vierailija
Meillä on vähän ikävä tilanne.
Oma 4v-lapsemme on tykännyt leikkiä naapurirapussa asuvan pari vuotta vanhemman lapsen kanssa ulkona.
Leikit ovat aika villejä ja se on huolestuttanut meitä jo jonkin aikaa.
Asiasta on keskusteltu lapsen vanhempien kanssa.
Nyt viikonloppuna otimme tuon pojan meille kylään leikkimään - virhe.
"Leikkiminen" oli juoksemista, huutamista, huitomista, ovien paiskomista, kylpyhuoneen shampoopullojen paiskomista.
N. 30min kyläilyn alkamisen jälkeen olin kieltänyt lasta tiukasti useampaan otteeseen ja lopulta totesin, että nyt riittää, sinun täytyy lähteä.
Kerroin lapsen isälle tästä ja hän oli tosi pahoillaan, sanoi että heidän lapsi saa tästä puhuttelun ja seurauksia.
Tämä kyseinen lapsi ei usko aikuisia (ainakaan minua ja miestäni) vaan nauraa kun komennetaan. Hän myös kehottaa omaa lastamme juoksemaan meitä karkuun ulkona yms. Lisäksi hän kehottaa tekemään asioita jotka ovat vaarallisia, mm. kiipeilyt tai häiritseviä muille naapureille.
Tiedän, että tällä lapsella ei juuri ole kavereita.
Nyt kuitenkin meidän perheen mitta on täynnä.
En halua, että lapseni ottaa mallia tuosta käytöksestä. Osittain niin on jo käynyt.
Olen päätynyt ratkaisuun, että en halua lapsemme olevan enää tekemisissä tuon kyseisen lapsen kanssa.
En näe sitä omalle lapsellemme hyväksi.
Samalla koen tästä ratkaisusta huonoa omaatuntoa.
Miten sinä toimisit?
Oma 4v-lapsemme on tykännyt leikkiä naapurirapussa asuvan pari vuotta vanhemman lapsen kanssa ulkona.
Leikit ovat aika villejä ja se on huolestuttanut meitä jo jonkin aikaa.
Asiasta on keskusteltu lapsen vanhempien kanssa.
Nyt viikonloppuna otimme tuon pojan meille kylään leikkimään - virhe.
"Leikkiminen" oli juoksemista, huutamista, huitomista, ovien paiskomista, kylpyhuoneen shampoopullojen paiskomista.
N. 30min kyläilyn alkamisen jälkeen olin kieltänyt lasta tiukasti useampaan otteeseen ja lopulta totesin, että nyt riittää, sinun täytyy lähteä.
Kerroin lapsen isälle tästä ja hän oli tosi pahoillaan, sanoi että heidän lapsi saa tästä puhuttelun ja seurauksia.
Tämä kyseinen lapsi ei usko aikuisia (ainakaan minua ja miestäni) vaan nauraa kun komennetaan. Hän myös kehottaa omaa lastamme juoksemaan meitä karkuun ulkona yms. Lisäksi hän kehottaa tekemään asioita jotka ovat vaarallisia, mm. kiipeilyt tai häiritseviä muille naapureille.
Tiedän, että tällä lapsella ei juuri ole kavereita.
Nyt kuitenkin meidän perheen mitta on täynnä.
En halua, että lapseni ottaa mallia tuosta käytöksestä. Osittain niin on jo käynyt.
Olen päätynyt ratkaisuun, että en halua lapsemme olevan enää tekemisissä tuon kyseisen lapsen kanssa.
En näe sitä omalle lapsellemme hyväksi.
Samalla koen tästä ratkaisusta huonoa omaatuntoa.
Miten sinä toimisit?