NinaTT! Kerrohan, miksi lasta ei saisi kiittää, kehua ja kannustaa?

eikö lapsen moraalinen käsitys synny oppmisen kautta. Eikö se ole meidän vanhempien tehtävä opettaa lapselle et mikä on oikein ja mikä väärin?

Mä en usko tohon et pieni 1-3v voi tietää mikä tasan on oikein ja mikä väärin jos ei vanhempi ole sitä kertonut.. ja kantapään kauttako kaikki on itse opittava?! kova on elämänkoulu tiedossa..

Kyllä mun mielestä NinaTT on sanonut et lapselle saa selittää miten kannattaa toimia ja miksi, mutta et lopullinen päätös on kuitenkin lapsen ?? Korjaa toki jos olen väärässä. Ja tämähän perustuu nimenomaan siihen et lapsi vaistomaisesti tietää mikä on oikein ja väärin. Et sä oikein voi väittää tuohon vastaan jos toinen oikein kovasti uskoo et lapsella on heti synnyttyään tuo kyky

 

Saanko mä kysyä et mitä SÄ aiot tehdä elämässäsi? Siis menetkö sä joskus töihin tai jatkat opiskelua vai mitä sä teet? Siis jos et kerta ole varma meneekö lapsesi edes kouluun vai ei, niin se viittaa vähän siihen et sulla ei ole suunnitelmia sun oman tulevaisuuden suhteen? Sä siis aiot vaan olla tyttäresi kanssa?

 

eikö lapsen moraalinen käsitys synny oppmisen kautta. Eikö se ole meidän vanhempien tehtävä opettaa lapselle et mikä on oikein ja mikä väärin?

Mä en usko tohon et pieni 1-3v voi tietää mikä tasan on oikein ja mikä väärin jos ei vanhempi ole sitä kertonut.. ja kantapään kauttako kaikki on itse opittava?! kova on elämänkoulu tiedossa..

Kun mikään ei ole "oikein" tai "väärin". On olemassa tapoja joista toiset pitävät ja toiset eivät. Ei ole olemassa "pahuutta" ja "hyvyyttä" ja ne olisivat jotenkin kiveen hakattuja.

eikö sun mielestä ole aina väärin esim. tappaa tai raiskata joku?

 

en lue koko ketjua, mutta mites sellanen kehuminen joka ei ollenkaan liity saavutuksiin vaan lapsen ominaisuuksiin. kuten ulkonäkö, luonne jne. Minä menen vissiin täysin alta riman ku mun lasten ei tarvii tehä mitään ansaitakseen kehuja, he vain ovat niin upeita jne. ovat minusta oikeasti ja luulen juuri tällaisten kehujen jotka ei ole riippuvaisia saavutuksista kehittävän itsetuntoa.

 

eikö lapsen moraalinen käsitys synny oppmisen kautta. Eikö se ole meidän vanhempien tehtävä opettaa lapselle et mikä on oikein ja mikä väärin?

Mä en usko tohon et pieni 1-3v voi tietää mikä tasan on oikein ja mikä väärin jos ei vanhempi ole sitä kertonut.. ja kantapään kauttako kaikki on itse opittava?! kova on elämänkoulu tiedossa..

Kun mikään ei ole "oikein" tai "väärin". On olemassa tapoja joista toiset pitävät ja toiset eivät. Ei ole olemassa "pahuutta" ja "hyvyyttä" ja ne olisivat jotenkin kiveen hakattuja.

Kyllä, ninaTT, kyllä jotkut asiat ovat todellakin väärin. Esimerkiksi lakeja ei ole laadittu ihan pelkästään tuon mainitsemasi tykkäämisperiaatteen avulla.

 

Saanko mä kysyä et mitä SÄ aiot tehdä elämässäsi? Siis menetkö sä joskus töihin tai jatkat opiskelua vai mitä sä teet? Siis jos et kerta ole varma meneekö lapsesi edes kouluun vai ei, niin se viittaa vähän siihen et sulla ei ole suunnitelmia sun oman tulevaisuuden suhteen? Sä siis aiot vaan olla tyttäresi kanssa?

Mulla on aika tarkatkin suunnitelmat :xmas: Just nyt opiskelen lukion loppuun. Alko tällä viikolla koulukin. Sitten lukion jälkeen vois olla aika toiselle lapselle... Sen jälkeen yliopistoon. Tai sitten eka alotan yliopisto-opiskelut ja vasta sitten se toinen lapsi. Jossaki vaiheessa ehkä vielä kolmas ja neljäski lapsi, riippuu vähän. Sitten töihin.

Tosin töitä teen tässä kotonaolon ohella muutenkin aina mahdollisuuksien mukaan.

 

Kun mikään ei ole "oikein" tai "väärin". On olemassa tapoja joista toiset pitävät ja toiset eivät. Ei ole olemassa "pahuutta" ja "hyvyyttä" ja ne olisivat jotenkin kiveen hakattuja.

eikö sun mielestä ole aina väärin esim. tappaa tai raiskata joku?[/quote]

Ei kun ne on tapoja joista toiset pitävät = ne jotka näin tekevät ja sitten toiset eivät pidä niistä tavoista.

 

eikö lapsen moraalinen käsitys synny oppmisen kautta. Eikö se ole meidän vanhempien tehtävä opettaa lapselle et mikä on oikein ja mikä väärin?

Mä en usko tohon et pieni 1-3v voi tietää mikä tasan on oikein ja mikä väärin jos ei vanhempi ole sitä kertonut.. ja kantapään kauttako kaikki on itse opittava?! kova on elämänkoulu tiedossa..

Kun mikään ei ole "oikein" tai "väärin". On olemassa tapoja joista toiset pitävät ja toiset eivät. Ei ole olemassa "pahuutta" ja "hyvyyttä" ja ne olisivat jotenkin kiveen hakattuja.

Kyllä, ninaTT, kyllä jotkut asiat ovat todellakin väärin. Esimerkiksi lakeja ei ole laadittu ihan pelkästään tuon mainitsemasi tykkäämisperiaatteen avulla.

Kyllä, lait ovat määritelty sen mukaan, mitä ihmiset juuri siinä yhteiskunnassa näkevät parhaaksi.

 

Hoh hoijakkaa taas

 

No juu, meikäläisellä on taas jäänyt tämä pointti ymmärtämättä tässä vapaassa(?) kasvatuksessa. Mutta ihan yleisesti ja lyhyesti: miten lapsi oppii ymmärtämään toiminnastaan mikä on oikein ja mikä väärin, jos sitä ei saa hänelle ilmaista? Kun kuitenkin elämme niin monenlaisten sääntöjen ja tapojen ympäröiminä niin näkisin jotenkin lapsen oikeutena jos saada aikuiselta ohjausta siitä miten hänen kuuluisi erilaisissa tilanteissa toimia.

Pystyykö lapsi todella aikuisen toimintaa seuratessaan näkemään tämän toiminnasta sen oikean linjan, ilman että sitä hänelle millään lailla korostetaan?

Pieni lapsi matkii vanhempiansa ja häntä on helppo ohjata hienovaraisesti hyväksyttyyn toimintaan. Jotenkin se pääajatus tässä kait on se, että ollaan rehellisiä. Ei jaotella tekemisiä tai ihmisiä "hyvään" ja "huonoihin" vaa puhutaan avoimesti siitä, mitä kukin yhteisön jäsenistä tai yhteisö yhteisönä haluaa. Mikään käytös tai tapa ei siis ole "paha", eikä kukaan ihminen voi olla "paha". Sen sijaan minä näen tämmöset asiat tärkeinä ja mulle ei tuollainen sovi. Mua ei saa kohdella tietyllä tavalla ja toisaalta tämmöisestä minä tykkään.

Isompi lapsi ja nuori puhuu jo ja hänen kanssaan voi siis monimutkaisempiakin asioita käsitellä. Eniten lapset oppivat matkimalla. Tyttö näkee, että mä istun ruokapöydässä ja syön. Hän tekee itse samoin. Kiipeilee jonkun verran pöydälle, mutta se on mun syytä |O Meillä ei ollu tuoleja yhdessä vaiheessa, niin laitoin tytön pöydälle istumaan Nyt sitten luulee, että pöydällä on hyvä istua. Mutta noin yleensä... Mä puen aamulla päälle. Tyttö rupes n 1-vuotiaana itse yrittämään pukemista. Kaikenlaista voi oppia seuraamalla esimerkkiä. Jos tyttö epähuomioissaan on purru mua, niin mä pussaan ja puhallan ja halailen takasin, en rankaise. Ja kappas... Tyttö oppii, että nuo ovat hyväksyttyjä toimintatapoja. Ja tykkää hirveästi puhallella mun kasvoihin Halaaminen on myös ihan ykkösjuttu.

En mä vielä tiedä miten mä toimin jokaikisessä tilanteessa (enkä mä ole täydellinen) mutta tää perusfilosofia on tullu pysyäkseen.

Tottahan tuo aikuisen esimerkki onkin kaiken perusta. Tämä "tee niin kuin sanon, älä niin kuin teen"- on kieltämättä kasvatuskeinona vähän... omituinen. Mutta vielä en ole ihan ymmärtänyt sen positiivisen tukemisen
(kehun/kannustan kun lapsi toimii oikein) haitallisuutta, jos se osuu oikeaan paikkaan ja käytetään harkitusti. Sen toki ymmärrän että nuo rangaistukset on hyvä jättää minimiin ja pyrkiä korvaamaan "ei":t jollain mielekäämmällä tavalla joka sitten tukee lapsen toimintaa oikeaan suuntaan.

Meillä tuon nuoremman kanssa tulee helposti yhteenottoja ja olenkin joutunut ihan tietoisesti niitä välttämään ja kehittelemään keinoja joilla arki saadaan sujumaan paremmin. Lapsi esimerkiksi osaa hienosti pukea päälleen, mutta se vie oman aikansa (kun kaiken täytyy olla tip-top). periaatteessa lapsen pukemalla selviäisi aikuinen helpommin ja nopeammin, mutta sitä tyttö ei hyväksy ja hänellä on toki oikeus pukea itse, siksi minun vaan täytyy herättää hänet sen verran aikaisessa että se onnistuu. Samoin jos hän -syystä tai toisesta- ei halua laittaa päälleen minun valitsemaani paitaa on edessä sota. Siksi mielummin otan esiin vaikka kaksi paitaa mistä hän saa valita mieleisensä ja sen jälkeen hän sitten yleensä pukeekin tyytyväisenä kaikki vaatteet päälleen.

Elikkä vähän lasta kuuntelemalla meilläkin pääsee monesta tilanteesta helpommalla. Muutoin edessä olisi joka aamu sama tappelu kun pitää lähteä hoitoon tai jonnekin muualle.

 

eikö lapsen moraalinen käsitys synny oppmisen kautta. Eikö se ole meidän vanhempien tehtävä opettaa lapselle et mikä on oikein ja mikä väärin?

Mä en usko tohon et pieni 1-3v voi tietää mikä tasan on oikein ja mikä väärin jos ei vanhempi ole sitä kertonut.. ja kantapään kauttako kaikki on itse opittava?! kova on elämänkoulu tiedossa..

Kun mikään ei ole "oikein" tai "väärin". On olemassa tapoja joista toiset pitävät ja toiset eivät. Ei ole olemassa "pahuutta" ja "hyvyyttä" ja ne olisivat jotenkin kiveen hakattuja.

eikö sun mielestä ole aina väärin esim. tappaa tai raiskata joku?

Jos joku haluaa tulla tapetuksi tai raiskatuksi (tosin silloin se ei olis ihan raiskaus) niin siinä ei ole mitään väärää.

Mä en usko mihinkään "pahuuteen". Toiselle ihmiselle ei saa tehdä sellaista, mitä hän ei halua, mutta kukaan ulkopuolinen ei voi määritellä sitä. Mä en halua, että mua purraan tai lyödään tms... Ja lapsi oppii aika äkkiä, että harva sellasesta tykkää. Joten ei tee sitä. Mun pitää suoda sama mun lapselle. Ruumiillinen koskemattomuus siis. En voi tehdä hänelle sellasta, mitä mulle ei saa tehdä. Jne.

 

Minä uskon kyllä pahuuteen. Ihmisen käytös ei anna aihetta muuhun.

 

Tottahan tuo aikuisen esimerkki onkin kaiken perusta. Tämä "tee niin kuin sanon, älä niin kuin teen"- on kieltämättä kasvatuskeinona vähän... omituinen. Mutta vielä en ole ihan ymmärtänyt sen positiivisen tukemisen
(kehun/kannustan kun lapsi toimii oikein) haitallisuutta, jos se osuu oikeaan paikkaan ja käytetään harkitusti. Sen toki ymmärrän että nuo rangaistukset on hyvä jättää minimiin ja pyrkiä korvaamaan "ei":t jollain mielekäämmällä tavalla joka sitten tukee lapsen toimintaa oikeaan suuntaan.

Meillä tuon nuoremman kanssa tulee helposti yhteenottoja ja olenkin joutunut ihan tietoisesti niitä välttämään ja kehittelemään keinoja joilla arki saadaan sujumaan paremmin. Lapsi esimerkiksi osaa hienosti pukea päälleen, mutta se vie oman aikansa (kun kaiken täytyy olla tip-top). periaatteessa lapsen pukemalla selviäisi aikuinen helpommin ja nopeammin, mutta sitä tyttö ei hyväksy ja hänellä on toki oikeus pukea itse, siksi minun vaan täytyy herättää hänet sen verran aikaisessa että se onnistuu. Samoin jos hän -syystä tai toisesta- ei halua laittaa päälleen minun valitsemaani paitaa on edessä sota. Siksi mielummin otan esiin vaikka kaksi paitaa mistä hän saa valita mieleisensä ja sen jälkeen hän sitten yleensä pukeekin tyytyväisenä kaikki vaatteet päälleen.

Elikkä vähän lasta kuuntelemalla meilläkin pääsee monesta tilanteesta helpommalla. Muutoin edessä olisi joka aamu sama tappelu kun pitää lähteä hoitoon tai jonnekin muualle.

Se on hyvä istua sohvalla ja syödä sipsejä miettien samalla, että miten mä saisin tuon lapsen syömään enemmän tuoreita hedelmiä ja kasviksia? Tai sitten vähän yleisempiä: Vastaan hangoitteleva lapsi kannetaan pois. Lapsi sitten alkaa raahaamaan pikkusisarustansa ku tämä on huonossa paikassa hänen leikkiensä kannalta... Tai äiti ei anna lainata soppakauhaa. Naapurin Tomi ei sitten saa lainata mun traktoria. Ja siihen suuntaan.

Tuntuu siltä, että moni vanhempi näkee sen taisteluna: Minä sanon miten asiat on, ja mitä paremmin lapseni siihen alistuvat, se hienompi juttu. On saavutus, että lapsi ei saa päättää yhtään mitään. Mun mielestä taas mitä enemmän lapsi saa ja voi itse päättää, sen parempi. Nyky-yhteiskunnassa pitää ehkä tehdä vähän kompromisseja eikä kukaan ole täydellinen, mutta miks sitä pitäis hävetä, jos lapsi saa päättää omia asioitaan itse? Jos lapsi asettaa itselleen hyviä rajoja? Eikö se ole kaiken kasvatuksen päämäärä, että lapsi osais itse huolehtia itsestään ja asettaa itselleen rajoja?

Menipäs syvälliseks

 

en lue koko ketjua, mutta mites sellanen kehuminen joka ei ollenkaan liity saavutuksiin vaan lapsen ominaisuuksiin. kuten ulkonäkö, luonne jne. Minä menen vissiin täysin alta riman ku mun lasten ei tarvii tehä mitään ansaitakseen kehuja, he vain ovat niin upeita jne. ovat minusta oikeasti ja luulen juuri tällaisten kehujen jotka ei ole riippuvaisia saavutuksista kehittävän itsetuntoa.

ihan mielenkiinnosta ninatt mitä mieltä olet tällaisesta kehumisesta alitinko täydellisesti riman?? mitä hallaa aiheutan lapsilleni??

 

Jos joku haluaa tulla tapetuksi tai raiskatuksi (tosin silloin se ei olis ihan raiskaus) niin siinä ei ole mitään väärää.
.

Nyt tuli sitten jo liikaa mullekin mä en todellakaan halunnut tulla raiskatuksia - mutta siinä ei sitten oo mitään väärää - koska se toinen halusi raiskata
JUU KIITOS JA NÄKEMIIN. kaikia sitä vapaana pidetään

 

Saanko mä kysyä et mitä SÄ aiot tehdä elämässäsi? Siis menetkö sä joskus töihin tai jatkat opiskelua vai mitä sä teet? Siis jos et kerta ole varma meneekö lapsesi edes kouluun vai ei, niin se viittaa vähän siihen et sulla ei ole suunnitelmia sun oman tulevaisuuden suhteen? Sä siis aiot vaan olla tyttäresi kanssa?

Mulla on aika tarkatkin suunnitelmat :xmas: Just nyt opiskelen lukion loppuun. Alko tällä viikolla koulukin. Sitten lukion jälkeen vois olla aika toiselle lapselle... Sen jälkeen yliopistoon. Tai sitten eka alotan yliopisto-opiskelut ja vasta sitten se toinen lapsi. Jossaki vaiheessa ehkä vielä kolmas ja neljäski lapsi, riippuu vähän. Sitten töihin.

Tosin töitä teen tässä kotonaolon ohella muutenkin aina mahdollisuuksien mukaan.

Tuota, miten sä voit opiskella yliopistossa ja samalla opettaa sun lapsia kotona? Siis jos eivät mene kerhoon tai kouluun? Et voi sinne luennoille ottaa paria lasta mukaan niin kuin sä ilmeisesti nyt voit ottaa? Vai opiskeletko sä kokonaan etänä?

 

en lue koko ketjua, mutta mites sellanen kehuminen joka ei ollenkaan liity saavutuksiin vaan lapsen ominaisuuksiin. kuten ulkonäkö, luonne jne. Minä menen vissiin täysin alta riman ku mun lasten ei tarvii tehä mitään ansaitakseen kehuja, he vain ovat niin upeita jne. ovat minusta oikeasti ja luulen juuri tällaisten kehujen jotka ei ole riippuvaisia saavutuksista kehittävän itsetuntoa.

ihan mielenkiinnosta ninatt mitä mieltä olet tällaisesta kehumisesta alitinko täydellisesti riman?? mitä hallaa aiheutan lapsilleni??

Voiko lapselle tulla siitä olo, että äiti ei tykkäiskään jos mä olisin ruma? Tai että rumat ihmiset eivät ole samanarvoisia ku nätit? Tässä on sellanen dilemma, että pitäis jotenkin samanaikaisesti yrittää kertoa lapselle, että sinä olet ihana ja mahtava ja rakastettava, mutta kaikki muutkin ovat samanarvoisia.

 

Jos joku haluaa tulla tapetuksi tai raiskatuksi (tosin silloin se ei olis ihan raiskaus) niin siinä ei ole mitään väärää.
.

Nyt tuli sitten jo liikaa mullekin mä en todellakaan halunnut tulla raiskatuksia - mutta siinä ei sitten oo mitään väärää - koska se toinen halusi raiskata
JUU KIITOS JA NÄKEMIIN. kaikia sitä vapaana pidetään

HÄH?! Ei todellakaan ollut oikein. Sua kohtaan ei saa tehdä sellasta mitä sä et halua. Samoin lapselle ei saa tehdä sellasta mitä lapsi ei halua. Lapsella on ihan sama ihmisarvo ja oikeudet ku meillä aikuisilla. Se, että SÄ haluat lapsen toimivan tietyllä tapaa ei oikeuta sua tekemään ihan mitä vaa lapselle.

Samoin KUKAAN ei saa kajota suhun jos sä et sitä halua. Nyt kyllä vähän luit väärin.

 

Minä taidan luottaa siihen, että lapsi oppii tuon tuon tasa-arvoisuuden idean siitäkin huolimatta, että kehun häntä B)

 

Tuota, miten sä voit opiskella yliopistossa ja samalla opettaa sun lapsia kotona? Siis jos eivät mene kerhoon tai kouluun? Et voi sinne luennoille ottaa paria lasta mukaan niin kuin sä ilmeisesti nyt voit ottaa? Vai opiskeletko sä kokonaan etänä?

Just tällä hetkellä opiskelen etänä kokonaan. Pikkuveli hoitaa tyttöä lyhyitä pätkiä sillon tällöin jos on tarve.

Kaikki ei ole niin mustavalkoista ja yksinkertaista. Erilaisia toimintatapoja on moneen eri tilanteeseen. Työ ei aina tarkoita lapsi hoitoon -> äiti töihin 37,5 h viikossa. Samoin opiskelujakin voi hoitaa monella eri tapaa, lasten kanssa, ilman lapsia... Riippuen tilanteesta. Mun mahdollinen puoliso esimerkiks vaikuttaa näihin suunnitelmiin paljon. Samoin muukin elämäntilanne.

 

en lue koko ketjua, mutta mites sellanen kehuminen joka ei ollenkaan liity saavutuksiin vaan lapsen ominaisuuksiin. kuten ulkonäkö, luonne jne. Minä menen vissiin täysin alta riman ku mun lasten ei tarvii tehä mitään ansaitakseen kehuja, he vain ovat niin upeita jne. ovat minusta oikeasti ja luulen juuri tällaisten kehujen jotka ei ole riippuvaisia saavutuksista kehittävän itsetuntoa.

ihan mielenkiinnosta ninatt mitä mieltä olet tällaisesta kehumisesta alitinko täydellisesti riman?? mitä hallaa aiheutan lapsilleni??

Voiko lapselle tulla siitä olo, että äiti ei tykkäiskään jos mä olisin ruma? Tai että rumat ihmiset eivät ole samanarvoisia ku nätit? Tässä on sellanen dilemma, että pitäis jotenkin samanaikaisesti yrittää kertoa lapselle, että sinä olet ihana ja mahtava ja rakastettava, mutta kaikki muutkin ovat samanarvoisia.

Ei voi tulla sellainen olo. Eivät kaikki ihmiset ole kaikille ihmisille samanarvoisia, oma lapseni on minulle rakas ja kaunein ja ihanin juuri siksi, koska hän on minun lapseni. Kauneus ja ihanuus ovat aina katsojan silmässä, ei ole mitään väärää määritellä ihanuutta omien standardien mukaan ja lapsenkin on se ihan hyvä oppia. Tottakai on hyvä tuoda julki, että muut voivat olla muuta mieltä.

 

Jos joku haluaa tulla tapetuksi tai raiskatuksi (tosin silloin se ei olis ihan raiskaus) niin siinä ei ole mitään väärää.
.

Nyt tuli sitten jo liikaa mullekin mä en todellakaan halunnut tulla raiskatuksia - mutta siinä ei sitten oo mitään väärää - koska se toinen halusi raiskata
JUU KIITOS JA NÄKEMIIN. kaikia sitä vapaana pidetään

HÄH?! Ei todellakaan ollut oikein. Sua kohtaan ei saa tehdä sellasta mitä sä et halua. Samoin lapselle ei saa tehdä sellasta mitä lapsi ei halua. Lapsella on ihan sama ihmisarvo ja oikeudet ku meillä aikuisilla. Se, että SÄ haluat lapsen toimivan tietyllä tapaa ei oikeuta sua tekemään ihan mitä vaa lapselle.

Samoin KUKAAN ei saa kajota suhun jos sä et sitä halua. Nyt kyllä vähän luit väärin.

Yksinkertainen kysymys: lapsi ei anna pestä hampaita. miten toimit? Itse peset aamuin illoin ja lapsi seuraa kiinnostuneena vieressä. annat jopa lapsen joskus harjata sun hampaita, mutta omiaan se ei harjaa. sä oot selittänyt kuinka hyvä asia hampaiden peseminen on ja miksi. mutta lapsi ei silti suostu avaamaan suutaan. lapsi saa itse leikkiä harjalla mutta se ei vahingossakaan mene lapsen suuhun. ei koskaan. lapselta ei siis saa väkisin pestä hampaita, niin jätätkö sä pesemättä?

 

ninaTT et ole lainkaan vastannut mun kritiikkiin, joten nyt kysyn ihan suoraan. Miten pystyt olemaan iloitsematta lapsesi saavutuksista tai katsomaan vierestä kun toinen kokeilee, jotain mitä ei yleisesti saa tehdä (tulevaisuudessa, vaarallista tai toisia satuttavaa).

Sitten vielä kysyisin, että miten meinaat elättää lapsesi ja itsesi, jos olet kotona ja opiskelet?

 

Jos joku haluaa tulla tapetuksi tai raiskatuksi (tosin silloin se ei olis ihan raiskaus) niin siinä ei ole mitään väärää.
.

Nyt tuli sitten jo liikaa mullekin mä en todellakaan halunnut tulla raiskatuksia - mutta siinä ei sitten oo mitään väärää - koska se toinen halusi raiskata
JUU KIITOS JA NÄKEMIIN. kaikia sitä vapaana pidetään

HÄH?! Ei todellakaan ollut oikein. Sua kohtaan ei saa tehdä sellasta mitä sä et halua. Samoin lapselle ei saa tehdä sellasta mitä lapsi ei halua. Lapsella on ihan sama ihmisarvo ja oikeudet ku meillä aikuisilla. Se, että SÄ haluat lapsen toimivan tietyllä tapaa ei oikeuta sua tekemään ihan mitä vaa lapselle.

Samoin KUKAAN ei saa kajota suhun jos sä et sitä halua. Nyt kyllä vähän luit väärin.

Yksinkertainen kysymys: lapsi ei anna pestä hampaita. miten toimit? Itse peset aamuin illoin ja lapsi seuraa kiinnostuneena vieressä. annat jopa lapsen joskus harjata sun hampaita, mutta omiaan se ei harjaa. sä oot selittänyt kuinka hyvä asia hampaiden peseminen on ja miksi. mutta lapsi ei silti suostu avaamaan suutaan. lapsi saa itse leikkiä harjalla mutta se ei vahingossakaan mene lapsen suuhun. ei koskaan. lapselta ei siis saa väkisin pestä hampaita, niin jätätkö sä pesemättä?

jättää pesemättä... hänen teorian mukaan se lapsi tajuaa jossain vaiheessa et peseminen on hyvä juttu. Ei saa pakottaa.

 

Yksinkertainen kysymys: lapsi ei anna pestä hampaita. miten toimit? Itse peset aamuin illoin ja lapsi seuraa kiinnostuneena vieressä. annat jopa lapsen joskus harjata sun hampaita, mutta omiaan se ei harjaa. sä oot selittänyt kuinka hyvä asia hampaiden peseminen on ja miksi. mutta lapsi ei silti suostu avaamaan suutaan. lapsi saa itse leikkiä harjalla mutta se ei vahingossakaan mene lapsen suuhun. ei koskaan. lapselta ei siis saa väkisin pestä hampaita, niin jätätkö sä pesemättä?

Jos mun pitäis väkivalloin avata lapsen suu ja tunkea sinne hammasharja niin tuohon on yksinkertainen vastaus: Jättäisin harjaamatta.