"mitäs mie ny..?" eli pinotaanko taas kotiäitien kootut kohellukset, totaaliset aivojumit :D

Oon varmaan ennenkin kirjottanut...
Pesin kakkapyllyä ottamatta kestovaippaa pois.
Imuroin vauvan villasukan, kaivoin sen imurista ja koska se oli ihan pölyinen, päätin vähän imasta, kaivoin sen taas imurista, taas likainen... 5 KERTAA!

Pesin hiuksiani hoitoaineella (enkä siis ollenkaan shampoolla), turhautuneena huuhtelin ja otin *TAAS hoitoainetta ja laitoin päähäni, taas huuhtelin ja otin kuin otinkin jälleen sitä hoitoainetta ja lättäsin keskelle päälakea....

 

Heräsin yöllä vessaan ja miehellä oli aamuvuoroon meno viideksi. Kello oli 10 vaille viisi ja tullessani vessasta sanoin miehelleni KOVALLA ÄÄNELLÄ: Miksi kello on viisi?? Tähän mies heräsi ja sanoi miten niin miksi?? No, herätys tuli kuitenkin tehtyä

 

Töissä oli kiireinen lauantai-ilta. Vein asiakkaalle annokset pöytään. Tarkoituksena oli toivottaa "hyvää ruokahalua" mutta tokaisinkin äärimmäisen reippaasti vain "HYVÄÄ RUOKAA!". En jäänyt korjailemaan vaan kipitin keittiöön ja jäin sinne hetkeksi kokoamaan itseni.

 

Joskus esikoisen ollessa aika pieni jäin pohtimaan, miksen imettänyt esikoistani ollenkaan. Järkeilin, että en silloin jotenkin tiennyt imetyksen hyödyistä, eikä missään oikein opastettukaan jajaja. Ja että onneksi tuosta on ihan reipas seitsenvuotias kasvanut.

Veikkaisin kuitenkin, että fanaattisinkin imetyksen puolustaja hyväksyisi syyni imettämättömyydelle - tuo "esikoiseni", jota pohdin, sattuu olemaan koira .

 

Ihanaa, en ole moneen päivään nauranut näin hyvin kuin näitä lukiessa!

Eilen aamulla löysin meikkipussista puolikkaan juustopaketin, jonne sen ilmeisesti olin illalla laittanut säilöön.

Viime viikolla kaupassa ottaessani vaihtorahoja vastaan kassalta sanoin kiitoksen sijaan iloisesti "hei hei!"

 

Pakkailtiin miehen kanssa matkalaukkuja lomamatkaa varten. Omien pähkäilyjen lomassa kysyin mieheltä: Aiotko ottaa bikinit vai uimapuvun mukaan?"

Minulla oli tapana kysellä esikoisen kuivaksiopettelun aikoihin, että onko "Matilla" kakka housussa. Ei ollut yksi eikä kaksi kertaa, kun esitin tämän kysymykseni miehelle: Onko sulla "Pekka" kakka housussa....

Ruokapöydässä avasin lapsen ruokapurkin ja rupesin syöttämään miestäni. Ei auennut suu.

Lapsi opetteli nukkumaan tavallisessa sängyssä. Tukena opetteluun olimme avanneet matkasängyn makkariimme. Olimme matkoille lähdössä ja etsimme kuumeisesti mieheni kanssa kadonnutta matkasänkyä. Kaiken etsimisen keskellä totesin vielä, että minulla on tunne, että olen sen juuri jossain nähnyt. Etsimisrumban keskeltä kuului esikoisen hieno ääni ja osoitus: Hei, minä löysin sen. Sehän on täällä makkarissa. Hyvä etten ollut kompastunut sänkyyn sitä etsiessäni.

 

Olin lähdössä kahden pienen kanssa perhekerhosta kotiin. Oli talvi ja kerho toisessa tai kolmannessa kerhossa, kuopus sylivauva. Autossa huomasin ettei kuopuksen suosikkilelua näy. Ei muuta kuin lapset irroitettava istuimista ja uudestaan lumessa rämpien kerhoon. Pimputin ovikelloa, selitin ohjaajalle, mikä puuttui ja tämä teki kierroksen sisällä. Palatessa hän pahoitteli: Ei löytynyt mistään...hei, sehän on hänellä kädessä. Vilkaisin sylissä olevaa kuopusta ja kappas vaan, siellähän se lelu olikin!

 

Meidän lähikaupan kassat tuntevat minut viimeistään esikoisen vauvavuoden jälkeen. Ei ole ollut kerran tai edes kaksi kun olen maksanut ja lähtenyt vaunujen kanssa ulos. Kaupan pihalla takaa kuuluu "Hei rouva, teiltä jäi ostokset!" Ja tämä on tapahtunut ainakin kymmenen kertaa.

Nykyäänkin pari työntekijää ko. kaupassa uskaltavat muistuttaa mua myös pakkaamaan ne ostokseni maksamisen lisäksi.

 

Keittelin hartaudella puolukoita vispipuuroa varten. En tykkää kuorista siellä seassa, joten
siivilöin kuoret pois. Joku aivopieru tapahtui ja ennen kun olin ehtinyt ajatella olin hulauttanut
sen hartaudella keittämäni mehun viemäristä alas ja jäljellä ne pelkät marjan roippeet. Jäi
vispari sit siltä illalta...

 

toiv. modet eivät nyt pistä bannia päälle, kun olen kahdella eri nikillä tässä ketjussa..
nikin vaihtaja näet. no anyway tässä lisää mieleen muistuvia sekoiluja:

- heräsin päiväunilta kun ovikello soi. räpelsin kännykkää hädissäni & kun lopulta selvisin ulko-ovelle, kajautin avatessani
"HALOO"

- huusin esikoiselle yläkertaan "Minja! " meillä vain sattuu olemaan Senja..

- unohdin laittaa kulmakynää, oli muuten omituinen näky muuten voimakkaan meikin kanssa
ja tajusin asian vasta keskustaan päästyäni.. ei kun äkkiä Sokoksen meikkiosastolle!

- nukahdin nojatuoliin esikoisen huoneeseen, mies löyti miut siitä retkottamasta meikit pitkin poskia ja rintaliivit näkyvillä kun paidan napit olivat napsahdelleet auki. oli siis yö & koetin saada tytön nukahtamaan sänkyynsä. eikä edes toiminut, vaan neiti löytyi meidän sängystämme! mie yksin kuorsasin & kuolasin siellä lastenhuoneessa...

- kaadoin kahvia kuppiin ja kun avasin kaapin ottaakseni sokerin, aivoni menivät täyteen oikosulkuun.
vierekkään olivat sokeri & vauvan maidonsakeuttaja, jouduin hetkisen pohtimaan että kumpaa sitä pitikään laittaa

- yritin keskellä yötä tunkea tuttipulloa miehen suuhun, eli se klassinen moka

- hakkasin käsiä yhteen vesihanan alla ja ihmettelin, miksei tule vettä. eipä ole meidän vessan hanassamme
liiketunnistinta..


-

 

Olin laittamassa lapsille aamupalaa, siinä sitten toteuttaessani toiveita lisämaidosta/muroista... Mietin että koirallekin pitäisi ruokaa laittaa. Kaadoin sitten koiran ruokaa kuppiin, vein lasten ruokia kunnes esikoinen 3v alkoi valittamaan ettei syö murojaan, en ihan kuunnellut totesin vaan "kyllä syöt, kun kerran halusit ja lopeta nyt se kiukuttelu"
Itkun seasta sai lapsi soperrettua että "äiti kun nää murot haiseekin ihan koiran ruoalle" pikainen katsaus lasten lautasiin ja niinhän siellä koiran papanoita maidon seassa lillui ja koura söi tyytyväisenä muroja. Mutta eipä se mitään maistui nuo papanat kuopukselle kuitenkin, reippaasti lusikoi

 

Eilen menin kylpyhuoneeseen ja riisuiduin sitte hetken mietin "mitä mun nyt piti tehä" kunnes muistin, että suihkuunhan mun piti mennä. Aivanko mä tekisin alasti montakin asiaa

 

• voidemaista deodoranttia hammasharjaan ja eikun harjaamaan..nams!
• miehelle tuttia ihan tosissaan suuhun, nukkumaan. Mies puristi huuliaan kiinni ja katsoi ehkä jopa hieman hätääntyneen näköisenä.
• piti antaa lapselle lasista maitoa, annoinkin viereisestä kupista kunnon hölän maitokahvia, lapsi silloin n.1v 9kk. Onneksi ei tykännyt!
• ihan sama kuinka virallinen juhla on, huomaan aina ilmoittavani että menen pissalle.
• keskustelu:
vieras: hei, olen sekkusi miesystävä Matti meikäläinen
Minä: kiitos
Vieras: onneksi olkoon
Minä: olen Maija
seuraa -> silmien pyöritystä ja hämmennystä

Olen myös tehnyt ostokset ja jättänyt tavarat kassalle, kukaan ei huudellut perään, tai en sellaista ainakaan huomannut. Tavarat meinaan jäi sinne, en kehdannut hakea niitä enää sen jälkeen kun olin kävellyt puoli kaupunkia ennen kuin tajusin että jotain uupuuu....nolo!

 

avasin oven ku ovikello soi, ja sanoin "Jaana puhelimessa"

 

Olen jo töissä, mutta väsyneistä kotiäitiajoista on vain lyhyt aika. Ja väsyneistä työäitiajoista vieläkin lyhyempi, jotkut lapset kun eivät nuku iän lähestyessä kolmea.

Kerran kotona ollessa lähdettiin tytön kanssa kauppaan rattailla. Otin roskapussin sinne alas tavararitilään, tarkoituksena tietysti jättää se roskikseen. Kaupan pihalla noin kilsan päässä tajusin haisevan kakkavaipparoskiksen olevan yhä siinä ritilällä, ja kaupan roskis lukossa. No, en kehdannut mennä sen kanssa kauppaan, joten oikein nätisti asettelin sen yhden penkin alle tarkoituksena ottaa se takaisin mennessä kyytiin. Tulimme kaupasta ja kävelimme penkin luo vievää kävelytietä, jonka vieressä oli hävityksen kauhistus -jonkun roskat, vaipat, ruuantähteet yms. levitelty joka puolelle kävelytietä. Varmaan linnut olleet asialla. Katselin siinä roskia vähän paheksuen ja mietin kuka ne on siihen jättänyt, kunnes silmiini osui oma nimeni jostain revenneestä kirjekuoren palasesta. Kyllä nolotti.

 

Keittelin hartaudella puolukoita vispipuuroa varten. En tykkää kuorista siellä seassa, joten
siivilöin kuoret pois. Joku aivopieru tapahtui ja ennen kun olin ehtinyt ajatella olin hulauttanut
sen hartaudella keittämäni mehun viemäristä alas ja jäljellä ne pelkät marjan roippeet. Jäi
vispari sit siltä illalta...

Mulle käynytnäin myös.

 

Mä menin esikoisen synnyttyä saattamaan mutsia ulko-oville kun lähti kotiinsa vierailuajan päätyttyä. Jätin vauvan sängyssään siksi aikaa hoitajien kansliaan kuten kuuluukin, ja palatessani kävelin tyytyväisenä suorinta reittiä takaisin huoneeseeni. Mä vielä ehdin istua muutaman minuutin sängynreunalla ihmettelemässä, kunnes tajusin että MÄ UNOHDIN VAUVANI hoitajille. Ei suotta hoitajat kikattaneet kansliassaan kun kurvasin hätääntyneenä takaisin ja kiitin vahtimisavusta.

 

Olin viemässä esikoista eskariin autolla niin ajoin kaupan pihalle. Siinä sitten mietin että mitähän me täällä... Olen myös unohtanut hänet autoon ja vasta hetken käveltyäni hoksannut että tuntuu että jotain puuttuu.

Myöskin käynyt päikkäreille ja herännyt ennen herätyskelloa ja juossut ympäri kämppää kuin hullu lähdössä töihin vaikka olin hoitovapaalla.

Aamulla olin vienyt yhden eskariin ja toiset mummulle vierailulle ja ajattelin että hetken lepään sohvalla ennen kotitöitä. Yht äkkiä herään sohvalta, ei tietoa paljonko kello on (oli vielä pimeää ja olin nukkunut max 5 min. Hyppäsin ylös että NYT OLLAAN MYÖHÄSSÄ JOSTAIN! Juoksin herättämään lapsia ja kauhee paniikki ja ihmettely että missä, MISSÄ ne lapset on?!?!! Äkkiä herättää miestä että nyt ne on kadonnut ja MITÄ! Mieskin oli poissa. Siinä sitten hetken kokoilin itseäni sängyn reunalla ja aloin järkeillä että mikä päivä tänään on, paljonko kello on jne. Noh, ton jälkeen ei enää väsyttänyt ja ei kun pyykkäämään.
Mikähän siinä on että jos torkahtaa tai aamulla herää ennen muita, niin ensimmmäinen olettamus on että NYT myöhästytään... jostain.

 

Tuli sitten töissä sanottua ulkomaan elävälle kauniisti *shut up, please*
kun piti sanoa sit down, please

 

[QUOTE="petra";27487413]Nosto!!

Kerran töissä ollessani, annoin asiakkaalle rahasta takaisin ja asiakas sanoi kiitos. Olin sanomassa "ole hyvä", vaan sanoinki " OLE HILJAA" siinä sit nauroin sille asialle seuraavan puoli tuntia veet silmissä, täysin kykenemätön tekemään töitä .[/QUOTE]

Voin niin kuvitella tän tilanteen! Sitä kun tarpeeksi kauan on kassalla putkeen niin alkaa ole hyvät ja kiitokset ja numerot mennä sekasin. Vielä en ole noin sanonu vaikka monta kertaa on kyllä mieli tehnyt.

 

Menin kauppasn autolla. Tulin kaupasta ja katsoin et missä autoni on. Ei tuo ainakaan. Seisoin oman autoni vieressä.

Joskus en muista mihin parkkeerasin. Täällä pihat kuitenkin pieniä.

 

Joskus yritin tehdä itselleni voileipää mutta se oli ilmeisesti liian vaativaa, koska levitin voin suoraa lautaselle.

 

Täällä kans on työnnetty tuttia/tuttipulloa miehen suuhun, unohdeltu tavaroita laukkuun/autoon/joka paikkaan ym.

Mutta tuli vielä sellanen mieleen, että vielä sairaalassa ollessani lähdin sairaalan leikkihuoneesta esikoisen kanssa huoneeseen, enkä muistanut ottaa vauvaa mukaan, kun mieshän sen oli vienyt jo edeltä... Huoneessa mies sitten kyseli, mihin toinen kaksosista jäi.

 

Yhteen aikaan meillä kului paljon ruokaa ja juomaa, kun minä kyllä rekisteröin, mitä pyydettiin mutten ollut niin turhantarkka sen suhteen kuka pyysi vaan lykkäsin lähimpänä olevalle lapselle...

Eli esikoinen pyysi omenaa, minä kuorin ja viipaloin ja lykkäsin kuopukselle. Vähän ajan päästä esikoinen kysyy sitä omenaa ja huomaan mokani kuopuksen jo sotkettua palaset tai keskimmäinen vetäisi kolme lasillista maitoa, jotka äiti kantanut eteen aina, kun joku sisaruksista pyytänyt itselleen

 

Heräisn yöllä ja aloin epätoivoisena etsimään vauvaa meidän sängystämme. Mieskin heräsin mun hysteeriseen peittojen kaiveluun ja kysyi, että mitä helvettiä oikein hommaan. Vauva, vauva on täällä jossain ja mä en löydä sitä. Mies katsoi hetken mua hiljaa ja totesi, että sehän nukkuu omassa sängyssään. Jep, niin nukkui