mummo kutsuu "vahingossa" äidiksi...

Siis tuo oman tissin suuhun laittaminen on kyllä kaiken huippu,hyi h*lvetti! Kuinka sairas ihminen voi tehdä niin? Jos oma äitini olisi tehnyt niin tai kuka tahansa niin en kyllä enää väleissä olisi!! Hyi!!

 

\

Minua ei yhtään haittaa, että oma äitini on hankkinut kotiinsa täysvarustuksen tyttärenpoikaansa varten: on pinnasänky, vaatteita, vaippoja, ruokia, tuttipulloja, leluja ym. On vaan helpompi viedä poika sinne hoitoon, kun ei tarvi koko omaisuutta viedä mukana!

Aamen. Näin on mieheni vanhempien luona - sängystä lähtien ruokalaput, nokkamukit ja syksyn muutosta minun pehmoleluni ovat siellä. Tosin vaatteita ja vaippoja otetaan aina kotoa mukaan, mutta on sekin parempi mitä vähemmän ylimääräistä tavaraa mukana niin sen vähemmän kantamista.

 

Ootte ihania ku vastailitte. Osa ei vaan voi ymmärtää minua...
Nytki oltiin koko piitkäää viikonloppu mummolassa ja hermot meinas palaa ja monesti. Vauva oli koko ajan mummon sylissä ja mummo hääräs koko ajan ympärillä!! Kumma ku antoi pienen etes nukkua... Nyt hän jo haki potan ja yritti siinä istuttaa kunnes sanoin että ei ole kuule vielä sen aika!! OTTAA NIIN PATTIIN!!!!!!!!! Ja sama "äiti" sana tuli, mutta onneksi mieheni ärähti. Sillä käy kans hermoon tuo sählääminen. Eipä taijeta pitkään aikaan mennä sinne...! :kieh:

 

eiköhän se ole parempi välillä hermojen antaa levätä.. ite en oo anoppilassa käyny muutamaan kk.

 

\

Mummu ei kutsu itseään äidiksi ainakaan minun kuullen. Sen sijaan istuu tuijottamassa vieressä kun imetän lasta, nappaa lapsen heti, jos lasken sekunniksi sylistäni. Sanoo lapselle minun kuullen, että äitiäsi ei täällä tarvita, koska mummu voi antaa kaupan maitoa pullosta sinulle. Mieheni pakottaa minut menemään vanhempiensa luokse (asuvat nurkan takana) joka viikko vähintään yhtenä, yleensä kahtena päivänä ja olemaan siellä aamusta iltaan. Koko tänä aikana en saa muuten koskea omaan lapseeni kuin imettäessäni. alussa ei antanut lasta minulle vaikka huusi ruokaa ja äitiä, minä rinnat kipeinä ja itku silmässä pyysin omaa lastani, mummu sanoi, että mummun syli on yhtä hyvä kuin äidinkin.

Olen aivan murtunut enkä tiedä kuinka kauan enää jaksan. Mieheni ei näe äitinsä sanomisissa mitään pahaa, kuulemma minä olen ylimustasukkainen vauvasta. Jos eroan, pitääkö minun antaa vauva anopille, koska mies ei aivan varmasti lasta hoida mutta vaatii vähintään puolet ajasta lapsen itselleen? En ymmärrä, miten en huomannut tällaista puolta miehessäni ennen lapsen syntymistä.

Tuttu juttu. Meillä myös anoppi istui vieressä, kun imetin lastani. Ei antanut pyynnöistäni huolimatta minun imettää rauhassa vaikka pyysin 5-6 kertaa (yhden imetyksen aikana). Lapseni ollessa 10kk, sain pitää ensimmäisen kerran sylissä anopin läsnäollessa.

Anoppini tuli meille kylään mitään ilmoittamatta, istui niin kauan, että lapsemme herää (parhaimmillaan 3 tuntia odotti). Ja kun lapsemme oli hereillä, hän oli meillä niin kauan kunnes oli lapsemme nukkumaanmenoaika. Yleensä mieheni oli töissä tai rakennuksella, kun anoppini kävi. Lapsemme oli anopillani hoidossa viikonloppuisin 6-8 tuntia, kävin aina imettämässä lastani välillä. Anoppini näki lastamme 5-6 kertaa viikossa, eikä sekään riittänyt hänelle.

Anoppi soitti ensimmäiset 4kk joka päivä. Hänelle piti kertoa tarkalleen, koska lapsemme on syönyt, miten on nukkunut ja koska on vaippa vaihdettu. En ole tottunut sellaiseen, se tuntuu todella ahdistavalta.

Ennen raskauttani meillä oli todella hyvät välit. Istuttiin keskustelemassa monta tuntia kaikenlaisista asioista. Tavattiin parin viikon välein, soiteltiin kerran viikossa.
Tilanne meni lopulta niin pahaksi, ettei tällä hetkellä olla missään tekemisissä. Vaikka en ole nähnyt anoppiani moneen kuukauteen, mua ahdistaa ja tunnen vihaa anoppiani kohtaan. Asiat pitäisi selvittää, mutta minä en jaksa.

 

Katsa, Lumiperhonen: no ei ihme, että ahdistaa. Vetäkää rohkeasti omat rajat ja sanokaa "ei" kun siltä tuntuu! (itsekin jouduin opettelemaan, mutta se kannatti). Ihanaa kesää teille! :flower:

 

ymmärrän miten sua ärsyttää,oma anoppini on melkein samanlainen!ja kun meillä on eri näkemykset asioista niin se aina vetoaa omaan elämän kokemukseensa,vaikka ei sillä oo mitään tekemistä meidän lapsen kasvatuksen kanssa paljon on nähnyt.on myös juoruillut selän takana pahaa minusta,ja mä kun oon niin pyrkinyt puhumaan sille avoimesti.mutta miehestäni niin tykkään et kai se anoppi on vaan pako jotenki hyväksyä ja onhan se tärkeä myös lapsille,kun se vaan ymmärtäisi olla tukena kun tarvitaan,eikä aina tuputtamassa neuvoja.. :/

 

Minunkin anoppini on muutaman kerran vahingossa sanonut itseään äidiksi vauvalleni. Kuulostaahan se vähän oudolta, mutta en ole siitä mieltäni pahoittanut. Ymmärrän, että näin voi vahingossa käydä.

 

Miten helpottavaa että löytyi tällainen palsta, jossa on ihmisiä ihan saman ongelman kourissa. Oma anoppisuhteeni ei ole koskaan ollut ongelmaton, mutta lapsen myötä siitä tuli yhä ongelmaisempi. Niin monessa tekstissä oli kuin palasia meidän elämästämme.
Lisäksi nämä anoppiongelmat on sellaisia, että niitä on turhaa koittaa selittää sellaiselle, jolla on itsellään on aivan "tavallinen" kiva anoppi. Omalla anopillani on mielenterveysongelmia jotka hankaloittavat elämäämme suuresti.
Meilläkin anoppi soittaa päivittäin, laittaa viestiä ja heti jos ei varttiin vastata esim. puhelimeen soittaa äidilleni. Äitiäni hän onkin käyttänyt aseenaan kiristyksessä, koska minä koen hyvin ahdistavaksi sen että hän sotkee äitini meidän asioihimme. Jos me emme vastaa hänelle puhelimeen, mitä se äidilleni kuuluu? Selittää ja itkee sitten äidilleni kuinka minä en anna tavata lastenlastaan jne. Mieheni sisko on yhtä vaikea luonne kun äitinsäkin ja vetää samaa köyttä anopin kanssa. Anopin tapana on pelata "ostopeliä" ja kilpailla kaikesta lapseen liittyvästä, kuka ostaa eniten, kalleinta, useimmin, kuka hoitaa jne. Kaikki tämä rasittaa suhdetta ja perhe-elämää uskomattoman paljon. En vaan tiedä mitä tilanteelle voisi tehdä, anoppi tuskin tulee muuttumaan ja tuntuu että itse on kokeiltu kaikki keinot tilanteen hallitsemiseksi. Jospa täältä saisi edes vertaistukea :ashamed:

 

Anoppini aloitti sanomaan itseään äidiksi esikoiselleni, kun hän oli 6kk. Nyt kun poikani on 4 ja sanoi itse hänelle, että et ole äitini lopetti vähäksi aikaa. Sanoi sitten selkäni takana pojalleni, että on mieheni JA poikani äiti. 4v tuli sitten ihmeissään juttelemaan..Vahingossa äidiksi hän ei todellakaan itseään kutsu, koska ei ole moista pahemmin ikinä tehnyt!Anoppini on muutenkin karmiva tapaus. Hän ei itse hoitanut miestäni lainkaan vaan heillä oli lastenhoitaja. Erottuaan appiukostani hän vei mieheni oman äitinsä luo asumaan, josta appiukkoni poikansa sitten haki pois. Mieheni asui isänsä kanssa aina 14v saakka. Nyt anoppi keksii miehelleni lapsuusmuistoja ja neuvoo minua miten hoitaa lapsiani.Hän haukkui minua sairaaksi, kun halusin imettää lastani. Hänen mielestään puolivuotiasta vauvaa voi hyvin kuumeessa viedä pitkin Suomen maata: "autossahan se on".1 vuotiasta poikaani hän ei noteeraa, koska "eihän toi mitään vielä tajua" eli 1v ei saanut edes joululahjaa mummilta. Anoppini bravuuri on kiroilla oikein kunnolla lasteni edessä ja sitten sanoa HUPS! Mieheni ei äitiäänvastusta lainkaan saaatikka sano hänelle ikinä mitään. Nyt harkitsen eroa. Kunhan vain pääsen anopistani ja selkärangattomasta miehestäi eroon.

 

Meillä ei ole anoppini äidiksi kutsunut,mutta muuten tilanne karsea.Soittaa minulle,kun olen matkalla töihin,etä hän ajamassa meille ja hakee lapsen sieltä hoitoon itselleen.Ei kysy siis että voiko poika tulla hakee vain.Hänellä kotona itsensä hankkimat vaatteet,lelut,syöttötuolit jne..Mieheni sellainen hissukka,ettei äitiään vastusta, ennemmin riitelee mun kanssa.Lapsi toki viihtyy mummullaan ja nykyään kun haen häntä hoidosta(työmme vuoksi on anopilla 1-2 kertaa viikossa hoidossa, lopun ajan äidilläni)lapsi itkee, ettei tule vielä kotiin ja siinä se pirun mummu sitten miettii että mikä nyt on ja olisiko parempi jäädä mummulle yöksi.Itselleni tilanne karsea.Muutenkin olen liian herkkä ja siellä isovanhemmat jyräävät ylitseni.Käyttää jo sitä että"pappakin sanoi näin.."Pelkään, että miehelleni ja minulle tulee vielä ero koska hän ei vastusta äitiään.Minähän se tässä liiottelen.

 

Kuulostaa niin tutulta. Hallintaa, polkemista, vaatimista, uhkailua, kiristystä. Meillä tilanne nyt taas aivan karsea, kun joulunpyhät lähestyy. Aina kaikki juhlapyhät räjäyttää pankin, anoppi ei ole pysyä housuissaan kun asuu yksin ja ei tiedä ketä kaikkia vaatisi ja pakottaisi olemaan kanssaan - ja minä taas koitan yökaudet keksiä keinoja miten saisin joskus olla häneltä rauhassa. Edes yhden joulun, uudenvuoden , juhannuksen, vapun.....ihan vaan omalla perheellä. Ilman että anoppi edes vaikuttaa koko juhlanviettoon, pilaa juhlatunnelman kiristämällä, syyllistämällä kun ei olla hänen kanssaan jne. Se ei varmaan tule onnistumaan niin kauan kun siinä pirussa henki pihisee. :'(

 

Olipa pitkä ketju en jaksanu lukea, mutta varmasti tulee vahingossa. Oon lukenu tälläisiä alotuksia ennenkin. Itse olen vasta kahden pienen äiti, mutta kun hoidin siskon koiraa kutsuin itseäni koiralle äidiksi , siis ihan vahingossa ja nolotti.
Mä olisin kyllä superonnellinen jos mulla ois tollanen äiti tai anoppi joka haluais huolehtia mun lapsista. Meillä yks mummi ja ukki ja heitä evvk. Joskus ollaan soitettu että tultais kylään niin lupa kyllä tulee mut pitkät selitykset kuinka väsyneitä ovat tai aikeissa mennä (joskus sinä päivänä ) saunaan tms. Mut kai ne molemmat ääripäät on huonoja vaihtoehtoja.

 

Kuulostaa niin tutulta. Hallintaa, polkemista, vaatimista, uhkailua, kiristystä. Meillä tilanne nyt taas aivan karsea, kun joulunpyhät lähestyy. Aina kaikki juhlapyhät räjäyttää pankin, anoppi ei ole pysyä housuissaan kun asuu yksin ja ei tiedä ketä kaikkia vaatisi ja pakottaisi olemaan kanssaan - ja minä taas koitan yökaudet keksiä keinoja miten saisin joskus olla häneltä rauhassa. Edes yhden joulun, uudenvuoden , juhannuksen, vapun.....ihan vaan omalla perheellä. Ilman että anoppi edes vaikuttaa koko juhlanviettoon, pilaa juhlatunnelman kiristämällä, syyllistämällä kun ei olla hänen kanssaan jne. Se ei varmaan tule onnistumaan niin kauan kun siinä pirussa henki pihisee. :'(

Lähtekää juhlapyhiks reisuun =) . Kerrotte anopille vasta kun lähdette ettei änkee mukaan :kieh: .

 

Mielestäni siitä on niin vähän aikaa kun oma tyttäreni oli pieni että nyt 5-vuotiaalle tyttärenpojalle sanon toisinaan jotain sen tapaista kuin että: anna niin äiti auttaa.
Sille ei vain voi mitään että se lipsahtaa. Ei nyt kovin usein mutta vahingossa. Anteeksi. :snotty:
Onneksi poika on niin iso jo että ilmoittaa: Mumi, et sinä oo mun äiti kun sä oot mun äitin äiti!

 

hei.. pakko sanoa tähän jotta oma anoppi samanlainen kun alottajan.. sanoo välil äitin kulta, mummon vauva, yms, ja ostellu muorilaan leluja,nokkamukin yms, matkasängyn B) kun poju joskus yötä heillä.(1.2v) en tosiaankaan ole loukkaantunu,,musta ja m9iehestä vain mukavaa kun rakastaa lapsen lasta,, itse olen hyvissä väleissä hänen kanssa, autan useasti siivoaa.ja käytän anoppia lenkillä itse olen 22v ja mieheni 24v ja tyttö 5v ja poju,, aika monet on turhan tosikkoja mummujen suhteen, mun mielestä lapsella pitää olla mummu, enkä sitä ainakaan mustasukkaisuudella meinaa ikinä pilata :saint: anopit kunniaan, ainakin meillä :hug: :flower:

 

Meidän 11kk poika hoki eilen mummolle äittä, äittä. Mummo siihen opettamaan että eikun mummo, mummo. Vaikka korjasikin vain pojalle kuka on, minä otin nokkiini siitä! Ymmärsin sen niin, että pojan pitäs osata sanoa mummo ennemminkuin äiti. Ikään kuin se olisi tärkeysjärjestys. Ja puhun nyt myös anopista. Ja v*****aa myös se nokkamukien ym ostelu, kun ei poika niitä ees tarvi kun ei niin usein käydä eikä usein tarvi siel syödä mtn (onneks). Olis hankkinu aikoinaan lisää lapsia ja hoitanu niitä niin ei tarvi ainoaa lastaan ja sen perhettä hyysätä, kytätä, ohjailla ja määräillä ja tunkee nokkaansa meiän asioihin! Jos oma äitini olis tällänen, voisin just kokea asiat ihan toisin Sääli siis ettei miehelläni ole siskoa!

 

minä saataan joskus töissäkin aloittaa äiti-sanalla vahingossa, kun joku lapsista huutelee...

 

EN VAAN VOI SIETÄÄ TUOLLASTA HÖMPÖTYSTÄ JA HÖÖSÄÄMISTÄ!! Miksei anoppini voi suhtautua vauvaan kuin tuiki tavalliseen asiaan!!? Rasittaa mennä kyläänkin ku on tuommonen! Ei oma äitini ole olleskaan tuommonen vaan pikemminkin sanoo että itse saatte hoitaa ja päättää asianne...
Tämä yks höösää ja olis vaan onnellinen jos jättäs aina vauvan sinne. Ette te voi ymmärtää?!!!

Mä en voi ymmärtää. Mä olisin onnellinen jos mun lapsilla ois tollaset isovanhemmat. Mun omat vanhemmat on kuollu ja miehen vanhemmat ei välitä, jaksa tai viitsi. käyvät synttäreillä kun eivät kehtaa olla tulematta. Lapset eivät ole olleet minuuttiakaan isovanhempien hoidossa (3 vee ja kohta 5 vee), sylissä tais molemmat olla silloin vastasyntyneinä. Ok, olen katkera, mutta ihmettelen et miks ihmiset ei ota apua vastaan kun sitä tarjotaan. :/ :/

Muoks. Mä olinkin jo aikasemmin kirjottanu tähän ketjuun, sorry .

 

Jotkut ylireagoi, toiset ei edes huomaa, ihmisiä kaikki on ja erilaisia. Reaktiot on ja saakin olla erilaisia että löytyy se yhteinen sävel isovanhempien kanssa. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista. Haluisin uskoa että suurin osa mummien äiti-kommenteista on puhtaita vahinkoja, mutta löytyy myös niitä joilla se ei todellakaan ole sitä! Oma ex-anoppini jaksoi kolme vuotta kutsua itseään poikani äidiksi. Sanoin asiasta hänelle useamman kerran, mutta hän kuittasi asian sillä, ettei tarkoita asiaa niin vaan on nimenomaan vahinko ja että ylireagoin. Alkuun halusin uskoa tämän, mutta jossain vaiheessa alkoi tulla niin paljon muutakin joka viittasi aivan muuhun. Esim anoppi teki pojalle oman huoneen. Ja siis tosiaan niin, että osti tälle kaikki uudet huonekalut, lelut, vaatteet, oikeastaan kaiken mitä lapsi vain suinkin voi tarvita. Aina kun haki poikaa hoitoon puhui että mennään kotiin. On hienoa, jos lapsella on toinenkin paikka jossa voi olla kuin kotonaan, mutta mummilaan mennään nimenomaan kylään, ei asumaan. Ja kun lapsi itse kerran puhui mummista äitinään ja hänen kodistaan omana kotinaan ja minun kodista "toisena kotina" kihahdin niin, että pistin hommalle lopullisen stopin. Välimme tulehtuivat aika pahasti, mutta ehkä se oli hyväkin koska palautti asiat oikeaan perspektiiviin, ainakin hetkeksi. Saimme asioita jonkin verran puhuttua ja selvisikin, että anoppini oli itse miehensä kanssa suunnitelleet vielä iltatähteä, mutta poikani synnyttyä olivat jättäneet suunnitelmat sikseen. Ilmeisesti hän purki vauvakuumettaan tällä tavalla. Ei se siltikään oikeuta tuollaiseen. Tilanne sitten paheni taas pikkuhiljaa samaa vanhaa kohden ja lopulta päädyimme taas riitelemään samoista asioista. Tämän jälkeen en ole ottanut yhteyttä häneen enää. Hän välillä soittaa ja puhuu pojan kanssa puhelimessa ja on muutaman kerran hakenut pojan yökylään, kunhan ollaan ensin sovittu tarkkaan aikataulut ja kaikki pikkuseikat. Mutta itse en enää ikinä aijo lähteä samaan rumbaan, monen vuoden anoppihelvetti riitti. En soita hänelle, en ehdota oma-alotteisesti että näkisi poikaani. Hän saa edelleen nähdä, mutta hyvin rajoitetusti.

 

Onko kenelläkään käynyt mielessä lapsen paras tässa asiassa? Itselläni ei ole lapsia, mutta rakas mummo, mummu ja äiti. Kyllä, vieläkin välillä saattaa mummulta lipsahtaa sana "äiti", ymmärrän sen kun käyttää kuitenkin äiti-sanaa neljälle lapselleen. Kyllähän isältänikin tulee lista nimiä, kuolleesta koirasta lähtien, kun yrittää jotakuta meistä tyttäristään kutsua. Mutta ei lapsi rupea isovanhempaansa äitinä pitämään. Saati jos näkee vain joka toinen viikko!

Onneksi äitini ei ole ottanut nokkiinsa, että mummulla on lastennurkka ja varasänky. Ja että mummun luona saa aina parhaat ruuat ja siellä on karkkipurkki. Olin mummun luona lapsena paljon yötä ja mummu haki kerhosta ja halusi olla arjessa mukana. Kävin mummun luona vähintään kerran viikossa, joskus jopa viikon jokaisena päivänä. Ei tämä ollut äidiltä pois, ihan samalainen rakkaus häneen on nytkin kuin ilman mummun luona olemisia. Ehkä näin osaan arvostaa äitiäni vielä enemmän, hän antoi minun kiintyä muihinkin ihmisiin. Isäni lievästi kehitysvammainen serkku oli nimittäin mustasukkaisen ja ylisuojelevan äidin lapsi, ei saanut koskaan lapsena mennä mihinkään tai jäädä ilman äitiään. Nyt kun vanhemmat ovat kuolleet, on tämän naisen elämä helvettiä. Ei koskaan ollut ollut ilman äitiä ja isiä.

Mummuun välit ovat nykyäänkin mahtavat. Käyn vähintään kerran viikossa ja jutellaan niitä näitä. Jos tällainen ihmissuhde olisi äitini takia minulta viety, voisin olla vain katkera. Autan mummua vaarin hoitamisessa ja käyn kaupassa. Serkkuni eivät näin tee, he lähinnä väheksyvät mummua. Heitä ei koskaan jätetty mummulle hoitoon tms. Tietäisivätpä, mitä menettivät!

Oman katkeruutensa ja mustasukkaisuutensa voi joskus unohtaa lapsen parhaaksi. Äitini inhoaa siskoaan, mutta antoi minun silti viettää aikaa serkkujeni ja hänen siskonsa kanssa. Olin heillä lukemattomat kerrat yötä. Kiitos, äiti, että laitoit omat tunteesi taka-alalle ja ajattelit minun parasta!

 

Voi taivas tuota edellistä viestiä.

Oma äitini kanssa höpötteli vauvalle, että ei hänen rinnastaan tule maitoa, ei sitä kannata maistaa, siinä määrin, etten ole hetkeksikään jättänyt heitä kaksin. Inhosin imetystä, mutta tein sitä, eikä lapsi huolinutkaan muuta maitoa. Kaikista eniten inhosin äitiäni, joka imetyksen aikana tuli tökkimään rintaani ja moittimaan, kun rintani on niin pullea, ettei vauva saa henkeä... Aivan karmeaa, että isovanhempi on tarjonnut omaa rintaansa vauvalle... Kenen tarpeita siinä tyydytetään? KARMEAA

Aloittajan kysymykseen siis sanoisin, että tiedät itse, millä sävyllä se äiti-lipsahdus tulee. Toisilla se on aito lipsahdus, toisilla ei.

 

Mulla kanssa samankaltaista mutta annan lapsen käydä silti välillä mummolla koska itsellä myös tilanne se että oman äitini välit anoppiin oli katkerat mutta äiti antoi silti minun olla mummoni kanssa ja oon ollu aina hyvissä väleissä mummoon. En halua estää myös omalta lapseltani tätä ihmissuhdetta siksi etten itse kestä niitä anopin neuvoja ja vähättelyjä mitä oon saanut kuunnella. Mulla onneks tilanne se että mies ei oo mikään tohveli vaan on itse oma aloitteisesti antanut äitilleen niitä rajoja. Kerran ku oltiin anopin mielestä ostettu"vääränlainen" lastensänky niin mies sitten sanoi ihan suoraan että tiedettiin etukäteen jo ettei osata ostaa sellaista sänkyä mikä on sulle mieleen mutta että jos aikoo meillä käydä jatkossa niin kannattaa vaan niellä ne valinnat joita me vanhempina teemme. jne Miehen takia oon saanu pitää kasvoni kun he hoitavat keskenään näitä asioita, itse kun en oo kovin hyvä riitelemään (rupeen itkemään helposti jos joku sanoo rumasti).

 

Joo, nyt rupes pelottaa tuleva Anopilla täyttää nuorin lapsi vasta 4v tänä vuonna D ja niin no aina ei kyl meilläkää oo hyvät välit ollu.. ja pelottaa kanssa ku meillä on samat nimet että jos lapsi oppii et ku on samat nimet nii molemmat on sit niitä äitejä hänelle :s mut sen näkee sitten :''D