Miten lähestyä varattua miestä?

No onhan hän lähestynyt, useinkin! Minusta vain on erittäin epäkorrektia kihlasormus sormessa (jota hänellä ei tosin edes viime aikoina ole ollut) ehdotella vieraille naisille jotain treffejä, varsinkin lasten liikuntatreeneissä. Ja samaa pätee itseenikin, haluan pysyä erittäin korrektilla linjalla. Siitähän tässä juuri onkin kysymys.

Miten ehjä ja hyvä parisuhde rikotaan ulkopuolelta, sitä minä en ole koskaan oikein ymmärtänyt. Eivät vahvat suhteet voi hajota, vain hyvin hauraat.

Kaikilla pariskunnilla on varmasti avioliitossaan hyviä ja huonompia aikoja. Jos sellaisena tosi huonona ulkopuolinen ihminen osoittaa kovin paljon kiinnostusta, voi olla että se "tahtominen" unohtuu. Kyse on tietysti siitäkin miten sitoutunut ihminen on parisuhteeseensa. Mä sanoisin että hyvin monissa tapauksissa siitä huonosta ajasta päästään yli jos molemmilla on tahtoa tehdä töitä suhteen eteen. Mutta jos siihen tulee siinä kriisitilanteessa joku ulkopuolinen jolta saakin sympatiaa ja huomiota, niin suhde voi olla entinen.

En mä luokittelisi suhteita vahvoihin ja hyvin hauraisiin, vaan tilanteen mukaan ihmisillä menee hyvin tai huonosti.

On todella epäeettistä mennä toisen parisuhteen väliin. Ensin edellinen suhde loppuun ja sit katsotaan uusia.

 

Mee soittaa niitten ovikelloo, kysy et mites teillä menee suhteessa, ei mulla muuta, moooii.

 

No täällähän aina sanotaan, että onnelliseen suhteeseen ei pääse kukaan väliin, joten anna AP palaa vaan! Mikäli saat miehen, on se osoitus siitä ettei liittonsa ollut hyvä alunperinkään ja mikäli mies on onnellinen, hän torjuu yrityksesi.

 

Mietin asiaa aluksi paljonkin, mutta nyt olen täysin vakuuttunut siitä, että ihastus on molemminpuolista. Hän flirttaili ilmiselvästi jopa puolisonsa läsnäollessa, se oli tosin jo melko kiusallista (tosin niin on tuijottelu ja silmien räpyttely yleensä muutenkin).

että jos sä tän aarteen itsellesi vamppaat niin tää sama peli jatkuu sit jonku toisen munahaukan kanssa jossain lasten harrastusten parissa. kyl niissä niit puutteessa eläviä yyhoita riittää aina vaan. mäki seurasin tossa pari vuotta sitten tytön muskarissa kun käytävällä niit lapsia odoteltiin niin just tollasta peliä. siinä oli osapuolina kaksi munatonta tyyppiä: munaton perheellinen mies ja munaton puutteessa oleva yh. niiiiiin noloa että huh. se kuin tää yh teki itteään tykö... huh huh!

 

että jos sä tän aarteen itsellesi vamppaat niin tää sama peli jatkuu sit jonku toisen munahaukan kanssa jossain lasten harrastusten parissa. kyl niissä niit puutteessa eläviä yyhoita riittää aina vaan. mäki seurasin tossa pari vuotta sitten tytön muskarissa kun käytävällä niit lapsia odoteltiin niin just tollasta peliä. siinä oli osapuolina kaksi munatonta tyyppiä: munaton perheellinen mies ja munaton puutteessa oleva yh. niiiiiin noloa että huh. se kuin tää yh teki itteään tykö... huh huh!

No munahan se tässä juuri se pointti olikin..NOT! Huoh.

 

Ja Ap:n provoaminen sen kun jatkuu, mutta hei: tänään onkin perjantai

 

Ap, vaikutat fiksummalta ihmiseltä, kuin monet kommentoijat, mutta minusta vaikuttaa siltä, että olet antanut kiinnostuksesi sokaista itsesi.

Tärkeintä nyt on kysyä, mihin tähtäät lähestymiselläsi? Kuvittele suhdettanne hiuka pidemmälle - on selvää, että fyysistä kemiaa, seksuaalista vetovoimaa, on, mutta entäs sitten? Jos mies ryhtyy nyt järjestelemään avioeroa, se on aika iso juttu, voi sisältää paljon erilaisia vaiheita ja edestakaisin soutamista ja huopaamista.

Vaikuttaisi siltä, että et ainakaan haluaisi pelkkää seksisuhdetta hänen nykyisen sitoumuksensa rinnalle, mutta minun täytyy myöntää, että minusta hänen käytöksensä ja flirttailunsa perusteella vaikuttaa siltä, että se on juuri se, mistä hän itse voisi olla kiinnostunut. Siis sikäli, kuin hän ei ole kunnollinen mies vaan ns. "pettäjätyyppiä".

Toisaalta on kaikin puolin epäilyttävää ryhtyä suhteeseen juuri eronneen ihmisen kanssa. Olen itsekin ollut hirveän epätoivoinen, poikkeustilassa, takertunut mihin hyvänsä - aitoja kohtaamisia voi syntyä, mutta tosiasiassa liitosta, jossa on lapsia, eroon pääseminen "siististi", ja uuden suhteen aloittaminen siinä sivussa on vaan valtava juttu ja muutos, jossa voi mikä tahansa liikkuvista osista sopia todella huonosti kohdilleen.

Ymmärrän hyvin kokemuksesi siitä, ettet ole _koskaan halunnut ketään_ samalla tavalla, mutta kuitenkin neuvoisin sinua taistelemaan tätä haluasi vastaan. Tietysti jos tähtäimessäsi on ainoastaan se kahdenkeskinen hetki, jonka aikana ehkä voisitte puhua asioista niiden oikeilla nimillä, nimetä tapahtumassa olevan värinän, kohdata sen ja puhua siitä, onko sillä mitään mahdollisuuksia toteutua realistisessa maailmassa - okei. Mutta tuossakin on se vaara, että (jos tilanne sallii, eihän välttämättä salli) se eskaloituu seksiin tai seksisuhteeseen (intohimoa on selvästi ilmassa) jossa jompikumpi (sinä, jos ja kun sinulla on tunteita, ja olet sinkku, kun hänellä on vielä suhteensa) joutuu altavastaajaksi. Tässä on paljon potentiaalia vakaviin henkisiin loukkauksiin ja kipuihin; teidän, molempien lasten, ja hänen puolisonsa. Älä fiksuna ihmisenä petä itseäsi ja kuvittele, että kukaan ei loukkaannu vain, koska sinulla ei ole kumppania. Ajattele hänen puolisoaan.

Se viivojenpiirtämisesimerkki tuolta ylhäältä oli hieno.

Vetoan sinuun - paitsi mahdollista rehellistä keskustelua asiasta, älä hae lähikontaktia. Soppa (=hänen avioliittonsa) on aivan liian sakea jo sellaisenaan.

 

Sit ku se lähtee sieltä kerhosta ni seuraat sitä jotta saat tietää missä se asuu. Meet sit joku päivä ovelle - HUOM. niin että sen nainen on varmasti kotona!!! - ja soitat ovikelloa sekä kysyt (kun toivottavasti lapsi tai nainen avaa oven) että 'pääsiskö Ukko leikkimään mun kans'.

 

Säälittävä biatch jos tuollasta teet, mut provopa tää taitaa olla. Ei oo riemulla rajaa kun on päästänsä vajaa ilmeisesti

 

Odotat vaan, että mies lähestyy sinua Kyllä se vielä tapahtuu, jos kipinä on molemminpuoleista. Kymyile ja katso silmiin reippaasti, mutta anna hänen rikkoa omat rajansa.

 

Ihmiset tulkitsee asioita niin eri tavoin.

Se, mikä yhdelle on vain ihmisten välistä keskustelua ja läpänheittoa, on toiselle flirttiä ja ehdottomasti merkki siitä että tämä on kiinnostunut.

Ja se johtaa sitten joskus kiusallisiin tilanteisiin. On kokemusta. Ei turhia kuvittelevana osapuolena, vaan sinä osapuolena joka mukamas on kiinnostunut. Ja kokemusta sivustaseuraajana, kun ystävä ylitulkitsee toisen jokaisen eleen & sanan, ja nolaa lopulta itsensä, kun ei tajua että kyse ei ole muusta kuin juttelusta ja ajan tappamisesta.

 

Höpöhöpö! Elämän on tuohon liian lyhyt. En ole koskaan tuntenut vastaavaa kemiaa jo ensimmäisestä katseesta.

Ehkä koko mahtikemia onkin omassa päässäsi, jos puoleen vuoteen ette ole saanut mitään aikaan? Joskus, jos olen ollut tosi puutteessa, on minullakin alkanut mielikuvitus harhailla jos jonkinlaisen miehen kohdalla, mutta tilanteen lauettua olenkin tullut järkiini.

 

[QUOTE="puppu";25981968]Ehkä koko mahtikemia onkin omassa päässäsi, jos puoleen vuoteen ette ole saanut mitään aikaan? Joskus, jos olen ollut tosi puutteessa, on minullakin alkanut mielikuvitus harhailla jos jonkinlaisen miehen kohdalla, mutta tilanteen lauettua olenkin tullut järkiini.[/QUOTE]

"Saaneet aikaan"? Että kuitenkin heti pitäisi olla vonkaamassa? :O Eivät fiksut ihmiset niin toimi.

 

Ap, vaikutat fiksummalta ihmiseltä, kuin monet kommentoijat, mutta minusta vaikuttaa siltä, että olet antanut kiinnostuksesi sokaista itsesi.

Tärkeintä nyt on kysyä, mihin tähtäät lähestymiselläsi? Kuvittele suhdettanne hiuka pidemmälle - on selvää, että fyysistä kemiaa, seksuaalista vetovoimaa, on, mutta entäs sitten? Jos mies ryhtyy nyt järjestelemään avioeroa, se on aika iso juttu, voi sisältää paljon erilaisia vaiheita ja edestakaisin soutamista ja huopaamista.

Vaikuttaisi siltä, että et ainakaan haluaisi pelkkää seksisuhdetta hänen nykyisen sitoumuksensa rinnalle, mutta minun täytyy myöntää, että minusta hänen käytöksensä ja flirttailunsa perusteella vaikuttaa siltä, että se on juuri se, mistä hän itse voisi olla kiinnostunut. Siis sikäli, kuin hän ei ole kunnollinen mies vaan ns. "pettäjätyyppiä".

Toisaalta on kaikin puolin epäilyttävää ryhtyä suhteeseen juuri eronneen ihmisen kanssa. Olen itsekin ollut hirveän epätoivoinen, poikkeustilassa, takertunut mihin hyvänsä - aitoja kohtaamisia voi syntyä, mutta tosiasiassa liitosta, jossa on lapsia, eroon pääseminen "siististi", ja uuden suhteen aloittaminen siinä sivussa on vaan valtava juttu ja muutos, jossa voi mikä tahansa liikkuvista osista sopia todella huonosti kohdilleen.

Ymmärrän hyvin kokemuksesi siitä, ettet ole _koskaan halunnut ketään_ samalla tavalla, mutta kuitenkin neuvoisin sinua taistelemaan tätä haluasi vastaan. Tietysti jos tähtäimessäsi on ainoastaan se kahdenkeskinen hetki, jonka aikana ehkä voisitte puhua asioista niiden oikeilla nimillä, nimetä tapahtumassa olevan värinän, kohdata sen ja puhua siitä, onko sillä mitään mahdollisuuksia toteutua realistisessa maailmassa - okei. Mutta tuossakin on se vaara, että (jos tilanne sallii, eihän välttämättä salli) se eskaloituu seksiin tai seksisuhteeseen (intohimoa on selvästi ilmassa) jossa jompikumpi (sinä, jos ja kun sinulla on tunteita, ja olet sinkku, kun hänellä on vielä suhteensa) joutuu altavastaajaksi. Tässä on paljon potentiaalia vakaviin henkisiin loukkauksiin ja kipuihin; teidän, molempien lasten, ja hänen puolisonsa. Älä fiksuna ihmisenä petä itseäsi ja kuvittele, että kukaan ei loukkaannu vain, koska sinulla ei ole kumppania. Ajattele hänen puolisoaan.

Se viivojenpiirtämisesimerkki tuolta ylhäältä oli hieno.

Vetoan sinuun - paitsi mahdollista rehellistä keskustelua asiasta, älä hae lähikontaktia. Soppa (=hänen avioliittonsa) on aivan liian sakea jo sellaisenaan.

Olet erittäin oikeassa. Olen miettinyt asiaa tänään paljon ja todennäköisesti tähän sekoittuu paljonkin sitä, että haluan häntä siihen asti kunnes hänet saisin. Voi olla hyvinkin mahdollista, että hän on seksisuhdetta vailla, mutta minä en sellaista hänen kanssaan edes halua. Hän ei mitenkään ulkoisesti vastaa ihannemiestyyppiäni enkä oikein tiedä, miten tuota attraktiota selittäisin itselleni. Jotain käsittämätöntä meidän välillämme kuitenkin on.

Olen ollut elämässäni sekä pettäjä että petetty (aikana ennen lapsia) ja todellakin tiedän minkälaisia soppia nuo ovat.

Taidan jättää asian sikseen. Kiitos kommenteista!

 

En lukenu ketjua, mutta tulipa mieleen että kuinkahan moni emäntä luulee mun ukkoni olevan heihin ihastunut... Kun niin helpolla päätellään että "se on aivan selvästi ihastunut muhun". Oma ukko on avulias, ja hymyilee paljon varsinkin lasten vanhemmille (niin miehille kuin naisille) kun on todella lapsirakas tapaus. Muutenki semmonen mammanpoika, joka on aina mukava kaikille

Mutta joo ap, tee mitä teet, saatat kyllä nolata ittes samalla. Ja jos se mies sun matkaan lähtis, niin ei sen vaimo kyllä paljoa siitä menettäs. En kyllä ymmärrä logiikkaa että joku haluaa varatun miehen, kyllä mulla ainaki pelottas että se sitten aikanaan pettää muakin, jonku uuden ihastuksen kanssa.

 

No et mitenkään hemmetin letukka.!!!!!!!

 

No et mitenkään hemmetin letukka.!!!!!!!

Voin toki lähestyä myös sinun miestäsi.

 

Voin toki lähestyä myös sinun miestäsi.

Ai, nyt sulla onkin selvännäkijän kyvyt: tiedät kuka kirjoittaja on, ja kuka hänen miehensä. Sinähän epeli olet.

 

En lukenut koko ketjua, mutta vastaan: EI MITENKÄÄN! Varattuihin ei vaan kosketa! Jos hän on onneton, älynnee erota ja sitten voit tehdä mitä haluat mutta suhteita ei vaan mennä sotkemaan. Piste.

 

En lukenut koko ketjua, mutta vastaan: EI MITENKÄÄN! Varattuihin ei vaan kosketa! Jos hän on onneton, älynnee erota ja sitten voit tehdä mitä haluat mutta suhteita ei vaan mennä sotkemaan. Piste.

Läheskään kaikki onnettomat ei tajua tai uskalla erota, uusi rakkaus siihen saumaan on ihan tervetullut vaihtoehto kaikille.

ps. Ei -80 syntynyt nainen voi olla noin naivi.

 

Läheskään kaikki onnettomat ei tajua tai uskalla erota, uusi rakkaus siihen saumaan on ihan tervetullut vaihtoehto kaikille.

ps. Ei -80 syntynyt nainen voi olla noin naivi.

Niinpä juuri. Jos kaikki onnettomat ihmiset tajuaisivat erota toisistaan, niin jopas olisi onnellisia ihmisiä maailma pullollaan. (Ymmärrän toki ettei onni aina ole parisuhteesta kiinni, mutta silti.)

 

Voin toki lähestyä myös sinun miestäsi.

Se mies varmaan oksentais heti, kun yrittäisit lähestyä

 

Kannattaa ehkä jättää lähestymättä.

 

Ei kun lähesty vaan, ja tee itsestäsi pelle! Aina näitä yh-maineen pilaajia löytyy!

 

Mietin asiaa aluksi paljonkin, mutta nyt olen täysin vakuuttunut siitä, että ihastus on molemminpuolista. Hän flirttaili ilmiselvästi jopa puolisonsa läsnäollessa, se oli tosin jo melko kiusallista (tosin niin on tuijottelu ja silmien räpyttely yleensä muutenkin).

Miehellä kolmen kimppa siis mielessä?

Flirttaileeko imelästi kaikille muillekin? Gang bang.