Miten kertoa lapselle hylkäämisestä?

oisko vielä joitain kommentteja?

 

Ei sitä kannata erikseen kertoa, että isä ei halua nähdä! Jatkatte omaa elämäänne kahdestaan ja jos lapsi kysyy, niin sano, että isä on joutunut muuttamaan kauas, eikä pääse paikalle, vaikka haluaisi.

Tämä on juuri oikea tilanne käyttää valkoista valhetta. Vai mitä ihmettä lapsi hyötyisi siitä, että hänet on hylätty ja joku siitä vielä oikein erikseen ilmoittaa?

Jaksuja.

ap: Kyllä se vastaus alkaa vähitellen lapsellesi riittämään. Ei kannata tehdä asiasta isompaa. Uskon, että tässä vaiheessa asia taitaa ehkä olla sinulle kovempi paikka.

Sanot vaan, kuten tuossa edellä jo on, ettei isä pääse käymään, vaikka haluaisikin, mutta että isä ajattelee kyllä häntä. Yritäthän ymmärtää asian lapsesi kannalta?

Älkää hyvät ihmiset ainakaan valehdelko lapsille. Älkää sanoko että isä välittää tai rakastaa, jos se ei kerran sitä tee. Asia saattaa kääntyä lapsen mielessä teitä vastaan, että teillä onkin jotain tekemistä sen kanssa ettei isä pääse tapaamaan lasta.

 

Ei sitä kannata erikseen kertoa, että isä ei halua nähdä! Jatkatte omaa elämäänne kahdestaan ja jos lapsi kysyy, niin sano, että isä on joutunut muuttamaan kauas, eikä pääse paikalle, vaikka haluaisi.

Tämä on juuri oikea tilanne käyttää valkoista valhetta. Vai mitä ihmettä lapsi hyötyisi siitä, että hänet on hylätty ja joku siitä vielä oikein erikseen ilmoittaa?

Jaksuja.

ap: Kyllä se vastaus alkaa vähitellen lapsellesi riittämään. Ei kannata tehdä asiasta isompaa. Uskon, että tässä vaiheessa asia taitaa ehkä olla sinulle kovempi paikka.

Sanot vaan, kuten tuossa edellä jo on, ettei isä pääse käymään, vaikka haluaisikin, mutta että isä ajattelee kyllä häntä. Yritäthän ymmärtää asian lapsesi kannalta?

Älkää hyvät ihmiset ainakaan valehdelko lapsille. Älkää sanoko että isä välittää tai rakastaa, jos se ei kerran sitä tee. Asia saattaa kääntyä lapsen mielessä teitä vastaan, että teillä onkin jotain tekemistä sen kanssa ettei isä pääse tapaamaan lasta.

No mikä sun ehdotus sitten on? Miten asian sanois?
"isä ei yhtään välitä susta"? En kyllä sellasta menis sanomaan.

 

Tuo ei ole helppo tilanne. Meillä niin, että lapsen isä on vetänyt tapaamiset ihan vatuksi, tapasi lasta viimeksi helmikuussa, sitä edeltävän kerran toukokuussa 2009. Sitä ennen kävi miten sattui huvittamaan, teki ohareita, ei mm. tullut lapsen 3v. synttäreille vaikka lapselle lupasi jne. Nyt keväällä sain yksinhuoltajuuden ja lapsen isä halusi mennä lastenvalvojalle ja sopia tapaamisista. Sinne mentiin ja sovittiin loppuvuodelle tietyt päivät jolloin isän pitäisi tavata lasta, kirjallista sopimusta ei tehty kun tiesin ettei tyyppi niitä sovittuja tapaamisia kuitenkaan noudata. No, ensimmäinen tapaaminen piti olla toukokuussa ja sen äijä sitten tietenkin veti plörinäksi. Sen jälkeen minä sanoin lapsen isälle, että saa pysyä poissa, lapsi saa itse isompana ottaa isään yhteyttä jos haluaa, mutta enempää en anna lapsen kärsiä isän tempuista.

Se mitä isän temput ovat lapselle tehneet, ovat johtaneet mm. siihen, ettei lapsi suostunut helmikuisen tapaamisen jälkee 4 kuukauteen puhumaan isästää yhtään mitään, ainoat mitä isästään sanoi, oli, että isä valehtelee hänelle ja isä saisi mennä pois. Lapsi näki monta viikkoa painajaisia, kiukutteli ja itkeskeli joka ikisestä asiasta, kävi hajamieliseksi jne. Nyt on vihdoin alkanut helpottamaan.

Lapselle olen selittänyt, että isä tekee asioita niin kuin tekee, koska isä ei osaa olla isä. Olen selittänyt, ettei isä ole paha ihminen ja varmasti lapsi on isälle tärkeä. Sen jälkeen kun kerroin lapselle, että isän piti tulla toukokuussa, muttei isä tullut, lapsi on ollut paljon rauhallisempi ja hän on taas alkanut puhua isästään. Se, että olen kertonut lapselle totuuden ja selittänyt, ettei isä kuitenkaan ole paha, on lasta auttanut ja hän on ollut silmin nähden helpottunut.

Kyllä lapset pohtivat asioita ja tarkkaankin. Jokainen lapsi on kyllä yksilöllinen ja se mikä on toiselle hyväksi, ei välttämättä ole toiselle. Mutta näin meillä, isä on pitkään tehnyt lapselle vain hallaa, hylkäämällä, tulemalla takaisin ja hylkäämällä uudelleen. Minusta sille oli tehtävä stoppi ja näin on lapsen kannalta parempi.

 

Älkää hyvät ihmiset ainakaan valehdelko lapsille. Älkää sanoko että isä välittää tai rakastaa, jos se ei kerran sitä tee. Asia saattaa kääntyä lapsen mielessä teitä vastaan, että teillä onkin jotain tekemistä sen kanssa ettei isä pääse tapaamaan lasta.

No mikä sun ehdotus sitten on? Miten asian sanois?
"isä ei yhtään välitä susta"? En kyllä sellasta menis sanomaan.

Sano rehellisesti että et tiedä mitä isän päässä liikkuu. Et voi vastata miehen puolesta koska et tiedä mitä hän ajattelee.
Sano että toivot että isä sinusta välittää ja että lapsi voi kysyä isältä itseltään jos jossain tapaa, esim isovanhempien luona.

 

Kiitos Candlelight, että kirjoitit omasta kokemuksestasi. Varmaan suht samaa se lienee sitten meillä olemaan.
Ja lapseni on tosiaan äärettömän tiedonhaluinen, ympäripyöreys ei monessakaan asiassa auta. Sen takia asiaa haluan selvittääkin hänelle, ettei sitten tiedonpuutteen vuoksi ala itsestään syitä hakemaan.
Ja muutenkin, jos ihminen yht'äkkiä katoaa elämästä, niin kai se jotenkin pitää selvittää. Nyt olen asiaa lykännyt, koska olen toivonut, että mies "muuttuisi ennalleen", ja lapsi saisi jälleen isän.
kyllä maailma on julma, kun pitää tämmöisiä asioita pohtia

 

Mä olen niin pettynyt, vihainen, surullinen, ymmälläni yms.
Miten ihmeessä mä kerron 5-vuotiaalle, ettei isä ole hänen kanssaan? Vielä asutaan yhdessä, mutta isä on nähnyt lastaan 2 kertaa puolen vuoden aikana. Eikä meinaa nähdä, kun kämpästä lopullisesti häipyy.
En edes pysty kertomaan missä isä on, koska ei se mitään kämppää sa, en siis tiedä mihin menee.
Miten joku voi tehdä noin?!
Mutta siis, miten tälläinen kerrotaan pienelle lapselle?

no minun eks teki saman tempun ja me sentään oltiin naimisissa kauan olen vain sanonut 7v pojalle että en tiedä miksi isä ei halua tavata ja se ei ole hänen vikansa kun se on totta etten tiedä kyllä jotkut kuule voi tehdä noin ja tiedän että sapettaa. Puhu vaan totta ja sano että näin on ettet tiedä jos asia niin on. 2v ei edes kunnolla tunne enään : ( ja ei oo tavannu7kk aikana kun 2 keertaaa ja vahinkossa kun kaupungilla tuli vastaan.

 

No mekin ollaan yhdessä oltu yli 10 vuotta, mutta näin vaan kävi.
Oon kyllä kaikki omat tekemiseni pohtinut, ja miettinyt niistä syitä moiseen, mutta ei kai mikään toisen teko oikeuta / selitä oman lapsensa hylkäämistä. Oon tosi pahoillani teidän muidenkin puolesta, koska kukaan ei moista ansaitse.

 

Varmaan parasta vastata melko suoraan mutta hienotunteisesti tiedonjanoisen lapsen kysymyksiin. Esim. "miksei isä pääse paikalle?" -> koska aikuisilla on joskus menoja/sellainen elämäntilanne jossa ei vaan pääse. En ehkä lähtisi väittämään että isä välittää, mutta en haukkuisikaan. Tuo ylempänä ollut "isä ei vaan osaa olla isä"-lause on mielestäni aika hyvä.

 

On kyllä ihan mahdoton tapaus. Oli aiemmin selittänyt lapselle mitä kaikkea lomalla tekevät, mutta juuri tänään ilmoitti, ettei kerkeä lapsen kanssa lomailemaan. Tekis mieli olla enää ikinä vastaamatta / puhumatta moisen kanssa, mutta kai se on pakko.

 

On kyllä ihan mahdoton tapaus. Oli aiemmin selittänyt lapselle mitä kaikkea lomalla tekevät, mutta juuri tänään ilmoitti, ettei kerkeä lapsen kanssa lomailemaan. .

Käsittämätöntä!

 

On kyllä ihan mahdoton tapaus. Oli aiemmin selittänyt lapselle mitä kaikkea lomalla tekevät, mutta juuri tänään ilmoitti, ettei kerkeä lapsen kanssa lomailemaan. .

Käsittämätöntä!

Eikö olekin
Samaan aikaan itkettää surusta, ja tekis mieli mennä listimään moinen yksilö. On kuulema muita niin tärkeitä asioita, ettei vaan voi. Tätä samaa oon nyt kuullut sen 1,5 vuotta.