Mua vit....aa joskus tuo ylivilkas lapsi

Vastakohta tuolle toiselle ketjulle: meidän vähän alle 3-vuotias lapsi osaa olla aika uuvuttava. Yleisesti ottaen lapsi menee ja touhottaa päättömästi. Ei arkaile eikä ujostele ketään, vaan päinvastoin on jopa kiusallisen tuttavallinen vieraillekin. Kerhoissa, muskareissa, puistossa ym. en voi hetkeksikään kääntää katsettani, kun lapsi ehtii joka paikkaan.

Kateellisena seuraan niitä vanhempia, joiden lapset ovat rauhallisia ja keskittyneitä; nämä vanhemmat voivat jopa "relata" hetken ja vaikka jutella keskenään rauhassa. Minä en voi.

Lapsi on kovin kiinnostunut merenelävistä: valaat, hait, delfiinit ja kalat ovat kivoja. Mutta miten kävikään Sea Lifessä, jonne veimme lapsen siinä toivossa että voisimme tarjota lapselle kivan kokemuksen ja elämyksen. Lapsi ei jaksanut katsella akvaarioista kuin ehkä kaksi ensimmäistä. Sen jälkeen lapsen hupi oli juosta meitä vanhempia karkuun (ja tietenkin vielä paluusuuntaan). Vaikka kuinka yritimme esitellä ja hehkuttaa merihevosia ja kilpikonnia niin ei. Lapsi halusi vain juosta ja ryntäillä ympäriinsä. Ainoastaan se iso pääallas, missä on haikaloja, sai lapsen kiinnostumaan hetkeksi. Kateellisena ja haikeana katselin muita suunnilleen saman ikäisiä lapsia, jotka istuivat tai seisoivat hievahtamatta akvaarioiden edessä ja katselivat rauhallisina ja kiinnostuneina kaloja.

Totta kai rakastan lastani, mutta silti välillä toivon että hän olisi edes vähän rauhallisempi ja "vetäytyvämpi" ja käyttäytyisi vähän varauksellisemmin kerhoissa ym. paikoissa. Monet tutut ovat kertoneet, että heidän lapsensa saattavat kotioloissa olla kovinkin riehakkaita ja vilkkaita, mutta ovat sitten kerhoissa ja muskarissa huomattavasti hillitympiä. Meidän lapsi on samanalainen tykinkuula joka paikassa.

 

Ystävättäreni lapsi on tuollainen... Eipä tuossa auta kuin jaksaminen ja taas jaksaminen. Toivottavasti teillä on joku hoitaja välillä, joka voi ottaa yöksi tai päiväksi niin saatte itse hengähdettyä. Iloista juhannusta.

 

Meillä on kans tuttavapiirissä tuollainen lapsi, aika rasittava on....itsellä on kolme lasta ja niiden kanssa voi lähteä kauppaan, puistoon, teatteriin, tms. Mut kaveri ei voi lähtee melkein 6v:n kanssa, kun ei se lapsi jaksa pysyä aloillaan....voimia...

 

Hankkikaa valjaat, lapsi valjaisiin jos ei suostu kunnolla kulkemaan. Voi olla lapselle sen verran "noloa", että oppii pian kulkemaan lähellä, jottei joutuisi valjaisiin.

 

Kuulostaa samanlaiselta kuin meidän lapsi. Erittäin aktiivinen,energinen ja pelkäämätön.

Menee päättömästi koko ajan,eikä meinaa paikollaan pysyä. Välillä katselen haikeena ulkona niiden äitien lapsia jotka jaksavat edes hetken istua hiekkalaatikolla. Mutta ei meidän... singotaan pää kolmantena ja perässähän täytyy mennä.

MIhinkään ei oikeastaan keskitytä. No nyt Muumit ovat sellaisia että saattaa sen hetken niitä rauhassa katsella. Into piukeena halusi mennä katsomaan Delfinaariota. JA vi luoja että oli pitelemistä,kun ei jaksanut yhtään katsella.

Niin ja lapsella kohta ikää jo 3 v. Serkkunsa joka on 1 kk vanhempi,on täysin erimaata. Rauhallinen,keskittyy,istuskelee sylissä ja keskittyy asioihin.

 

otan osaa. tosi ärsyttävää.

 

Minulla on täällä samanlainen tykinkuula joka täyttää pian 5-vuotta. Vilkkauden ja levottomuuden seuraksi ikä toi hahmottamisvaikeuksia ja avaruudellisen hahmottamisen heikoutta. Lapsi selvästi haluaa olla "kiltti" ja totella ja osata asioita mitä muutkin ikäisensä (laitta kengät jalkaan ja tehdä palapelin), mutta ei vain jaksa keskittyä tekemisiinsä. Lapsesta huomaa ettei olotila ole mukava hälle itselleenkään kun telkkarista tulisi hyvä elokuva mutta pää käskee tehdä välillä muuta kuin istua.. Sitten harmittaa kun ei muista mitä elokuvassa tapahtui..

Minua väsytti ja ärsytti lapsi ensimmäiset 3-vuotta ja koitin kasvattaa häntä tarkoissa rajoissa kurilla (ja rakkaudella) hilitymmäksi. Nyt olen tajunnut ettei se tämän lapsen kohdalla ole vain kasvatuksellinen asia ja lapsi on hyväksyttävä tuollaisena kuin on ja otettava apua vastaan.

Tutkimukset ja toimintaterapia alkaa meillä syksyllä että ehdimme saada mahdollisimman paljon apuja ennen eskaria. Sinun lapsi on liian nuoro tutkimuksiin. Tuossa vaiheessa tarvitaan pitkää pinnaa ja etsi riemuja mistä vaan. Vaikka siitä että lapsesi on todennäköisesti liikunnallisesti lahjakas?? Uskaltaa kokeilla eri lajeja tuosta vaan ja kehittyy siinä nopeasti. Tue positiivisia asioita ja koita kestää ne negat..

 

Mua v*tuttaa tällaiset aloitukset, joissa on tuo ruma v-sana. Ymmärrän, että pienten ja vähän isompienkin lasten kanssa välillä uuvuttaa ja harmittaa. Mutta mulla nousee jotenkin karvat pystyy, kun näen tuon v-sanan. Ja vielä otsikossa. En olisi ikinä, en lasteni ollessa pieniä enkä nytkään, käyttänyt tuota sanaa heistä puhuessani. Voimia nyt sinne kuitenkin.

 

Kiitos vastauksista. Kyllä meillä lapsi saattaa jaksaa istua hiekkalaatikolla aika pitkäänkin (tai mikä nyt kellekin on "pitkään") tai innostuessaan laskemaan liukumäkeä tai keinumaan saattaa sitten sitä tehdä jonkin aikaa, eli ei se oleminen aina ole pelkkää sinkoilua paikasta toiseen.

Eniten harmittaa just tuollaiset tapahtumat/tilaisuudet/järjestetty ohjelma, jos lapsi ei malta yhtään hetkeä keskittyä ja olla paikoillaan. Sitä delfinaariota ollaan mietitty, mutta tuon Sea Lifen jälkeen alkaa tuntua että ehkä ei sittenkään. Sea Lifessä kuitenkin oli edes mahdollisuus liikkua, mutta siellä delfinaariossa pitäisi siten jaksaa istua paikoillaan.

Kauppareissut sujuu hienosti, tosin lapsi istuu vielä ostoskärryssä tai autokärryssä, mutta siis yleensä hyvin jaksaa ja malttaa Prisma-reissutkin, missä yleensä menee kauemmin kuin lähikaupassa.

Lapsi ei vielä ole juurikaan ollut missään hoidossa. Vasta noin kuukausi sitten oli eka kertaa yksin mummilassa päivähoidossa ja pari viikkoa sitten eka kertaa yökylässä.

 

Meillä on harkitseva, rauhallinen ja tottelevainen peruskiltti poika. Mutta ei hänkään kolmevuotiaana jaksanut Sea Lifesta innostua. Ei karkaillut tms, mutta varmaan vartissa oli meidän reissu sinne tehty Nyt kun ikää on viisi vuotta merimaailmakäynti sujuu jo ihan mukavissa keskustelevissa ja tutkivissa merkeissä.

 

Käsiään että lapsesi on ylivilkas, oletko kokeillut Mg lisää. Lapsille pitäisi löytyä hyvänmakuista nestemäisiä tuotteita. Myös vyöhyketerapiasta on monelle apua, saa ihmisen kuin ihmisen rentoutumaan. Niin ja Mg on hyvä antaa ennen nukkumaan menoa.

 

Mua v*tuttaa tällaiset aloitukset, joissa on tuo ruma v-sana. Ymmärrän, että pienten ja vähän isompienkin lasten kanssa välillä uuvuttaa ja harmittaa. Mutta mulla nousee jotenkin karvat pystyy, kun näen tuon v-sanan. Ja vielä otsikossa. En olisi ikinä, en lasteni ollessa pieniä enkä nytkään, käyttänyt tuota sanaa heistä puhuessani. Voimia nyt sinne kuitenkin.

No, en minäkään normaalisti v-snaa käytä lapsen asioista puhuessa. Päähänpistosta tein samanlaisen otsikon kun siinä toisessa yliujo lapsi -ketjussa. Olen samaa mieltä kanssasi.

 

Minulla on täällä samanlainen tykinkuula joka täyttää pian 5-vuotta. Vilkkauden ja levottomuuden seuraksi ikä toi hahmottamisvaikeuksia ja avaruudellisen hahmottamisen heikoutta. Lapsi selvästi haluaa olla "kiltti" ja totella ja osata asioita mitä muutkin ikäisensä (laitta kengät jalkaan ja tehdä palapelin), mutta ei vain jaksa keskittyä tekemisiinsä. Lapsesta huomaa ettei olotila ole mukava hälle itselleenkään kun telkkarista tulisi hyvä elokuva mutta pää käskee tehdä välillä muuta kuin istua.. Sitten harmittaa kun ei muista mitä elokuvassa tapahtui..

Minua väsytti ja ärsytti lapsi ensimmäiset 3-vuotta ja koitin kasvattaa häntä tarkoissa rajoissa kurilla (ja rakkaudella) hilitymmäksi. Nyt olen tajunnut ettei se tämän lapsen kohdalla ole vain kasvatuksellinen asia ja lapsi on hyväksyttävä tuollaisena kuin on ja otettava apua vastaan.

Tutkimukset ja toimintaterapia alkaa meillä syksyllä että ehdimme saada mahdollisimman paljon apuja ennen eskaria. Sinun lapsi on liian nuoro tutkimuksiin. Tuossa vaiheessa tarvitaan pitkää pinnaa ja etsi riemuja mistä vaan. Vaikka siitä että lapsesi on todennäköisesti liikunnallisesti lahjakas?? Uskaltaa kokeilla eri lajeja tuosta vaan ja kehittyy siinä nopeasti. Tue positiivisia asioita ja koita kestää ne negat..

Meillä lapsi ei osoita minkäänlaista mielenkiintoa itse pukemiseen. Tai no, kengät ja hattu on sellaisia, jotka osaa ja haluaa itse pukea. Mutta sukat, housut ym. -ei edes yritä pukea/riisua. Tosin siinä asiassa olen varmasti itse passannut poikaa liikaa. Lapsi ei opi ellei anneta mahdollisuutta.

Lapsi saattaa tosiaan olla liikunnallisesti lahjakas (minä ja miehenikin olemme liikunnallisia) ja joka tapauksessa on selvää, että lapsi on enemmänkin fyysistä tyyppiä kuin rauhallinen pohdiskelija. Toisaalta lapsi kiinnostui jo aika pienenä numeroista ja osasi vähän yli 2-vuotiaana jo suuriakin lukuja, esim. 39, 64, 78 jne. (osasi sanoa luvut, kun joku kirjoitti niitä paperille) Eli toisaalta lapsi vouhottaa ja vaikuttaa keskittymiskyvyttömältä ja sitten toisaalta kiinnostuu pienen lapsen kannalta "mitättömistä" yksityiskohdista kuten silloin nuorempana numeroista. Kuvakirjoistakin luki/lukee aina sivujen alalaidasta numeroita. Välillä olen miettinyt, että pitäisikö tarjota lapselle enemmän älyllistä virikettä, koska hän tuntuu nauttivan sellaisesta. Helposti sitä vaan itsekin ajelehtii tuttujen, riehakkaiden auto- ja juoksuleikkien mukana.

Kirjoituksesi oli erittäin hyvä. Toivon teille ja lapselle kaikkea hyvää tulevaisuudessa.

 

[QUOTE="vieras";28633228]Meillä on harkitseva, rauhallinen ja tottelevainen peruskiltti poika. Mutta ei hänkään kolmevuotiaana jaksanut Sea Lifesta innostua. Ei karkaillut tms, mutta varmaan vartissa oli meidän reissu sinne tehty Nyt kun ikää on viisi vuotta merimaailmakäynti sujuu jo ihan mukavissa keskustelevissa ja tutkivissa merkeissä.[/QUOTE]

Tämä oli kiva kuulla Meidän poika ei tosiaan ole harkitseva eikä rauhallinen, mutta peruskiltti ja perustyyväinen kyllä. Sellainen hyväntuulinen, mutta erittäin vilkas vilistäjä.

Me sentään taidettiin olla Sea Lifessä 45 minuuttia, mutta se vaati minulta ja mieheltä aika tavalla voimia ja hermoja.

 

Meidän kohta 4-vuotias oli tullainen viime kesänä. Oli yhtä tuskaa kulkea yleisillä paikoilla kun ei voinut päästää otetta lapsesta hetkeksikään.
Kun olimme Korkeasaaressa olin pulassa kun mies lähti vähäksi aikaa omille teilleen ja jäin lapsen kanssa kahden. Tuli portaat vastaan ja lapsi lähti niihin juosten, itse jäin tasanteelle rattaiden kanssa mihin oli pakattu kaikki kamerat, käsilaukku ja muut arvokkaat. Ihan kiva oli jättää rattaat siihen paikkaan ja juosta riiviön perään.
Meinasi se johonkin kanahäkkiinkin mennä ihan väkisin ja kaikki käytävillä olleet linnut sai huutia kun yksi raivopäisesti juoksi niiden perässä. Varmaan jäi traumoja linnuille
Eikä kyllä ollut kivaa sekään kun lasta piti kieltää ja "pysäyttää" aina välillä ettei saisi vahinkoa aikaiseksi itselleen tai muille. Ihmiset tuijotti kun yritin pitää kiinni raivohullun lailla huutavasta lapsesta. Oli kyllä todella ikävä vaihe.

Nyt kun vuosi on kulunut on lapsi edelleen todella vauhdikas mutta hänen kanssaan pystyy jo neuvottelemaan. Ennenkuin jalkaudutaan autosta sovitaan mitä tehdään, minne mennään ja miten käyttäydytään ja jos ei pysytä sovitussa lähdetään välittömästi kotiin. Reissun aikana pitää aina välillä muistuttaa että nyt käytös ei ole toivottua ja jos ei meno parane heti, lähdetään kotiin. Tämä on toiminut hämmästyttävän hyvin. Tilannetta pitää kuitenkin tarkkailla sillä silmällä että jos väsymys alkaa painamaan liikaa pitää oikeasti lähteä kotiin koska väsyneenä meno on aivan päätöntä.

Kaikki tämä johtuu siitä että lapsi ei osaa keskittyä eli tarkkaavaisuuden kanssa on vaikeutta ja se ilmenee ylivilkkautena. Ilmeisesti saa ADHD diagnoosin nyt 4-vuotisneuvolakäynnin yhteydessä, tai ohjataan tutkimuksiin jossa saadaan selvyys asiaan. Tukitoimet on aloitettu jo vuosi sitten ja pääsee pienryhmään päiväkodissa joten asiat on meillä todella hyvin.

Suosittelen kaikille tykinkuulaa kasvattaville olemaan aktiivisia ja itse kysellä mistä moinen käytös asiantuntijoiden mielestä johtuu. Päiväkodissa varmaan tällaiset asiat huomataan ja ohjataan sitten oikeiden ihmisten puheille että lapsi saa apua jos tarvii. Tosin jos vanhempi ei halua ottaa kuuleviin korviin asiaa niin lapsi ei sitten myöskään apua saa. Viimeistään koulussa tulee sitten suuria ongelmia kun lapsi ei osaa keskittyä eikä siksi pysty oppimaan. Tukitoimet kannattaa aloittaa mahdollisimman varhain että koulunkäynti ei kärsi, myös lapsen itsetunto kärsii jos kokee ettei osaa asioita mitä häneltä vaaditaan ja tällainen asenne voi jäädä päälle koko loppuelämäksi.

 

[QUOTE="mamma";28633316]Meidän kohta 4-vuotias oli tullainen viime kesänä. Oli yhtä tuskaa kulkea yleisillä paikoilla kun ei voinut päästää otetta lapsesta hetkeksikään.
Kun olimme Korkeasaaressa olin pulassa kun mies lähti vähäksi aikaa omille teilleen ja jäin lapsen kanssa kahden. Tuli portaat vastaan ja lapsi lähti niihin juosten, itse jäin tasanteelle rattaiden kanssa mihin oli pakattu kaikki kamerat, käsilaukku ja muut arvokkaat. Ihan kiva oli jättää rattaat siihen paikkaan ja juosta riiviön perään.
Meinasi se johonkin kanahäkkiinkin mennä ihan väkisin ja kaikki käytävillä olleet linnut sai huutia kun yksi raivopäisesti juoksi niiden perässä. Varmaan jäi traumoja linnuille
Eikä kyllä ollut kivaa sekään kun lasta piti kieltää ja "pysäyttää" aina välillä ettei saisi vahinkoa aikaiseksi itselleen tai muille. Ihmiset tuijotti kun yritin pitää kiinni raivohullun lailla huutavasta lapsesta. Oli kyllä todella ikävä vaihe.

Nyt kun vuosi on kulunut on lapsi edelleen todella vauhdikas mutta hänen kanssaan pystyy jo neuvottelemaan. Ennenkuin jalkaudutaan autosta sovitaan mitä tehdään, minne mennään ja miten käyttäydytään ja jos ei pysytä sovitussa lähdetään välittömästi kotiin. Reissun aikana pitää aina välillä muistuttaa että nyt käytös ei ole toivottua ja jos ei meno parane heti, lähdetään kotiin. Tämä on toiminut hämmästyttävän hyvin. Tilannetta pitää kuitenkin tarkkailla sillä silmällä että jos väsymys alkaa painamaan liikaa pitää oikeasti lähteä kotiin koska väsyneenä meno on aivan päätöntä.

Kaikki tämä johtuu siitä että lapsi ei osaa keskittyä eli tarkkaavaisuuden kanssa on vaikeutta ja se ilmenee ylivilkkautena. Ilmeisesti saa ADHD diagnoosin nyt 4-vuotisneuvolakäynnin yhteydessä, tai ohjataan tutkimuksiin jossa saadaan selvyys asiaan. Tukitoimet on aloitettu jo vuosi sitten ja pääsee pienryhmään päiväkodissa joten asiat on meillä todella hyvin.

Suosittelen kaikille tykinkuulaa kasvattaville olemaan aktiivisia ja itse kysellä mistä moinen käytös asiantuntijoiden mielestä johtuu. Päiväkodissa varmaan tällaiset asiat huomataan ja ohjataan sitten oikeiden ihmisten puheille että lapsi saa apua jos tarvii. Tosin jos vanhempi ei halua ottaa kuuleviin korviin asiaa niin lapsi ei sitten myöskään apua saa. Viimeistään koulussa tulee sitten suuria ongelmia kun lapsi ei osaa keskittyä eikä siksi pysty oppimaan. Tukitoimet kannattaa aloittaa mahdollisimman varhain että koulunkäynti ei kärsi, myös lapsen itsetunto kärsii jos kokee ettei osaa asioita mitä häneltä vaaditaan ja tällainen asenne voi jäädä päälle koko loppuelämäksi.[/QUOTE]

Tämäkin on kiva kuulla, että iän karttuminen saattaa vähän auttaa. Meillä lapsi aloittaa päiväkodissa syksyllä; sittenpä kuullaan mitä päiväkodin hoitajat ovat mieltä lapsen tilanteesta. Ounastelen pahaa ja toivon olevani väärässä, mutta saattaa meidänkin lapselle diagnoosi tulla sitten vanhempana. Ja jotta kukaan ei käsitä väärin, niin minä EN missään tapauksessa toivoisi että lapsella olisi ADHD, en ole diagnoosien "perään" enkä ajattele, että sen varjolla vanhemmat voisivat päästä vähemmällä kasvatuksella. Toivon niin kovasti, että lapsi olisi vain tavallista vilkkaampi tapausja että keskittymiskyky ym. paranisi iän myötä.

 

Ap:n lapsella on ADHD

 

Eikö lapsi liikkuessaan väsy sitten lainkaan? Mietin vaan että jos vie liikkumaan pariksi tunniksi, eikö siinä väsy sen vertaa, että jaksaa keskittyä muihin juttuihin sen jälkeen? Vai huiteleeko päättömänä sitten väsyneenäkin? Ja valjaita suosittelen ehdottomasti, säästää sinua ylimääräisiltä sydämentykytyksiltä. Jostain syystä Suomessa näitä näkee vähemmän, en tajua miksi.

 

Tämäkin on kiva kuulla, että iän karttuminen saattaa vähän auttaa. Meillä lapsi aloittaa päiväkodissa syksyllä; sittenpä kuullaan mitä päiväkodin hoitajat ovat mieltä lapsen tilanteesta. Ounastelen pahaa ja toivon olevani väärässä, mutta saattaa meidänkin lapselle diagnoosi tulla sitten vanhempana. Ja jotta kukaan ei käsitä väärin, niin minä EN missään tapauksessa toivoisi että lapsella olisi ADHD, en ole diagnoosien "perään" enkä ajattele, että sen varjolla vanhemmat voisivat päästä vähemmällä kasvatuksella. Toivon niin kovasti, että lapsi olisi vain tavallista vilkkaampi tapausja että keskittymiskyky ym. paranisi iän myötä.

Ei kai kukaan toivo lapselleen mitään diagnoosia!?
Jos lapsi todetaan ylivilkkaaksi ja että hänellä on keskittymisvaikeuksia niin sehän ei takoita että voi unohtaa kasvatuksen, päinvastoin!

Meidän lapsi on nyt käynyt toimintaterapiassa ja puheterapiassa ja on saanut oman avustajan päiväkotiin. Kaikilta tahoilta on tullut apua siihen että arki sujuisi paremmin. Pidämme reissupäiväkirjaa mihin sekä päiväkoti että me kotona piirrämme ja kirjoitamme. Puheen tueksi on tullut viittomia ja kuvia. Rutiineihin on satsattu ja sekä päiväkodissa että kotona on palkitsemisjärjestelmä että oppimistilanteet olisivat lapselle mieluisia.

Siihen kasvatusprosessiin on siis joutunut satsaamaan melkolailla enemmän kuin "helpon" ja rauhallisen lapsen kanssa.

Täytyy myöntää että aluksi tuntui todella vaikealta kaikki tämä "ylimäärääinen häsäily" ihan vaan siksi että lapsi ei osaa keskittyä. Tuli välillä sellainen tunne että jos vaan huudan tarpeeksi kovaa niin kyllä se tottelee
Mutta niinhän se ei mene. Siitä ei tullut kuin ikäviä tilanteita ja negatiivisia kokemuksia kaikille. Nyt on muutama käyttökelpoinen viittoma ja vahvat rutiinit sekä mukavan tuntuinen palkitseminen jo meidän arkea ja kaikki tuntuu sujuvan hyvin. Tietysti aina välillä on huonoja päiviä mutta niihinkin osaa suhtauta aivan eri tavalla kun tietää että lapsi ei mahda itselleen mitään.
Kun rutiineista ei poikkea ja pitää oman päänsä vaikeissakin tilanteissa, ts on johdonmukainen AINA, oppii lapsi että ei kannata olla tottelematta koska se ei johda mihinkään hyvään. Lapsi kuitenkin haluaa miellyttää vaikkakin päähänpistoja tulee jatkuvasti.

Jos lapsesi on vasta menossa päiväkotiin tulevat he kiinnittämään huomiota siihen, osaako lapsi leikkiä omaa leikkiään vai vaihtaako kokoajan leikistä toiseen. Voi jopa olla että menee tuhoomaan muiden leikkejä ja ottaa leluja muiden käsistä. Sellainen ei ole sallittua.
Kaikki tuo pukeutuminen pitäisi sujua jo heti kun on täyttänyt 2v joten siihen kyllä panostavat ja hienotunteisesti ohjaavat vanhempiakin opettamaan niitä asioita myös kotona.
Meidän lapsukainen on ollut 1-vuotiaasta asti päiväkodin "opissa" ja edelleenkin on hankalaa saada sukat oikeinpäin jalkaan. Vetoketjuja ei osaa vetää ellei aikuinen pidä kiinni ja laittaa alun. Napit on todella vaikeita pujottaa.

Meillä on näin. Oma äitini on sanonut että lapsi on "aivan normaali". Samaan hengenvetoon toteaa että minä oli todella rauhallinen lapsi mutta kummatkin veljeni olivat aivan mahdottomia koheltajia. Äiti on siis sitä mieltä että poikien kuuluukin olla vilkkaita, oppivat asiat sitten aikanaan ja kai sekin on totta.
Myös monet ystävättäreni eivät osaa nähdä lapsessa mitään erityistä vaan pitävät vain "vähän eloisana".

Itse kuitenkin ole tyytyväinen että olemme saaneet kaikki tuet mitä tarjolla on, aivan sama mitä muut sanovat.

 

Mun lapset juoksee aamusta iltaan, kaikkien mielestä vauhdikkaita 4 v ja 1,5 v. Iloisia, reippaita ja temperamenttisia. Yhtä tykinkuulaa on helppo vahtia, kahessa on jo tekemistä. Mutta, tiedän, että joillakin on vielä useampi, joten turha minunkaan on valittaa. Itse nuo vauhdikkaat söpöliinini halusin.

 

[QUOTE="kysyn";28633514]Eikö lapsi liikkuessaan väsy sitten lainkaan? Mietin vaan että jos vie liikkumaan pariksi tunniksi, eikö siinä väsy sen vertaa, että jaksaa keskittyä muihin juttuihin sen jälkeen? Vai huiteleeko päättömänä sitten väsyneenäkin? Ja valjaita suosittelen ehdottomasti, säästää sinua ylimääräisiltä sydämentykytyksiltä. Jostain syystä Suomessa näitä näkee vähemmän, en tajua miksi.[/QUOTE]

Meillä samanlainen lapsi kun ap:lla ja meillä nimenomaan menee vaan levottomammaksi, mitä kauemmin riehuu. Huitelee nimenomaan päättömänä väsyneenä ainakin meillä. Edes parin tunnin hop lop reissun jälkeen ei rauhoittunut. Nukahti kyllä, mutta vasta rattaissa kiinnitettynä valjaisiin puolen tunnin raivoamisen jälkeen. Tosiaan juoksi ympäriinsä sen pari tuntia ja olisi halunnut riehua vielä kauemmin.

 

ADHD-lapsen vanhempana voin vastata että ei, ei väsy. Samanlaista touhua oli väsynyt tai ei, lapsi kärsii tästä kyllä itsekin. Voin vain kuvitella miltä lapsesta tuntuu illalla, kun on koko päivän juossut. Äiti ja isä on ihan uuvuksissa siinä vaiheessa, joten lapsen luulisi olevan vieläkin rasittuneempi.
Lapsi ei siis tahalleen hypi ja juokse, vaan on "pakotettu" siihen. Mitä väsyneempi, sen riehakkaampi. Tähän on onneksi keksitty unilääkkeet.

Kokemusta siis omasta lapsesta.

 

[QUOTE="vieras";28633532]Meillä samanlainen lapsi kun ap:lla ja meillä nimenomaan menee vaan levottomammaksi, mitä kauemmin riehuu. Huitelee nimenomaan päättömänä väsyneenä ainakin meillä. Edes parin tunnin hop lop reissun jälkeen ei rauhoittunut. Nukahti kyllä, mutta vasta rattaissa kiinnitettynä valjaisiin puolen tunnin raivoamisen jälkeen. Tosiaan juoksi ympäriinsä sen pari tuntia ja olisi halunnut riehua vielä kauemmin.[/QUOTE]

Sehän se juttu juurikin on ylivilkkaan lapsen kanssa että ei osaa pysähtyä mistään syystä, ei edes väsymyksen.
Mekin olimme HopLopissa pari tuntia jonka jälkeen piti lähteä kotiin syömään. Lapsi oli aivan hikimärkä ja uuvuksissa, silmät seisoi päässä mutta millään ei olisi kotiin lähtenyt. Kauhean raivoamisen säestyksellä saatiin (silloin oli talvi) ulkokamppeet päälle ja väkisin piti kantaa autoon ja kiinnittää vöihin. Huusi vielä selkä kaarella hetken mutta kun auto oli ollut liikkeellä hetken lapsi raukeni ja hiljeni. Hetken kuluttua sanoi vaimealla äänellä: "Mamma, mä olen aivan väsynyt". Voi liikkis sentään <3 Vaikka vain hetki sitten olisi voinut heittää liikkuvasta autosta mäkeen sen kakaran, sydän suli kyllä heti kun rauha laskeutui ja laps itsekin totesi että nyt riitti

 

Meillä aistiyliherkkä 5-vuotias usein menee ihan sekaisin julkisilla paikoilla, jossa on paljon hälyä, ihmisiä, visuaalista ärsykettä yms. Silloin menee ihan levottomaksi: saattaa mölistä (=tehdä vastamelua), heiluttaa käsiään, lähteä juoksemaan hervottomasti, ei pysty kuuntelemaan ohjeita. Oikeasti silloin ei auta mikään sanominen. Liialliset ärsykkeet sekoittavat päänupin. Sen vuoksi aina mahdollisuuksien mukaan emme mene kauppaan hänen kanssaan. Toki ärsykkeille pitää siedättää sopivin annoksin.

Oli myös taaperoikäisenä jatkuvasti liikkeellä, ei KOSKAAN istunut hiekkalaatikolla minuuttia kauempaa. Vaelteli ympäriinsä. Sealifessakin käytiin just ehkä hänen ollessaaan 3-vuotias. Teki varmaan Sealifen läpijuoksuennätyksen.

Käy toimintaterapiassa noiden herkkyyksien vuoksi ja lähete vetämässä tarkempiin tutkimuksiin. Tosiaan 3-vuotiaille ei sen kummempia diagnooseja jaella, mutta aistiyliherkkyys on asia, jota voi tutkituttaa ja siihen saada myös toimintaterapiaa taapero & leikki-ikäisenä ja mitä aiemmin aloittaa, sen parempi. Ap, lainaapa kirja "Aistimuksen aallokossa" ja katso löytyykö sieltä jotain tuttua.

 

Meillä samankaltainen "vaahteramäen eemeli" ja samanikäinen 3v
Ja tiedän tuon tunteen.. Kerhoissa ja kylässä saa olla silmä kovana.. mitä lapsi keksii seuraavaksi. Minua huolettaa se, että lapsi luottaa liikaa muihin ihmisiin.. lähtis varmaan kenen vaan mukaan, ei pelkää ketään.
3v neuvola meni kuietnkin todella hyvin. Jaksoi tehdä kaikki tehtävät. Vieläkin olen hämilläni, miten selviytyi ja jaksoi.