Naisen roolit ahistaa

Meillä 2 biologista lasta, ydinperhe. Odotan että mies hoitaa kotona ollessaan puolet duunista, ruoanlaitto, siivous jne.
Mutta kyllä hän puistossa on mennyt isomman kanssa laitteisiin, joihn pieni ei pääse. Mies päästäisi minut laitteisiin, mutta en halua. Sovin paremmin pienenmpänä sinne pienten laitteisiin pienemmän kanssa, ihan käytännön syistäkin näin.

Olisi kyllä isommalle pettymys, jos alkaisimme temppuilla siellä puistossa, eikä isommalle löytyisi kaveria laitteisiin. Kyllä pidään enemmän lasten juttuna noita puistoja, oma lapsuus on jo eletty, eikä huvipuistot minulle enää niin tärkeitä kuin lapsille.

Oletkohan sinä aikuinen edes?

 

Minustakin vaikutat pikkumaiselta valittajalta etkä osaa ottaa läheisiäsi huomioon.

 

kyse ei ole rooleista vaan muiden painostamisesta tiettyyn muottiin.

Omalla kohdallani ympäristöäni häiritsivät suunnattomasti seuraavat asiat:

- palasin töihin kun lapsi oli 5kk ja MIES jäi "kotirouvaksi"
- rakensin perheelle talon (siis minä naisena, mieheni ei rakentanut)
- remppaan, raksaan ja vaihdan sujuvasti autonrenkaat
- vietän paljon vapaa-aikaa urheillen (harrastusten parissa) ja mies vahtii lapsia

Minua itseäni ei ahdista tippakaan naisen roolit koska en suostu noudattamaan niitä, mutta tämä valitsemani tapa selkeästi ahdistaa MUITA ja tekee muille jonkin ihmeen syyttely/puolustus/painostustarpeen jossa minua joko suoraan haukutaan tai sitten silmiä pyöritellen ihmetellään ja hohhaillaan valintojani.

Tottahan se on että minä olen tavallaan perheen pää ja "mies" sosiologisessa - ei siis sukupuolisessa - merkityksessä. Olen myös tienaavampi ja koulutetumpi, eli periaatteessa roolimme ovat sekaisin. Tämä ei siis haittaa minua, vaan muita, joten ymmärrän kyllä mitä AP tarkoitti kirjoituksellaan.

Ohjeeni on vain seuraava: viittaa kintaalla. Sillä ei ole hevon kukun väliä mitä muut ovat asiasta mieltä.

 

Sähän olet ottanut jo roolin. Paha äitipuoli.

Niin...hmmm...ehkä minua ahdistaa se ristiriita, että oikeasti olen hirveän kiltti ihminen ja koen samalla hirveää ristiriitaa tilanteessa. Toivon hyvää, mutta en itse jaksa vain tehdä niitä arki töitä sillä silloin kadotan elämästä ilon joka taas vaikuttaa myös lapsiin. tarvitse myös innostunutta tekemistä joossa on haasteita. Muumimamma se on täydellinen ihan uhrautuva äitihahmo, mutta itse en ole moinen. Itse olen tyytyväinen kun saan tehdä jännittäviä, haasteellisia asioita. Sillloin kannan sen oman osuuteni vastuusta mielelläni ja koen olevani parempi äitikin.

 

kyse ei ole rooleista vaan muiden painostamisesta tiettyyn muottiin.

Omalla kohdallani ympäristöäni häiritsivät suunnattomasti seuraavat asiat:

- palasin töihin kun lapsi oli 5kk ja MIES jäi "kotirouvaksi"
- rakensin perheelle talon (siis minä naisena, mieheni ei rakentanut)
- remppaan, raksaan ja vaihdan sujuvasti autonrenkaat
- vietän paljon vapaa-aikaa urheillen (harrastusten parissa) ja mies vahtii lapsia

Minua itseäni ei ahdista tippakaan naisen roolit koska en suostu noudattamaan niitä, mutta tämä valitsemani tapa selkeästi ahdistaa MUITA ja tekee muille jonkin ihmeen syyttely/puolustus/painostustarpeen jossa minua joko suoraan haukutaan tai sitten silmiä pyöritellen ihmetellään ja hohhaillaan valintojani.

Tottahan se on että minä olen tavallaan perheen pää ja "mies" sosiologisessa - ei siis sukupuolisessa - merkityksessä. Olen myös tienaavampi ja koulutetumpi, eli periaatteessa roolimme ovat sekaisin. Tämä ei siis haittaa minua, vaan muita, joten ymmärrän kyllä mitä AP tarkoitti kirjoituksellaan.

Ohjeeni on vain seuraava: viittaa kintaalla. Sillä ei ole hevon kukun väliä mitä muut ovat asiasta mieltä.

Ai että se ja sama kuinka miehen lasta kohdellaan? Tuskimpa vaan. Ap on tienyt miehen ottaessaan, että tällä on lapsi ja senmukaan on vaan elettävä

 

Sähän olet ottanut jo roolin. Paha äitipuoli.

Niin...hmmm...ehkä minua ahdistaa se ristiriita, että oikeasti olen hirveän kiltti ihminen ja koen samalla hirveää ristiriitaa tilanteessa. Toivon hyvää, mutta en itse jaksa vain tehdä niitä arki töitä sillä silloin kadotan elämästä ilon joka taas vaikuttaa myös lapsiin. tarvitse myös innostunutta tekemistä joossa on haasteita. Muumimamma se on täydellinen ihan uhrautuva äitihahmo, mutta itse en ole moinen. Itse olen tyytyväinen kun saan tehdä jännittäviä, haasteellisia asioita. Sillloin kannan sen oman osuuteni vastuusta mielelläni ja koen olevani parempi äitikin.

Ja vielä kun susta saisi paremman äitipuolenkin

 

Aika negatiivisia kirjoituksia olet saanut...mä taas ymmärrän hyvin pointin ja mistä kirjoitat, tosin itse taas olen ottanut tän äidin rooli ja tavallaan se ylittää kaikki omat haaveet jne.
Tottahan toi on mitä kirjoitit, naisen odotetaan monesti hoitavan lähes kaikki kotityöt ja lapset. Jos käyn kaupassa niin yleensä otan lapsen/lapsia mukaan. Mun harrastukset on muuttuneet käytännöllisiksi: puutarhanhoito, kirppis jne. Mulle ei tulis mieleenkään lähteä omille menoille moneksi päiväksi, mies voi ihan hyvällä omatunnolla olla kotoa pois.
En raski käyttää rahaa itseeni, lapseen, mieheen ja kotiin kyllä. Kokoajan päässä surisee mitä pitäisi tehdä jne, naiset yleensä huolehtii lasten neuvolat ja harrastukset ja koeauttamiset jne.

itse olen onnellinen näin, tykkään olla lasten kanssa ja saat hetken omaa aikaa kun tarvitsen. Ymmärrän kuitenkin ponttisi, naiselta odotetaan paljon, mies pääsee siinä sivussa...

 

Siis ei tuntunut kivalta kun teki harrastukseen liittyvään suoritukseen hirveästi töitä ja se olisi jäänyt tekemättä ilman minua kokonaan...sitten joku ukko julkisella foorumilla kiittelee miestäni ja väittää, että minä olin kannustusjoukoissa lasten kanssa. Ei ole myöskään kivaa katsoa kun miehen lapsi itkee kun ei pääse isin kanssa huvipuistoon kahdestaan. Oltiin jo huvipuistossa ja siellä vasta minulle valkeni, että tuo poika oletti, että minä hoidan pikkuista kokoajan jotta hän voi käydä isin kanssa laitteissa kahdestaan. minä en suostunut ja sitten poika itki ja kieltämättä tuli "paha äitipuoli" fiilis. En vain jaksa uhrautua koska kaipaan itsekkin lepoa ja vastuuttomuutta välillä.

Siis eikö poika päässyt lainkaan kahdestaan isänsä kanssa laitteisiin? Vai oliko ongelma pojalle se, että hän ei saanut KOKO AIKAA olla isänsä kanssa kahdestaan?

Eikö sinusta isä voi mennä poikansa kanssa kahdestaan huvipuistoon tms. ilman sinua?

Sori, mutta minusta sinulla on hiukan jämähtänyt ajatusmaailma. Relaa vähän ja katso maailmaa läheistesikin näkökulmasta.

Kyse oli siitä, että olisin voinut katsoa pikkuista yksin parinlaitteen verran, mutta pojalla käsitys, että menee isin kanssa tuosta vaan kaikkiin. Pikkuisella on uhmaikä ja oli hyvin väsynyt joten hoitaminen on aika rankkaa välillä. Sanoin sitten menkää vain ja iste kannoin väsyneenä ja uhkaikäisenä kiemustelevaa pikkuista autolle. Rakastan lastani, mutta kaipaan myös itselle niitä hetkiä kun ei tarvitse kokoajan vahtia vaan voi renotutua ja pitää itsekkin hauskaa. Kyse oli myös siitä, että laitteisiin on hirmu pitkät jonot joten joutusi odottelemaan todella pitkään.

 

No, minä ymmärrän sinua täysin.
Muutin yhteen miehen kanssa jolla oli itsellään koira ja itselläni on myös.
Jotenkin kummassa tämä on mennyt tämä jako näin, että minä pidän huolen koirista, kodista sekä omasta koulunkäynnistäni. Minun lomani on mennyt siihen että kökin kotona huolehtimassa eroahdistuneesta piskistä joka pistää koko kämpän palasiksi koska ei osaa olla yksin.
Miehen loma menee niin, että se lähtee jätkissä viikon reissuun jolloin jättää ton tuhovimmaisen piskinsä minulle.

Korpeaa ja huolella.

 

Siis ei tuntunut kivalta kun teki harrastukseen liittyvään suoritukseen hirveästi töitä ja se olisi jäänyt tekemättä ilman minua kokonaan...sitten joku ukko julkisella foorumilla kiittelee miestäni ja väittää, että minä olin kannustusjoukoissa lasten kanssa. Ei ole myöskään kivaa katsoa kun miehen lapsi itkee kun ei pääse isin kanssa huvipuistoon kahdestaan. Oltiin jo huvipuistossa ja siellä vasta minulle valkeni, että tuo poika oletti, että minä hoidan pikkuista kokoajan jotta hän voi käydä isin kanssa laitteissa kahdestaan. minä en suostunut ja sitten poika itki ja kieltämättä tuli "paha äitipuoli" fiilis. En vain jaksa uhrautua koska kaipaan itsekkin lepoa ja vastuuttomuutta välillä.

Siis eikö poika päässyt lainkaan kahdestaan isänsä kanssa laitteisiin? Vai oliko ongelma pojalle se, että hän ei saanut KOKO AIKAA olla isänsä kanssa kahdestaan?

Eikö sinusta isä voi mennä poikansa kanssa kahdestaan huvipuistoon tms. ilman sinua?

Sori, mutta minusta sinulla on hiukan jämähtänyt ajatusmaailma. Relaa vähän ja katso maailmaa läheistesikin näkökulmasta.

Kyse oli siitä, että olisin voinut katsoa pikkuista yksin parinlaitteen verran, mutta pojalla käsitys, että menee isin kanssa tuosta vaan kaikkiin. Pikkuisella on uhmaikä ja oli hyvin väsynyt joten hoitaminen on aika rankkaa välillä. Sanoin sitten menkää vain ja iste kannoin väsyneenä ja uhkaikäisenä kiemustelevaa pikkuista autolle. Rakastan lastani, mutta kaipaan myös itselle niitä hetkiä kun ei tarvitse kokoajan vahtia vaan voi renotutua ja pitää itsekkin hauskaa. Kyse oli myös siitä, että laitteisiin on hirmu pitkät jonot joten joutusi odottelemaan todella pitkään.

Kaiken saa niiin vaikeaksi kun just tekee.. Oletko noin riippuvainen miehestä että et oikeasti pärjää lapsen kanssa yksin? Et olisi voinut lähteä itse vähän jonnekkin tms? Turhaa valitusta minusta

 

kyse ei ole rooleista vaan muiden painostamisesta tiettyyn muottiin.

Omalla kohdallani ympäristöäni häiritsivät suunnattomasti seuraavat asiat:

- palasin töihin kun lapsi oli 5kk ja MIES jäi "kotirouvaksi"
- rakensin perheelle talon (siis minä naisena, mieheni ei rakentanut)
- remppaan, raksaan ja vaihdan sujuvasti autonrenkaat
- vietän paljon vapaa-aikaa urheillen (harrastusten parissa) ja mies vahtii lapsia

Minua itseäni ei ahdista tippakaan naisen roolit koska en suostu noudattamaan niitä, mutta tämä valitsemani tapa selkeästi ahdistaa MUITA ja tekee muille jonkin ihmeen syyttely/puolustus/painostustarpeen jossa minua joko suoraan haukutaan tai sitten silmiä pyöritellen ihmetellään ja hohhaillaan valintojani.

Tottahan se on että minä olen tavallaan perheen pää ja "mies" sosiologisessa - ei siis sukupuolisessa - merkityksessä. Olen myös tienaavampi ja koulutetumpi, eli periaatteessa roolimme ovat sekaisin. Tämä ei siis haittaa minua, vaan muita, joten ymmärrän kyllä mitä AP tarkoitti kirjoituksellaan.

Ohjeeni on vain seuraava: viittaa kintaalla. Sillä ei ole hevon kukun väliä mitä muut ovat asiasta mieltä.

Juuri noin. Jos olen itselleni uskollinen saan juuri tuon kaltaista painostusta. kiitos vastuksestasi.

 

Siis ei tuntunut kivalta kun teki harrastukseen liittyvään suoritukseen hirveästi töitä ja se olisi jäänyt tekemättä ilman minua kokonaan...sitten joku ukko julkisella foorumilla kiittelee miestäni ja väittää, että minä olin kannustusjoukoissa lasten kanssa. Ei ole myöskään kivaa katsoa kun miehen lapsi itkee kun ei pääse isin kanssa huvipuistoon kahdestaan. Oltiin jo huvipuistossa ja siellä vasta minulle valkeni, että tuo poika oletti, että minä hoidan pikkuista kokoajan jotta hän voi käydä isin kanssa laitteissa kahdestaan. minä en suostunut ja sitten poika itki ja kieltämättä tuli "paha äitipuoli" fiilis. En vain jaksa uhrautua koska kaipaan itsekkin lepoa ja vastuuttomuutta välillä.

Siis eikö poika päässyt lainkaan kahdestaan isänsä kanssa laitteisiin? Vai oliko ongelma pojalle se, että hän ei saanut KOKO AIKAA olla isänsä kanssa kahdestaan?

Eikö sinusta isä voi mennä poikansa kanssa kahdestaan huvipuistoon tms. ilman sinua?

Sori, mutta minusta sinulla on hiukan jämähtänyt ajatusmaailma. Relaa vähän ja katso maailmaa läheistesikin näkökulmasta.

Kyse oli siitä, että olisin voinut katsoa pikkuista yksin parinlaitteen verran, mutta pojalla käsitys, että menee isin kanssa tuosta vaan kaikkiin. Pikkuisella on uhmaikä ja oli hyvin väsynyt joten hoitaminen on aika rankkaa välillä. Sanoin sitten menkää vain ja iste kannoin väsyneenä ja uhkaikäisenä kiemustelevaa pikkuista autolle. Rakastan lastani, mutta kaipaan myös itselle niitä hetkiä kun ei tarvitse kokoajan vahtia vaan voi renotutua ja pitää itsekkin hauskaa. Kyse oli myös siitä, että laitteisiin on hirmu pitkät jonot joten joutusi odottelemaan todella pitkään.

Kaiken saa niiin vaikeaksi kun just tekee.. Oletko noin riippuvainen miehestä että et oikeasti pärjää lapsen kanssa yksin? Et olisi voinut lähteä itse vähän jonnekkin tms? Turhaa valitusta minusta

Ehkä kyse ei ole siitä kuinka vaikeaksi elämän voi saada, voihan sen saada kuinka hankalaksi tahansa. Ehkä kyse nyt olikin siitä, ettei nainen hoida yksin heidän yhteistä lastaan.

Kyllä isän ois tossa tilanteessa pitänyt ottaa se uhmaikänen ja antaa äidin vaikka mennä pojan kanssa johonkin laiutteeseen, se ois ollu hyvääkin näiden kahden suhteelle.

 

kyse ei ole rooleista vaan muiden painostamisesta tiettyyn muottiin.

Omalla kohdallani ympäristöäni häiritsivät suunnattomasti seuraavat asiat:

- palasin töihin kun lapsi oli 5kk ja MIES jäi "kotirouvaksi"
- rakensin perheelle talon (siis minä naisena, mieheni ei rakentanut)
- remppaan, raksaan ja vaihdan sujuvasti autonrenkaat
- vietän paljon vapaa-aikaa urheillen (harrastusten parissa) ja mies vahtii lapsia

Minua itseäni ei ahdista tippakaan naisen roolit koska en suostu noudattamaan niitä, mutta tämä valitsemani tapa selkeästi ahdistaa MUITA ja tekee muille jonkin ihmeen syyttely/puolustus/painostustarpeen jossa minua joko suoraan haukutaan tai sitten silmiä pyöritellen ihmetellään ja hohhaillaan valintojani.

Tottahan se on että minä olen tavallaan perheen pää ja "mies" sosiologisessa - ei siis sukupuolisessa - merkityksessä. Olen myös tienaavampi ja koulutetumpi, eli periaatteessa roolimme ovat sekaisin. Tämä ei siis haittaa minua, vaan muita, joten ymmärrän kyllä mitä AP tarkoitti kirjoituksellaan.

Ohjeeni on vain seuraava: viittaa kintaalla. Sillä ei ole hevon kukun väliä mitä muut ovat asiasta mieltä.

Ai että se ja sama kuinka miehen lasta kohdellaan? Tuskimpa vaan. Ap on tienyt miehen ottaessaan, että tällä on lapsi ja senmukaan on vaan elettävä

Ei noin vaan ap on tehnyt miehelle selväksi kun yhteen muutettiin,e ttä suostuu muuttamaan yhteen vain tietyillä ehdoilla...ehdot olivat, että työt jaetaan tasan ja minun ei oleteta kantavan vastuuta asioista joista en halua kantaa sitä. Yhteisen lapsemme hoito on puoliksi, en ala yksihuoltajaksi jotta miehen toinen lapsi saisi olla kahdestaan isänsä kanssa hauskaa pitämässä. Miehen on hoidettava kumpikin oma lapsensa, minulla ei ole velvollisuutta hoitaa toista lasta. jos minulta halutaan apua sitä tulee pyytää ja sitä tulee arvostaa eikä pitää itsestäänselvyytenä. jos minulta olsi kysytty etukäteen niin olisin sanonut, että huvipuistossa voin kahden laitteen verran katos yksin lasta jotta meneävt laitteisiin, mutta en halua helteessä kökkiä enempää. kahtaviikkoa en myöskään suostu olemaan yksihuoltajana koska en ole sitä valinnut, yhteisellä lapsellamme on myös oikeus isäänsä johon on kiintynyt. Kyllä hänkin haluaa laitteisiin isänsä kanssa ja jso erossa kauaa ikävöi.

 

Siis ei tuntunut kivalta kun teki harrastukseen liittyvään suoritukseen hirveästi töitä ja se olisi jäänyt tekemättä ilman minua kokonaan...sitten joku ukko julkisella foorumilla kiittelee miestäni ja väittää, että minä olin kannustusjoukoissa lasten kanssa. Ei ole myöskään kivaa katsoa kun miehen lapsi itkee kun ei pääse isin kanssa huvipuistoon kahdestaan. Oltiin jo huvipuistossa ja siellä vasta minulle valkeni, että tuo poika oletti, että minä hoidan pikkuista kokoajan jotta hän voi käydä isin kanssa laitteissa kahdestaan. minä en suostunut ja sitten poika itki ja kieltämättä tuli "paha äitipuoli" fiilis. En vain jaksa uhrautua koska kaipaan itsekkin lepoa ja vastuuttomuutta välillä.

Siis eikö poika päässyt lainkaan kahdestaan isänsä kanssa laitteisiin? Vai oliko ongelma pojalle se, että hän ei saanut KOKO AIKAA olla isänsä kanssa kahdestaan?

Eikö sinusta isä voi mennä poikansa kanssa kahdestaan huvipuistoon tms. ilman sinua?

Sori, mutta minusta sinulla on hiukan jämähtänyt ajatusmaailma. Relaa vähän ja katso maailmaa läheistesikin näkökulmasta.

Kyse oli siitä, että olisin voinut katsoa pikkuista yksin parinlaitteen verran, mutta pojalla käsitys, että menee isin kanssa tuosta vaan kaikkiin. Pikkuisella on uhmaikä ja oli hyvin väsynyt joten hoitaminen on aika rankkaa välillä. Sanoin sitten menkää vain ja iste kannoin väsyneenä ja uhkaikäisenä kiemustelevaa pikkuista autolle. Rakastan lastani, mutta kaipaan myös itselle niitä hetkiä kun ei tarvitse kokoajan vahtia vaan voi renotutua ja pitää itsekkin hauskaa. Kyse oli myös siitä, että laitteisiin on hirmu pitkät jonot joten joutusi odottelemaan todella pitkään.

Kaiken saa niiin vaikeaksi kun just tekee.. Oletko noin riippuvainen miehestä että et oikeasti pärjää lapsen kanssa yksin? Et olisi voinut lähteä itse vähän jonnekkin tms? Turhaa valitusta minusta

Ehkä kyse ei ole siitä kuinka vaikeaksi elämän voi saada, voihan sen saada kuinka hankalaksi tahansa. Ehkä kyse nyt olikin siitä, ettei nainen hoida yksin heidän yhteistä lastaan.

Kyllä isän ois tossa tilanteessa pitänyt ottaa se uhmaikänen ja antaa äidin vaikka mennä pojan kanssa johonkin laiutteeseen, se ois ollu hyvääkin näiden kahden suhteelle.

Nainen ei siis voi hoitaa YKSIN heidän YHTEISTÄ LASTAAN, koska sillon olisi se vaara että mies pääsisi OMAN LAPSENSA kanssa viettämään HAUSKAA

 

Siis ei tuntunut kivalta kun teki harrastukseen liittyvään suoritukseen hirveästi töitä ja se olisi jäänyt tekemättä ilman minua kokonaan...sitten joku ukko julkisella foorumilla kiittelee miestäni ja väittää, että minä olin kannustusjoukoissa lasten kanssa. Ei ole myöskään kivaa katsoa kun miehen lapsi itkee kun ei pääse isin kanssa huvipuistoon kahdestaan. Oltiin jo huvipuistossa ja siellä vasta minulle valkeni, että tuo poika oletti, että minä hoidan pikkuista kokoajan jotta hän voi käydä isin kanssa laitteissa kahdestaan. minä en suostunut ja sitten poika itki ja kieltämättä tuli "paha äitipuoli" fiilis. En vain jaksa uhrautua koska kaipaan itsekkin lepoa ja vastuuttomuutta välillä.

Siis eikö poika päässyt lainkaan kahdestaan isänsä kanssa laitteisiin? Vai oliko ongelma pojalle se, että hän ei saanut KOKO AIKAA olla isänsä kanssa kahdestaan?

Eikö sinusta isä voi mennä poikansa kanssa kahdestaan huvipuistoon tms. ilman sinua?

Sori, mutta minusta sinulla on hiukan jämähtänyt ajatusmaailma. Relaa vähän ja katso maailmaa läheistesikin näkökulmasta.

Kyse oli siitä, että olisin voinut katsoa pikkuista yksin parinlaitteen verran, mutta pojalla käsitys, että menee isin kanssa tuosta vaan kaikkiin. Pikkuisella on uhmaikä ja oli hyvin väsynyt joten hoitaminen on aika rankkaa välillä. Sanoin sitten menkää vain ja iste kannoin väsyneenä ja uhkaikäisenä kiemustelevaa pikkuista autolle. Rakastan lastani, mutta kaipaan myös itselle niitä hetkiä kun ei tarvitse kokoajan vahtia vaan voi renotutua ja pitää itsekkin hauskaa. Kyse oli myös siitä, että laitteisiin on hirmu pitkät jonot joten joutusi odottelemaan todella pitkään.

Kaiken saa niiin vaikeaksi kun just tekee.. Oletko noin riippuvainen miehestä että et oikeasti pärjää lapsen kanssa yksin? Et olisi voinut lähteä itse vähän jonnekkin tms? Turhaa valitusta minusta

Ehkä kyse ei ole siitä kuinka vaikeaksi elämän voi saada, voihan sen saada kuinka hankalaksi tahansa. Ehkä kyse nyt olikin siitä, ettei nainen hoida yksin heidän yhteistä lastaan.

Kyllä isän ois tossa tilanteessa pitänyt ottaa se uhmaikänen ja antaa äidin vaikka mennä pojan kanssa johonkin laiutteeseen, se ois ollu hyvääkin näiden kahden suhteelle.

Nainen ei siis voi hoitaa YKSIN heidän YHTEISTÄ LASTAAN, koska sillon olisi se vaara että mies pääsisi OMAN LAPSENSA kanssa viettämään HAUSKAA

 

mä tein miehelleni selväksi jo ennen esikoisen syntymää, että sitten vapaa aikaa on molemmilla yhtä paljon, siis päiviä jolloin voi harrastaa.tämä on pitänyt.

 

Ei noin vaan ap on tehnyt miehelle selväksi kun yhteen muutettiin,e ttä suostuu muuttamaan yhteen vain tietyillä ehdoilla...ehdot olivat, että työt jaetaan tasan ja minun ei oleteta kantavan vastuuta asioista joista en halua kantaa sitä. Yhteisen lapsemme hoito on puoliksi, en ala yksihuoltajaksi jotta miehen toinen lapsi saisi olla kahdestaan isänsä kanssa hauskaa pitämässä. Miehen on hoidettava kumpikin oma lapsensa, minulla ei ole velvollisuutta hoitaa toista lasta. jos minulta halutaan apua sitä tulee pyytää ja sitä tulee arvostaa eikä pitää itsestäänselvyytenä. jos minulta olsi kysytty etukäteen niin olisin sanonut, että huvipuistossa voin kahden laitteen verran katos yksin lasta jotta meneävt laitteisiin, mutta en halua helteessä kökkiä enempää. kahtaviikkoa en myöskään suostu olemaan yksihuoltajana koska en ole sitä valinnut, yhteisellä lapsellamme on myös oikeus isäänsä johon on kiintynyt. Kyllä hänkin haluaa laitteisiin isänsä kanssa ja jso erossa kauaa ikävöi.[/quote]

ja siis asuuko miehen lapsi teillä kokoajan? Sä iniset siis sitä, että lapsi haluaa viettää aikaansa isänsä kanssa, mutta kun sun lapsi ei..kun sun lapsi ei.. Uskomaton akka!! Toivottavasti miehes löytää sellasen naisen, joka ei ole niin katkera miehen menneisyydestä

 

Sä et ap vaan sovi uusperheeseen

 

Mä en edes veisi uhmaikäistä huvipuistoon.

 

Nainen ei siis voi hoitaa YKSIN heidän YHTEISTÄ LASTAAN, koska sillon olisi se vaara että mies pääsisi OMAN LAPSENSA kanssa viettämään HAUSKAA

Siis hetkonen. Lukiko tossa ap.n kirjoituksessa tuolla tavalla??
Minä ymmärsin että hän kaipaa tasapuolisuutta molempien lasten hoitoon.
En minä ihmettele jos hän ei halua leikkiä äitiä toisen naisen lapselle, olkoonkin sen oman kultahanin tekemä.

Vaikka siitä ruokailusta itse tekisin niin, että mies kokkaisi vuorollaan koko perheelle, itse omalla vuorollaan koko perheelle.


Näin omakohtaisesta kokemuksesta, nopeasti se mies jättää vastuun naiselle.

 

Jos on tarpeeksi aikuinen ihminen, ymmärtää sen, että se eroperheen lapsi tarvitsee myös sitä oman isän jakamatonta huomiota. Mutta apn tapauksessa ei ole kyse tällasesta aikuisesta, joten ei voi kun taas kerran sääliä

 

En määrittele itseäni ensisijaisesti naiseksi, joten en myöskään ensimmäisenä ole omaksumassa niitä rooleja. Olen äiti yms., mutta äitikin voi olla monella tavalla ja silti olla ns. hyvä äiti.

 

No, minä ymmärrän sinua täysin.
Muutin yhteen miehen kanssa jolla oli itsellään koira ja itselläni on myös.
Jotenkin kummassa tämä on mennyt tämä jako näin, että minä pidän huolen koirista, kodista sekä omasta koulunkäynnistäni. Minun lomani on mennyt siihen että kökin kotona huolehtimassa eroahdistuneesta piskistä joka pistää koko kämpän palasiksi koska ei osaa olla yksin.
Miehen loma menee niin, että se lähtee jätkissä viikon reissuun jolloin jättää ton tuhovimmaisen piskinsä minulle.

Korpeaa ja huolella.

Juu samainen mies tekisi varmaan samoin jos teillä olisi lapsi, huomaisit jotenkin ajautuneesi tilanteeseen jossa hoidat vastuun ja hauskanpito on muilla. Ja jos kieltäydyt saat ehkä kommentteja, että olet ilonpilaaja ja pikkumainen, eikö? Epäoikeudenmuinen tilanne sinulla on. Kyllä se rentoutuminen ja "vastuustavapausaika" kuuluu myös naisille.

 

Anteeksi, en nyt ihan ymmärtänyt. Jos miehesi on lapsensa kanssa huvipuistossa, miksi se tarkoittaisi sitä että sinä olet yh? Eikö sinulla olisi ollut mitään muuta tilannetta ottaa itsellesi aikaa, niin että miehesi olisi ollut teidän lapsenne kanssa?

 

Eroa niin ei tartte ruikuttaa