Kaikki on mahdollista. Tässä tapauksessa on kuitenkin melko varmaa, että hän on se rakastuneempi osapuoli nyt ja tulevaisuudessakin. En minä näe hänessä mitään unelmieni miestä, mutta vetovoima meidän välillämme on valtava.
Minun ja hänen suhteestaan riippumatta, sen tiedon valossa mikä minulla on: Lapsien kannalta on parempi, että eroavat ja ovat parempia vanhempia erikseen. Lapset ovat joutuneet kuuntelemaan sitä taistelua jo ihan liikaa.
Ja ton riitelyn kertoi sulle mies, vai?
Tässä mun oma kokemus asiasta. Olin ollut jo pitkään mieheni kanssa ja meille tuli sitten se matalalentovaihe. Jotenkin tympäsisi koko suhde ja kaikki ja ero pyöri mielessä. Sattumalta tutustuin sit yhteen kivaan mieheen kun meillä on sama harrastus. Se oli kiva tyyppi, erilainen kuin oma mies ja meidän välillä oli selkeesti vetovoimaa. Ja sit tuli se kerta kun vaihdettiin numerot.
TEkstailtiin ja soiteltiin, nähtiin pari kertaa. Se kyseli mun suhteesta ja mä väritin totuutta aika reippaasti sille. jotenkin mä uskottelin itsellenikin, että mieheni on ihan paska ja suhde sinettiä vaille loppu. Tää uus tuttava myötäili ja kuunteli, vaikutti niin unelmamieheltä ja paljon kiinnostavalta kuin se oma vanha tuttu mies.
Ihastuttiin ja mä tyhmä luulin jopa rakastuneeni ja mietin ihan vakavissani eroamista ja hyppäämistä uuteen suhteeseen. uus tuttava komppasi mua täysillä ja puhuttiin varovaisesti jopa yhteisstä tulevaisuudesta sitten kun olen eronnut.
Sit mä havahduin. Mä kerroin mun omalle puolisolleni, että mitä olen tehnyt ja mitä ajatellut. Arvatenkin siitä tuli iso kriisi ja keskustelun paikka. Mut se auttoi.
Tajusin itse, että me ei oltu vaan tehty tarpeeksi työtä suhteemme eteen ja päätettiin yhdessä korjata asia. Kumpikin oli tehnyt virheitä ja mäkin jouduin myöntämään, että ei se suhteen laimeneminen ollut yksistään mieheni vikaa.
Lopetin aviolitton ulkopuolisen suhteen siihen. LAput tippuivat silmiltä. En mä mitään rakastunut ollut, kunhan vaan ihastuin siihen kun joku oli muhun ihastunut.
Paljon työtä on tarvittu ja asioista puhuttu, mutta mä olen edelleen onnellisesti yhdessä mieheni kanssa. Pettämisestä ei enää puhuta, se on jätetty taakse. Itse mä itsekseni asiaa vielä välillä mietin ja ajttelin, että olipa onni että en lähtenyt sen toisen kelkkaan lopullisesti, kun se kultakimpale oli kuin olikin kotona, mä en vaan ensin älynnyt sitä.
Nosto oli lähinnä siksi, että joku oli kiinnostunut tietämään siitä, miten tilanteessa lopulta käy ja eteneekö asia mihinkään.