Miten suhtaudutte nuoriin äiteihin?

\

Toinen juttu taas sitten nämä "vanhat äidit". Minusta henk. koht. on hieman outoa, että joku 40 + nainen tulee ensimmäistä kertaa elämässään raskaaksi ja saa lapsen. Jotenkin minulla on semmoinen tunne, että sen ikäisenä on jo oppinut elämään itselleen ja miehelleen täysipainoisesti ja se pieni nyytti saattaa sekottaa kuviot (ja pään) aika pahasti.

Totta!!! Kuviot ja pää meni aiiiiiiiiiiiivan sekasin, vaikka vauvaa oli toivottu monta vuotta. Aika hyvin osasit kirjottaa että on oppinut elämään itselleen jne, just se aiheutti mun elämässä kaaoksen kun olikin joku muu joka rytmitti sen päivän. Kiitos Sanna80, sä kirjotit sen mitä mä oon hiljaa mielessäni ajatellu.Tosin en ollu vielä 40+ mut aika lähellä. =) =)

 

\

Minä hyväksyn kaikki äidit,jotka lapsistaan huolehtivat ja heitä rakastavat.

NÄIN SE ON :hug: peesaan! itse sain lapseni 21,23 ja 25v

 

Olen itse ns. oikeassa iässä eli jos tulen raskaaksi, synnytän 50 + , joten olen juuri oikea henkilö kommentoimaan tähän ketjuun B). Näin mieluusti lisään yleissivistyksenne ah niin raskasta taakkaa :saint:. Minä en ole sitten yhtään mitään mieltä teiniäideistä \|O. Hyvää päivänjatkoa kaikille, äideille ja äideiksi haluaville :flower:.

 

\

\

Minä hyväksyn kaikki äidit,jotka lapsistaan huolehtivat ja heitä rakastavat.

NÄIN SE ON :hug: peesaan! itse sain lapseni 21,23 ja 25v

Minä sain lapseni 20, 23 ja 39 vuotiaana. Vaikka tätä nuorimmaista ei olisikaan, olisin silti äiti. Olen äiti elämäni loppuun asti. Minä vanhenen, lapset vanhenee mutta olen äiti ja lapseni on minulle lapsi.
Mutta tälle nuorimmalle olen nyt parempi äiti kuin tuolloin nuorena noille kahdelle lapselle. En kait huono silloinkaan ollut, perusasiat normaalisti ja kunnon kansalaisia tuli eikä edes koulukiusaajia. Mutta olen nyt vaan parempi, tälle pienelle. Ikä tuo kypsyyttä ja rohkeutta ja itsevarmuutta.

 

Anteeksi, en kuulu tänne kun olen 23 vuotis, mutta nyt on pakko tulla kommentoimaan että mielestäni teiniäitiys ei ole ehkä maailman paras asia nuorelle... Kaikki teiniäidit joita tunnen ovat todella katkeria kun kaverit menevät etenkin kun tulee 18 vuotta täyteen. Tuntuu että niiden vanhemmat joutuu kantaan vastuun (en halua yleistää, on varmasti hyviäkin teiniäitejä)... Mutta... Mutta... On järkyttävää että lapsia (siis ensimmäinen) tehdään vasta yli nelikymppisenä!! Oma äitini tuli mummiks 45-vuotiaana ja sanoi että näin on hyvä että luoja nähköön olis vanhaa tulla äidks nyt!
Olenkin sitä ajatellut että vaikka meillä ei tällä hetkellä kaikkea sellaista olekaan mitä 40-kymppisillä, eikä sellaista elämän kokemusta, mutta kun lapset ovat kolmikymppisiä niin olemme itse vielä elävien kirjoissa ja näemmä lapsenlapset ja ehkäpä niidenkin lapset Oma mummini on tyytyväinen kun on nuori ja jaksavainen kun omaa joa pari lapsenlapsenlasta! Muutenkin tuntuu että nuori vanhempi ymmärtää paremmin lapsen asioita ja meillä on vielä huumoria kasvattaa lasta! Anteeksi tämä viesti, en halua pahoittaa kenenkän mieltä...

 

Mä olin ainakin turhan teinix 41-vuotiaana, kun sain esikoiseni . Silti, hm... Kato jonkunhan ne lapset on pakko tehdä. Mun poika ainakin sanoi, että haikara ei tuokaan lapsia! Mä en kässää, mut ok. Nii et mitä sä kysyitkää siis tää alkuperänen, et onks täs jotai mihin kandee vastaa vai? Häh!

 

Kaikki on äitejä jos on saannut lapsen.
Hoh hoijaa tämä ikäjuttu... miksi kuukautiset alkavat ja loppuvat naisella?
Luonto on jo sanonut jokaiselle meille hedelmällisen aikamme...joillakin se alkaa aikasemmin jne... joillakin se on vielä kun toiset ovat jo vaihdevuosissa...
Hei haloo :wave: jokainen ihminen on yksilö ja tekee lapset sen mukaan.

 

\

Saan varmaan ryöpyn niskaani, mutta minusta teiniäidit eivät voi kovin hyviä äitejä olla. Ja teinillä tarkoitan tässä tapauksessa alle 18 vee kouluttamatonta tyttöä, jolla on vielä elämänkoulukin pahasti kesken. En sitä sano, poikkeuksia mahtuu tähänkin ikäjoukkoon, mutta suurin osa tuntemistani hyvin nuorista äideistä on jossain vaiheessa elämää "hylännyt" lapset ja lähtenyt esim. matkustelemaan, ulkomaille opiskelemaan, hyppimään miessuhteesta toiseen, juopottelemaan... Eli vähän aikaa olisi hyvä ihan elää elämää itselleen ja miettiä mitä elämältään haluaa. Ei sitä hyvää äitiyttä se ikä takaa, ei ammatti, koulutus, palkkataso tai vakaa parisuhde, mutta ne kyllä kieltämättä antavat aika paljon voimavaroja, joita minimiäityspäivärahalla elävä 16-vuotias yksinhuoltaja todella tarvitsisi!!

Toinen juttu taas sitten nämä "vanhat äidit". Minusta henk. koht. on hieman outoa, että joku 40 + nainen tulee ensimmäistä kertaa elämässään raskaaksi ja saa lapsen. Jotenkin minulla on semmoinen tunne, että sen ikäisenä on jo oppinut elämään itselleen ja miehelleen täysipainoisesti ja se pieni nyytti saattaa sekottaa kuviot (ja pään) aika pahasti. Eri asia sitten on, jos esim. on 10 vuotta yrittänyt aktiivisesti lasta saada, mutta se tärppää vasta 40 ikävuoden kohdilla. Silloin ihminen on koko ajan toivonut ja halunnut lasta ja elänyt sitä varten. Samoin jos on esim. lapsi tai viisi ennestään ja 40+ iässä tulee äidiksi uudemman kerran, eihän siinä silloin ole mitään outoa. Jos vaikka 32-vuotiaana saa ensimmäisen lapsensa ja haluaa 4 lasta muutaman vuoden välein, niin sitä on väkisinkin yli 40-vuotias viimeisen / viimeisten syntyessä.

Mutta jokainen tietysti tyylillään ja helppohan minun on sanoa, kun olen juuri sitä "keskikastia", 23-vuotias kun esikoinen syntyi ja nyt toinen haaveissa kun ensimmäinen on kohta 10 kk.

Pahoittelen jos jotakuta loukkasin, mutta nämä todella olivat vain omia mielipiteitäni ja omiin tuttaviini ja tutun tuttuihin perustuvia huomioita.

Oletpas ahdasmielinen ihminen!

 

\

Anteeksi, en kuulu tänne kun olen 23 vuotis, mutta nyt on pakko tulla kommentoimaan että mielestäni teiniäitiys ei ole ehkä maailman paras asia nuorelle... Kaikki teiniäidit joita tunnen ovat todella katkeria kun kaverit menevät etenkin kun tulee 18 vuotta täyteen. Tuntuu että niiden vanhemmat joutuu kantaan vastuun (en halua yleistää, on varmasti hyviäkin teiniäitejä)... Mutta... Mutta... On järkyttävää että lapsia (siis ensimmäinen) tehdään vasta yli nelikymppisenä!! Oma äitini tuli mummiks 45-vuotiaana ja sanoi että näin on hyvä että luoja nähköön olis vanhaa tulla äidks nyt!
Olenkin sitä ajatellut että vaikka meillä ei tällä hetkellä kaikkea sellaista olekaan mitä 40-kymppisillä, eikä sellaista elämän kokemusta, mutta kun lapset ovat kolmikymppisiä niin olemme itse vielä elävien kirjoissa ja näemmä lapsenlapset ja ehkäpä niidenkin lapset Oma mummini on tyytyväinen kun on nuori ja jaksavainen kun omaa joa pari lapsenlapsenlasta! Muutenkin tuntuu että nuori vanhempi ymmärtää paremmin lapsen asioita ja meillä on vielä huumoria kasvattaa lasta! Anteeksi tämä viesti, en halua pahoittaa kenenkän mieltä...

Minun huumorini ei ole kadonnut yhtään mihinkään vaikka ikää tuleekin lisää ! Päinvastoin: nuorempana olin varsin tosikkomainen ihminen , ainakin nykyminääni verrattuna.
En ole ikäloppu, vaikka ikä alkaakin 4:lla.
ja hei: olen ns. nuori vanhempi näille kahdelle vanhemmalle lapselleni. :attn:
SILTI tämä pian 18 -v pitää minua ikäloppuna, mistään mitään ymmärtämättömänä kalkkiksena! Ja tätä mieltä hän on ollut suunnilleen viimeiset 5 vuotta!
Niin että se siitä nuoren äitiyden edusta: lähestukoot jokainen lapsi pitää vanhempiaan ikäloppuina, kalkkiksina ja pystyynkuolleina ja vanhoina teini-iässä - riippumatta siitä miten nuoria vanhemmat loppujen lopuksi ovat!
Tämän em. lapseni mielestä elämä loppuu 3-kymppisenä!
Hyvin tyypillistä nuoren ihmisen ajattelua siis. :attn:

Näiden vanhempien lasteni isovanhemmat ovat syntyneet -40-luvulla, eivätkä siis ole vielä edes virallista eläkeikää ylittäneet (joskin ovat jo työkyvyttömyyseläkkeellä - raskas työ taustalla) ja silti he ovat vanhoja - mieletään, asenteiltaan, uuden oppimisen suhteen ja nykymaailman menon seuraamisen ja mukanaolon suhteen.
Nuorimmaiseni, tämän iltatähden, isovanhemmat ovat eläkkeellä jo. Ikää on vaarilla yli 70 v ja mummolla 67 tai jotain..? Eikä kyllä uskoisi. Ovat äärimmäisen nuorekkaita, ns. hyvin säilyneitä, tyylikkäitä, älykkäitä, aktiivisesti mukana erilaisissa järjestöissä ja komiteoissa ja ovat mielellään lapsenlikkana. Voin huoletta jätää ipanan heille vaikka viikonlopuksi. Heillä on aikaa ja mielenkiintoa ja kykyä olla penenkin lapsen kanssa.

Tällä selostuksella haluan vain muistuttaa että kun iästä puhutaan, pelkkiin numeroihin tai vuosilukuihin ei kannata tuijottaa! Joku on täysin MUMMO 45-vuotiaana! Joku toinen taas ei.

Olen iloinen, etten ole mummo vielä !! Olen iloinen, etteivät lapseni ole ns. teinivanhempia!

Tuttavani on alle 40 v ja hän on jo mummo, mutta hänellä itsellään on juoksukausi ja biletyksineen, ryyppilyineen, vielä menossaan joten ei hän ole halukas lapsenlastaan katsomaan! On äärimmäisen rasittunut joka kerta, kun tytär tulee lapsensa kanssa kylään - lapseen ei tunnu saavan kuria tämä nuori äiti, eikä semminkään tämä nuori "mummo". :\|

 

\

Anteeksi, en kuulu tänne kun olen 23 vuotis, mutta nyt on pakko tulla kommentoimaan että mielestäni teiniäitiys ei ole ehkä maailman paras asia nuorelle... Kaikki teiniäidit joita tunnen ovat todella katkeria kun kaverit menevät etenkin kun tulee 18 vuotta täyteen. Tuntuu että niiden vanhemmat joutuu kantaan vastuun (en halua yleistää, on varmasti hyviäkin teiniäitejä)... Mutta... Mutta... On järkyttävää että lapsia (siis ensimmäinen) tehdään vasta yli nelikymppisenä!! Oma äitini tuli mummiks 45-vuotiaana ja sanoi että näin on hyvä että luoja nähköön olis vanhaa tulla äidks nyt!
Olenkin sitä ajatellut että vaikka meillä ei tällä hetkellä kaikkea sellaista olekaan mitä 40-kymppisillä, eikä sellaista elämän kokemusta, mutta kun lapset ovat kolmikymppisiä niin olemme itse vielä elävien kirjoissa ja näemmä lapsenlapset ja ehkäpä niidenkin lapset Oma mummini on tyytyväinen kun on nuori ja jaksavainen kun omaa joa pari lapsenlapsenlasta! Muutenkin tuntuu että nuori vanhempi ymmärtää paremmin lapsen asioita ja meillä on vielä huumoria kasvattaa lasta! Anteeksi tämä viesti, en halua pahoittaa kenenkän mieltä...

Värymyksen ja vanhuuden tunne on yksilöllistä. Roskaruoan ja muiden mössöjen myötä tulleet liikakilot, tupakointi, liikuntatottumukset ja ennenkaikkea elämänasenne vaikuttavat oman iän tuntemuksiin. Jos elämän ainoana lukemisen lähteenä ovat seiskan ja iltasanomien kaltaiset lehdet, maailmankuva ja asenteet alkavat muistuttaa stereotypioita.Tosiaan olen nähnyt 45 vuotiaita ja myös kolmikymppisiä tulevia mummoja. Toisaalta onneksi myös vastakkaisia ihania esimerkkejä.

 

mä olen sitä mieltä että 18v ja 40v voivat tehdä lapsia ihan yhtähyvin.Sen ikäisenä ne on tarkoituskin tehdä.Eikä minua hetkauta nuorempana ja vanhempana lapsia tekevät.Ihan eri asia on sitten jos lapsia tehdään 13v tai 50v. :hug:

 

\

mä olen sitä mieltä että 18v ja 40v voivat tehdä lapsia ihan yhtähyvin.Sen ikäisenä ne on tarkoituskin tehdä.Eikä minua hetkauta nuorempana ja vanhempana lapsia tekevät.Ihan eri asia on sitten jos lapsia tehdään 13v tai 50v. :hug:

hei vantaalainen, mikähän se raja on 40 ja 50 välissä?

 

\

En hyväksy.Teiniäidit ovat huonoja äitejä,joka ainut ja ilman poikkeuksia.
Vain yli nelikymppisenä ekan lapsen saanut on hyvä äiti.

 

Minun on aina ollut tosi vaikea ajatella ns. teiniäitien maailmaa. Miksi herran tähden hankkia lapsi (jos ei vahinko) alle 18-vuotiaana. Onko pakko leikkiä "kotia", kun voisi käydä koulua tai tehdä jotain muuta fiksua. Millaisista perheistä nämä typyt tulevat? Onko aivotoimintaa? Vielä 20-kymppisenäkin on aika aikaista perustaa perhe. 25-35 siinä on paras ikä.

 

\

Minun on aina ollut tosi vaikea ajatella ns. teiniäitien maailmaa. Miksi herran tähden hankkia lapsi (jos ei vahinko) alle 18-vuotiaana. Onko pakko leikkiä "kotia", kun voisi käydä koulua tai tehdä jotain muuta fiksua. Millaisista perheistä nämä typyt tulevat? Onko aivotoimintaa? Vielä 20-kymppisenäkin on aika aikaista perustaa perhe. 25-35 siinä on paras ikä.

Jassoo olet kapeamielinen ja yksioikoinen ajattelija.

 

Älkää välittäkö MIISAN mielipiteistä. Taitaa olla katellinen sillä on varmaan itse huonossa parisuhteessa, jos suhdetta ollenkaan. Tai ongelmia siinä ettei ole lapsia tai niitä on.

Tsemppiä kaikille vastuullisille äideille iästä riippumatta! :hug:

 

Jokainenhan saa olla meistä nuorista mitä mieltä haluaa, jokaisella on omat mielipiteet asiassa kuin asiassa.

Minä olen kaikkien teiniäitejä moittivien kauhukseni 17-vuotiaana tyttäreni synnyttänyt äiti. Nyt olen 18-vuotias ja tyttö 3½ kk.

Lapsi oli hartaasti toivottu ja odotettu. Se miksi näin nuorena. Tein sydämeni mukaan asiat. Olen aina halunnut lapset nuorena ja tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu lisää lapsia. En halua suunnitella elämääni liian tarkkaan. Ensin opiskelu, sitten vähän työtä, sitten lapsia. Tiedän ettei elämä mene niin. Lapset ei välttämättä synny silloin, kun niitä toivoo...

Lähihoitajakoulutus minulla on tauolla, saan minimiäitiyspäivärahaa, asumme vuokra-asunnossa... tämä tekee minusta huonoa äitiä(kö)?

Minulla on avomies, kihlattu. Yhdessä olemme olleet varhaisnuoruudesta asti, kihloissa pari vuotta. Saman verran olemme asuneet yhdessä. Seurusteluvuosilla en toki yritä teille vakuutella suhtemme kestävyyttä, vaan tahdon kertoa, että lasta ei alettu parin viikon tutustumisen jälkeen suunnitteleen...

Elämänkoulu on toki kesken, mutta eikö elämänkoulua ole enää lapsen synnyttyä? Nythän se on vasta alkanut!

Mies on vakituisessa työssä, emme käy sosiaalitoimistossa, elämme kädestä suuhun, mutta saamme leivän päälle muutakin kuin ylähuulen... Käytämme kestovaippoja ja vauva saa pelkkää rintamaitoa. Olemme onnellisia.

Lapsi on mitä ihanin. En olisi kuvitellut, että on näin ihanaa olla äiti!
Lasta hoidamme niin hyvin kuin pystymme. Ja siitähän me nuoret olemmekin hyviä, että me jaksamme!!!!! Muutamat valvotut yöt menee positiivisesti, oikealla asenteella.

Minä en ainakaan kenenkään sääliä kaipaa En minäkään vanhempia äitejä sääli. Jokainen tekee lapsensa silloin, kun haluaa. Ja saa siitäkin olla ylpeä, että poikkeaa keskimääräisistä

Tsemppiä kaikille ja hyvää kesää!!

 

\

Jokainenhan saa olla meistä nuorista mitä mieltä haluaa, jokaisella on omat mielipiteet asiassa kuin asiassa.

Minä olen kaikkien teiniäitejä moittivien kauhukseni 17-vuotiaana tyttäreni synnyttänyt äiti. Nyt olen 18-vuotias ja tyttö 3½ kk.

Lapsi oli hartaasti toivottu ja odotettu. Se miksi näin nuorena. Tein sydämeni mukaan asiat. Olen aina halunnut lapset nuorena ja tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu lisää lapsia. En halua suunnitella elämääni liian tarkkaan. Ensin opiskelu, sitten vähän työtä, sitten lapsia. Tiedän ettei elämä mene niin. Lapset ei välttämättä synny silloin, kun niitä toivoo...

Lähihoitajakoulutus minulla on tauolla, saan minimiäitiyspäivärahaa, asumme vuokra-asunnossa... tämä tekee minusta huonoa äitiä(kö)?

Minulla on avomies, kihlattu. Yhdessä olemme olleet varhaisnuoruudesta asti, kihloissa pari vuotta. Saman verran olemme asuneet yhdessä. Seurusteluvuosilla en toki yritä teille vakuutella suhtemme kestävyyttä, vaan tahdon kertoa, että lasta ei alettu parin viikon tutustumisen jälkeen suunnitteleen...

Elämänkoulu on toki kesken, mutta eikö elämänkoulua ole enää lapsen synnyttyä? Nythän se on vasta alkanut!

Mies on vakituisessa työssä, emme käy sosiaalitoimistossa, elämme kädestä suuhun, mutta saamme leivän päälle muutakin kuin ylähuulen... Käytämme kestovaippoja ja vauva saa pelkkää rintamaitoa. Olemme onnellisia.

Lapsi on mitä ihanin. En olisi kuvitellut, että on näin ihanaa olla äiti!
Lasta hoidamme niin hyvin kuin pystymme. Ja siitähän me nuoret olemmekin hyviä, että me jaksamme!!!!! Muutamat valvotut yöt menee positiivisesti, oikealla asenteella.

Minä en ainakaan kenenkään sääliä kaipaa En minäkään vanhempia äitejä sääli. Jokainen tekee lapsensa silloin, kun haluaa. Ja saa siitäkin olla ylpeä, että poikkeaa keskimääräisistä

Tsemppiä kaikille ja hyvää kesää!!

hienoa kuulla että teillä menee todella hyvin!
itse olen melkein samassa tilanteessa, esikoistani odotan ja 18 olen.
haluan myös lapseni nuorena!
tekemällä oppii! ei kukaan synny kultalusikka suussa.
ihan samallai kaikki me on ikä sitten 18 tai 40 opetellaan olemaan äitejä! siinä sen oppii 18 vuotias kun 40 vuotiaskin esikoisensa kanssa!
äitini myös yrittää raskautta (38v) ja minusta aivan hienoa jos vielä saisin pikkusisaruksia! =)
tsemppiä kaikille äideille ja hyvää kesää! :hug: :flower: :wave: :wave:

 

\

Jokainenhan saa olla meistä nuorista mitä mieltä haluaa, jokaisella on omat mielipiteet asiassa kuin asiassa.

Minä olen kaikkien teiniäitejä moittivien kauhukseni 17-vuotiaana tyttäreni synnyttänyt äiti. Nyt olen 18-vuotias ja tyttö 3½ kk.

Lapsi oli hartaasti toivottu ja odotettu. Se miksi näin nuorena. Tein sydämeni mukaan asiat. Olen aina halunnut lapset nuorena ja tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu lisää lapsia. En halua suunnitella elämääni liian tarkkaan. Ensin opiskelu, sitten vähän työtä, sitten lapsia. Tiedän ettei elämä mene niin. Lapset ei välttämättä synny silloin, kun niitä toivoo...

Lähihoitajakoulutus minulla on tauolla, saan minimiäitiyspäivärahaa, asumme vuokra-asunnossa... tämä tekee minusta huonoa äitiä(kö)?

Minulla on avomies, kihlattu. Yhdessä olemme olleet varhaisnuoruudesta asti, kihloissa pari vuotta. Saman verran olemme asuneet yhdessä. Seurusteluvuosilla en toki yritä teille vakuutella suhtemme kestävyyttä, vaan tahdon kertoa, että lasta ei alettu parin viikon tutustumisen jälkeen suunnitteleen...

Elämänkoulu on toki kesken, mutta eikö elämänkoulua ole enää lapsen synnyttyä? Nythän se on vasta alkanut!

Mies on vakituisessa työssä, emme käy sosiaalitoimistossa, elämme kädestä suuhun, mutta saamme leivän päälle muutakin kuin ylähuulen... Käytämme kestovaippoja ja vauva saa pelkkää rintamaitoa. Olemme onnellisia.

Lapsi on mitä ihanin. En olisi kuvitellut, että on näin ihanaa olla äiti!
Lasta hoidamme niin hyvin kuin pystymme. Ja siitähän me nuoret olemmekin hyviä, että me jaksamme!!!!! Muutamat valvotut yöt menee positiivisesti, oikealla asenteella.

Minä en ainakaan kenenkään sääliä kaipaa En minäkään vanhempia äitejä sääli. Jokainen tekee lapsensa silloin, kun haluaa. Ja saa siitäkin olla ylpeä, että poikkeaa keskimääräisistä

Tsemppiä kaikille ja hyvää kesää!!

Olipa jotenkin ihanasti kirjotettu. Ja stä mieltä olen, että äiti kun äiti, nuori taikka vanha, on omalle lapselleen paras äiti! :flower: Peace. B)

 

Mun täytyy tunnustaa, että minusta ei tosiaan olisi ollut äidiksi ennen kuin äidiksi tulin, 41-vuotiaana. Ehkä *jokin* tietää sen. Lapsi on lahja. Minusta.