Tämä on ihan älytön kysymys, mutta miten kun teidän vauvoille annetaan rokotuksia ja ne jos rupeaa itkemään, niin koppaatteko haliinne ja hyysäätte ja lohdutatte. Kotona minä olen vähän ylilohduttavainenkin ja kovasti aina "lässytän" kullanmurulleni ja voi taivas miten kirpaisi kun vauva alkoi huutamaan. En ole koskaan kuullut meidän nallen suusta mitään niin surkeaa. Tuntui että itsekin kohta purskahdan itkuun, niin pahalle se tuntui. Puristin vauvaa sylissäni ja suukottelin päätä ja ilmeeni oli takuulla selkeästi tulkittava, mutta en vain silti kyennyt enempää lohduttamaan. Jotenkin neuvolatädin pistävä tuijotus ahdisti minua niin paljon, etten kyennytkään halimaan ja taputtelemaan vauvaani, enkä varsinkaan juttelemaan sille. Neuvolatäti kyllä tietää minut, että olen aika hiljainen ja on se itsekin melkoinen tuppisuu, että vain tarpeelliset asiat hoidetaan, ei rupatella. Raskauden aikana minulla oli tosi kiva nainen, jonka kanssa jaariteltiin ummet ja lammet. Sen kanssa saattoi olla oma itsensä, mutta tämä uusi on tosi sellanen..jörö? Se ei yleensäkään selvästi pidä vauvan hyysäämisestä ja itelle tuli sellanen olo sen katseen alla, että et kyllä varmaan ala lärpättämään siinä kun toinenkin piikki vielä annetaan. Kyllä se vauva pärjää. Ja kotona rupesin miettimään että entä jos se katsokin mua että no johan kun et lastasi osaa lohduttaa. En tiedä muista, mutta mulle on tosi vaikeaa vieraiden ihmisten seurassa höpötellä vauvalleni, naurattaa sitä, kutitella ja leikittää. Vierastan muutenkin vieraita ihmisiä...höh...kumma juttu..