tänään on taas niitä päiviä kun ei ole mitään toivoa näkyvissä, missään
olen sisältä tyhjä, ei ole enää tahtoa eikä voimia taistella eteenpäin.
haluaisin vain hajota, nukkua kunnes kaikki on paremmin.
kuolla.
jos vain olisi joku joka ymmärtäisi tätä oloa, tulisi luokse ja rutistaisi niin kovasti että melkein sattuu ja pitäisi siinä niin kauan että osaisin taas itkeä.. välittäisi niin paljon että ei antaisi mun enää olla tälläinen,kulkisi vieressä niin pitkään että selviän taas yksin.
miksi mun täytyy olla tälläinen, miksen voi olla normaali.
jokainen päivä on täynnä uusia pettymyksia, uusia iskuja vasten kasvoja.. ne syö mun voimat.
miksi kukaan ei voi luvata mulle että luvassa on parempaa.
olen sisältä tyhjä, ei ole enää tahtoa eikä voimia taistella eteenpäin.
haluaisin vain hajota, nukkua kunnes kaikki on paremmin.
kuolla.
jos vain olisi joku joka ymmärtäisi tätä oloa, tulisi luokse ja rutistaisi niin kovasti että melkein sattuu ja pitäisi siinä niin kauan että osaisin taas itkeä.. välittäisi niin paljon että ei antaisi mun enää olla tälläinen,kulkisi vieressä niin pitkään että selviän taas yksin.
miksi mun täytyy olla tälläinen, miksen voi olla normaali.
jokainen päivä on täynnä uusia pettymyksia, uusia iskuja vasten kasvoja.. ne syö mun voimat.
miksi kukaan ei voi luvata mulle että luvassa on parempaa.