mulla on nyt tosi paha olla...

tänään on taas niitä päiviä kun ei ole mitään toivoa näkyvissä, missään
olen sisältä tyhjä, ei ole enää tahtoa eikä voimia taistella eteenpäin.
haluaisin vain hajota, nukkua kunnes kaikki on paremmin.
kuolla.
jos vain olisi joku joka ymmärtäisi tätä oloa, tulisi luokse ja rutistaisi niin kovasti että melkein sattuu ja pitäisi siinä niin kauan että osaisin taas itkeä.. välittäisi niin paljon että ei antaisi mun enää olla tälläinen,kulkisi vieressä niin pitkään että selviän taas yksin.
miksi mun täytyy olla tälläinen, miksen voi olla normaali.
jokainen päivä on täynnä uusia pettymyksia, uusia iskuja vasten kasvoja.. ne syö mun voimat.
miksi kukaan ei voi luvata mulle että luvassa on parempaa.

 

:hug: mä tiedän mistä sä puhut, juuro toissayönä painin noiden asioiden kanssa ja toivoin että olis viimeiset voimat tehdä jotain. tässä vaan vielä porskutan siitä huolimatta

 

:hug: elämä on joskus niin...voimia!

 

:hug: ja vielä toinen oikein iso :hug:

 

:hug:


Lue WSOY:n kustantama Rhonda Byrnen Salaisuus.

 

Oletko hakenut itsellesi apua? Oletko päässyt jonkun kanssa puhumaan olostasi? Sano tuosta olostasi ääneen esim. neuvolassa, jotta saat apua (oletan siis, että sinulla on lapsia). Jos asuisit lähempänä niin voisit tulla tänne, voisin halata sinua ja kuunnella sinua. Olen ollut koko kevään samanlaisin mielin, mutta nuo lapset ja rakastava mieheni ovat pitäneet minua pinnalla, vaikka välillä on tuntunut, että hukun väkisin enkä jaksa rimpuilla takaisin..

Näin virtuaalisesti se halaus :hug:

 

olen hakenut apua, tänään oli ensimmäinen käynti perheneuvolassa.. oli ihana se täti.. mutta en vaan enää jaksa.
poikani ansaitsee paremman äidin, jonkun joka ei hajoa näin vähästä, jolla voimat riittää loppuun asti

 

kukaan ei ole sinun lapsellesi parempi ja rakkaampi äiti kuin sinä itse,muista se kaiken pahankin mielen keskellä.älä jää yksin,hienoa kun voit asioistasi puhua.se jo helpottaa.
varmaan kaikilla joskus huonoja aikoja,mutta kyllä se siitä valostuu kunhan vain jaksaisit taistella eteenpäin.itsellekin tuttu kaveri tuo masennus(sitä kai se sinullakin...?),
rankka lapsuus ja vielä rankempi nuoruus takana.mutta elämä voittaa kun vain annat.voimia sinulle!

 

olen hakenut apua, tänään oli ensimmäinen käynti perheneuvolassa.. oli ihana se täti.. mutta en vaan enää jaksa.
poikani ansaitsee paremman äidin, jonkun joka ei hajoa näin vähästä, jolla voimat riittää loppuun asti

Höps höps. Pojallasi on hyvä äiti, koska ajattelet noin!!!! Tiedän äitejä, jotka eivät edes mieti mikä on lapselle parasta!!! Ota nyt sitä apua vastaan. Sano ääneen tuo ettet jaksa, voit saada apua kotiin tai vaikka pojallesi esim. tukiperheen, jotta saat ihan yksikseen hetken levähtää. Mahdollisuuksia on paljon kun vaan sanot ääneen oman olosi!!!!

 

olen hakenut apua, tänään oli ensimmäinen käynti perheneuvolassa.. oli ihana se täti.. mutta en vaan enää jaksa.
poikani ansaitsee paremman äidin, jonkun joka ei hajoa näin vähästä, jolla voimat riittää loppuun asti

:hug: Sä olet paras äiti lapsellesi, aivan varmasti! Älä syyllistä itseäsi masennuksestasi koska se ei todellakaan tee susta huonoa äitiä. Sä tarvitset apua, ja ystävää. Syliä ja tukea sekä ymmärrystä. Voimia sulle paljon. Monta :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: sinulle.

 

olen hakenut apua, tänään oli ensimmäinen käynti perheneuvolassa.. oli ihana se täti.. mutta en vaan enää jaksa.
poikani ansaitsee paremman äidin, jonkun joka ei hajoa näin vähästä, jolla voimat riittää loppuun asti

mä kans syyllistin itteäni aluksi ihan valtavasti, että kun mä en koskaan uskonut olevani näin heikko ja huono ihminen, äidiksi, vaimoksi, työntekijäksi, koko maailmaan. ittelleen täytyy antaa lupa olla heikko, vaikka se tuntuukin todella vaikeelta luovuttaa kaikki "vastuu" hartioilta. sun ei oo pakko vaatia olemaan paras, koska paras sä oot siltikin ilman että vaatii itseltään liikoja.

 

olen hakenut apua, tänään oli ensimmäinen käynti perheneuvolassa.. oli ihana se täti.. mutta en vaan enää jaksa.
poikani ansaitsee paremman äidin, jonkun joka ei hajoa näin vähästä, jolla voimat riittää loppuun asti

mä kans syyllistin itteäni aluksi ihan valtavasti, että kun mä en koskaan uskonut olevani näin heikko ja huono ihminen, äidiksi, vaimoksi, työntekijäksi, koko maailmaan. ittelleen täytyy antaa lupa olla heikko, vaikka se tuntuukin todella vaikeelta luovuttaa kaikki "vastuu" hartioilta. sun ei oo pakko vaatia olemaan paras, koska paras sä oot siltikin ilman että vaatii itseltään liikoja.

Hienosti sanottu!!! Juuri tuolta minusta on tuntunut koko kevään! Ja se on vaikeaa päästää irti ja myöntää ettei jaksakaan kaikkea yksin!!!

 

olen hakenut apua, tänään oli ensimmäinen käynti perheneuvolassa.. oli ihana se täti.. mutta en vaan enää jaksa.
poikani ansaitsee paremman äidin, jonkun joka ei hajoa näin vähästä, jolla voimat riittää loppuun asti

mä kans syyllistin itteäni aluksi ihan valtavasti, että kun mä en koskaan uskonut olevani näin heikko ja huono ihminen, äidiksi, vaimoksi, työntekijäksi, koko maailmaan. ittelleen täytyy antaa lupa olla heikko, vaikka se tuntuukin todella vaikeelta luovuttaa kaikki "vastuu" hartioilta. sun ei oo pakko vaatia olemaan paras, koska paras sä oot siltikin ilman että vaatii itseltään liikoja.

Hienosti sanottu!!! Juuri tuolta minusta on tuntunut koko kevään! Ja se on vaikeaa päästää irti ja myöntää ettei jaksakaan kaikkea yksin!!!

tää oli suurin painolastin pudotus kun tän tajusin.. valoa risukasaan. :/

 

niin ja ymmällään! liikunta ei varmasti maistu, mutta ala jumpata/venytellä. vilkastuttaa aineenvaihduntaa ja nopeuttaa verenkiertoa olo hieman piristyy. vaikeaa toki, mutta koita jaksaa!!

 

kiitos. nyt on jo taas vähän helpompi olo, vaikka ei vieläkään kovin hyvä ole... aina välillä haluais van luovuttaa, antaa kaiken olla.. mutta onneksi sain taas kerättyä itseni, nyt jaksan taas päivän eteenpäin.

 

:hug:
Sä olet paras äiti lapsellesi, aivan varmasti. Masennus on rankkaa, mutta siitä voi selvitä.
Jos haluat, niin laita yksäriä. Voin tarjota virtuaaliolkapään. :hug:

 

Mikä susta tuntuu ylitsepääsemättömältä? :hug:

 

Mitä sulle on tapahtunut? Ei kai kukaan voi olla normaali, jos koko ajan tapahtuu jotain pahaa. Oletko rukoillut?

 

Sä jaksat kyllä Ap! Mä oon ollut samassa pisteessä ja niin lähellä lopettaa kaiken, mutta tässä olen vielä. Avun hakeminen kannattaa ja muista, että saattaa mennä aikaa ennenkuin alkaa helpottamaan , mutta voin luvata, että olosi vielä paranee.

Kun pahin epätoivo ja masennus iskee päälle niin pakota itsesi ajattelemaan niitä asioita mitkä elämässäsi on ovat tärkeitä ja mihin kaikkeen sinun läsnäolosi vaikuttaa. En tiedä auttaako, mutta itselleni se antoi voimia jaksaa. Mieti lapsia, vielä toteuttamatta olevia haaveitasi ja suunnitelmiasi, läheisiä ihmisiä. Ja ihan varmasti poikasi ansaitsee vierelleen juuri sinut hyvine ja huonoine puolinesi. Luovuttaminen ei ainakaan parantaisi poikasi elämää.

Iso hali ja voimia sinulle Ap! Asiat parantuvat varmasti

 

sen voin sanoa että kun on pohjalla niin matka on vaan ylöspäin. tsemppiä kovasti ja jaksuja. :hug: :hug:

 

viiden lapsen äiti ja naimisissa oleva ihmisen kuvatus ..en pidä mistään erityisesti.. minnekkään en halua mennä.. mitään en halua hooitaa kuin netissä tai puhelimessa..ja niistäkin asioiden hoitamisista tulee suunnasta ja toisesta *sitä itteensä* niskaan...lääkkeitä en ole suostunut syömään kun niistä voi tulla poaljon pahempaan olotilaan kuin missä nyt olen.. ja kaikki tuntuu joka päivä putoavan päälle.. ei mitään kiinnostusta olla olemassa.. silti kuitenkin huomaan että joka aamu olen herännyt.. laittanut aamupalan ja sitä rataa..ja aina ilaalla löytänyt itseni nukkumasta...

jos vielä joskus ...jutteluiden ynnämuiden apujen (paitsi ne lääkkeet) joku osais hoksauttaa että eihän mitään olekkaan oikeesti huonosti niin voi että olisikin mukavaa..

mies toki kannustaa ja hoitaa kotia apuna sen minkä töiltään ehtii..mutta tulee aika huono olo kun en oikein jaksa edes oikeasti häntä kiittää kaiken kestämisestä..

hali ap...et ole yksin...

 

kiitos, tuntuu että kokoajan vaan tulee lisää paskaa tähän tilanteeseen..
ja se mikä nyt on pahimmin mulle "tuskaa" tuottanut on se että mun äitiä ei kiinnostanut paskan vertaa se että satutan itseäni, haluaisin kuolla... se jumittu vaan siihen pettämis juttuun...
kk en kuullut siitä mitään, ei edes yhtä tekstiviestiä että oletko kunnossa... ennenkuin mies oli kertonut sille että lääkäri antoi diagnoosin, keskivaikea/vaikea masennus...
sen jälkeen on soittanut melkein päivittäin... ainoa vaan etten pysty antamaan anteeksi sitä että käänsi selkänsa, silloin kun eniten olisin tarvinnut apua.
että sen kesämökki projeksti oli tärkeämpi kuin tyttären henki.. :'(
siis kyllähän mun ois pitänyt jo tottua tähän, mutta aina se satuttaa yhtä paljon huomata että omat vanhemmat ei välitä... se että mun asiat ei ole koskaan kiinnostaneet niitä, toisin kuin mun sisarusten.. en ymmärrä miksi vielä 26 vuotiaana ruikutan niiden hyväksyntää, ylpeyttä ja rakkautta..
Mulla oli eilen perheneuvolassa eka käynti, oli todella ihan ase täti, ymmärsi mitä kerrroin, tuntui että oikeasti välitti..
mutta jotenkin ahdistuin lisää kun sain sen tädin kyyneliin mun tarinalla.. että miten kauhea elämä mulla on olu jos koulutettu terapeutti saa kyyneleet silmiinsä..
lähtiessä sieltä sain vielä siltä pienen helmen, käski mun pitää sitä kädessä aina kun tuntuu ylitse pääsemättömältä, ja muistaa silloin että olen tärkeä juuri sellaisena kuin olen. lopukis vielä halasi kunnolla... sillloin meinasin kyllä romahtaa kunnolla.. kaipaan niin kovasti sitä että joku halaa, ja sanoo että kaikki on hyvin, että mä saan olla heikko, että mä saan väsyä, että kun en enää yksin jaksa niin mulla on ihmisiä auttamassa mua eteenpäin.
miten voi oikeasti rinnasta puristaa kun halu saada kunnon halaus on niin voimakas...
nyt jos sellaisen saisin niin varmasti itkisin, kaikki paha pääsios ulos. mutta ei niin ei :'(

 

Ymmällään:
Tuntuu niin tutulle nuo sinun tunnetilasi. Itse sain avun Jumalalta helluntaiseurakunnan kautta. Kun sain kokea ehdotonta rakkautta ja hyväksynnän, että Hänelle kelpaan juuri näin ja silloin kun huominen näyttää synkältä tai liian raskaalta, saan todella luottaa Isän käteen kaiken ja tietää että Hän pitää minusta huolen, sillä kuka voi niin rakastaa luotuaan kuin Luoja?!!
Uskoontuloni jälkeen masennus lähti, tyhjä tunne sisältäni katosi, sen aukon voi täyttää vain Jumala, vaikka sitä itsekin yritin täyttää kaikella mitä tämä maailma tarjoaa.Opin rakastamaan itseäni ja muita terveesti.
Voimia elämäsi tilanteeseen, sinutkin on luotu Jumalan kuvaksi!

 

Ap:lle isot voimahalaukset :hug: :hug: :hug: :hug:

 

huomenna on parempi päivä. uso pois.