[QUOTE="vieras ap";25819549]Meillä on eläimiä, jotka jäävät kotiin ja isovanhemmat muuttavat siksi aikaa meille. Lapsen perään ei katsota vain silloin tällöin vaan valvonta on kokoaikaista ja lapselle tehdään selväksi, että kun me vanhemmat olemme poissa, meillä saa yökyläillä viikonloppuna mutta lapsi ei saa mennä muualle yökylään.
Melkein jo tiesinkin ennenkuin avauksen täle palstalle tein, että muut lapset oplisivat innoissaan matkasta. En ymmärrä tuota lastani. On niin ehdoton. Miksi ihmeessä hankin lipun lapselle, jota ei kiinnosta, joka omien sanojensa mukaan EI TULE mukaan. Kysyin, lähtisikö lapsi sitten, jos saisi ottaa kaverin mukaan, ei kuulemma lähtisi siltikään...
Olen aika neuvoton...ja enemmän kuin surullinen. Olisin halunnut että perheelle tulee kiva matka YHDESSÄ.[/QUOTE]Meillä on nyt se vaihe, ettemme matkusta enää niin paljon. Olimme lasten ollessa pieniä aina tuonne 14-16-vuotiaiksi asti joka vuosi pitkällä matkalla, 4vk-3kk ja pieniä matkoja sen lisäksi kerran pari vuodessa. Jossain vaiheessa se pitkään reissaaminen ei enää ollut heistä mukavaa, vaikka me vanhemmat emme voisi olla liian pitkään tien päällä. Rantalomista kukaan meistä ei välitä. Pidämme nyt sitten taukoa enemmästä matkustamisesta, kunnes jälkeläiset voi jättää omilleen reissujen ajaksi. Olihan se vähän haikea tunne, kun alkoivat ilmaista, ettei viisi viikkoa reissaten olekaan enää se mitä tahtovat. Kumpikin on mieluummin lomilla kotosalla, pelailevat, ovat kavereiden kanssa, vähän töissäkin, harrastuksissa jne. Eivät äiti ja isä ole enää tärkeintä heille ja se mitä äiti ja isä tahtovat. Irrottautumista, itsenäistymistä. Hyvä niin.