Onko kukaan kohdannut työpaikallaan negatiivista kohtelua tms. raskauden aikana ja kuinka olette siitä selvinneet? Tai jos kaveripiirissä tai sukulaisporukassa on noussut esiin negatiivisia piirteitä, miten olette toimineet tai käsitelleet asiaa?
Itsellä alkaa asia pyörimään jo unissakin, lähinnä painajaisien ja levottomien unien muodossa.
Odotan nyt toista lastamme, esikoinen on nyt reilun vuoden ikäinen. Esikoista odottaessani sain osakseni todella ikävää kohtelua työpaikalla lähiesimiehen (mies) ja kollegan (nainen) osalta. Ensinnäkin esimies kertoi raskaudestani heti eteenpäin koko muulletyöyhteisölle (kokouksessa, jossa en itse ollut paikalla), vaikka oli vannonut, että asia pysyy salassa niin kauan, kun itse haluan asiasta kertoa.
Tästä alkoi sitten kollegan vihanpito: tiuskiminen, kiukuttelu ja tervehtimättä jättäminen. Joinakin päivinä kollega oli taas ihan ok, toisina jätti minut ulkopuolelle jostain työtehtävistä tai kasasi niitä minulle ihan tahallaan. Kun pyysin, ettei raskaudestani tehtäisi numeroa varsinkaan seurassa, jossa raskaudestani ei vielä tiedetty, kollega alkoi ilmeisesti tahallaan kysellä juuri tällaisessa porukassa kaikkea raskaudestani ja asia selvisi siten kaikille. Hän kyseli minulta kerran raskausoireistani ja kun kuuli, ettei niitä ole juurikaan ollut, tuhahti vain "ai, meinasit sitten helpolla päästä!". Muutenkin möläytteli aina kaikenlaista, sanoi kävelyäni lyllertämiseksi ja minua palleroksi vaikka raskauteni ei juuri vielä näkynyt saati hankaloittanut liikkumistani. Hän teki tilastani kaikenlaisia olettamuksia, kuten mm. etten pysty tekemään viikonlopputöitä tai yövuoroja "koska olet raskaana" ja kertoili näitä esimiehelle minun ajatuksinani, joten en saanut tehdä enää haluamani kaltaisia työvuoroja, kun kaikki olettivat, etten halunnut tehdä poikkeavia vuoroja raskauteni takia. Kollega laittoi minusta muutenkin liikkeelle ihan ihmeellisiä asioita ja ehdotti ettei minua kutsuta pikkujouluihin raskauteni takana, koska eihän raskaana olevat voi minnekään illanviettoon osallistua. Nyt nuo tuntuvat kirjoitettuna pieniltä jutuilta, mutta silloin ne olivat todella ikäviä, kun kohtasin hänen ikävän käyttäytymisensä joka ainoa päivä ja jouduin hammastan purren käymään töissä, etten purskahda itkuun hänen negatiivisista kommenteistaan.
En edes muista kaikkia ikäviä juttuja, koska niitä oli niin paljon ja ikävät kommentit olivat päivittäisiä. Ja se kaikki ikävä käytös loppui onneksi esikoiseni syntymään. Joka tapauksessa nyt pelottaa ja ahdistaa valmiiksi, että mitä kaikkea taas tapahtuu, kun raskaus alkaa näkyä tai joudun siitä kertomaan työnantajalle ennen kesää
Kaipaan todellakin apuja, miten tuollaista käytöstä voisi parhaiten kestää? Tuo työkaveri on vielä sellainen, että jos hänelle sanoo ettei pidä hänen käytöksestään, niin hän loukkaantuu ja aloittaa mykkäkoulun, tavaroiden paiskomisen ja mustamaalaamisen. Asian ei tarvitse olla edes kovin iso, kun hän vetää nenäänsä koko hernepellon ja osaa tehdä kritiikin antajan työnteosta todella hankalaa.
Itsellä alkaa asia pyörimään jo unissakin, lähinnä painajaisien ja levottomien unien muodossa.
Odotan nyt toista lastamme, esikoinen on nyt reilun vuoden ikäinen. Esikoista odottaessani sain osakseni todella ikävää kohtelua työpaikalla lähiesimiehen (mies) ja kollegan (nainen) osalta. Ensinnäkin esimies kertoi raskaudestani heti eteenpäin koko muulletyöyhteisölle (kokouksessa, jossa en itse ollut paikalla), vaikka oli vannonut, että asia pysyy salassa niin kauan, kun itse haluan asiasta kertoa.
Tästä alkoi sitten kollegan vihanpito: tiuskiminen, kiukuttelu ja tervehtimättä jättäminen. Joinakin päivinä kollega oli taas ihan ok, toisina jätti minut ulkopuolelle jostain työtehtävistä tai kasasi niitä minulle ihan tahallaan. Kun pyysin, ettei raskaudestani tehtäisi numeroa varsinkaan seurassa, jossa raskaudestani ei vielä tiedetty, kollega alkoi ilmeisesti tahallaan kysellä juuri tällaisessa porukassa kaikkea raskaudestani ja asia selvisi siten kaikille. Hän kyseli minulta kerran raskausoireistani ja kun kuuli, ettei niitä ole juurikaan ollut, tuhahti vain "ai, meinasit sitten helpolla päästä!". Muutenkin möläytteli aina kaikenlaista, sanoi kävelyäni lyllertämiseksi ja minua palleroksi vaikka raskauteni ei juuri vielä näkynyt saati hankaloittanut liikkumistani. Hän teki tilastani kaikenlaisia olettamuksia, kuten mm. etten pysty tekemään viikonlopputöitä tai yövuoroja "koska olet raskaana" ja kertoili näitä esimiehelle minun ajatuksinani, joten en saanut tehdä enää haluamani kaltaisia työvuoroja, kun kaikki olettivat, etten halunnut tehdä poikkeavia vuoroja raskauteni takia. Kollega laittoi minusta muutenkin liikkeelle ihan ihmeellisiä asioita ja ehdotti ettei minua kutsuta pikkujouluihin raskauteni takana, koska eihän raskaana olevat voi minnekään illanviettoon osallistua. Nyt nuo tuntuvat kirjoitettuna pieniltä jutuilta, mutta silloin ne olivat todella ikäviä, kun kohtasin hänen ikävän käyttäytymisensä joka ainoa päivä ja jouduin hammastan purren käymään töissä, etten purskahda itkuun hänen negatiivisista kommenteistaan.
En edes muista kaikkia ikäviä juttuja, koska niitä oli niin paljon ja ikävät kommentit olivat päivittäisiä. Ja se kaikki ikävä käytös loppui onneksi esikoiseni syntymään. Joka tapauksessa nyt pelottaa ja ahdistaa valmiiksi, että mitä kaikkea taas tapahtuu, kun raskaus alkaa näkyä tai joudun siitä kertomaan työnantajalle ennen kesää
Kaipaan todellakin apuja, miten tuollaista käytöstä voisi parhaiten kestää? Tuo työkaveri on vielä sellainen, että jos hänelle sanoo ettei pidä hänen käytöksestään, niin hän loukkaantuu ja aloittaa mykkäkoulun, tavaroiden paiskomisen ja mustamaalaamisen. Asian ei tarvitse olla edes kovin iso, kun hän vetää nenäänsä koko hernepellon ja osaa tehdä kritiikin antajan työnteosta todella hankalaa.