Miten teidän lääkkeellinen keskenmeno on mennyt ?

Hei!

Minulla oli keskenmeno viikonloppuna. Viime maanantaina alkoi tiputteluvuoto, ja torstaina menin lääkäriin. Sain lähetteen keskussairaalaan, ja niinhän siinä sitten kävi, että lääkäri ilmoitti pienen lapsen alun kuolleen jo joskus kuudennella viikolla. Torstaina viikkoja oli 9, joten päädyttiin lääkkeelliseen kohdun tyhjennykseen. Ensin ajattelin, että onneksi ei kaavintaa, mutta sitten aloin pelätä hirveästi lääkkeiden aiheuttamia kipuja ym. vaikutuksia.

Perjantai-aamuna sain esilääkkeen (Mifegyne). Sunnuntaiksi sain ajan varsinaiseen tyhjennykseen Cytoteceillä. Perjantaina illalla kuitenkin alkoivat supistukset, ja otin kokeeksi saamaani vahvaa särkylääkettä (Panacod). Kivut kyllä hellittivät, mutta pää meni oudolla tavalla sekaisin, ja oli huono olo. Puolen yön aikoihin ihmettelin, kun yösiteen läpi hulahti jotain. Menin vessaan, ja side oli painava verestä. Pyyhkiessä tuli suuria hyytymiä ja kummallinen kuin nahan riekale. Kului noin kolme tuntia, jona aikana vaihdoin neljä yösidettä, ja istuin vessassa. Kivut oli aika kovat, mutta en ottanut enää panacodia, koska siitä tuli niin epämiellyttävä olo.

Jossain vaiheessa olin nukahtanut, ja lauantai-aamulla herätessäni oli melko hyvä olo, eikä vatsaan enää sattunut, verta tuli jonkin verran. Sunnuntaina menin sitten sairaalaan, ja mainitsin toissaöisestä vuodosta. Sanoivat että tuskin kaikki on vuotanut vielä pois. Lääkäri kuitenkin suostui pyynnöstäni ultraamaan, ja totesi ihmeisssään, että kohtu on tyhjä, eikä vuotoakaan juuri ole.

Pääsin siis saman tien pois sairaalasta, ja voitte arvata kuinka huojentunut olo oli. Murhe tietysti menetetystä lapsesta on, mutta ilo siitä, että noin luonnollisesti tuli pois. Tietysti on mahdollista, että vielä tulee jälkiseuraamuksia, mutta olosuhteisiin nähden voin aika hyvin.

Lapsi olisi ollut kolmas, ja hyvin toivottu, onhan minulla ikää kohta 40 vuotta. Ennen ensimmäistäni sain myös keskenmenon, 11 vuotta sitten. Silloin ehdin nähdä sydämen sykkeen, ja se oli ehkä vielä tuskallisempi. Silloin jouduin kaavintaan, ja se oli kauhea kokemus, vaikka moni täällä onkin sitä mieltä, että lääkkeellinen on pahempi.
 
Peppipop, älä kanna turhaa taakkaa sairaalaan joutumisesta..

Itsellä oli 7+5 kun jouduttiin lääkkeillä tyhjentämään. Ensin menin torstaina sairaalaan ja sain ensimmäiset lääkkeet, aiheuttivat pahoinvointia mutta muuten ei mitään. Seuraavana aamuna 29.8.08 äitiyspolille vuoteeseen ja cytotecit emättimeen ja buranaa kasvoihin.
Pari-kolme tuntia tästä alkoivat niin kä-sit-tä-mät-tö-mät kivut että oksensin, ripuloin ja synnytin wc:lattialla alasti kaikkea samaan aikaan. Saivat mut lopulta kannettua takaisin sänkyyn ja kivut jatkui niin kovina että sain litalgineja ja tramaliinia, ensin nappeja ja sitten jo kaksi kipupiikkiä mutta jonkin ajan päästä kaksi piikkiä lisää. Olin niin huonossa kunnossa ja TODELLA niin kipeä sekä kropastani että päästäni että minut siirrettiin yötä vasten psykiatriselle osastolle. En pystynyt kävelemään kunnolla, en voinut oikaista selkääni, en tupakoida, en mitään. Makasin vaan ja itkin, kokoajan, välillä nukahdin välissä ja herättyäni itkin aina vaan lisää.
Kaksi viikkoa olin sairaalassa, kipuillen kokoajan mutta heti kun pikkuisen alkoi helpottaa halusin kotiin. Kotiin päästyäni kivut loppuivat.

Enää koskaan, en ikinä enää usko pystyväni siihen. Kukaan ei kertonut kuinka kipeää se tekisi, tarkoitus oli olla yksi yö sairaalassa mutta olinkin kaksi viikkoa. Jälkihoito ja asian puiminen aivan onnetonta, en ole koskaan tuntenut itseäni niin yksinäiseksi ja hylätyksi ja tuntui ettei kukaan ymmärrä.

Ihanaa löytää tällainen paikka jossa on oikeita kohtalotovereita.. Tietysti näitä ei toivoisi kellekään mutta helpottaa pikkuisen kun tajuaa ettei tän tuskan kanssa ole ihan yksin. Mulla olis LA muistaakseni huhtikuussa, tuntuu niiiin pahalta silti edelleen.

Jaksamisia kaikille!! :flower:
 
Lohduttavaa kukea muien kokemuksia asiasta.. :'(

Minun ensimmäinen raskauteni päättyi NP-utraan tiistaina rv 12+2. Olin jo nähnyt viikolla 7+1 sykkivän sydämen, mutta silti olin kokoajan huolissani, että jotain kamalaa vielä tapahtuu, ja niinhän siinä sitten kävi, että Np-ultrassa näkyi eloton sikiö, vastaten n. rv 8+4, ei sykettä, siellä se kellui veden keskellä.. kädetkin olivat jo näkyvissä..minun pieni vauvani :'( :'( :'(

Siitä suoraan lähetteellä naistentautien poliklinikalle, jossa tarkastettiin uudelleen tilanne, miksikä se siitä olisi muuttunut.. mutta halusin kuitenkin vielä katsoa.. Sain ohjeet lääkkeelliseen tyhjennykseen jonka ehdottomasti halusin tehdä kotona. 7tablettia cytotekia, reseptit panacodista ja primperanista mukanani ajoin kyyneleet silmissä kotiin.

Aamulla aloitin ottamalla ensin 2 panacod-tablettia ja siitä tunnin päästä 3cytotecia emättimeen, joiden jälkeen alkoi kivut ja huonovointisuus. kolmen tuinnin päästä taas 2 cytot. suunkautta ja siitä 3 tunnin kuluttua taas 2tbl suunkautta, vieläkään ei vuoto ollut alkanut, vaan kipuja ja supistuksia. Sitten reilun puolen tunnin päästä viimeisestä cytotec annoksesta lorahti runsaasti, ja siitä se sitten alkoi, verta lorisi kolmisen tuntia ja kivut olivat niin kovia, että välillä aivan silmissä pimeni ja ajattelin,, että jos tätä vielä kauan jatkuu, en kyllä kestä. Sitten lopulta viimeisten voimakkaiden supistusten myötä tuli iso klöntti vessanpönttöön, siellä oli minun pieni enkelivauvani, sikiöpussissaan yhtenä kappaleena, jotenkin isomman kokoisena kuin kuvittelin.. Sen jälkeen kivut hellittivät ja vuoto rauhottui. Kaikenkaikkiaan otin 7panacod-tablettia ja yhden pahoinvointiperäpuikon.. ja silti se oli todella kauheaa.. toivottavasti kaikki sitten kuitenin tuli ulos, kaavintaan en missään nimessä haluaisi. Tätäkään en kyllä toista kertaa uskaltaisi kokea kotona..

Nyt kun vielä selviäisi tämän surun kanssa.. se tuntuu niin pahalta taas aloittaa kaikki alusta, yli vuosi yritettiin ennen tätä km johtanutta raskautta, en enää kestä odottaa toista vuotta.. Sitä vaan kysyy kokoajan itseltään, että miksi tämän piti tapahtua juuri meille??

Kiitos jos joku jaksoi tämän vuodatuksen lukea, tukekaamme toisiamme suuren surun hetkellä!! :hug: :hug:

Jospa voisin sitoa särkevän sydämesi haavoja.
Jospa voisin kantaa edes hiukan suruasi.
Jospa voisin olla rinnallasi, kun ystävää kaipaat.
Mutta tiedä, että muistan sinua.
 
Voi Murmelin :hug: :hug:

Syvä huokaus pääsi kuin luin tarinasi :( Voin jotenkin niin samaistua tunteisiisi. Meillä myös yritystä takana 1,5v ennen ekan raskauden alkua, joka meni myös kesken. Samoin kuin tämä toinen...

Itsellä siis toinen km joulun tienoilla. Np-ultrassa sydän ei enää lyönyt rv 10+3. Pikkuinen oli ollut kuolleena jo viikon. Parin päivän päästä osastolle lääkkeelliseen tyhjennykseen. Tabletit sisuksiin ja odottelua..... 5 tunnin odottelun jälkeen vuoto alkoi. Siinä vaiheessa ei kipuja, vuoto oli niukkaa. Lääkäri kävi kääntymässä ovella ja totesi "sinulla alkaa nyt vain normaalia runsaammat kuukautiset, joten voit lähteä kotiin". Ja minä hullu uskoin!!! Ei kipulääkkeitä mukaan ei mitään, kiitos ja näkemiin.

Kotona alkoi helvetilliset supistukset. Niitä jatkui 6 tuntia. Itkin, huusin, vaikersin. Mistään tavallisista buranoista yms. ei mitään apua. Luulin kuolevani ja sen jälkeen aloin toivoa sitä.... Wc-pytyllä istuin koko 6 tuntia kun kohtu tyhjeni. Ja sitä tuskan määrää kun pikkuinen viimein pulpahti viemäriin :'(

Jos olisin tuon kaiken tiennyt en olisi ikinä lähtenyt sairaalasta. Ja syytän myös lääkäriä, ei 9 viikkosen sikiön synnyttäminen ole "normaalit kuukautiset"! Kyllä tälläset pitäis aina hoitaa sairaalassa ammattilaisten hoidossa.

Nyt vielä edessä kaavinta, kun tyhjennys ei tapahtunut täydellisesti... ja kohtutulehdus parasta aikaa....


:| Mutta kaikesta voi selvitä!

tsemppiä kaikille kohtalotovereille! :hug:
 
Tervehdys kaikille! Esittaydyn minakin; ihan uusi taalla Vauvailemassa. Plussa tuli marraskuussa, keskeytynyt keskenmeno todettiin nyt alkuvuodesta. Kaikki vauvahaaveilut murentuivat, kun syketta ei loytynyt viikkojen odottelun jalkeenkaan. Maanantaina otin laakarin maaraamat nelja Cytotekia oraalisesti - massukramppien ohella tuloksena oli vain pikkaisen limaista verista vuotoa. Tiistaina soitin laakarilleni ja raportoin tilanteesta. Sain ohjeeksi yrittaa toisen kerran, ja jos tyhjentyminen ei onnistu, joutuisin kaavintaan. Kammoan nukutusta (huonoja kokemuksia viimeisimmasta) ja paatin tehda kaikkeni valttaakseni sen. Laakarilta sain ohjeen tiistaina ottaa kaksi C.a, mutta alakautta talla kertaa. Kuitenkin netista olin katsonut, etta usein maarataan nelja kahden sijaan, joten omatoimisesti tuplasin laakityksen :whistle: , en suosittele... Kaikki meni kuitenkin todella hyvin. Kotipunkassa olin koko paivan, kivut olivat kuin normaalit menkkatuntemukset, ehka marginaalisesti voimakkaammat, mutta yhtaan kipulaakitysta en ottanut. Olin tosin varustautunut melkoisella patteristolla; laakari oli maarannyt kahta erivahvuista sarkylaaketta, kaytettavaksi kipujen vahvuuden mukaan, mutta jotenkin halusin kayda lapi sen luopumisen fyysisenkin tuskan, tuo henkinen kuitenkin nayttaa osoittautuvan voimakkaammaksi ja pitkakestoisemmaksi... :'( Kipu oli kuitenkin normaalien kivuliaiden menkkojeni alaselka- ja vatsakipua, jonka kestin kylla helposti. Hiukan pyorryttavaa oloa tosin oli, ja vessamatkalla jouduin istahtamaan matkalla lepailemaan lattialle...
Miltei ikavimmat tuntemukset olivat ne kaksi hulahdusta siteeseen, kun ensin tunsin alkion tulon ja myohemmin istukan... Totesin miehelle, etta nyt taisin synnyttaa meidan pienen... Ihana mies kysyi, haluaisinko jotain lohdutushalin lisaksi, ja pyysinkin lasillisen punaviinia lievittamaan jarkytysta... Se tunnemyrsky oli aika hirvea. Kaikki haaveet sananmukaisesti valuivat tyhjiin.
Eilen jo luulin, etta pahin oli henkisesti ohi. Huomasin kuitenkin tana aamuna, etta se hirvea tyhjyyden tunne tulee vasta myohemmin, tuon tyhjentymisen jalkeen. Se ihana rauha ja tulevaisuuden odotus, joka aina aamuisin oli eka ajatus heratessa raskaana ollessa, oli nyt muisto vain. Tanaan on ollut todella rankka paiva. Ajatus lapsettomuushoitojen jatkamisesta, taas, on jotenkin niin musertava. ( Tama raskaus oli icsi.n tulosta...) Mutta taytyy vain yrittaa ryhdistaytya ja katsoa toiveikkaasti tulevaisuuteen. Yritetaan kaikki muistaa, etta useimmat kuitenkin onnistuvat saamaan sen pienen kotiin joskus. Nyt kevattuulta purjeisiin kaikille ja jaksua. Pakko uskoa etta se joskus onnistuu. :)
 
Moi!!

Minäkin kerron tarinani. Eli siis tiistaina menin normaaliin neuvola-lääkäriin, rv olivat 11+4, lauantaista olin kuitenkin "vuotanut" rusehtavaa limaa, jota tuli vain pyyhkiessä, eikä aina edes silloin.....tutkimuksissa lääkäri totesi kohdun kasvaneen todella hyvin, kohdunsuu oli kiinni, ja olevinaan sai sykkeenkin kuuluviin hetkeksi, se oli 170, pyysi kuitenkin kokeneen terkkarin kuuntelemaan, joka ei saanut kyllä mitään muuta sykettä, kuin omani...lähettivät Tyksiin, jossa ultrassa todettiin tuulimuna--> siellä puhuivat kaiken näköistä, ja antoivat keskenmenosta kertovat monisteet + esilääkkeen suunkautta sekä 6 kpl cytoteciä, jotka otin sitten torstaina 2 kpl kerralla 3 tunnin välein, siitä ne sitten alkoivat helvetilliset kivut, en pystynyt kävelemään, koska aina kun nousin silmissä musteni, mieheni talutti minut vessareissuilla, ja itkin ja makasin koko päivän.....olen todellakin katkera, että Suomessa, hyvinvointi valtiossa tällaiset asiat hoidetaan kotona, kun sairaalassa kivunhoito ja apu olisi ollut lähellä!!! Kaikenlisäksi, luulin että alkio ei alkuunkaan kehity tuulimunissa, niin minulla pyyhkiessä paperiin tuli, harmaa, kova "katkarapu" siis alkio, olin aivan paniikissa ja shokissa, eihän minun olisi pitänyt sitä nähdä!!

Toiseksi, minulle ei annettu minkään näköistä lappua jälkitarkastuksista ym..ja olin siinä tilanteessa niin sekaisin, etten edes muista mitä minulle kerrottiin niistä, kertaakaan minulta ei kysytty, että pääsetkö kotiin turvallisesti (onneksi oli kuski, jota hoitajat eivät tosin tienneet), sillä en todellakaan olisi ollut ajokunnossa, mentiin siis tyylillä lääkkeet käteen, ja hei, hei!! Sanoivat vielä, sulla on nyt käynyt huono tuuri, minulla siis keskenmeno oli viimeksi 10/08, tosin silloin spontaani. Seuraavaksi, jos (toivottavasti ei) näin käy, vaadin päästä kaavintaan, oli se lääkkeellinen sitten parempi elimistölle tai ei, mutta tuo oli jo ihmisrääkkäystä, toki on ihmisiä, joille lääkkeellinen on ollut ns. "positiivinen", vaikka en tarkoita että keskenmeno on positiivinen asia kenellekkään!!
 
:hug: maaliskuu, Mulla oli kans tyhjennys 9.1 ja tyksissä hoidettiin. En saanut sitä ensimmäistä suun kautta otettavaa lääkettä lainkaan. Antoivat vaan ne 6 cytocetia mukaan ja kotiin. Kivut ja vuoto oli jotain maailman kamalinta vaikka olin ensin päättänyt haluan kaavinnan. Mutta jotenkin se lääkäri sai pään käännettyä herkällä hetkellä. 2 viikkoa vuosin enemmän ja vähemmän ja tyksiin takas, ultra, istukkaa sisällä.23pv viikko sit pe olin vielä kaavinnassa. Oli myös jo tulehdus. Ja jälkitarkastusajan antoivat ensin 25.2!!!! Ja soitin ja kysyin saako aik. joo siirsivät sitä 17.2!! Mutta kun mulla oli selkäsärkyä ja vatsa kipeä, soitin itse niille että nyt ei oo kaikki kunnossa.. Pääsin heti sinne. Joten jos huomaat itse ettei kaikki ole kunnossa, soita niille. Ton välissä olevan 2 viikkoa söin koko ajan särkylääkkeitä. Saikulla olin vähän väliä. Nyt kaavinnasta viikko ja en ole voinut näin hyvin aikoihin;)
 
Kiitos Katariisa vastauksesta, muitakin siis löytyy....muakin hiukan huolettaa tuo vuodon määrä, kun sanottiin, että sitä pitää tulla paljon, joten varauduin tulevaan jättiräteillä, ja kerran lorahti niin että, tavallinen side ei ois riittänyt, mutta muuten pärjätty tavallisilla, noh, ehkä/ toivottavasti sekin on yksilöllistä, mitään suuria hyytymiäkään ei ole tullut, pieniä kylläkin, ja eniten olen ihmeissäni siitä "katkaravusta".....tietääkö joku, alkaako alkio kehittymään tuulimunaraskaudessakin?? vai oliko tämä minun sittenkin alkuraskauden keskeytynyt keskenmeno ja miksi lääkäri ei puhunut alkiosta/ sikiöstä mitään??!! Nyt olenkin siis miettinyt ja surrut, että olisiko sittenkin sikiö ollut elossa, vaikka viikkoja myöhäisempänä, vai miksi lääkäri ei sitä nähnyt....kaikenmaailman kauhukuvat mielessä, olisiko pitänyt kiikuttaa tuo alkio lääkäriin, ja kysyä....vaikka eihän sekään oisi mitään enään auttanut!!! Kokemuksia kaipaan!!

Ja katariisa halaus kokemastasi, se on näemmä kummallista tuo Tyksin touhu!!
 
maaliskuu, mulla annettiin ne lääkkeet pe 9.1 ja sillon illalla aloin vuotaa ja tuli ihan kivasti ja myös isohkoja hyytymiä. La ja su oli saikkua myös ja menin ma illaksi töihin. Koko ajan siinä uskossa ettei vuotoa juurikaan enää tule. Ja ihmettelin myös et aikas vähällä pääsin. Töissä olin ollu sen vartin kun tuli tulva!! Miehelle soitin tuo siteitä, kun ei ollu kun 1 mukana. Siitä kun sain siteet puol tuntia ja olin jo vaihtanut 6 sidettä!! Kaikista läpi ja vessassa kun istuin tuli solkenaan ja paljon myös jotain isoja hyytymiä. Ei auttanut mkun lähetä kotiin vuotamaan. Kivut tuli myös takasin ja wc tuli kyllä tutuksi. Istuin pöntöllä pitkiä aikoja ja vuosin. Ja sillon mä tajusin et kun olin ns. lähtenyt liikkeeseen oli tainnut laukasta sen tulvan mitä oli lääkäri sanonut että kannattaa varautua tulee paljon. Enhän olis ikuna tajunnut että sitä tulee niin paljon!!! Autossa kun mentiin kotiin mulla oli side ja sanomalehti alla ettei penkit mene ja kotiin ajoa 7 min. Ja läpi tuli lehteen asti. Ja tosiaan meni ihan ketulleen se tyhjennys loppujen lopuks. Eihän se kaikki tullut edes ulos. Ja kavintaan menen myös jos jatkossa tarvii. Kätilö sano se on 1 nainen 10:stä kuka tarvii siihen myös kaavinnan lisäksi. ja eipä ne mullekaan sanonut siellä että varaudu jos ei tule kaikki joudut kaavintaan, tai tulee tulehdus. Nakkas tosiaan lääkkeet kouraan ja sano soittele jos jotain tulee. Ja mun käsityksen mukaan alkiota ei ole tuulimunaraskaudessa. Mulla tyhjennettiin siis sitä. Eli muodostuu vain se ruskuaispussi ja istukka. keskeytettiin viikoilla 9+3.
 
Katariisa minulla nyt jo vuoto loppumassa, ei oikeestaan siteeseen paljoa enää tule, tänään aamulla oli melkoisia supistuksia "jälkimainkejako"?? Minunkin pitäisi arkena palata töihin, ja tässä mietinkin, että täytyykin varautua vuotoon kunnolla, olen hoitoalalla ja joudun myös nostelemaan asukkaita, jolloin se tulva saattaa sitten alkaa.....Tuo lääkäri puhui molemmista minulle, tuulimunasta ja keskeytyneestä keskenmenosta, joten jotain siellä on yrittänyt tapahtua, varsinkin kun omin silmin näin, mitä sieltä ulos tuli!!
 
Minulle on aina lääkäri sanonut että varaudu suureen vuotoon. Varsinkin viimeksi kun oli kaksosraskaus kyseessä. Mutta ikinä en ole vuotanut juuri mitään. Tuon kaksosraskauden tyhjentymisessä ulos tuli vain kaksi isompaa möykkyä ja jonkin verran verta ja sitten jälkivuoto kesti niukkana vain 8 päivää. Siitäkin puolet oli sellaista ruskeaa tuhrua.
Aina kuitenkin kohtu on tyhjentynyt kunnolla. Ja hcg ollut nopeasti nega.

Se on hyvin yksilöllistä kuinka paljon tyhjennyksessä vuotaa. Jotkut vuotaa paljon ja jotkut kuten minä, hyvin vähän ja silti kaikki on kunnossa. Minä en vuotanut normaalin alatie synnyteksenkään jälkeen kuin ihan olemattoman vähän mitä kätilöt sitten kilpaa ihmettelivät.

Tyhjennyksen jälkeiset supistukset mulla kyllä on kestänyt vielä vuodon loputtuakin. Ne on vain jälki suppareita.. Ärsyttäviä sellaisia..
 
maaliskuu, Mulla oli kans siinä ne kaks välipäivää kun vuosi vaan vähän. Ja kipuja ei ollu juurikaan. Mut sit töissä alkoi kunnon tulva sillon tuli ne kivut kans takaisin. Mulla kun tyhjennettiin sitä tuulimunaa, en käsitä miten sitä tavaraa voi tulla niin paljon ulos?!? Enää ei oo kipuja eikä vuotoja. Tänään ollu side ekaa kertaa puhdas:) Joten toiv. oli tässä ja menkkoja odottelen ja toiv. ei olis mitkään ihan hirveet. Kun sanoivat voi olla tosi runsaat tai sit ei. Mielialakin on ihan toinen kun tuntuu et elämä jatkuu ja ei tarvii lääkäreillä vierailla ihan heti. Kaikille kiitos ja palaan vielä ja plussa mielessä.
 
Kirjoitan kanssa oman kokemukseni jos siitä jollekin olisi apua tulevaisuudessa. Mulla todettiin varhaisultrassa todennäköinen tuulimuna n. rv 7+? viikon päästä varmistettiin vielä, mutta ei mitään vieläkään näkynyt. Oli jo näitä ultria ennen vahva tunne tyhjästä kohdusta kun oireet loppuivat tosi aikaisin ja olo oli liian hyvä.

Eli tämä uusintaultraus oli viime keskiviikkona ja samalla sain suun kautta yhden tabletin. Seuraavana päivänä alkoi pienet menkkakivut ja haalea tuhruvuoto. Perjantaina sitten heräsin kuudelta ottamaan särkylääkkeet (2xpanacod + 1xburana) ja laitoin kolme cytoteciä emättimeen. Menin takaisin nukkumaan ja kymmeneltä heräsin ottamaan vielä suun kautta kaksi cytoteciä suun kautta. Tänä aikana ei ollut tullut mitään vuotoa ja mahassa vain pieni juiliminen. Samalla otin vielä pari särkylääkettä. Viiden minuutin päästä tästä eli aikalailla tasan neljän tunnin päästä ensimmäisistä cytoteceistä alkoi vatsakivut ja makasin vain sohvalla pöllyssä lääkkeistä. Pari kertaa kävin vessassa kun siteessä alkoi olla liikaa verta ja noin tunnin päästä eli yhdentoista aikoihin tuli ulos möykky, joka näytti ihan istukalta (en tiedä oliko kuitenkaan mikään istukka) ja samassa oli kiinni pieni pussi vettä täynnä. Samantien kaikki vatsakivut kaikkosivat ja olo oli silmänräpäyksessä ihan mahtava. Lähdin sitten hakemaan sairaalasta piikkiä rh negatiivisuuden vuoksi ja piikin laittaminen sattui enemmän kuin koko kohdun tyhjennys.

Saman päivän ajan jatkui vielä verinen vuoto, joka iltaa kohden muuttui niukemmaksi ja samoin lauantaina ja sunnuntaina aina aamulla ja iltapäivällä on tullut menkkamaista vuotoa, joka on lähes loppunut kokonaan iltaa mennessä aina. Nyt sitten odottelen, että miten tästä jatkuu, onko tullut koknaan ulos jne. Tein tänään raskaustestinkin ja näytti ihan himmeää plussaa.

Olo on nyt kolme päivää tyhjennyksen jälkeen parempi kuin ikinä ja ollaan ihan innoissamme uuden raskauden yrittämisestä joka voidaan aloittaa samantien kun vuoto on kokonaan loppunut.
 
Miulla oli tuulimunaraskaus 06/05 ja oltiin yritetty lasta 2vee.. Tuulimunassa ei lähde sikiö kehittymään, kaikki muu tarvittava löytyy kohdusta. Miulle tehtiin kaavinta ja olin siihen tyytyväinen. Kaavintaan meni aikaa n.10-15min ja se oli siinä, vähän tuli jälkivuotoa. Lääkkeelliseen tyhjennykseen en suostu ikinä.
 
Kahden alkion PAS tehtiin 18.11., plussa tuli raskaustestistä, mutta viikko sen jälkeen tuli vuotoa ja pieni vaalea n. 4 mm möykky jota pidin sikiönä (lääkäri oli sitä mieltä, ettei voinut olla sikiö, mutta siinä oli verisuoni ja pieni musta piste sisällä, olen edelleen aika varma, että oli sikiö). Mitään raskausoireita ei ollut, joten olin aika varma, että raskaus on keskeytynyt. 19.12. näkyi kuitenkin yksi syke ultrassa.

30.12. oli toinen ultra. Arvasin lääkärin ilmeestä aika pian, että kaikki ei ole kunnossa. Raskaus oli kohdun "painumisesta" ja sikiön koosta päätelleen mennyt kesken ilmeisesti jo pian edellisen ultran jälkeen. Sain lähetteen Kätilöopistolle, mutta lääkäri sanoi, että pyhien takia voi mennä toista viikkoa ennen kuin edes soittavat. Soitto tuli kuitenkin kahden päivän päästä ja peruutusajan sain 2.1.

Lääkäri oli n 55 v. mieslääkäri, joka ei kätellyt, ei katsonut kertaakaan silmiin, selasi papereista ja sanoi "teillä on siis todettu keskenmeno". Hoitaja pyysi riisumaan housut ja menemään pöydälle. Sitten ultrattiin, mieheni oli mukana ja piteli kädestä kiinni, itketti, vaikka tiesin, ettei tämä ultraus toisi mitään parempaa tietoa aiempaan, hoitaja toi heti paperia ja silitti toista kättäni. Lääkäriä näytti jotenkin ärsyttävän vaimea nyyhkeeni.

Lääkäri totesi vain raskauden keskeytyneen ja vastaavan tilannetta ennen joulua. Hän alkoi heti sanella sanelukoneelle, kysyi ainoastaan haluanko odottaa vai otanko lääkkeet. Ilmoitin haluavani tilanteen olevan ohi ja haluavani lääkkeet. Lääkäri saneli koneelle "Potilas haluaa lääkkeellisen hoidon". Hoitaja kysyi haluanko lääkkeet kotiin vai tulla sairaalaan. Hän kysyi haluanko kysyä lääkäriltä vielä jotain, tajusin vasta siitä, että lääkäri oli jo oman osuutensa lopettanut. Lääkäri ei sanonut mitään muuta, ei edes hyvästellyt, tilannetta seurannut kätilöoppilas tuli kättelemään, katsoi kauniisti silmiin ja toivotti jaksamista. Lääkärin käytös raivostuttaa vieläkin, tilanne on kuitenkin aika herkkä, vaikka raskaus olikin ollut alussa ja tiesin jo sen menneen kesken. Vaikka keskenmeno on ihan rutiinijuttu lääkärille, se ei ole sitä potilaalle ja on muutakin kuin vain lääketieteellinen tila. No, lääkäreille onkin alettu opettamaan potilaan kohtaamista (siis sitä henkistä puolta) käsittääkseni vasta n. 10 v. sitten. Tämä lääkäri ei ko. koulutusta selvästikään ollut saanut.

Oma lääkärimme osasi kuitenkin niin pehmeästi kuin mahdollista kertoa että sykettä ei enää ollut, olisi ollut todella karua, jos tämä sairaalan lääkäri olisi todennut ensimmäisenä keskenmenon.

Kätilö vei potilashuoneeseen, kertoi lääkityksestä ja antoi ohjeita, neuvoi sairaalasta saatavan kipulääkityksen lisäksi tarpeen tullen ottamaan reilusti buranaa, jos siltä tuntuu, kipua ei tarvitse kestää ilman lääkitystä ja annostuksen säätely ei nyt tuntunut olevan niin tarkkaa vaan reilusti saisi lääkettä ottaa, jos siltä tuntuu. Hän oli hyvin empaattinen ja osaaottava, sano, että voin milloin tahansa soittaa jos on tarvetta. hänestä ja kätilöoppilaasta jäi miellyttävä kuva.

Kotiin päästyäni otin 4 x Cytotecia alakautta, kun en ollut vuodon/kivun alkamisesta varama, ajattelin odottaa kipulääkkeen ottamista kunnes kivut ovat selvästi alkanee.

Lääkkeet alkoivat vaikuttaa jo parin tunnin kuluttua, vuoto alkoi, vatsaa kramppasi, ripuloin ja oksensin pari kertaa, nappasin Panacodin oksennusten välissä ja koetin idätellä niin kauan, että lääke ehtisi ainakin osittain imeytyä.

Kivut menivät kuitenkin ohi Panacodilla ja lämpötyynyllä parissa tunnissa, jonka laitoin vatsan päälle, en tarvinnut edes toista sairaalasta saamaani pilleriä (jotain muuta särkylääkettä). Nukahdin ja heräsin ihan hyvävointisena noin tuntia myöhemmin. Jälkeenpäin ajateltuna kivut olivat teinivuosien pahojen kuukautiskipujen luokkaa, silloin kramppasin ja oksentelin joka kuukausi. Olo oli paha jonkun aikaa, mutta olin odottanut pahempiakin kipuja.


Vuoto ei ollut mitenkään kamalan voimakasta koko aikana, pari päivää selkeää vuotoa, sitten niukempaa, mutta viikon varrella pyyhittäessä tuli pari kertaa kalvomaista pussia (sikiöpussi?) ja viinipunaisia kudosmöhkäleitä (istukka?). Kirkaista vaaleanpunertavaa limaa tuli vielä viikon verran. Yhteensä vuotoa oli siis n. kolme viikkoa. Kahden viikon kohdalla lääkkeen ottamisesta tein raskaustestin, oli himmeästi positiivinen, kolmen viikon kohdalla negatiivinen. Ihmettelin kuitenkin, kun vuoto ei ollut missään vaiheessa mitenkään hirveän voimakasta, tosin raskauskin oli vielä ihan alussa. Kätilö oli kuitenkin sanonut, että ei ole mitään tarkkaa mittaria pajonko on paljon; toisilla vuoto on hyvin runsasta ja toisilla melko niukkaa.

Kolmen ja puolen viikkoa lääkkeen ottamisesta tuli reilua vuotoa ja luulin kuukautisten alkaneen. Varasin ajan jo seuraan PASia silmällä pitäen ultraan. Vuoto kuitenkin loppui jo n. puoeln vuorkauen siään, sen jälkeen on taas tullut sitä vaaleanpunaista kirkasta limaa ja sitäkin niukasti vain pyyhittäessä.

Soitin Kätilöopistolle, kun mietin onko kaikki kuitenkaan tullut ulos, minulle vakuutettiin, että jos raskaustesti näyttää negaa, kohtu on tyhjentynyt, hcg kuitenkin laskee jonkin aikaa, joten tuo kahden viikon kohdalla testattu "heikko positiivinen" oli ihan normaalia. HUS ei tarjoa seurantaa automaattisesi, joten neuvoteltuani vielä Väestöliiton kätilön kanssa päätin pitää ultra-ajan voimassa, jotta saan mielenrauhan kohdun tyhjentymisestä (vaikka hänkin oli sitä mieltä, että kohtu on tyhjentynyt, kun testi näyttää negaa, eikä mitään tulehdusoireita tai kipuja ole). Normaali kierto tuskin vielä on, tuskin nuo "kuukautiset" olivat vielä ihan normaalit. Tuntuu vain jotenkin typerältä, että joudun itse maksamaan jälkiseurannan yksityisellä, terveyskeskuksen lääkärimme kun ei varmaan osaisi sanoa mitään, eikä siellä ultrattaisi kuitenkaan.

Edellinen raskaus oli kohdun ulkopuolinen ja sitä edeltävät hoidot eivät tuottaneet tulosta. Ihan hyvin olen henkisesti selvinnyt näistä, mutta hermostuttaa, kuinka käy ensi kerralla. Selkeä nega olisi kuitenkin paljon helpompaa kuin keskenmeno tai kohdun ulkopuolinen ja niitä seuraavat hoidot.




 
Mulla alkoi tulla pientä vuotoa aamulla ennen alkuraskauden ultraa, myöhemmin siinä ultrassa selvisi että sikiötä ei ole eli siis tuulimuna..hetken katselun jälkeen löytyi pieni 1,5cm sikiö joka vastasi vissiin n. 8vkoa, vaikka raskaus oli edennyt jo 12 viikolle. Jouduttiin tekemään lääkkeellinen tyhjennys seuraavana päivänä, 4 tablettia emättimeen ja särkylääkkeitä naamaan. vointia seurattiin kättärillä n. 4h sen jälkeen sain mennä kotiin jolloin rupesin vuotamaan ja aluksi tuli enemmän verta sitten joskus yöllä tuli jotain klimppejä ja sen jälkeen en enää oikeastaan vuotanu vähän vain jotain tuhrua kipuakaan ei ollut muutakun se 15 min kun lääkkeet rupesivat supistaman kohtua. Onko normaalia että vuoto voi kestää niinkin vähän aikaa? Kokemuksia?

 
Minulle tehtiin lääkkeellinen tyhjennys keskiviikkona (4.2.) Kätilöopistolla. Raskaus olisi pitänyt olla 8+6, mutta se vastasi vain viikkoja 6+. Sain tietää tämän maanantaina, kun menin alkuraskauden kontrolliultraan. Ekassa ultrassa 23.1. alkion sydän sykki, mutta sen koko jätätti muutamalla päivällä.

Minulla pieni vuoto alkoi n. tunti lääkkeen ottamisen jälkeen, mutta sain jäädä sairaalaan klo 16 asti, jolloin lähdin omasta päätöksestäni kotiin. Tuossa vaiheessa oli tullut vain muutamia hyytymiä ja kivut olivat ihan siedettäviä. Kotiin päästyäni vuoto yltyi ja illan aikana, n. 3 tunnin ajan istuin pöntöllä ja vuoto oli hyvin runsasta ja joukossa oli myös isoja hyytymiä. Panacod ei tuossa vaiheessa auttanut kipuihin ja soitinkin Kättärille, että pitääkö lähteä sairaalaan. Puhelimeen vastannut kätilö sanoi, että jos kivun kanssa ei pärjää, niin voi tulla. No, kivut alkoivat taittua pikkuhiljaa ja vuotokin laantui. Yöllä ei sitten ollut tullut mitään ja eilenkin tuli ainoastaan vessakäynnillä pieniä klönttejä, mutta siteeseen ei mitään. Nyt tämän yön jälkeen sama homma. Minusta tuntuu, että vuotoa ei ole tullut tarpeeksi, mutta mistä ihmeestä sen oikein voi itse tietää? Mietin tässä, että soitanko Kättärille vai odottelenko vain sitä jälkitarkastusta...

Voimia kaikille samassa tilanteessa oleville!
 
Kävin tänään Väestöliitossa lääkärillä, alunperin ajattelin siis, että olisi ultrattu PASia silmällä pitäen, mutta 1½ vkoa sitten alkaneiden "kuukautisten" jälkeen (vuoto kesti ½ vrk) on ollut vain todella niukkaa vuotoa joinain päivinä ja tänään alkoi taas vähän reilumpi vuoto. Otin käynnin siis keskenmenon seurantakäyntinä, ettei ainakaan olisi jäänyt kohtuun mitään.

Kohdussa näkyi pikku varjostumaa jossain kohtaa, mutta limakalvo ja munasolu olivat kehittyneet, eivät kuitenkaan ihan normaaliin tahtiin. Lääkäri pisti vielä varmuuden vuoksi verikokeeseen, mutta sanoi, ettei mitään kaavittavaa ainakaan näy. Jos koe näyttää plussaa (virtsakoehan näytti negaa jo kaksi viikkoa sitten), niin uusi verikoeseuranta viikon päästä. Sain myös Terolut-kuurin aloitettavaksi viikon päästä, jolla pitäisi saada kierto palautumaan normaaliksi. En ole teroluteja syönytkään aiemmin, niistä voi kai tulla mielialavaihteluja yms., mistään muista lääkityksistä ei ole tullut mitään oireita aiemmissa hoidoissa, joten toivottavasti tämäkin menee hyvin.

Terolut-kuuria seuraavaan kiertoon voisi sitten suunnitella PASia.
 
Itselläni on juuri takana samankaltainen kokemus, kuin nimimerkillä surullinen -77. Oli lohdullista huomata, että muutkin ovat kokeneet tämän todella raskaan ja musertavan tapahtuman... Menin myöskin toiveikkaana ja iloisena NP- ultraan ja viikkoja oli 12+6. Kätilö katsoi sydämen sykkivän ja sikiön liikkuvan kovasti. Hetken päästä kesken ultraamisen, kätilö joutui toteamaan, että sydämen lyöntejä ei valitettavasti enään löydy. Eikä liikkeitä. Äsken ne olivat, mutta ei ole enää. :'( Sikiöni kuoli kesken ultratutkimuksen. Kätilö vei minut gyn. pkl:lle lääkärin tarkistukseen ja samat asiat nähtiin sielläkin ultrassa. Sain ensimmäiset Mifegyne-tabletit suun kautta sinä iltana sairaalasta hakemalla.

Minulle ei ehdotettu, että tekisin lääkkeellisen keskeytyksen kotona, vaan alusta asti oli selvää, että tulen päivän päästä sairaalaan sitä varten. Olen tähän erittäin tyytyväinen, vaikka sairaalaan meno ahdistikin. Kaipasin omaa rauhaa, koska tiesin että tulen olemaan kipeä, ja jos olisi ollut huonetovereita jne. Sairaalassa annettiin heti aamulla Cytotecit alakautta ja n. 4 tunnin kuluttua syntyi sikiö ja istukka hieman sen jälkeen. En tuntenut muuta, kuin että jotakin sieltä tulee, ja yllätys oli suuri, kun näin pienen pienen vauvani pöntön pohjalla :'( se hetki oli yksi kamalimmista tähän saakka. Erotin vauvassani sormet ja varpaat, muuten hän oli minikokoinen, n. 5 cm pitkä.

Sairaslomaa antoivat viikon ja nyt yritän kerätä voimiani... Itkenyt olen paljon ja vieläkin sitä tuntuu riittävän. Eiköhän se tästä. Voimia ja jaksamista kaikille keskenmenon kokeneille :hug:
 
Minulla lääkkeellinen tyhjennys ei onnistunut. 27.1. todettiin ultrassa viikoilla 11+1 sikiön kuolleen viikoilla 8. Kättärillä sain erittäin hyvää kohtelua ja asianmukaista palvelua. Lääkäri ja hoitaja olivat erittän sydämellisiä ja tukivat minua erittäin hyvin. Omasta halusta tein lääkkeellisen tyhjennyksen kotona. 30 min ennen tyhjennystä otin Panacodin ja sen jälkeen 4 Cytotec tablettia. Pientä vuotoa alkoi tulla n. pari tuntia lääkkeiden oton jälkeen. Illalla seitsemän aikaan alkoi erittäin runsas vuoto. Selkeästi oli huomattavissi sikiön ja istukan lähteminen pois, möykyt tipahtivat pönttöön. Verenvuoto jatkui erittäin runsaana. Vessassa kävin n. 30 min välein vaihtamssa yösiteen. Lopulta en enää pysynyt pystyssä. Huimasi ja pyörrytti koko ajan. Juominen ei auttanut mitään. Mieheni oli erittäin huolestunut. Kättärille soitettuamme ja kysyttyäemme mitä teemme, tilasimme ambulanssin jolla siirryin sitten Kättärille. Ambulanssi siksi, etten pystynyt edes nousta seisomaan, kun saman tein maailma musteni. Kättärillä tarkastettiin hemoglobiini,mikä oli laskenut 30 alaspäin. Lääkäri tutki ja totesi siskiön ja istukan tulleen pois, mutta muuten kohdussa vielä runsaasti tavaraa jäljellä. Hemoglobiinin rajun laskun vuoksi, lääkäri ehdotti kaavintaa, joka tehtiikin sitten 40 min kuluttua. Loppu yö sairaalassa ja sitten aamulla kotiin.

Vuotoa kesti tämän jälkeen vain pävän, ja sekin niukkaa.

Kaikki hoitajat ja lääkärit olivat erittäin ihania ja myötätuntoisia. Antoivat itkeä kun itketti ja yrittivät tukea parhaansa mukaan. Suru ei sydämestä silti poistu koskaan. Vauva oli toivottu ja odotettu.

Nyt odotellaan kuukautisten alkamista ja sitten taas yrittämään. Toivottavasti paremmalla onnella.
 
onpas meille sattunut.. mulla ennestään km 11/08.
kirjoittelin tuonne oman aiheen keskeytetty raskaus. mutta lyhyesti menin minäkin np-ultraan 12+0. kaikki näytti aluksi hyvältä vauva liikkui ja sydän löi mutta ei ollut terve. sain keskiviikkona ekan lääkkeen ja läksin kotio.. sain tiedon torstaina että jos ei itsestään ala vuotamaan niin seuraavan viikon tiistaina keskeytykseen vasta. Noh onneksi perjantaina aloin vuotaan ja lauantai aamuna menin sisälle jossa sain kans 4 cytotecia... kolmen tunnin päästä sain 2 lisää.. sitten rupesi tulemaan supistuksia ja lääkäri halusi katsoa tilanteen niin vauva oli jo kohdun reunalla ja vetäisi sen pois..
siinä sitten istukkaa odoteltiin ja sekin tuli.. näin vauvani joka oli siis muuten terve. pienet kädet ja jalat.. n.5cm pitkä..
illalla jouduin vielä kaavintaan.. sen jälkeen ei ole ollut kipuja enää.. vuotoa on ollut jonkin verran. viikon sain sairaslomaa ja tänään oli ensimmäinen työpäivä..


täällä kans odottellaan tulevaisuutta josko kolmas kerta toden sanois...
 

Yhteistyössä