Äitiys on jokaisella varmasti omanlaisensa muutos, ikään ja taustaan katsomatta.
Sain itse poikani 19 vuotiaana, oltiin just menty mieheni kanssa naimisiin ja yo-juhlani juhlittu. Se oli mahtavaa aikaa, sain keskittyä lapseen, pidin välivuotta ja sain rauhassa funtsia tulevaisuutta. Miekkoseni oli täysillä mukana vauvan odotuksessa, opiskeli insinööriksi, on mua sentään 5 vuotta vanhempi.
Mitään suurta elämänmuutosta ei ollut, vauva oli ihan normaali jatke meidän suhteelle, sellainen piste i:n päälle
Nyt meidän poitsu on jo 4vuotias leikki-ikäinen ja lisää lapsia ei ole ainakaan vielä siunaantunut. Enkä ota stressiä siitä, ehkä seuraavan kerran 3-4 v päästä, enkä stressaa sitäkään että silloin olen lähes 30 vuotias. Ja ukkokin jo siten 35.
Mun elämä on menny just niinku oon halunnu, äidiksi nuorena ja mies löytyi 17-vuotiaana
Onko se äitiys sen helpompi 30 tai 40 kymppiselle? Mulla on eräs tuttu, joka sai nyt esikoisena 28 vuotiaana. Hänelle se tuntui olevan suurempi muutos kuin mulle. Kaikki yövalvomiset yms hankalia. Se että joutuu vain olemaan kotona, mies töissä. Jos on 10v saanu viillettää miten haluaa, ja sitte yhtäkkiä täydellinen stoppi. Se voi olla suurta muutosta se.