kajsa
No ei todellakaan. Tekee hyvää äidille ja taas jaksaa. Jos kerran on hyvässä hoidossa niin tuulettumaan vaan välillä.
Miten suhtaudutte nuoriin äiteihin?
- Viestiketjun aloittaja taustalla
- Ensimmäinen viesti
sinnie harmaa
kaikki kirjoittaa vain negatiivisia asioita kun kysytään elämänkokemuksesta, eikö sitä elämänkokemusta voi saada hyvillä asioilla?
\
Ei kyllä mun mielestä vasta yli 50 vuotiaana on tarpeeksi kypsä olemaan äiti. Ja se millainen ihminen on ei vaikuta, vaan nimen omaan se ikä painaa ja hyät äidit valitaan iän mukaan! Just näin!Alkuperäinen kirjoittaja 24.02.2005 klo 18:17 vanha äiti kirjoitti:
Birge
Yleensä äitiys kasvattaa kaikenikäisiä äitejä samalla kun lapsikin kasvaa. Eiköhän se niin ole, että kaikki lapset ovat tervetulleita ja kaikki tulee huolehdittua olkoot kysymyksessä sitten vaikka teiniäidin lapsi.
Minusta siis äiti voi nuorenakin olla hyvä.
Minusta siis äiti voi nuorenakin olla hyvä.
äiti ja iltatähti
Vain nainen ja nimenomaan äiti kykenee tähän: määrittelemään tarkasti, millainen on hyvä äiti, ja milloin missään nimessä ei voi olla kypsä äitiyteen \|O
Vain nainen ja äiti määrittelee ehdottoman tarkat raja-aidat hyvälle äitiydelle. Kaikki mikä ei mahdu tähän naisten määriteykseen, on huonoa äitiyttä, huonoa vanhemmutta.
En ole ikinä kuullut miesten jauhavan moisesta asiasta samalla intensiivisellä paatoksella: minkä ikäinen ihminen on hyvä isä/äiti; missä iässä ei kuuluisi enää kenenkään hankkia lapsia; onko jollakin oikeutta hankkia iltatähti vai ei; voiko ensisynnyttäjä -tai vastaavasti esikosen isä - olla 35 v tai peräti 40 v täyttänyt... ja niin edelleen.
Hyvä ihme, eikö teillä ole muuta tekemistä?
Entäs jos jokainen keskittyisi siihen omaan lapseensa, omaan äitiyteensä ja ennenkaikkea antaisi kaikkien kukkien kukkia. Eihän ole sinulta pois; eihän se sinun elämääsi pitäisi mitenkään vaikuttaa, jos joku on tehnyt lapsena "väärän" ikäisenä!
Ja sitten puhutaan toisella suulla erilaisuuden hyväksymisestä tyyliin "maahanmuuttajakin on ihminen", ihmisen yksilöllisyydestä ja oikeudesta omaan elämään ja omiin valintoihin - mutta kun puhutaan äitiydestä, mikään näistä hienoista lauseista ei pädekään :headwall: :heart: :heart:
Vain nainen ja äiti määrittelee ehdottoman tarkat raja-aidat hyvälle äitiydelle. Kaikki mikä ei mahdu tähän naisten määriteykseen, on huonoa äitiyttä, huonoa vanhemmutta.
En ole ikinä kuullut miesten jauhavan moisesta asiasta samalla intensiivisellä paatoksella: minkä ikäinen ihminen on hyvä isä/äiti; missä iässä ei kuuluisi enää kenenkään hankkia lapsia; onko jollakin oikeutta hankkia iltatähti vai ei; voiko ensisynnyttäjä -tai vastaavasti esikosen isä - olla 35 v tai peräti 40 v täyttänyt... ja niin edelleen.
Hyvä ihme, eikö teillä ole muuta tekemistä?
Entäs jos jokainen keskittyisi siihen omaan lapseensa, omaan äitiyteensä ja ennenkaikkea antaisi kaikkien kukkien kukkia. Eihän ole sinulta pois; eihän se sinun elämääsi pitäisi mitenkään vaikuttaa, jos joku on tehnyt lapsena "väärän" ikäisenä!
Ja sitten puhutaan toisella suulla erilaisuuden hyväksymisestä tyyliin "maahanmuuttajakin on ihminen", ihmisen yksilöllisyydestä ja oikeudesta omaan elämään ja omiin valintoihin - mutta kun puhutaan äitiydestä, mikään näistä hienoista lauseista ei pädekään :headwall: :heart: :heart:
\
Ja mitä eroa sillä on, tekeekö nelikymppisenä sen iltatähden, vai esikoisen? Itse yritän olla arvostelematta minkään ikäisiä äitejä, kun itsekkin olen sen verran nuori että paljon arvostellaan myös minua.
Ymmärsinkö nyt oikein?? Että alle täysi-ikäinen äiti, ei olisi oman lapsensa holhooja? Näin ei kyllä ole. Olen hieman alle 18, ja kyllä ihan varmasti olen lapseni huoltaja.Alkuperäinen kirjoittaja 15.03.2005 klo 21:29 miisa kirjoitti:
Ja mitä eroa sillä on, tekeekö nelikymppisenä sen iltatähden, vai esikoisen? Itse yritän olla arvostelematta minkään ikäisiä äitejä, kun itsekkin olen sen verran nuori että paljon arvostellaan myös minua.
Ja itse en myös ymmärrä yli 40 v ensisynnyttäjiä. MInulla on paljon sinkkukavereita 35-40 ja ne helvetti etsivät edelleen sitä elämänmiestä ja sitä, että saavat perustaa perheen..haloo!!
Nin, sinä et ymmärrä. Auttaisiko tämä ymmärtämään:
olin 12 vuotta suhteessa.
Suhde oli riitainen, henkistä väkivaltaa, ajattelin, että tähän en halua lasta tehdä. lapsella on oikeus hyvään kotiin, itse kärdin vanhempieni riidoista ja perusturva järkkyi.
Erohan siinä tuli. Miksi olin niin pitkään huonossa suhteessa?
Jälkiviisaudella on todettava, että huonon itsetunnon ja turvattomuuden takia. Olen hyvin rikkinäisestä perheestä, jossa oli väkivaltaa, mielenterveysongelmia ja alkoholismia.
Ei ollut eheyttä minussa. Hyvät uutiset ovat sitten siinä, että tuo suhde olikin tarpeellinen elämänkoulu. Siinä sain oppia ja opetella. Ei tuntuntut hyvältä, ei, kasvuhan tekee kipeää.
2 vuotta eron jälkeen löysin itseäni 4 vuotta nuoremman miehen. Tämä suhde on jotakin aivan muuta, turvallinen , täynnä rakkautta ja kunnioitusta. Ei henkistä väkivaltaa. Ensimmäistä kertaa tunsin luottamusta ja rakkautta - nyt on lapsen aika. Yritimme puoli vuotta ja tulin raskaaksi. 41- vuotiaana. Kahden vuoden kuluttua toinen lapsi, 43 v. Ja mies siis vähän nuorempi.
Meillä on hyvä suhde, ja rakastamme lapsiamme. Pienempi on nyt 4 v.
Sinä, Miisa, olisit siis silloin ilkkunut minuakin, kun vähän alle 40 olin taas sinkku, etsin miestä ja haaveilin perheestä. Sinkku 37 v!
Miksi? Onko minun elämäni huonompi siis kuin sinun?
Omalla kohdallani eheydyin ja kasvoin vuosien ajan,, olin valmis vasta 40 -vuotiaana äidiksi. Mutta sitä ennen olisin pystynyt tarjoamaan vain riitaisan ja epäsuhdan kodin lapselle..Mutta niinhän monet tekevät.
Olin kuitenkin itse riittävän rakkaudellinen valitsemaan toisin, vaikka itsekkäistä syistä olisin lasta halunnutkin.
On niin helppoa arvostella, kritisoida, ja lyödä muut lyttyyn. On olemassa sanonta, että turha arvostella yhtäkään ihmistä, ennen kuin olet kulkenut hänen kengissään ainakin yhden päivän. Jollet voi kannustaa 40 + -äitejä (ja tämähän on heille tarkoitettu keskustelu- ja tukipalsta) niin älä myöskään lannista.
Voimia kaikille äideille, iästä huolimatta. Yritetään olla lyömättä toisiamme lyttyyn - elämä vaan kulkee erilailla kaikkien kohdalla.
Ja jos se kulkisi samalla kaikkien kohdalla - ketäpä kohtaan sitten miisatkaan voisivat tuntea ylemmyyttä ja omaa hyvää? :wave:
Nin, sinä et ymmärrä. Auttaisiko tämä ymmärtämään:
olin 12 vuotta suhteessa.
Suhde oli riitainen, henkistä väkivaltaa, ajattelin, että tähän en halua lasta tehdä. lapsella on oikeus hyvään kotiin, itse kärdin vanhempieni riidoista ja perusturva järkkyi.
Erohan siinä tuli. Miksi olin niin pitkään huonossa suhteessa?
Jälkiviisaudella on todettava, että huonon itsetunnon ja turvattomuuden takia. Olen hyvin rikkinäisestä perheestä, jossa oli väkivaltaa, mielenterveysongelmia ja alkoholismia.
Ei ollut eheyttä minussa. Hyvät uutiset ovat sitten siinä, että tuo suhde olikin tarpeellinen elämänkoulu. Siinä sain oppia ja opetella. Ei tuntuntut hyvältä, ei, kasvuhan tekee kipeää.
2 vuotta eron jälkeen löysin itseäni 4 vuotta nuoremman miehen. Tämä suhde on jotakin aivan muuta, turvallinen , täynnä rakkautta ja kunnioitusta. Ei henkistä väkivaltaa. Ensimmäistä kertaa tunsin luottamusta ja rakkautta - nyt on lapsen aika. Yritimme puoli vuotta ja tulin raskaaksi. 41- vuotiaana. Kahden vuoden kuluttua toinen lapsi, 43 v. Ja mies siis vähän nuorempi.
Meillä on hyvä suhde, ja rakastamme lapsiamme. Pienempi on nyt 4 v.
Sinä, Miisa, olisit siis silloin ilkkunut minuakin, kun vähän alle 40 olin taas sinkku, etsin miestä ja haaveilin perheestä. Sinkku 37 v!
Miksi? Onko minun elämäni huonompi siis kuin sinun?
Omalla kohdallani eheydyin ja kasvoin vuosien ajan,, olin valmis vasta 40 -vuotiaana äidiksi. Mutta sitä ennen olisin pystynyt tarjoamaan vain riitaisan ja epäsuhdan kodin lapselle..Mutta niinhän monet tekevät.
Olin kuitenkin itse riittävän rakkaudellinen valitsemaan toisin, vaikka itsekkäistä syistä olisin lasta halunnutkin.
On niin helppoa arvostella, kritisoida, ja lyödä muut lyttyyn. On olemassa sanonta, että turha arvostella yhtäkään ihmistä, ennen kuin olet kulkenut hänen kengissään ainakin yhden päivän. Jollet voi kannustaa 40 + -äitejä (ja tämähän on heille tarkoitettu keskustelu- ja tukipalsta) niin älä myöskään lannista.
Voimia kaikille äideille, iästä huolimatta. Yritetään olla lyömättä toisiamme lyttyyn - elämä vaan kulkee erilailla kaikkien kohdalla.
Ja jos se kulkisi samalla kaikkien kohdalla - ketäpä kohtaan sitten miisatkaan voisivat tuntea ylemmyyttä ja omaa hyvää? :wave:
Täytyy sanoa, että kyllähän minä nuoret äidit hyväksyn, mutta onhan 50 + tietenkin ehkä harvinaisempaa, joskin se on se oikea ikä.
Onnittelukukkaset kaikille aikuisille äidiksi tuleville:
:flower: :flower: :flower: :flower: :flower: :flower: :flower: :flower: :flower: :flower: :flower: :flower: :flower: :flower:
Tässä ollaan taas aika henkilökohtaisella asialla.Mutta kyllä täytty sanoa,että jos "teiniäideissä" on huonoja äitejä,niin kyllä niitä on vanhemmissakin.Omasta puolestani...tyttäreni täyttää kesällä 19 ja on vuoden ikäisen tytön äiti.Enpä ole vastuuntuntoisempaa nähnyt.Itse on lapsensa vauvasta asti hoitanut,tällä hetkellä jatkaa lukiota,hyvin arvosanoin.Lapsi voi hyvin ja on selvästi onnellinen.En voi muuta kuin toivottaa HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ! kaikille äideille!!!!!
anne-68
Osittain totta. Meillä se oli niin, että nyt, 40+, on aikaa, henkistä pääomaa, tunnekapasiteettia, taloudellista kapasiteettia, hyvä ja kestävä rauhaisaksi taisteltu liitto ja erityisesti aikaa keskittyä lapseen =)
[/quote
Voi että veit sanat suustani!!!Ajattelin juuri etten jaksa alkaa selittämään niitä eroja nuorilla ja meillä AIKUISILLA äideillä,mutta sinä teitkin sen puolestani!Juuri nuo asiat olivat mielessäni!Lisään vain pikaisesti että olemme myös aiempien lapsien kohdalla virheemme tehneet,eli tämä näillä vuosilla saatu muksu saa siinäkin suhteessa vain parasta =)
:headwall: :headwall: Voi pyhä lehmä ja karannut sonni näitä kommentteja taas..Minä, parempi ja paras!!!
Eiköhän taas taisteltais jostain järkevämmästä asiasta..Vaikka minkäikäisenä olisin paras äiti kaivelemaan varpaanväliä??
Siis rauhallista ja hyvää äitiyttä kaikenikäisille äideille :flower: :flower: :wave: :wave:
Eiköhän taas taisteltais jostain järkevämmästä asiasta..Vaikka minkäikäisenä olisin paras äiti kaivelemaan varpaanväliä??
Siis rauhallista ja hyvää äitiyttä kaikenikäisille äideille :flower: :flower: :wave: :wave:
sinnie
\
tätäkö ei voi olla nuorilla äideillä....?meillä on ainakin omasta mielestäni noita kaikkia, vaikka ei ollakkaan oltu yhdessä mieheni kanssa 20 vuotta niin silti miedän suhteeseen on mahtunut paljon kaikenlaista, taloudellisesti tullaan toimeen, meillä on aikaa joskus jopa liiaksikin. miksi noita asioita ei voi löytyä myös nuorilta?Alkuperäinen kirjoittaja 20.05.2005 klo 19:53 anne-68 kirjoitti:
sinnie
\
niin ja kun anne-68 kirjoitit että olette jo ensimmäisissä lapsissanne virheenne tehneet, niin kaikillehan ensimmäinen lapsi on ensimmäinen, sen kanssa opetellaan ja tehdään ne virheet jos tehdään. toisen lapsen kanssa ollaan jo enempi tietäväisempiä, komannen varmempia ja neljännen kanssa jo tiedetään homman nimi, jos näin nyt voi sanoa.Alkuperäinen kirjoittaja 28.05.2005 klo 11:23 sinnie kirjoitti:
Kannatan teiniäitiyttä ! Kannatan myös kypsempää äitiyttä, sateenkaari äitiyttä, ylipäätänsä lasten "tekijöitä". Maailma ei ole enää samanlainen kuin 30 v sitten. Jotta pysyy työssä kiinni, opiskelu on läpi elämän tapahtuvaa "virkistäytymistä" tietojen ja taitojen kasvattamista. Elämä on jaksottaista. Media ruokkii mielikuvia hyvinkin mustavalkoisesti hyvistä ja huonoista parisuhteista, salarakkaista ja täydellisistä julkkis äideistä. Kaikki tämä luo sisäistä epävarmuutta äitiyteen. Ensimmäisen lapsen synnytys ikä on Espoossa siinä 28-29 vuotta. Koulutetut naiset tekevät vähemmän lapsia. Jopa Nokia kaltainen yritys dumppaa vanhempain vapaalta tai äitiyslomalta palaavat vastoin työlainsäädännön sopimuksia karusti pihalle, onneksi tällaisiakin asioita tulee mediassa käsiteltyä, julkisuus kuvat ohjaavat brändikuvaa ja ostokäyttäytymistä. Ei ole onnen aika 2005 luvun äitiydellä. Kuitenkin tosiasia on, että väestö vanhenee ja jäklipolvi on vanhenevan turva. Veromarkkoja tarvitaan yhteiskunnan ylläpitämiseen tarkoitan myös tällä vanhenevan väestön huolehtimiseen. On turha urputtaa mikä ikäryhmä omaa parhaat äitiyden lahjat. Aina löytyy esimerkkejä laidasta laitaan. Jengi kaipaa kannustusta ja hyväksyntää. Suomalainen kasvatus on läpi historian alkanut häpeän tunnon ja huonommuuden sisäistämisestä. En halua sitä omalta kohdaltani jatkaa kirjoituksien muodossa. Lähetän kaikille teiniäideille halit !
monen ikäisiä lapsia
Jos on lapsen saanut, niin äitihän sitä silloin on iästä riippumatta. Suhtautuminen eri ikäisiin ihmisiin muuttuu iän myötä. Oma tyttäreni on 20 v, joten siitä johtuen pidän häntä nuorempia ihmisiä hyvin nuorina äiteinä. Äitien mielestä lapset ovat aina nuoria, vaikka nuoruus onkin katoavaista...
iituinen
lisättäköön tähän vielä, että äiti sai ekan lapsensa 18 v. ja nyt on tulossa kuudes lapsi ja äiti on 48..äitini on maailman ihanin (kaikkien äidit omasta mielestään..) ja arvostettava ihminen joka laittaa AINA perheen edelle!!!
itsekäs äippä
\
ja oi kuinka se kärsimyksen kruunu kimmeltää: minä täällä teidän muiden eteen, koskaan ei itse enkä itselle..
En tarkoita edellistä, mutta minä ainakin tunnustan meneväni tuohon, jos en saa riittävästi omaa aikaa, vapaa-aikaa ilman lapsia, miestä, perhettä, vapaata kodin ja perheen velvotteista: pyykkiä, ruuanlaittoa, siitä että ohjat on pääsääntöisesti minulla - mielelläni siirrän tämän kaiken miehen leveiden harteiden kannettavaksi aina silloin tällöin ja erinomaisen hyvin hän hommasta on suoriutunut :heart:
Joskus lähden viikonloppureissuun, joskus riittää pelkkä pari tuntia kauppakeskuksessa.
Joskus lapsi menee mummolaan ja minä ja mies saadaan yhdessäoloon aikaa päivä, kaksi tai kokonainen viikonloppu. Ja kun parisuhde voi hyvin, jaksaa myös arkea ja lapsekin voivat hyvin ja kaikki ovat onnellisia - iästä riippumatta :heart:
Minä ainakin olen sellainen äiti, että tarvitsen myös omaa aikaa. En myöskään uhraudu, mutta marttyyriuteen ei paljoa tarvitaAlkuperäinen kirjoittaja 28.05.2005 klo 18:27 iituinen kirjoitti:
ja oi kuinka se kärsimyksen kruunu kimmeltää: minä täällä teidän muiden eteen, koskaan ei itse enkä itselle..En tarkoita edellistä, mutta minä ainakin tunnustan meneväni tuohon, jos en saa riittävästi omaa aikaa, vapaa-aikaa ilman lapsia, miestä, perhettä, vapaata kodin ja perheen velvotteista: pyykkiä, ruuanlaittoa, siitä että ohjat on pääsääntöisesti minulla - mielelläni siirrän tämän kaiken miehen leveiden harteiden kannettavaksi aina silloin tällöin ja erinomaisen hyvin hän hommasta on suoriutunut :heart:
Joskus lähden viikonloppureissuun, joskus riittää pelkkä pari tuntia kauppakeskuksessa.
Joskus lapsi menee mummolaan ja minä ja mies saadaan yhdessäoloon aikaa päivä, kaksi tai kokonainen viikonloppu. Ja kun parisuhde voi hyvin, jaksaa myös arkea ja lapsekin voivat hyvin ja kaikki ovat onnellisia - iästä riippumatta :heart:
\
Nykypäivänä rakkaus tulkitaan läheisriippuvaisuudeksi ja jos perhettä pitää ykkösasiana ( sekä mies että nainen ) tulkitaan se jotenkin vanhanaikaisuudeksi tai vääristetään marttyyri asuun. Mietin vain miten ihmiset vanhenee ja millainen "sosiaali systeemi" pitää huolta. Tabu kouraan ja #&%£$!*... huolehtikoon jokainen itsestään . Ihminen on itse vastuussa itsestään. Yritys kulttuurimme näyttää jo mallia edellä, Delmonte miehen mallia.Alkuperäinen kirjoittaja 29.05.2005 klo 13:54 itsekäs äippä kirjoitti:\Minä ainakin olen sellainen äiti, että tarvitsen myös omaa aikaa. En myöskään uhraudu, mutta marttyyriuteen ei paljoa tarvitaAlkuperäinen kirjoittaja 28.05.2005 klo 18:27 iituinen kirjoitti:
En tarkoita edellistä, mutta minä ainakin tunnustan meneväni tuohon, jos en saa riittävästi omaa aikaa, vapaa-aikaa ilman lapsia, miestä, perhettä, vapaata kodin ja perheen velvotteista: pyykkiä, ruuanlaittoa, siitä että ohjat
on pääsääntöisesti minulla - mielelläni siirrän tämän kaiken miehen leveiden harteiden kannettavaksi aina silloin tällöin ja erinomaisen hyvin hän hommasta on suoriutunut :heart:
Joskus lähden viikonloppureissuun, joskus riittää pelkkä pari tuntia kauppakeskuksessa.
Joskus lapsi menee mummolaan ja minä ja mies saadaan yhdessäoloon aikaa päivä, kaksi tai kokonainen viikonloppu. Ja kun parisuhde voi hyvin, jaksaa myös arkea ja lapsekin voivat hyvin ja kaikki ovat onnellisia - iästä riippumatta :heart:
iituinen
en tarkottanu että mun äiti mikään marttyyri ois, sitä vaan tarkotin sillä perheen edellelaittamisella, että ei oo huono äiti vaik onkin 48 v, ku siit toi alottaja puhu ett kukaa ei jaksa vanhaa äitiä tms..ni ainakaa mun äiti ei oo itsekäs, jotenka perhe-elämä sujuu hyvin ja onnellisesti..mut mitäs täs kinaamaan, niiku aikasemmin sanoin, ihmiset on yksilöitä ja jokaisella on oma käsitys onnesta. jollain on onni olla perheen parissa jatkuvasti, joillain onneen on ehtona pieni loma aina välillä.. mutta kaikkee hyvää teille kaikille! pääasia että ollaan onnellisia, jokainen omalla tavallaan..
mutta kaikkee hyvää teille kaikille! pääasia että ollaan onnellisia, jokainen omalla tavallaan..
iituinen
eiku sori, ei toi alottaja laittanukkaan mitää ettei vanhoi äitei jaksais..mä taas sekoilen.. ku tos toises keskusteluaihees puhuttiin siit... mut joka tapaukses..mammani ei ole marttyyri..
ku tos toises keskusteluaihees puhuttiin siit... mut joka tapaukses..mammani ei ole marttyyri..Jokainen "tehköön" lapsesa sen ikäsenä kun hyvältä tuntuu. Hyväksyn ihan nuoretkin äidit, niitä on lähipiirissäkin. Musta ei vaan olis ollu äidiks varmaan vielä kolmekymppisenäkään . Mun piti ehtiä nähdä ja kokee "kaikki" ennen lapsen tuloa. Tosin sitä lasta ei niin vaan tehtykään vaan tarvittiin vähän apuja. Mutta ei se ois kyllä aikasemminkaan tullu ilman lääkärisedän apua. :flower:
. Mun piti ehtiä nähdä ja kokee "kaikki" ennen lapsen tuloa. Tosin sitä lasta ei niin vaan tehtykään vaan tarvittiin vähän apuja. Mutta ei se ois kyllä aikasemminkaan tullu ilman lääkärisedän apua. :flower: