat lapset hoitoon tai palkkaat avustajan kotiin. Jos mies valittaa rahasta, niin tarjoudut itse menemään töihin. Mies voi vaikka viettää välivuoden lapsia hoitamalla. (Jos ei siis ole asuntovelkoja painamassa ja mies saa ratkaisevasti suurempaa palkkaa).

Joka tapauksessa mies on saatava osallistumaan. Jos ei muu auta, niin vähäksi aikaa mies pihalle. Jos lähtee niin lähtee. Tuskin tilanne siitä isommin muuttuisi.

Nämä tälläisinä yleisohjeina tilannetta tarkemmin tuntematta.

 

\

vääryyttä huutaa toi sun tekstis, laiska mies ei voi muuta sanoa!
itse en kattelis tollasta.

Olen henk. koht. sitä mieltä (näin työssäkäyvänä äitinä) että työssäkäyminen EI VAAN OLE yhtään niin raskasta kun se kotona oleminen. Mun mielestäs sun miehellä ei ole mitään oikeutta laiskotella iltasin vedoten työpäivään, se ei ole mikään syy: YHTEINEN KOTI, YHTEISET HOMMAT! sun duunis on hoitaa muksuja päivällä (ja kenties yölläkin!) mutta illat pitää olla tasapuolisia. Mä en olis ainakaan jaksanut tollasta. Ja vielä se että äitienpäivänä tulee kännissä kotiin, #&%?$!* äijä!

Miks te alistutte tollaseen? eiks se että yhdessä tehdään lapsia ja ollaan perhe tarkota sitä että yhdessä hoidetaan myös ne lapset ja koti? Mikä niistä pöytien korjaamisista ja pyykkien pyörittämisestä tekee naisten homman?

nyt kova keskustelu eteen, hei! kukas ne sitten hoitaa noi kotihommat kun säkin oot töissä?

[/quote
No ei nyt sillä tavalla kännissä, jälkihöyryissä vain

Sun teksti oli oikeastaan hyvinkin silmiä avaava. Tajusin kaikesta huolimatta, että ei hän huono eikä laiska ole. Hoitaa kyllä miesten hommat talossa ja on tosi kunnollinen. Kyllähän me polttareissa jokainen otetaan vettä väkevämpää. Ei ole alkoholisti, ei väkivaltainen, ei ilkeä eikä pahatapainen. On uskollinen ja kiltti ja kunnollinen. Ja rakastaa meitä yli kaiken =)

 

Kyllä miehistä voi hyvällä omalla tunnolla sanoa, että rakas ja rasittava aviomies...

Kun meidän esikko syntyi 3 vuotta sitten, ei mies oikein tajunnut uutta rooliaan kotona, joten kinaa tuli vähän kaikista kotitöistä, mies ei yksinkertaisesti ymmärtänyt, että vauvakin vaatii paljon, varsinkin se meidän pikkuinen, joka ei koskaan viihtynyt yksikseen ja unet otti 30 min-tunnin pätkissä. Kun poika oli 3 kk sain pahan komplikaation ja jouduin viikoksi sairaalaan. Miehen vanhemmat olivat tällöin mökillä ja minun vanhempani lomareissulla ulkomailla, joten 4 päivää mies hoiti lastamme yksin (oli siis vapaalla töistä). Sairaalasta pääsyn jälkeenkin olin pari viikkoa vielä toipilas ja täytyy myöntää, että sairaudellani todella oli vaikutusta elämämme laatuun. Siitä päivästä lähtien mies on todellakin tehnyt kotitöitä ja huomioinut että myös minä tarvitsen vapaa-aikaa. Nykyään jankuttaa kavereilleenkin kotitöiden jakamisesta B)

 

\

\

vääryyttä huutaa toi sun tekstis, laiska mies ei voi muuta sanoa!
itse en kattelis tollasta.

Olen henk. koht. sitä mieltä (näin työssäkäyvänä äitinä) että työssäkäyminen EI VAAN OLE yhtään niin raskasta kun se kotona oleminen. Mun mielestäs sun miehellä ei ole mitään oikeutta laiskotella iltasin vedoten työpäivään, se ei ole mikään syy: YHTEINEN KOTI, YHTEISET HOMMAT! sun duunis on hoitaa muksuja päivällä (ja kenties yölläkin!) mutta illat pitää olla tasapuolisia. Mä en olis ainakaan jaksanut tollasta. Ja vielä se että äitienpäivänä tulee kännissä kotiin, #&%?$!* äijä!

Miks te alistutte tollaseen? eiks se että yhdessä tehdään lapsia ja ollaan perhe tarkota sitä että yhdessä hoidetaan myös ne lapset ja koti? Mikä niistä pöytien korjaamisista ja pyykkien pyörittämisestä tekee naisten homman?

nyt kova keskustelu eteen, hei! kukas ne sitten hoitaa noi kotihommat kun säkin oot töissä?

[/quote
No ei nyt sillä tavalla kännissä, jälkihöyryissä vain

Sun teksti oli oikeastaan hyvinkin silmiä avaava. Tajusin kaikesta huolimatta, että ei hän huono eikä laiska ole. Hoitaa kyllä miesten hommat talossa ja on tosi kunnollinen. Kyllähän me polttareissa jokainen otetaan vettä väkevämpää. Ei ole alkoholisti, ei väkivaltainen, ei ilkeä eikä pahatapainen. On uskollinen ja kiltti ja kunnollinen. Ja rakastaa meitä yli kaiken =)

emmä ajatellutkaan että olis alkoholisti, mutta äitienpäivänä sun kuuluis levätä ja nauttia, ei miehen potea krapulaa, sitä tarkotin.

Ja ihmettlen sitä että "miehet ei vaan tykkää siivoomisesta" tai "miehet ei nää jos on sotkusta", kyllä mun mieheni ainakin näkee, ihan samalla tavalla kun mä. Se useammin kun minä iltasin töiden jälkeen pyörittää tiskit, ei tarvitse jakaa kotitöitä, ne jakaantuu itsekseen sille kuka ehtii ja on paikalla. Mun mieheni se viime lauantaina sanoi kun leikittiin tytön kanssa olkkarin lattialla, että hei, sohvan alunen on taas pölyä täynnä, kipas hakemassa imurin ja imuroi nopsasti koko huushollin ja mä katoin tyttöä ja yhdessä järjestettiin tavaroita siinä samalla. eli yhteispelillä! mä taasen pyöritin su iltana pari koneellista pyykkiä kun mies touhusi lapsen kanssa. ei se ole jommankumman homma, vaan kummankin! ja laiskuutta se musta on, jos ei halua nähdä että toinen tekee kaikki hommat ja itse makaa sohvalla.

 

\

mä oon päätynyt siihen että miehillä on täysin erilainen käsitys siisteydestä kuin naisilla. oon joskus yrittänyt että vuoropäivinä siivoillaan, no ukko ei tee juuri mitään omana päivänä kun ei sen mielestä oo mitään mitä tarvis tehdä

Ihmekään jos vuoropäivinä. Kerta viikkoon riittää, jos sen lisäksi harjaa rikkalapiolla suurimmat roskat pois. En itsekään tekisi muuta kuin siivoisin ruokailun jälkeen sotkut pois. Toisten käsitykset täytyy hyväksyä jos ne haluaa mukaan siivoamiseen.

Muuta systeemiä siten, että vuorot ovat joko vuoroviikoin tai kuukausittain. Näin miehesikin osallistuu ja saat siitä huolimatta oman käsityksesi mukaisen kodin puoleksi ajaksi.