Tässäpä puheenaihe, johon on pakko tarttua.
Meillä on kolme lasta (3,5 v ja 2 v kaksoset) sekä 2 koiraa. Monessa suhteessa meidän tilanteemme on kaikin tavoin koira/lapsiperheelle sopiva, sillä asumme maalla, meillä on iso aidattu piha ja talokin sen kokoinen, että pystymme helposti rajaamaan koirille oman alueen. Ei siis pakollisia pikapissilenkkejä, koska koirat saavat ulkoilla pihassa niin paljon kuin haluavat. Kun sitten lähden lenkille/koirakouluun/pidän pihassa treenituokion, se on koirien ja minun omaa aikaa. Kun koirat saavat olla rauhassa omassa tilassaan, ei tarvitse jatkuvasti stressata siitä, mitä lapset tekevät koirille, toisaalta koirat kuitenkin saavat myös osallistua normaalielämään. Eli siis koirat ja lapset sopivat loistavasti samaan perheeseen.
Mutta näin ei olisi ellei toinen koirani olisi ollut nuorempana todellinen ongelmakoira ja sen kanssa jouduin perehtymään koiran käytökseen ja laumavietteihin ja lauman sisäisiin suhteisiin. Ilman tätä kokemusta olisin edelleen idiootti koirien suhteen. Suurin osa kaikista koiraan liittyvistä ongelmista (onpa se toiselle koiralle haukkumista, hihnassa vetämistä, ihmisille murinaa, varastelua, karkailua - oma koirani teki näitä kaikkia) johtuu vain ja ainoastaan ihmisestä ja yleensä nimenomaan siitä, että koiraa inhimillistetään, kuvitellaan että koira ajattelee asioista kuin ihminen. Koiralle kuvitellaan ihmismäisiä tunteita ja tahdotaan koiran ajattelevan ihmisen tavoin. Valitettavasti koira on kuitenkin aina vain koira, sudesta kehittynyt ja yhä sisimmältään suden viettejä ja vaistoja noudattava eläin. Eri rodut ovat toki hyvin erilaisia ja geenipohja on muotoutunut erilaiseksi, mutta yhä edelleen koira on suden lähisukulainen - jopa niin lähisukulainen, että koira ja susi pystyvät lisääntymään keskenään - jopa se chihuahua ja susi lisääntyisivät keskenään, mikäli se olisi koko eron vuoksi mahdollista. Jos yritetään ruokkia koiraa luonnonmukaisesti, sitä ruokitaan samanlaisella ravinnolla kuin mitä susi luonnossa käyttää. Joten jos mietimme koiran luonnonmukaista käytöstä, niin miksi ihmeessä se poikkeaisi suden käytöksestä ?? Tietenkin eri roduissa on eroja, niiden erilaisia viettejä on karsittu, toisella rodulla paimennusviettiä on jalostettu vahvemmaksi, toisessa rodussa on suosittu heikon puolustusvietin omaavia koiria, eli viettitoiminta on erilainen eri rotujen kesken, mutta siitä huolimatta laumavietti on kaikille yhteinen.
Laumavietti säätelee sitä, miten koirat suhtautuvat toisiin koiriin, miten käyttäytyvät elinympäristössään. Laumakäyttäytymiselle keskeistä on selkeä arvojärjestys ja jokaisen yksilön halu pyrkiä laumahierarkiassa ylöspäin. Laumassa on aina johtaja, yleensä johtajapari - alfauros ja alfanaaras, jotka tavallaan organisoivat lauman tehtävät. Hyvä johtaja on vahvahermoinen ja luotettava, se ei käyttäydy agressiivisesti lauman alempia kohtaan, jolleivat nämä uhkaa sen asemaa. Laumanjohtajan tehtävä on myös hyvin vaativa, sen pitää huolehtia kaikesta ja kaikesta ja sillä on valtavasti velvollisuuksia. Lauman alimmalla taas ei ole velvollisuuksia ja se voi luottaa johtajaansa että tämä huolehtii kaikesta ja lauman alimman ei tarvitse stressata itseään, sen kuin tekee kuten johtaja sanoo. Näin siis luonnonmukainen lauma muotoutuu sen mukaan, millaisia yksilöitä laumassa on, vahvimmat ja itsevarmimmat nousevat johtajiksi, arimmat, epävarmimmat ja myös agressiiviset yksilöt ajautuvat lauman alimmiksi tai joutuvat poistumaan laumasta.
Mutta miten käykään kun ihminen ottaa koiran lemmikikseen. Koira pitää ihmisperhettään laumanaan, koska laumahierarkia on sille ainoa käsite, jonka se ymmärtää ryhmän käyttäytymismallina. Tälläinen keinotekoinen lauma ei siis muotoudukaan luonnollisesti ja koska ihmisen on vaikea käsittää laumahierarkiaa, ihminen ei osaa käyttäytyä hyvän johtajan tavoin. Niinpä koira ei näe muuta mahdollisuutta kuin ottaa johtajan paikka turvatakseen laumansa selviytymisen, siitä huolimatta, vaikka sen henkiset kyvyt eivät olisikaan laumanjohtajalle sopivat. Ja kun tähän soppaan lisätään vielä se, että ihminen käyttäytyy jatkuvasti epäjohdonmukaisesti, joissain tilanteissa antaa vastuun koiralle ja toisissa tilanteissa uhmaa sen asemaa, saadaan aivan taatusti ongelmia aikaan. Näin kävi meilläkin - lällimme koiran pilalle, se joutui ottamaan johtajan paikan, jota sen hermorakenne ei kuitenkaan kestänyt ja tuli ongelmia.
Kun opimme käyttäytymään oikein, saimme johtajuuden itsellemme ja nykyisin yhteiselämä on täysin mutkatonta. Huomattavaa on, että kertaakaan ei koiran kanssa tarvinnut "tapella" ja samaa tahtia kuin meidän ihmisten asema nousi, myös koiran käytös vapautui ja siitä tuli jälleen iloinen ja ystävällinen rotunsa edustaja. Ja mitä sitten tehtiin - oikeasti ei muuta kuin huomioimattomuuskuuri (eli juuri tuo, että rapsutetaan vain omasta aloitteesta, ei koskaan koiran) ja se, etten enää milloinkaan hyväksynyt hihnassa vetämistä. Linkkivinkki kaikille, joita asia kiinnostaa ; www.multisoft.fi/koiraneuvola - kiitos siitä, että saimme koiran ruotuun kuuluu nimenomaan noita sivuja pitävälle ongelmakoirakouluttajalle.
Koska laumasuhteemme koiran kanssa korjattiin jo ennen lapsia, ei meillä ole ollut mitään ongelmia lasten ja koirien yhteiselon kanssa. Koirat ovat tyytyväisiä, lauma toimii ongelmitta. Koirani eivät vedä hihnassa, eivät rähise muille koirille, eivät karkaa, uskovat kieltoa ja ennenkaikkea - ovat suunnattoman elämänhaluisia ja iloisia. Näin ei olisi, jollen olisi ymmärtänyt laumakäyttäytymisen merkitystä.
